Lue keskustelun säännöt.
viha, katkeruus ja kauna
mikä on elämän tarkoitus?
14.09.2019 |
tämä on kulunut aihe, tiedän, muta en voi mitään sille miten paljon vihaan ja halveksin mun aviomiestäni. Meillä on perheessä kaksi lasta ( alakouluikäisiä) toinen on erityilapsi ja tarvitsee tavallisia lapsia enemmän tukea. Me molemmat vanhemmat tehdään vaativaa työtä. Ratkaiseva ero on siinä että oman työpäivänsä jälkeen mies yleensä menee sohvalle nukkumaan selattuaan ensin nettiä kaikessa rauhassa pitkään. Iltapäivänokoset saattavt kestää hyvinkin 2-3 h/ ilta. Myös viikonloppuisin ja lomilla mies nukkuu joka päivä päiväunet. En voi mitään sille että olen aivan suunnattoman katkera ja kaunainen tuota pa......iasta kohtaan. Kaikki kotityöt ja lasten vahtiminen & harrastuksiin kuskaaminen jäävät minun vastuulleni. Totakai lapset ovat minulle rakkaita ja teen mielelläni hommia heidän vuokseen, mutta kyllä pienet päiväunet voisivat mullekin joskus kelvata. Lisäksi miehellä on erittäin vaativa harrastus jonka parissa vierähtää usein koko viikonloppu (tuolloin ei kyllä nuku päiväunia kun on harrastuksessa). Myös kesälomasta menee useita viikkoja tämän harrastuksen parissa ja viikolla myös useita arki-iltoja. Olen vihainen siitä että joudun tekemään kotona kaiken yksin. Jos yritän sanoa miehelle että ei voi nukkua nyt kun kotona on paljon hommia, niin siitä tulee he...etin moinen riita. Muutaman kerran nämä riidat ovat johtaneet siihen että mies on ottanut minua kaulasta kiinni ja puristanut =(.
Lisäksi samainen herra vaatii että kotona on oltava täysin siistiä. Itse hän ei siivoukseen osallistu. Jos kotona on välillä sotkuista hän saattaa alkaa heitellä tavaroita lattialle. ( esim. kirjoja, koristeesineitä, laskuja leluja yms. vain yksinkertaisesti heittää lattialle.) Tästä tulee luonnollisesti entistä enemmän siivottavaa.
Minun harrastuksilleni ei riitä aikaa koskahän ei yksinkertaisesti suostu vahtimaan omia (yhteisiä) lapsiaan sen aikaa, että pääsisisn vaikka salille / jumppaan tms.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä hän jaksoi olla vielä kohtuullisen hyvin arjessa läsnä, mutta toisen lapsen synnyttyä kaikki loppui. Olen itse niin väsynyt ja umpikujassa, että välillä toivon vain että voisin kuolla. Omat vanhemmat mulla on elossa mutta heitä ei kauheasti lapsenlapset kiinnosta =( Pitää varmaan odottaa, että lapset täyttää 18 v ja sitten häipyä täältä he.on v.ttuun
Kiitos jos jaksoit lukea sekavan postauksen ja tutuille terveisiä
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tässä liitossa taloudellisita syistä ja siksi koska haluaisin lapsilleni ehjän perheen. En tiedä pärjäisinkö lasten yksinhuoltajana. Toki alkuun olin hänen kanssaan myös raakkaúden takia.
ap
Meinasin kirjoittaa, että sama meillä, mutta sitten luin pitemmälle. Älä jää pahoinpitelevän miehen luo, kuristaminen on ihan oma lukunsa, mutta myös tavaroiden heittely ja täysi haluttomuus antaa sinulle vapaata osoittaa ihan selvästi, että mies ei rakasta sinua vähääkään. Pärjäät paremmin ilman häntä.
Kulunut aihe, ei yhtään, ehkä olet hiukan jo kokenut että ihmiset eivät mielellään puutu perheasioihin.
Ketään ei saisi tietenkään kehottaa vain lähtemään, vaikuttaa kuitenkin, mies vaatisi edelleen sinulta täydellisyyttä, jos terveytesi romahtaisi.
Noin itsekäs ihminen joka on jo oppinut tietyt tavat ei lakkaa siltikään vaikka olisi pohjimmiltaan hyväsydäminen.
Vierailija kirjoitti:
olen tässä liitossa taloudellisita syistä ja siksi koska haluaisin lapsilleni ehjän perheen. En tiedä pärjäisinkö lasten yksinhuoltajana. Toki alkuun olin hänen kanssaan myös raakkaúden takia.
ap
Äläkä ikinä sano ettet pärjäisi yksin lasten kanssa. Miten mies sitten jos päiväunien tähden muksut yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun taitaisi ap olla kyllä yksinhuoltajana oikeasti paljon helpompi. Eikä tuollainen "ehjä koti" jossa vanhemmat riitelee niin että toisia kuristetaan, ole lapsille paskankaan arvoinen. Vahingoksi lähinnä. Parempi olisi yksinhuoltajan kanssakin jos kodissa rauha ja turva.
Itse olen myös kahden totaali-yh, tosin ei ole erityislasta, ja hyvinhän sitä on pärjännyt. Paljon paremmin kuin silloin kun siinä oli kuvioissa psyykkisesti epävakaa, juopotteluun taipuvainen miehenkutale. Omistusasuntoa minulla ei tosin yksin ole, mutta mitä väliä, asumisoikeus-rivitalossa on oikein mukava asustaa. Itselläni on ihan hyvät tulot it-alalta joten talouskaan ei ole erityisen tiukkaa, kunhan tosiaan ei mitään talolainoja riesoikseen ota, mutta kyllähän yhteiskunta myös tarvittaessa tukee. Ei kenenkään tarvi jäädä Suomessa väkivaltaisiin suhteisiin, koska ei olisi taloudellista mahdollisuutta olla ilman puolisoa.
Kuvaus miehestäsi sopii täysin psykopatian piirteisiin. Tunnekylmyys on vaarallista. Väkivaltaisuus vielä mukana. Ainoa keino on irrottautua tuosta suhteesta. Psykopaatti ei muutu. Tilanne pahenee. Ota yhteyttä viranomaiseen joka auttaa asiassa. Pelkästään kuristaminen on jo rikos..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos teille kommenteista, olette kullan arvoisia.
ap
Miksi olet tässä liitossa?