Lue keskustelun säännöt.
Odotatko lasten harrastuspäiviä, että saat jutella ja talkoilla muiden vanhempien kanssa?
Kommentit (21)
Talkoovuorot on ihan kivoja. Tykkään olla kirjurina peleissä. Kioskivuorotkin on ok.
Mutta, kun harrastuspäiviä on nykyään 5-7 viikossa ja työssäkin olen koko ajan ihmisten kanssa, en ihan aina jaksa olla sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En odota siksi, mutta siksi että saan ottaa sitä omaa aikaa käydä salilla, lenkillä, jne...
Onko tavalliset treenipäivät "harrastuspäiviä"? Silloin meillä käytännössä vain kuskataan (joo ei voi kulkea itse, kun matkaa on pahimmillaan 35 km eikä kunnon joukkoliikenneyhteyksiä tuolle välille). Kotiturnauksissa toki sitten talkoillaan, mutta niitä tulee sarjakauden aikana ehkä kaksi-kolme.
En kuitenkaan odota noita sen takia, että pääsee talkoilemaan ja juttelemaan vaan sen takia, että lapsi pääsee pelaamaan. Itse toimin sitten harrastamisen mahdollistajana, ja jos siihen kuuluu talkoilu turnauksessa, niin näillä mennään. Kukapa muu siellä kahviossa seisoisi myymässä tai laittaisi koulun salia pelikuntoon kuin vanhemmat, välillä joutuu kirjuroimaankin, jos ei saada apuja muista junnujoukkueista.
En. Odotan niitä siksi että voin lapsen treenien ajan lenkkeillä koiran kanssa kauniissa jokimaisemasssa. Tarpeellista aivan omaa aikaa minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni harrastaa ihan itse ja omaehtoisesti mm. pyöräilyä, uintia, valokuvausta ja hiihtoa. Mihinkään seuratoimintaan en suostuisi jos se vaatisi minulta vaivannäköä eli käytännössä oman vapaa-aikani ja omien harrastusteni vähentämistä.
En todellakaan, ja olen niin onnellinen että molemmat lapset on ihan omasta halustaan lopettaneet nämä talkoita ym. vaatineet harrastukset. Harrastuskuskausta on edelleen, mutta ei onneksi mitään talkoita ja muiden vanhempien kanssa väkisin jutustelemista. Kun molemmilla vanhemmilla on vaativa työ, jossa päivät saattavat venähtää ja ollaan ihmisten kanssa tekemisissä kokouksissa ym. niin vapaa-ajalla sitä haluaa keskittyä omaan elämään. Mielummin juttelen perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa, kun vain ehdin, kuin näiden innokkaiden talkoolaisten kanssa, joiden koko elämä tuntuu pyörivän sen lapsen harrastuksen ympärillä. Eikä sitten ymmärretä, että muilla saattaa olla muutakin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni harrastaa ihan itse ja omaehtoisesti mm. pyöräilyä, uintia, valokuvausta ja hiihtoa. Mihinkään seuratoimintaan en suostuisi jos se vaatisi minulta vaivannäköä eli käytännössä oman vapaa-aikani ja omien harrastusteni vähentämistä.
Aika kova ja itsekäs näkemys. Mutta ehkäpä se on mikä nykyaikana kannattaa.
Jotkut vanhemmat nauttii elää lastensa ja lastensa harrastusten kautta. Itse en lukeudu näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti odota, eikä pojan nykyisessä joukkueessa luojan kiitos pidetä talkoita, mutta on ihan kiva katsoa peliä yhdessä ja jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni harrastaa ihan itse ja omaehtoisesti mm. pyöräilyä, uintia, valokuvausta ja hiihtoa. Mihinkään seuratoimintaan en suostuisi jos se vaatisi minulta vaivannäköä eli käytännössä oman vapaa-aikani ja omien harrastusteni vähentämistä.
Aika kova ja itsekäs näkemys. Mutta ehkäpä se on mikä nykyaikana kannattaa.
Miksei lapset voi vaan pelailla ja höntsäillä keskenään jos haluavat? Jos eivät halua niin eivät tee sitten mitään, ja voivat silti ihan hyviksi ihmisiksi kasvaa. Ehtiihän sitä harrastaa sitten aikuisempanakin kun itse järjestelee asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti odota, eikä pojan nykyisessä joukkueessa luojan kiitos pidetä talkoita, mutta on ihan kiva katsoa peliä yhdessä ja jutella.
Teillä ilmeisesti maksetaan sitten ihan rahalla joukkueelle, että homma toimii peleissä / turnauksissa eikä tarvitse pitää esim. kahviota?
Riippuu toki lajista, jossain jääkiekossa on helppoa, kun se pelipaikka on valmiina käytettäväksi. Kahviokin saattaa olla avaamista vaille valmis.
