Jalkapallojuniorien vanhemmille kyssäri

Jos haluan olla se k-pää äiti niin toki sotkeudun ihan kaikkeen.

Valmentaja tietää paremmin.

Urheilun oikeusturvalautakunta on vuonna 2016 linjannut, että kukaan, edes joukkueenjohtaja, ei puutu valmentajan peluuttamispäätöksiin. Vanhemmat ja jojo valitsevat valmentajan, jolla tulee olla täysi työrauha. Jos ei linja miellytä, sitten valitaan uusi valmentaja. Eli en puutu yhtään. Tosin omat nyt on jo tosiaan junioreita (ei enää nappuloita) ja pelaavat kilpajoukkueissa, joissa meno on muutenkin harrastajajoukkueita selkeämmin roolitettua ja kisa pelipaikasta kovempaa. Toki perustelut juuri tasoryhmäjaosta voi ja pitää kysyä, jos valmentaja ei niitä itse avaa, jo ihan sen lapsen takia, että hän ymmärtää miksi joku asia päätettiin niin kuin päätettiin. Oma kuopus kun siirtyi kakkosjengistä (jossa viihtyi hyvin) ykkösjengiin (josta ei tuntenut ketään ja ei alkuun viihtynyt yhtään), pyysimme valmentajaa käymään pojan kanssa keskustelun siirron syistä ja se auttoi sopeutumiseen.  Mutta neuvo niistä vanhemmista, joille on tärkeää, että lapsi pelaa ederissa, annan sulle neuvon: pysy kaukana, ne on ihan hulluja kaikki. Ja tämä neuvo 12 vuoden futisvanhempikokemuksella...

Vanhaan hyvään(?) aikaan vain pari vanhempaa puuttui nuolemalla valmentajaa. Muuten sai kyllä päättää kuviot, kunhan peluutti "meidän Tuomasta ja Ristoa" aina, vaikka niitten avulla lähinnä hävittiin koko ajan :D 

Jos lapsi haluaa pallistiksi, niin ehkä sitten kannattaa varmistaa, että edariin pääsee. Muuten voi harjoitella sen oman ohjelman mukaan ihan omalla ajalla.

Kiitos, etenkin tuosta 12 vuoden kokemuksella kirjoitetusta kommentista. Aloin siis tuossa funtsia, olenko tehnyt väärin, kun en ole mitenkään sekaantunut, tehnyt, vain sen, mitä on käsketty. Että olenko ollut liian passiivinen enkä pitänyt lapsen puolta.

Meillä on semmoinen tilanne, että ne kaikista kauheimmin kaahottavien vanhempien lapset ovat juuri kilparyhmässä, ja epäilen, että tuskin malttavat olla puuttumatta valmennukseen. Ja olen miettinyt, mikä osuus tuolla kohkaamisella on siihen, että lapset ovat kilparyhmässä. Meillä siirtoja tapahtuu tosi harvoin, jos ollenkaan. Joku uusi poika, tai siis toisesta joukkueesta siirtynyt, voi nousta kilparyhmään vaikka heti, mutta haasteesta ei sinne oikeastaan nousta, eikä toisaalta harrasteesta nousta haasteeseen.

Tätä olisi tietysti kiva kysyä valmentajalta, mutta pelkään, että siitä ei mitään hyvää seuraa.

ap

Olisiko jollain muuten ihan tiedossa nuo eri tasoryhmien kriteerit, vai meneekö ne aina joukkueen mukaan? Eli että x määrä joukkueen parhaita on kilpajoukkue, seuraava x määrä on haaste jne.

Ja miten tuo parhaus määritetään? Mistä osa-alueista se koostuu? 

Ja miten toi motivaatio, joka varmaan on yksi kriteeri? Miten se mitataan? Meillä kilparyhmän isät tsiigaa silmä kovana treenejä ja antaa niiden jälkeen pojalle palautetta. Onko siinä oikeasti motivaatiota pojilla vai pelkoa isän kritiikistä? Ja lapsille älylaitteita, rannekkeita sun muita, joilla mitataan aktiivisuutta. 9-vuotiaita lapsia tällä hetkellä.

up

Pyrin pysymään siitä niin kaukana kuin se on mahdollista. :D Minulle riittää, että laitetaan tilinumero ja summa ja hoidan maksutkin kerralla pois niiltä osin kuin se on mahdollista. 

Minulla on myös useamman vuoden kokemus jalkapalloilijan äitinä. Minusta on jollain tasolla kummallista, että lasten harrastus näyttää olevan nykyään vanhempien harrastus. Monet vanhemmat kohkaavat ja painostavatkin omaa lastaan aivan täysillä.  Lapsesta tulee hyvä futari jos hän itse niin sisimmissään haluaa, motivaatio on kohdillaan ja futis lapsen mielestä tosi hauskaa. Ja jos loukkaantumiset eivät estä kehitystä. Jos valmentaja on fiksu ja kokenut hän kyllä loppupeleissä tietää miten ne peluutukset yms. pitää hoitaa. Luulen, että vanhempien parempi pysyä melko kaukana. Tietysti jos huomaa aivan selvästi epäreilua kohtelua yms. niin silloin tietty täyty pitää oman lapsen puolta. 

Älä puutu, neuvoni myös monivuotisen harrastuksen pohjalta. 

Valmentajat valmentakoot, vanhemmat leipokoot mokkapaloja. Jos joukkueessa sen sijaan on jotain lasten välistä syrjimistä, kiusaamista tms sellaisesta tulee toki valmentajalle kertoa. Tai jos lapsesi oma-aloitteisesti kertoo jotain huolestuttavaa siitä, mitä harkoissa tapahtuu.

Hysteerisimpien vanhempien lapset ovat oikeasti harvoin niitä parhaimpia :). Ja se oikeasti näkyy kentällä vaikka vanhemmat miten koittaisivat vaikuttaa valmentajaan

Mikäli joukkuejaot menevät jokseenkin poikien tason mukaisesti, niin en puutu ellei kysytä. Sitten jos on valmentajan kyvytön poika kilpajoukkueessa, niin sen kyseenalaistan, näin siis kärjistetysti.