Lue keskustelun säännöt.
Velipuoli joka ei tiedä minusta; avioliiton ulkopuolinen
Isosiskoksi kaipaava
14.09.2019 |
Hei,
Tarvitsen näkökulmia tilanteeseeni. Sain äskettäin kuulla että isälläni on omien sanojensa mukaan todennäköisesti minua muutaman vuoden nuorempi parikymppinen poika. Isäni oli avioliiton ulkopuolinen tekijä, ja pojan äiti oli toivonut ettei isäni osallistu pojan elämään (eikä ole osallistunutkaan). Ohimennen oli äiti aikanaan maininnut että poika voisikin olla isäni tuotos. Isä ei ole tavannut poikaa ja näkee itsensä lähinnä spermanluovuttajana tässä kuviossa. Poika ei todennäköisesti edes tiedä ettei hänen kasvatti-isänsä ole pojan biologinen isä. Pojan kasvattaneet vanhemmatkin ovat jo eronneet kauan sitten.
Minua ei kiinnosta pilata keidenkään elämää tai alkaa tekemään niinkään skandaalipaljastuksia, mutta mieltäni kaihertaa se että minulla on veli joka ei tiedä olemassaolostani. Haluaisin vain niin kovasti tuntea hänet (hän näyttää kuvien perusteella aivan isältäni). Joudunko vaikenemaan iäksi, vai onko minulla oikeus ottaa koskaan yhteyttä velipuoleeni? Toivoisitteko että teille kerrottaisiin totuus vai sotkeeko tälläinen tieto ihmisen identiteetin täysin? Me lapset olemme kuitenkin syyttömiä tilanteeseen.
Kommentit (14)
No, jahka isäsi kuolee, niin silloin sitten viimeistään tutustuttu perinnönjaon merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, jahka isäsi kuolee, niin silloin sitten viimeistään tutustuttu perinnönjaon merkeissä.
Otahan faktat haltuun ennen kuin alat pätemään.Perinnön saamiseksi pitäisi lapsi olla tunnustettu omaksi.
Minulla on sisarpuoli isän ensimmäisestä avioliitosta. En ole kiinnostunut hänestä lainkaan, en halua seuraansa. Harmillisesti hän on tyyppi, joka tunkeutuu väkisin elämäämme, vaikka emme halua. Ystävällinen kieltely ei auta, on pakko sanoa todella rumasti.
Tämän sisarpuolen äiti avioitui heti eron jälkeen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa oli ollut kihloissa aikaisemmin. Eron aikaan tuo sisarpuoli oli alle vuoden ikäinen ja asunut oikeastaan aina perheessä, jossa on äiti ja isäpuoli, siis jo eron aikoihin. Kyse ei ole siitä, että häntä olisi hylätty, isä on maksanut elatusmaksut, mutta äiti ei halunnut biologista (?) isää lapsen elämään.
Joten miksi ihmeessä jonkun epäilyksen perusteella mennä tutustumaan ihmiseen, joka ei voisi sinusta vähempää välittää?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisarpuoli isän ensimmäisestä avioliitosta. En ole kiinnostunut hänestä lainkaan, en halua seuraansa. Harmillisesti hän on tyyppi, joka tunkeutuu väkisin elämäämme, vaikka emme halua. Ystävällinen kieltely ei auta, on pakko sanoa todella rumasti.
Tämän sisarpuolen äiti avioitui heti eron jälkeen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa oli ollut kihloissa aikaisemmin. Eron aikaan tuo sisarpuoli oli alle vuoden ikäinen ja asunut oikeastaan aina perheessä, jossa on äiti ja isäpuoli, siis jo eron aikoihin. Kyse ei ole siitä, että häntä olisi hylätty, isä on maksanut elatusmaksut, mutta äiti ei halunnut biologista (?) isää lapsen elämään.
Joten miksi ihmeessä jonkun epäilyksen perusteella mennä tutustumaan ihmiseen, joka ei voisi sinusta vähempää välittää?