Lentopallossa taasen aloitetaan sillä, että aletaan pystytellä verkkotolppia ja virittää verkkoa, kantaa tuoleja tai penkkejä jne. samoin kuin pystytellä kahviota jonnekin koulun käytävälle tai ruokalaan tai näyttämölle tms, keitellä kahveja jne. Tällaista työtä on ainakin meillä "pakko" jonkun tehdä, jotta ylipäänsä lapset saavat pelinsä pelattua ja joukkueiden mukana olevat vanhemmat ja muut katsojat saavat kahvia ja syötävää.
Tietenkin autan, lapseni on minulle niin tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti odota, eikä pojan nykyisessä joukkueessa luojan kiitos pidetä talkoita, mutta on ihan kiva katsoa peliä yhdessä ja jutella.
Teillä ilmeisesti maksetaan sitten ihan rahalla joukkueelle, että homma toimii peleissä / turnauksissa eikä tarvitse pitää esim. kahviota?
Riippuu toki lajista, jossain jääkiekossa on helppoa, kun se pelipaikka on valmiina käytettäväksi. Kahviokin saattaa olla avaamista vaille valmis.
Lentopallossa taasen aloitetaan sillä, että aletaan pystytellä verkkotolppia ja virittää verkkoa, kantaa tuoleja tai penkkejä jne. samoin kuin pystytellä kahviota jonnekin koulun käytävälle tai ruokalaan tai näyttämölle tms, keitellä kahveja jne. Tällaista työtä on ainakin meillä "pakko" jonkun tehdä, jotta ylipäänsä lapset saavat pelinsä pelattua ja joukkueiden mukana olevat vanhemmat ja muut katsojat saavat kahvia ja syötävää.
Ilmeisesti maksetaan joo rahalla. En ole vielä ihan kartalla kun joukkue vaihtui juuri ja mies on enemmän ollut sinne yhteydessä.
Odotan! Olen introvertti eikä minulla ole ystäviä. Olen huomannut tämän loistavaksi tavaksi tutustua uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhemmat nauttii elää lastensa ja lastensa harrastusten kautta. Itse en lukeudu näihin.
Miten niin elää niiden kautta? Mikä siinä on niin hirveän kamalaa, jos muutaman vuoden on mukana lapsensa harrastustoiminnassa?
Oma poikani pelasi aikoinaan jääkiekkoa (pelaa vieläkin, mutta hoitaa sen luonnollisesti itse) ja minä olin aina välillä toimitsijana, talkoilinkin pari kertaa vuodessa ja kuskasin ahkerasti. Näistä ajoista on jo melkein 10 vuotta aikaa. Minä olen nyt 45v ja hän 25v. En kertaakaan ole katunut, että ne tärkeät lapsuus-ja nuoruusvuodet oltiin paljon yhdessä harrastuksen myötä ja myös minä tutustuin pojan kavereihin ja heidän vanhempiin. Hauskaahan meillä oli ja pelit olivat erittäin viihdyttäviä. Teini-iän kahnauksia ei juurikaan ollut, koska aika kului harrastuksen parissa. Koulukin sujui ihan ok.
Nyt olen vuosia ollut jo miehen kanssa kaksistaan ja vieläkin ollaan aika nuoria. Käyn salilla ja uimassa yms. mutta ei se ”oma aika” nyt niin hirveän jännää ole. Opiskelenkin työn ohessa eikä sekään maailmaa mullista. Ja tätä sitten hyvässä lykyssä vielä 45 vuotta, joten hyvin ehdin aikoinaan elää myös lapseni harrastuksen kautta... Tykkään kyllä myös tästä elämänvaiheesta, ei sillä, mutta aikaansa kutakin.
Pysyttelen kaukana. Työni on tarpeeksi henkisiä voimavaroja vievää, että vielä pitäisi olla niiden kaikkitietävien tehomammojen seurassa vapaa-ajallaan? Kuunnella, kuinka MEIDÄN MINNA on niin hyvä ja paras ja fiksuin ja filmaattisin. Ja miten HÄN antaa kaikkensa ja kyllä olisi niin että koko joukkue romahtaiso jos ei HÄN tekisi sitä tätä ja tuota. Kyllähän muutkin tekisi, mutta kun ei mitään osata oikein.
Ei kiitos, säästän hermojani mieluummin ja olen kotona. Rakastan kyllä lapsiani ja tuen heitä. Muilla tavoin.
Odotan melkein yhtä kovasti kuin hammaskiven poistoa.
En todellakaan haluaisi, että lapseni harrastaisivat sellaista, missä pitää jutella ja talkoilla muiden aikuisten kanssa. Onneksi heidän harrastustensa aikana voin ihan vaan olla kotona, yhdessä harrastuksessa olen mukana viemässä, mutta sielläkin olen ainoa, joka odottaa lapsia paikan päällä, eli saan olla ihan itsekseni. Talkoille ei ole ollut tarvetta maksullisissa harrastuksissa.