Työpaikan virkistyspäivää ja hassunhauskat tiimiytymisleikit
Siis onko jonkun mielestä nämä työpaikan virkistyspäivää oikeasti hauskoja?? Raahataan ihmiset johonkin keskelle ei mitään tekemään hassunhauskaa pussijuoksua yms hauskaa rastitehtävää. Ja sitten lopuksi se sauna ja paluu. Yööööök. En todellakaan halua palmuun talousosaston Penan kanssa, joka jo paita päälläkin kyylää..
Voisinko saada osuuteni rahana kiitos, jäisin mielummin tekemään töitä.
Kommentit (37)
Meillä sai valita työvuoron ja virkistyspäivän välillä. Menin töihin. Ei huvita tehdä kanootissa eskimokäännöstä tahattomasti.
Eikö työnantaja kysele vinkkiä noihin?
Joku paint ball tai motocross vois olla hauska. Semmonen missä saa rökittää duunikavereita.
Mutta kun niitä päiviä on aina pakko kehua,vaikka vihaisi miten! Sitten sanotaan, että kun näistä on niin tykätty, niin jatketaan samalla mallilla...
Minä haluaisin palmuun, ihan sama kenen kanssa.
Meillä työnantaja ei edes varoittanut etukäteen vaan keskeytti kaikkien duunit ja pieneen huoneeseen rinkiin istumaan. Parit jokaiselle ja sit piti keksiä kaverista hyviä puolia, puhua itsestään tauotta tai vaan kuunnella toista. Lopuksi kehuttiin firmaa ja faceen ilman kenenkään lupaa ryhmäkuva kauhistuneine tekohymyineen. Oli aika kiva yllätys paniikkihäiriöiselle ja muutenkin sosiaalisesti ahdistuneelle.
Kaikki olivat ahdistuneita tuon jälkeen vaikka normaalisti oli ihan hyvä henki.
Voinko saada korvauksia?
Mäkin voisin mennä palmuun Penan kanssa.
Mun kaverin työpaikalla on meneillään pyöräilyhaaste. Eniten vuoden aikana työmatkapyöräilyä harrastanut palkitaan 1000€ matkalahjakortilla. Jotenkin vastenmielistä, eriarvoistaa rajusti työntekijöitä. Lisäksi usein on pakollisia "virkistäytymishetkiä" eli jalkapallon, pesiksen tai jääkiekon peluuta. Asperger-ihmisenä en kestäisi, onneksi teen etätöitä...
Vierailija kirjoitti:
Mäkin voisin mennä palmuun Penan kanssa.
Niin minäkin, ainakin jos siinä on kookospähkinöitä. Voitais miettiä, että kuinka saisin rikki kookospähkinän. Tulis Penan kunto testattua, että josko palmun allekin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin työpaikalla on meneillään pyöräilyhaaste. Eniten vuoden aikana työmatkapyöräilyä harrastanut palkitaan 1000€ matkalahjakortilla. Jotenkin vastenmielistä, eriarvoistaa rajusti työntekijöitä. Lisäksi usein on pakollisia "virkistäytymishetkiä" eli jalkapallon, pesiksen tai jääkiekon peluuta. Asperger-ihmisenä en kestäisi, onneksi teen etätöitä...
Täällä toinen as (N), valitettavasti alalla, jossa on pakko olla ihmisten kanssa. Olisipa mahtavaa, jos olisi as-työpaikka. Ei leikkejä, ei smalltalkia, ei juoruja, eikä helvetissä virkistyspäiviä. Ketään ei yksinkertaisesti kiinnostaisi. Voitaisiin tehdä vaikka töitä ihan tyytyväisinä, ja todennäköisesti tehokkaamlin luin ne virkistäytyvät.
Vitutuspäiviä nuo on. Pahinta, jos joku anuksesta kiskottu konsulttifirma revitty paikalle lisäämään yhteishenkeä ja parantamaan prosesseja hilpeillä ryhmäleikeillä tms. paskalla. Vittujenelämä.
Meillä on joka kevät pakollinen ”virkistäytymisviikonloppu” jossakin pohjoisen laskettelukeskuksessa. Perjantaina lähdetään klo 12 jälkeen täältä pääkaupunkiseudulta kohti pohjoista, ja ollaan perillä joskus yöllä. Lauantaina on ohjelmassa jotain ihan helvetin hauskoja leikkejä ja loppuilta syömistä ja juomista. Sunnuntaina ajetaan koko päivä takaisin kotia kohti.
Kuukaudelta maksetaan normaali kuukausipalkka, eli mitään ylimääräistä ei tule, vaikka joutuu työajan jälkeen ja viikonloppuna olemaan siellä missä työnantaja käskee. Työpaikan lemmikinomistajilla ja yksinhuoltajilla on aina ongelmana että mistä saa lemmikeille tai lapsille hoitajan pe-su. Ja tähän virkistysreissuun on siis pakko osallistua, tai saa kirjallisen varoituksen (kysyin kerran että mitä tapahtuu jos ei osallistu).
Meillä onneks noi aina omalla ajalla. Milloin mitäkin yhteishenkeä kohottavaa ja tiimiytymistä. Ja tietenkin syömistä ja dokaamista. En osallistu koskaan, sanon vaan että ei kiitos. Ilman kummempia selittelyjä. Tulen silti hyvin työkaverien ja pomojen kanssa toimeen. Nykyisin kaikki tietää jo etten osallistu, eikä kukaan ihmettele. Mun valinta.
Me ollaan menossa 2,5 päiväksi Tampereelle luomaan yhteishenkeä. Maanantaina iltapäivällä kokoonnutaan miettimään, mitä tehdä kadonneelle yhteishengelle (ehditään olemaan aamulla töissä 8-11 eli ruokatunnilla lähdetään matkaan) ja 2 päivää mietitään arvoja. Keskiviikkona lopetetaan klo 12, jotta ehditään iltapäivällä työpaikalle. Lounastunti kuluu junassa.
Outo juttu, mutta kukaan ei halua tätä kivaa virkistymistä, jossa työnantaja tarjoaa tiistaina illallisen klo 20.30. Kun lounaan saa klo 11, ei oikein iloisella naamalla ilmesty yhteisruokailuun illalla. Tai sitten mennään ensin porukalla pizzalle ja sieltä syömään "paremmin".
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin työpaikalla on meneillään pyöräilyhaaste. Eniten vuoden aikana työmatkapyöräilyä harrastanut palkitaan 1000€ matkalahjakortilla. Jotenkin vastenmielistä, eriarvoistaa rajusti työntekijöitä. Lisäksi usein on pakollisia "virkistäytymishetkiä" eli jalkapallon, pesiksen tai jääkiekon peluuta. Asperger-ihmisenä en kestäisi, onneksi teen etätöitä...
Meidän työpaikalla on ollut monena vuonna pyöräilyhaaste. Sen voittaa joka kerta sama ihminen joka asuu sopivan pitkän pyöräilymatkan päässä. Minä asun aivan työpaikan lähellä, joten mitään mahdollisuuksia voittaa ei olisi päivittäisen 200 metrin matkalla :D Toisaalta ne jotka asuvat hitosti kauempana, eivät voi voittaa koska heidän on pakko kulkea autolla, lapset päivähoitoon, ostokset paluureissulla ja sitä rataa.
Ooh, meidän työpaikalta käytiin virkistäytymässä Tallinnassa ja joskus vaikka messuilla. Eipä ole onneksi tarvinnut jonnekin hevonkuuseen mennä "leikkimään". Kiitos työnantaja kun arvostat työntekijöitä!
Minä minä minä minä.