Vuodet kuluvat sormia napsauttamalla 25-vuotiaasta nelikymppiseksi

Nuorena sitä odottaa ja odottaa että ois 18v. Sitten aika tuntuu menevän tuplavauhtia eteenpäin ja yhtäkkiä ootkin lähemmäs 50v.

Toinen jalka jo haudassa...

Mä olen nyt 35v ja elän elämäni parasta aikaa. En kaipaa elämää kaksikymppisenä, eikä mua hirvitä täyttää 40 muutaman vuoden kuluttua. Kukin kokee asiat eri tavalla, mutta mulle on just hyvä näin:)

Sellaista se on kaikilla meillä.

Ihmettelin aina lapsena kun sukulaiset aina tavatessa taivastelivat, että voi hyvänen aika miten olet kasvanut! En tajunnut tuota silloin ollenkaan. Aikuisena sitä aika vain menee tosi nopeasti ja varsinkin lapsia katselemalla sen huomaa helposti, vielä helpommin kuin omaa peliä tuijottamalla.

Ja ystävät! Nuorena ei voi kuvitella, että riittäisi, että tapaa ystäviä 3 kuukauden välein. Nyt 3 kuukautta menee äkkiä. Ja vähän väliä saa olla vaihtamassa esille talvi- tai kesävaatteita.

Luulin, että nelikymppisenä tuntee itsensä vanhaksi henkisesti.

Olo on kuitenkin ihan samanlainen kuin aina. Vain kun katsoo peiliin, niin säikähtää.

Nykyään yksi vuosi on lyhyt aika joka kuluu nopeasti. Joskus nuorena se yksi vuosi tuntui ihan ikuisuudelta. Kymmenen vuottakaan ei ole enää niin käsittämättömän pitkä aika kun vielä joskus nuorena ajatteli. Passiakin saa olla uusimassa vähän väliä, juurihan mä senkin äsken tein ja nyt se on taas edessä.

up

25-vuotiaana olin köyhä opiskelija, ketjupolttaja, huonossa suhteessa huonon miehen kanssa ja salasuhteessa vielä huonomman kanssa. 40-vuotiaana olen vakavarainen tohtori, päihteetön, naimisissa maailman ihnaimman miehen kanssa ja kahden ihanan lapsen äiti. Kieltämättä olin kauniimpi 25-vuotiaana, mutta siihen se sitten jääkin. Neuvoni muille: katse eteenpäin eikä taaksepäin.

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaana olin köyhä opiskelija, ketjupolttaja, huonossa suhteessa huonon miehen kanssa ja salasuhteessa vielä huonomman kanssa. 40-vuotiaana olen vakavarainen tohtori, päihteetön, naimisissa maailman ihnaimman miehen kanssa ja kahden ihanan lapsen äiti. Kieltämättä olin kauniimpi 25-vuotiaana, mutta siihen se sitten jääkin. Neuvoni muille: katse eteenpäin eikä taaksepäin.

Joillakin elämä on voinut mennä päinvastaiseen suuntaan, omista valinnoista riippumatta. Silloin voi olla hankala katsoa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaana olin köyhä opiskelija, ketjupolttaja, huonossa suhteessa huonon miehen kanssa ja salasuhteessa vielä huonomman kanssa. 40-vuotiaana olen vakavarainen tohtori, päihteetön, naimisissa maailman ihnaimman miehen kanssa ja kahden ihanan lapsen äiti. Kieltämättä olin kauniimpi 25-vuotiaana, mutta siihen se sitten jääkin. Neuvoni muille: katse eteenpäin eikä taaksepäin.

Joillakin elämä on voinut mennä päinvastaiseen suuntaan, omista valinnoista riippumatta. Silloin voi olla hankala katsoa eteenpäin.

Niinpä: esim minulla oli 25- vuotiaana paljon parempi tilanne niin taloudellisesti, työelämässä kuin ihmissuhteissa, kuin nyt 15 v myöhemmin. (ulkonäöstä toki puhumattakaan) Vakavien sairausten vuoksi.

En tiedä mun elämä on aina ollut kurjaa. Huono iho vieläkin ja nyt jo alkanut tulla ryppyjä ja harmaita hiuksia. Odotan eläkeikää.

Nainen 30v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaana olin köyhä opiskelija, ketjupolttaja, huonossa suhteessa huonon miehen kanssa ja salasuhteessa vielä huonomman kanssa. 40-vuotiaana olen vakavarainen tohtori, päihteetön, naimisissa maailman ihnaimman miehen kanssa ja kahden ihanan lapsen äiti. Kieltämättä olin kauniimpi 25-vuotiaana, mutta siihen se sitten jääkin. Neuvoni muille: katse eteenpäin eikä taaksepäin.

