Mieheni lapset - ovatko kaikki (etä)lapset tällaisia?

Oletan, että eron jälkeen isä on opettanut lapset ns luksukseen, eli on puuhattu jotain spessuu aina, kun lapset tulevat isälleen. Virhe, josta nyt maksetaan. Lapset ovat ehkä vähän liian nuoria ymmärtääkseen tämän.

Meillä on myös näin, isän luona olo ei ole arkea vaan jonkinlaista luksusta ja erityistä laatuaikaa jossa pitää olla koko ajan hauskaa, ruoan koko ajan huippuhyvää jne. Eipä tuo kyllä itseäni yhtään haittaa, kun minun ei tarvitse niitä sen lapsia viihdyttää vaan hoitaa sen itse.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että eron jälkeen isä on opettanut lapset ns luksukseen, eli on puuhattu jotain spessuu aina, kun lapset tulevat isälleen. Virhe, josta nyt maksetaan. Lapset ovat ehkä vähän liian nuoria ymmärtääkseen tämän.

Tästä kun sivusta seuraan, niin ei tuo isän toiminta kauhean luksukselta tunnu. Joskus jos isovanhemmat ovat antaneet rahaa lapsille, niin käyvät leluja ostamassa. Hoplopissa tms. He käyvät aina.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös näin, isän luona olo ei ole arkea vaan jonkinlaista luksusta ja erityistä laatuaikaa jossa pitää olla koko ajan hauskaa, ruoan koko ajan huippuhyvää jne. Eipä tuo kyllä itseäni yhtään haittaa, kun minun ei tarvitse niitä sen lapsia viihdyttää vaan hoitaa sen itse.

Siis lasten mielestä niin pitää olla vai isän mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että eron jälkeen isä on opettanut lapset ns luksukseen, eli on puuhattu jotain spessuu aina, kun lapset tulevat isälleen. Virhe, josta nyt maksetaan. Lapset ovat ehkä vähän liian nuoria ymmärtääkseen tämän.

Tästä kun sivusta seuraan, niin ei tuo isän toiminta kauhean luksukselta tunnu. Joskus jos isovanhemmat ovat antaneet rahaa lapsille, niin käyvät leluja ostamassa. Hoplopissa tms. He käyvät aina.

On selvä, että sun mielestä luksus on eriasia kuin näiden lasten mielestä... Ja luksus on nyt sanana vähän ylimitoitettu, mutta oletin, että ehkä olisit tajunnut. Saavutetuista eduista ei minkäänikäinen oikein halua luopua.

Erikoinen kysymys otsikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että eron jälkeen isä on opettanut lapset ns luksukseen, eli on puuhattu jotain spessuu aina, kun lapset tulevat isälleen. Virhe, josta nyt maksetaan. Lapset ovat ehkä vähän liian nuoria ymmärtääkseen tämän.

Tästä kun sivusta seuraan, niin ei tuo isän toiminta kauhean luksukselta tunnu. Joskus jos isovanhemmat ovat antaneet rahaa lapsille, niin käyvät leluja ostamassa. Hoplopissa tms. He käyvät aina.

On selvä, että sun mielestä luksus on eriasia kuin näiden lasten mielestä... Ja luksus on nyt sanana vähän ylimitoitettu, mutta oletin, että ehkä olisit tajunnut. Saavutetuista eduista ei minkäänikäinen oikein halua luopua.

Ymmärsin kyllä, mutta tietääkseni lasten Äiti on tosi aktiivinen. He kyläilevät, käyvät uimassa, lapsilla harrastuksia.... nyt kun tätä kirjoitan, niin ehkä lapset ovat tottuneita, että koko ajan tapahtuu jotain?

Lapset eivät niinkään kinua toimintaa, mutta isästä huomaa suorittamispaineen. Samalle viikolle saattaa osua käynti Linnanmäellä, Heurekassa ja HopLopissa....

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen kysymys otsikossa.

Eikö ole aika hyvä? Tulee selville mistä lapsista on kyse, ja se, että ihmetellään yleensä lapsia ja etälapsia.