Hyi hiisi miten tunnekylmä oletkaan, Isäsi on sisarpuolesikin isä ja maailman ainoa isä hänelle, ja äitinsähän ei halunnut isää, se ei ole tytön vika siis. Nyt ala kasvaa aikuiseksi siinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti hyvin tarkkaan, ettet turmele kenenkään elämää vain oman halusi takia saada velipuoli.
Kaikki eivät ole valmiita puolisisaruksiin, eivätkö toivo sellaisia elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
No, jahka isäsi kuolee, niin silloin sitten viimeistään tutustuttu perinnönjaon merkeissä.
Minulla on itselläni siskopuoli jota ei isäni ollut tunnustanut lapsekseen. Hienosti meni perinnönjako ilman siskoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole ainoastaan siitä että hänen olisi pakko hyväksyä minut elämäänsä ellei niin itse halua. Kyse myös siitä että koen että pojalla voisi olla oikeus kuulla mistä hänen perimänsä tulee. Mitä kihtejä sitä vanhemmiten alkaa vaivaamaan yms.
Vierailija kirjoitti:
No, jahka isäsi kuolee, niin silloin sitten viimeistään tutustuttu perinnönjaon merkeissä.
Olette saman miehen lapsia joten on aika saivartelua puhua puolisisaruksesta. Luulen että alkujärkytyksen jälkeen velipuolesi olisi vain iloinen että hänellä on sisarpuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisarpuoli isän ensimmäisestä avioliitosta. En ole kiinnostunut hänestä lainkaan, en halua seuraansa. Harmillisesti hän on tyyppi, joka tunkeutuu väkisin elämäämme, vaikka emme halua. Ystävällinen kieltely ei auta, on pakko sanoa todella rumasti.
Tämän sisarpuolen äiti avioitui heti eron jälkeen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa oli ollut kihloissa aikaisemmin. Eron aikaan tuo sisarpuoli oli alle vuoden ikäinen ja asunut oikeastaan aina perheessä, jossa on äiti ja isäpuoli, siis jo eron aikoihin. Kyse ei ole siitä, että häntä olisi hylätty, isä on maksanut elatusmaksut, mutta äiti ei halunnut biologista (?) isää lapsen elämään.
Joten miksi ihmeessä jonkun epäilyksen perusteella mennä tutustumaan ihmiseen, joka ei voisi sinusta vähempää välittää?
Hyi hiisi miten tunnekylmä oletkaan, Isäsi on sisarpuolesikin isä ja maailman ainoa isä hänelle, ja äitinsähän ei halunnut isää, se ei ole tytön vika siis. Nyt ala kasvaa aikuiseksi siinä!
No olkoot tekemisissä isän kanssa, ei minun! Tytöllä on koko ikänsä ollut isäpuoli, jota on kutsunut isäksi. Äidin kanssa avioliitossa ollut mies alkoi kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun selvisi, että veljeni on kohtalaisen varakas. Piti vääntää rautalangasta, että veli osaa sijoittaa, isä on tavisköyhä. Ei siis perintöä tulossa.
aloittaja kirjoitti:
Kyse ei ole ainoastaan siitä että hänen olisi pakko hyväksyä minut elämäänsä ellei niin itse halua. Kyse myös siitä että koen että pojalla voisi olla oikeus kuulla mistä hänen perimänsä tulee. Mitä kihtejä sitä vanhemmiten alkaa vaivaamaan yms.
Luuletko, että sateenka ariperheissä mietitään tuollaista? Miksi siis oletat, että ehkä-isä kiinnostaisi tavallisessakaan perheessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jahka isäsi kuolee, niin silloin sitten viimeistään tutustuttu perinnönjaon merkeissä.
Minulla on itselläni siskopuoli jota ei isäni ollut tunnustanut lapsekseen. Hienosti meni perinnönjako ilman siskoakin.
Meillä oli sama juttu. Koska ei ollut mitään virallista paperia siitä, että sukulaisuutta olisi, niin euroakaan ei perinyt.
wow, aika jänittävää, olen muuten sanaton, mutta varovaisia keskustelusiirtoja voisi tunnustellen suorittaa isäsi suuntaan vaikka.