Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, ihminen joka ei koskaan kysy mitään tai alota keskustelua...
30.05.2006 |
Hassu otsikko, mietin vaan että miks musta meiän naapurit on niin omituisia... Siis me ollaan aika paljon tekemisissä kun lapset on kavereita ja molemmat (sekä perheen isä että äiti) on mukavia ja hymyilee paljon jne. Mutta nyt tajusin että tässä vuoden aikana kun joka päivä ollaan tavattu niin ne ei oo KOSKAAN kysynyt meiltä mitään!!
Mä en itse viihdy mitenkään hyvin joukossa enkä ehdottomasti halua olla se joka höpisee koko ajan, pidän itseäni siis suht hiljaisena ja ujona. Mutta kun esim haetaan lapsia toistemme kotoa ja siinä voi hyvinkin mennä 10 minuuttia niin jeps, koskaan eivät ole yhtä ainoaa kysymystä esittäneet. Siis " mitä kuuluu" , tai mitään. Meillä on samanikäset lapset ja mä aina jotain pientä yritän, miten vauva nukkuu, mihin kouluun xx menee, missä asuitte ennen (muutetttiin molemmat hiljattain tähän). Kyllä aina vastailevat ihan mielellään (uskon että osaan huomata pienetkin vihjeet millon ei enää pidä kysyä, mutta aika tollasia pinnallisia kysymyksiä) mutta eivät koskaan esim esitä vastakysymystä, siis että no mites teillä.
Äh, siis musta kuuluu hyvään etikettiin jotenkin niin kun vuorotella keskustelussa...
Kommentit (6)
itsekin uudella paikkakunnelle muuttaneena huomasin selittäväni samat jutut kaikille mammoille, enkä itse sitten tiennytkään heistä juuri mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tollasten tyyppien kanssa juttelun. Eli sun tapauksessa mäkin vaan myhäilisin ja juttelisin sille omalle lapselle. En jaksa tommosia kivirekityyyppejä nykyään enää yhtään.
Jos ei huvita, ni en jaksa esittää ja lässyttää. EN mä tiedä, mutta mä en vaan jaksa. Musta on paljon kivempi pihallakin sanoa vaan " hei" ja sitten mennä sisään. En mä jaksa jutella noitten tän talon ihmisten kanssa. En ole masentunut tai muuten epäsosiaalinen.
Hän myös on mukava, hymyilee ja vastailee, muttei ikinä tee keskustelualoitetta. Tuttavani tuntee hänet paremmin ja kertoi, että nainen on yksinkertaisesti tuskallisen ujo. Hän kyllä haluaisi, muttei pysty tekemään aloitteita.
Niin, siis en mäkään erityisemmin tykkää jutella puolituttujen kanssa mutta musta hyviin tapohin kuuluu että jos joutuu tilanteeseen missä tavallaan on pakko puhua (haen tyttöäni naapurista ja joudun odottamaan äidin kanssa alhaalla 10 minuuttia kaksin) niin sitten se ei ole vaan yhden vastuulla.
Nää naapurit ei muuten anna signaaleja että eivät halua olla tekemisissä, äiti esim kerran toi meille paperin missä oli niille 4 eri puhelinumeroa, jos tulee jotain. Eikä tietenkään kysynyt meidän numeroita mutta kun lähdin hakemaan papreria niin sano että voit tuoda huomennakin jos et nyt ehdi. Eli siis kuitenkin odotti saavansa ne. Pihalla kun ollaan niin hän tulee kyllä tervehtimään ekana jos näkee meidät eli ei yritä piiloutua sellasissa tilanteissa missä voisi.
Kun kerran haki lastaan meiltä vauva vaunuissa ja ulkona sato kamalasti niin sitten katso huolissaan taivaalle jne muttei kysysnyt saako tulla sisään rattaineen. Vasta kun sanoin että tuu hyvä ihminen sisälle niin tuli ja näytti siltä että vihdoin kysyit.
Plussana kaikelle tälle että me asutaan maassa jossa oikeesti on hyvin epäkohteliasta olla hiljaa ja se kuulumisten kysyminen on aivan must. Mutta ei.
Alue: Aihe vapaa
Olen kanssa tavannut sellaisia tyyppejä. Taitavat olla jotenkin itsekeskeisiä, ei niitä kiinnosta muut kuin omat jutut. Ei ne vastailis niin avoimesti sun kyssäreihin, jos niitä ei kiinnostais olla puheissa sun kanssa...