Te, joilla ei vielä kolmekymppisenä ollut paljonkaan työkokemusta, miten olette menestyneet elämässä?

Kolmekymppisenä tavallisellakin yliopistoputkilaisella on takanaan ehkä yksi välivuosi, pari sijaisuutta ja niin edelleen. Uskon että vielä on hyvää aikaa luoda uraa itselleen.

25-vuotiailla ei ole yleensä hyvää uraa, koska yliopistoista valmistutaan parhaimmillaankin 23-24-vuotiaana.

Vaikka olen hyväpalkkaisissa töissä, olen sielultani aina työtön ja ulkopuolinen vapaaherra.

Elämässä voi menestyä, vaikka olisi 70-vuotias eikä olisi tehnyt päivääkään sellaisia töitä, joista maksetaan virallista palkkaa.

Älä huolehdi liikaa. Tartu mahdollisuuksiin ja verkostoidu, siinä parhaat vinkit. Kannattaa tietysti jo opiskeluaikana hakea töitä ja/tai harjoittelupaikkoja, joista voisi olla tulevaisuudessa hyötyä. CV:seen saa ainakin täytettä. Vapaaehtoistyöt lienevät myös hyvä idea jos muuta ei ole tarjolla, näyttää aktiiviselta työnantajille.

Mä valmistuin yliopistosta 25-vuotiaana, silloin työkokemukseni oli yksi vapaaehtoistyö, opiskelun puitteissa tehdyt harjoittelut ja yksi kesä lehtimyyjänä. Olen ollut osa-aikaisissa töissä aika hyvin valmistumisen jälkeen, hetkittäin saanut myös kokoaikaista määräaikaispätkää. Omalta alaltani ei ole voinut oikein muuta olettaakaan. Olen tässä samalla opiskellut lisää, harrastanut, edistänyt niitä asioita jotka minua kiinnostavat (työn ohessa). Olisi kiva saada tietysti vakityö ok palkalla, mutta toisaalta olen pitänyt myös vaihtelusta ja siitä, että edellinen pätkä tuntuu aina avaavan jonkun uuden oven :) Tsemppiä opintoihin! Muista yliopistossakin mennä niitä asioita kohti, joihin tunnet intohimoa ja nauttia opiskeluajasta.

Hyvin. Menin ensi kertaa töihin kun täytin 30. Nyt olen 42 ja tienaan 60k€ vuodessa. On omakotitalo, auto, kaksi lasta ja vaimo. Eläkekin näyttää ihan hyvälle.