Meillä miehen 7v lapsi joka toinen viikonloppu ja aina välillä käydään jossain spessujutuissa, mutta hyvin usein ollaan koko viikonloppu vaan kotona. Silloin isä ja lapsi pelaavat keskenään lautapelejä tai joskus konsolilla, ovat ulkona yhdessä tai lapsi leikkii omiaan. Usein kysytään että mitä haluaisit tehdä, niin pyytää isän kanssa uimahalliin, se riittää toistaiseksi spessujuttuna. Ihan siis tavallista ohjelmaa ja ruokana saattaa olla itsrtehtyä hernekeittoa (jota lapsi rakastaa), karkkeja tai herkkuja meille ostetaan tosi harvoin niin ei lapsi niitä kinuakaan. On tietysti vielä helpossa iässä, voi olla, että teini-iän lähestyessä ääni kellossa muuttuu.. Mutta ainakin vielä toistaiseksi tulee meille ilolla ja nauttii ihan vaan isän kanssa tavallisten asioiden tekemisestä.

No ne lapset on isällään tavallan ”kylässä” ja slellä ei samalla lailla keksi tekemistä kuin kotona. Ei ole kavereita, ei omia tavaroita/leluka/askartelujuttuja eikä osaa samalla lailla keksiä tekemistä. Aivan normaalia lapselta siis kys isältä että mitä tehdään kun on tylsää?

Hankkikaa sinne mieheb luokse viihdykettä. Ei ole siis apn vastuulla mutta ap voi sanoa että osta nyt lapsillesi väristyskirjoja/tabletti/netflix/muovailuvaha/litllest per shop eläimet jne. Sen mukaan mikä lapsen ikä on. Lisäksi voi etukäteen miettiä eri ohjelmaa. Mennään retkelle, puistoon, ostarille, leffaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös näin, isän luona olo ei ole arkea vaan jonkinlaista luksusta ja erityistä laatuaikaa jossa pitää olla koko ajan hauskaa, ruoan koko ajan huippuhyvää jne. Eipä tuo kyllä itseäni yhtään haittaa, kun minun ei tarvitse niitä sen lapsia viihdyttää vaan hoitaa sen itse.

Siis lasten mielestä niin pitää olla vai isän mielestä?

Molempien varmasti. Lapset toki tykkää, kun järkätään kaikenlaista, käydään ulkona syömässä (joko ravintolassa tai vaikka pienellä luontoretkellä jolla tehdään ruoka tulentekopaikalla retken vareella) jne. Isällä taas on huono omatunto erosta ja siitä ettei ole lasten elämässä kuin joka toinen viikonloppu, joten hänkin kokee tarpeelliseksi panostaa sitten erityisen paljon noihin viikonloppuihin. 

Meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä minulla omia, joten lapsiviikonloppuina vetäydyn omiin oloihini tai menen vaikka vanhemmilleni visiitille. Mies saa ihan rauhassa viihdyttää lapsiaan miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että eron jälkeen isä on opettanut lapset ns luksukseen, eli on puuhattu jotain spessuu aina, kun lapset tulevat isälleen. Virhe, josta nyt maksetaan. Lapset ovat ehkä vähän liian nuoria ymmärtääkseen tämän.

Tästä kun sivusta seuraan, niin ei tuo isän toiminta kauhean luksukselta tunnu. Joskus jos isovanhemmat ovat antaneet rahaa lapsille, niin käyvät leluja ostamassa. Hoplopissa tms. He käyvät aina.

On selvä, että sun mielestä luksus on eriasia kuin näiden lasten mielestä... Ja luksus on nyt sanana vähän ylimitoitettu, mutta oletin, että ehkä olisit tajunnut. Saavutetuista eduista ei minkäänikäinen oikein halua luopua.

Ymmärsin kyllä, mutta tietääkseni lasten Äiti on tosi aktiivinen. He kyläilevät, käyvät uimassa, lapsilla harrastuksia.... nyt kun tätä kirjoitan, niin ehkä lapset ovat tottuneita, että koko ajan tapahtuu jotain?

Noni, hyvä, tajusit. 

