Lue keskustelun säännöt.
Katsotko sinä keskustelukumppania silmiin?
11.09.2019 |
Mä en oikeastaan katso silmiin kuin lyhyitä kohteliaita vilkaisuja. Mieluiten pidän katseeni suunnattuna muualle kuten pöytään, maahan tai ulos ikkunasta. En pidä suorasta katsekontaktista ja tulen siitä hermostuneeksi.
Onko tämä epäkohteliasta ja olenko outo?
Tuli vaan mieleen kun tänään jouduin tällaisen intensiivisen tapittajan kanssa samaan kahvipöytään.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmiin tuijotus on aggressiivinen ja dominoiva ele. En.
Yritä miettiä mitä eroa on katsomisella ja tuijottamisella. Jos et keksi eroa, niin ehkä sinun ei tarvitsekaan.
Minusta katsominen muuttuu tuijotukseksi n. 7-10 sekunnissa...
Mutta on sillä muitakin funktioita kuin dominointi. Esim. kiinnostuksen osoittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En juurikaan
mies51v
Vielä lisäisin, että lähi-idän prinseillä tuntuu olevan kumma tapa tuijottaa jopa salilla. Ärsyttävää
mies51v
Seksikumppaniani katson silmiin ja toivon hänen katsovan takaisin. Se on kiihottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppaniani katson silmiin ja toivon hänen katsovan takaisin. Se on kiihottavaa.
Ei ole, häiritsee seksiä ja menee ihan tolaltaan koko ihminen
Japanissa on epäkohteliasta katsoa suoraan silmiin. Ehkäpä olemme sukulaiskansa. Minäkään en katso koko aikaa, alkaa tuntua pakotetulta ja hyökkäävältä. Varsinkin miettiessäni asiaa samalla kun puhun, katse kyllä lähtee vaeltamaan. En pystyisi keskittymään jos pitäisi jokin yhtään monimutkaisempi ajatus kertoa ja samalla kytätä toisen silmiä ettei vaan olisi epäkohtelias. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hemmetti suomalaisia vaivaa kun ei omaa kumppaniaankaan voi katsoa silmiin? Itse rakastan silmiin katsomista ja tuo yhteenkuuluvuutta. En nyt tarkoita maanista vakavaa tuijotusta mutta sellaista lempeää ja romanttista.
Yritän katsoa vaikka kulmakarvaan. En ole kovin hyvä silti pitää katsetta kasvoissa. Katson mieluummin vaikka mihin muualle ja viime aikoina olen huomannut, että keskustelukumppanit alkavat vilkuilemaan niihin suuntiin mihin katson. Ehkä en ole ennen huomannut tai olen vain tullut entistä huonommaksi tässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuijottelen silmiin pidemmin ainoastaan ihmistä, johon olen ihastunut
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetti suomalaisia vaivaa kun ei omaa kumppaniaankaan voi katsoa silmiin? Itse rakastan silmiin katsomista ja tuo yhteenkuuluvuutta. En nyt tarkoita maanista vakavaa tuijotusta mutta sellaista lempeää ja romanttista.
KESKUSTELUkumppania. :D
Me suomalaiset ollaan jotenkin yliherkkiä ihmisiä - mullekin joku huomautti ollessani nuori, että miksi en katso koskaan silmiin.
Olin silloin vaan niin äärimmäisen ujo - nykyään kyllä katsekontaktini onkin kohteliaan viipyvästi katsahteleva, mutten pidä siitä vieläkään, ainakaan herkeämättä tuijottavista en pidä yhtään.