Kaksi kolmasosaa rikollisten moottoripyöräjengien jäsenistä haluaa joskus eroon, muttei pysty

YLEn ykkösaamussa poliisi kertoi UB ja vastaavien jengien toimintatavoista.

Moottoripyöräjengin piiriin joutuneet/"päässeet" menettävät vapautensa ja itsemäärämisoikeutensa. Puheet veljeydestä ovat potaskaa. Käytännössä on noudatettava ylempien käskyjä mutisematta. Alemmanasteiset jengiläiset laitetaan tekemään raaán perustyön, hakkaamiset, perinnät, huumeiden kuljetukset yms. Jengiläiset palvelevat kyselemättä ylempiä tasoja, jotka ovat suhteellisen turvassa eivätkä sotkeudu mihinkään varsinaiseen helposti tunnistettavaan rikolliseen toimintaan. Jengipäälliköt organisoivat ja nauttivat rahoista, joista alemman tason tyypit saavat vain hituset.

Alemman tason jengiläiset joutuvat myös ottamaan vastuun muuten pomojen kontoille tulevista tuomioista ja istuvat linnassa heidän puolestaan.

Jengiin pyrkivät sitoutetaan heti alkuun mm. heidän nimissään olevilla pikavipeillä sekä allekirjoituksilla ja sitoumuksilla yrityksiin. Mikäli jäseneksi pyrkivä/jäsen haluaa eroon tai ei suostu tottelemaan eli tekemään pyydettyjä rikollisia tekoja, voidaan aina uhata noiden taloudellisten kiristysmahdollisuuksien käyttöön.

Väkivalta on kuitenkin peruskuraa, millä porukka pidetään kasassa.

Jengeihin hakeutuu luuseriporukkaa, joilla elämässä ei ole muuten mitään. Heillä on romantisoitu käsitys jengin toiminnasta ja yhteenkuuluvuudesta, vaikka käytännössä alussa ovat siis aivan orjan asemassa.

Näiden luusereiden heikkoa itsetuntoa paikkaa kuuluminen joukkoon so. jengiliivien tuoma kollektiivinen pelotusvaikutus.

Taustalla näillä jengiläisillä on lapsuudessa ja nuoruudessa usein olleet huonot perhekokemukset so. perheessä ollut alkoholismi, huumeidenkäyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö ja yleinen syrjätyneisyys ja huono-osaisuus.