uusi yhteys isään vai yhä ilman isää?

Olen ollut alusta asti yh ja isänsä on kieltäytynyt isyyden vahvistamisesta eikä nimeä ole sitten papereihin asti koskaan laitettu. Välimatkaa on puoli Suomea ja se on ollut yksi vaikea pala tässä sopassa.



Alkuvuosina lapsi tapasi isäänsä satunnaisen säännöllisesti, joskus oli tapaamisten sopiminen soutamista ja huopaamista ja aina, jos lapsen isä sai kuulla seurusteluistani, tapaamiset loppuivat puoleksi vuodeksi-vuodeksi. Lapsi oli kuitenkin vielä niin pieni, että unohti ne tavallaan luvatut tapaamiset (ja isänsäkin) eikä asia ollut tavallaan vaikea.



Sitten muutin asumaan saman katon alle erään miehen kanssa ja tapaamiset ja yhteydenpito loppui täysin kolmeksi vuodeksi. Lapsi oli tuolloin 4-vuotias. No, satunnaisia solvausviestejä on kyllä tullut isukilta silloin tällöin, viimeksi uudenvuoden jälkeen.



Nyttemmin olen eronnut tästä avomiehestäni ja asumme taas lapsen kanssa kaksistaan. Lapsi ei muista isästään oikeasti yhtikäs mitään, mutta on nyt esikoulun aikana tajunnut, että isä tästä perheestä puuttuu. Mutta enemmän kuin omaa isäänsä, hän on kaivannut mukavaa mieshahmoa, isäpuolta.



NO! Lapsen isällä on ollut jotenkin aina tapana heittää jotain pahoina päivinä, nyt puoli tuntia ennen kevätjuhlia hän kysyi tekstiviestitse, oolisimmeko myöhemmin kesällä kotona päin. Meni sitten juhlat vähän niin ja näin, kun mielessä pyöri kysymys, mitähän sille nyt sitten keksisi vastata.



Lapselle en tietenkään ole puhunut asiasta vielä yhtikäs mitään, täytyisi ensin miettiä itsekseen ja mahdollisesti varmistaa isän aikeet. Mutta jos ihan totta puhun, niin minä en halua häntä tänne sotkemaan meidän taas suht tasaiseksi saatua arkea. Jotenkin niin uskon, ettei tapaamisista tulisi vieläkään säännöllisiä tuon välimatkankin takia. Ja sen tiedän varmasti, että itselleni se vierailun aika ja siitä seuraavien kysymysten ja hämmennyksen hoitaminen veisi valtavasti voimavaroja. Voimavaroja, joita en tiedä varmasti olevan riittävästi moiseen.



Olen aina ajatellut, että lapsella on kuitenkin oikeus siihen huonompaankin isään ja olen jotenkin varautunut ottamaan isään yhteyttä myöhemmin, kun lapsi oikeasti kaipaa ja tarvitsee isäänsä. Mutta onkohan se hetki nyt. Sitä jään miettimään.



Kiitän palstatilasta.