Ei tuo ole vaativuutta. On ihan normaalia, että tuon ikäiset lapset pitkästyvät vieraassa paikassa, jossa ei ole omia tavaroita, omia kavereita eikä omaa tekemistä kuten kotona on. Tuon ikäisillä lapsilla ei usein ole edes mitään mielenkiintoista keskusteltavaa isänsä kanssa. Teineillä jo voikin olla. Aikuisillakin olisi tylsää, jos joka toinen viikonloppu kävisivät saman ihmisen luona kylässä eikä kyläpaikassa tehdä mitään muuta kuin nukutaan, syödään ja katsotaan telkkaria. 

Anna heidän olla.

Minusta tylsyydestä mankuminen kuuluu lasten elämään, oli etä tai lähi. Kasvoin itse ydinperheessä ja manguin äidiltä tekemistä. Nyt olen yh ja omat mukulat kitisee kun on tyy-yylsää. It is what it is. Virhe on alkaa toimia sen mukaan eli antaa lasten vaihtaa kortteeria sen sijaan että saavuttaisivat sen tylsyyden pohjakosketuksen ja alkaisivat keksimään puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

No ne lapset on isällään tavallan ”kylässä” ja slellä ei samalla lailla keksi tekemistä kuin kotona. Ei ole kavereita, ei omia tavaroita/leluka/askartelujuttuja eikä osaa samalla lailla keksiä tekemistä. Aivan normaalia lapselta siis kys isältä että mitä tehdään kun on tylsää?

Hankkikaa sinne mieheb luokse viihdykettä. Ei ole siis apn vastuulla mutta ap voi sanoa että osta nyt lapsillesi väristyskirjoja/tabletti/netflix/muovailuvaha/litllest per shop eläimet jne. Sen mukaan mikä lapsen ikä on. Lisäksi voi etukäteen miettiä eri ohjelmaa. Mennään retkelle, puistoon, ostarille, leffaan.

Lapsilla on koko huone täynnä tekemistä leluista askarteluun ja kaikkiin konsoleihin ja ipadihin.

Isä nyt ei ole mikään retki-ihminen, ellei ole lämmintä. Eli tykkää itse olla kotona ja on hankkinut lapsille kaiken, jotta hekin viihtyisivät kotona.

Kyllähän ne lapset taitaa nykyisin monesti olla tuollaisia, ovat tottuneet siihen etä jatkuvasti on jotian tekemistä. Minulla pienemmät lapset mutta tajuan jo nyt, että pieleen on jossain vaiheessa mennyt. Olen halunnut tarjota lapsille erilaisia elämyksiä vaikka paljon vähempikin olisi riittänyt. Asutaan Helsingissä ja täällä on jos jonkinlaista ilmaista tapahtumaa lapsille ja ollaan aina käyty paljon niissä. Samoin uimahallissa, hoplopissa, konserteissa, elokuvissa, teatterissa yms. Lapset ovat tottuneet siihen, että aina pitäisi olla jotain kivaa ja erityistä. Ensimmäinen kysymys viikonloppuisin on: mihin tänään mennään.

Jos viikonloput istuvat kotona niin ei ihme jos on vähän tylsää.

Ja jos joka toinen viikonloppu vaan käyvät niin ei varmaan kovin iso ponnistus ole keksiä muuta tekemistä kun kotona istuminen?

Tekeminen voi olla ihan jotain ilmaistakin. Metsäretkiä tms. Kyllä tuon ikäiset vielä innostuu niistä metsäretkistä. Menevät vaikka keräämään sieniä.

Tai kaupungilla tevevät jonkun kaupunkikierroksen?

Selkeästi lapset ovat tottuneet siihen, että isän kanssa aina tehdään tuollaista. Lapset ovat rutiinien orjia, ja mitä tahansa mitä tehdään samalla tavoin useammin kuin kerran-kaksi, muuttuvat rutiiniksi. Esimerkiksi jos miehesi olisi käyttänyt useasti lapsia viikonloppuisin Mäkkärillä, niin lapsilla olisi jo perusoletuksen se että isän kanssa AINA käydään Mäkkärillä.