Joillakin elämä on voinut mennä päinvastaiseen suuntaan, omista valinnoista riippumatta. Silloin voi olla hankala katsoa eteenpäin.

Niinpä: esim minulla oli 25- vuotiaana paljon parempi tilanne niin taloudellisesti, työelämässä kuin ihmissuhteissa, kuin nyt 15 v myöhemmin. (ulkonäöstä toki puhumattakaan) Vakavien sairausten vuoksi.

Mäkin sairastuin kaksvitosena vakavasti. Arvomaailma keikahti samalla siihen suuntaan, ettei pyrkiminen työelämässa ole sen koommin ollut tärkeää. 15 vuotta myöhemmin tilanne on silti huomattavasti tuolloista parempi taloudessa ja ihmissuhteissa, vaikka työelämän lisäksi myös ulkonäkö on mennyttä. Erilaisten elämänpolkujen myötä ero terveisiin on kasvanut suureksi, eikä sellaisia oikein jaksakaan. Ei se kai kenelläkään ole pelkästään ylä- tai alamäkeä.

Ette ole oppineet tunnistamaan ikisinkku naisasialuuserin kirjoituksia. Herra vierailee täällä säännöllisin väliajoin naisia haukkumassa. Naisen ikääntyminen kuuluu hänen lempiteemoihinsa.

Voin kuvitella hänellä elämän vilahtaneen silmänräpäyksessä kulahtaneeseen keski-ikäiseen äijänkäppyrävaiheeseen, kun se elämä ei ole pitänyt mitään sisällään.

Normaaleilla ihmisillä elämään kuuluu niin paljon asioita, että sinä aikana 25-40v sisältyy niin paljon asioita, että se ei tunnu silmäräpäykseltä: opinnot ovat suoritetut, työpaikka, aviopuoliso, lapset, lasten koulut, omat kaverit, harrastukset, talon rakentamiset mahdollisesti yms yms.

Nelikymppisenä on yleensä vakavaraisempj, itsevarmempi ja paremmin itsensä tunteva. Reidet voi olla löysemmät, mutta elämästä nauttii paljon enemmän, kun ei tarvitse suorittaa, pyrkiä ja pelätä niin paljon eikä vertailla itseään toisiin. Seksikin on sata kertaa parempaa. Tervetuloa nelikymppisyyteen tytöt, täällä on kivaa:)

Ja neljäkympistä viiteen kymppiin mennessä et ehdi edes niitä sormia napsauttaa! Hyvä puoli kuitenkin on, että elämä vaan paranee koko ajan. Muistakaa pitää itsestänne huolta, niin edessä on elämän paras aika. Eli syökää oikein (ei sokeria, ei viljaa, mutta omega 3:sta, runsaasti erilaisia kasviksia, villikalaa, riistaa, voita, probiootteja ja prebiootteja..), liikkua riittävästi, mutta ei liikaa, rentoutua, nukkua riittävästi ja pitää hauskaa (ilman alkoholia).

Vierailija kirjoitti:

Ja neljäkympistä viiteen kymppiin mennessä et ehdi edes niitä sormia napsauttaa! Hyvä puoli kuitenkin on, että elämä vaan paranee koko ajan. Muistakaa pitää itsestänne huolta, niin edessä on elämän paras aika. Eli syökää oikein (ei sokeria, ei viljaa, mutta omega 3:sta, runsaasti erilaisia kasviksia, villikalaa, riistaa, voita, probiootteja ja prebiootteja..), liikkua riittävästi, mutta ei liikaa, rentoutua, nukkua riittävästi ja pitää hauskaa (ilman alkoholia).

Mitä nyt omat vanhemmat ja mahdolliset muut iäkkäämmät läheiset sukulaiset sairastui ja kuolee yksitellen, siinäpä sitä "kivaa" elämää.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä on yleensä vakavaraisempj, itsevarmempi ja paremmin itsensä tunteva. Reidet voi olla löysemmät, mutta elämästä nauttii paljon enemmän, kun ei tarvitse suorittaa, pyrkiä ja pelätä niin paljon eikä vertailla itseään toisiin. Seksikin on sata kertaa parempaa. Tervetuloa nelikymppisyyteen tytöt, täällä on kivaa:)

Minä en ainakaan ole itsevarmempi. Paremmin asiat olivat kaksvitosena.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt 35v ja elän elämäni parasta aikaa. En kaipaa elämää kaksikymppisenä, eikä mua hirvitä täyttää 40 muutaman vuoden kuluttua. Kukin kokee asiat eri tavalla, mutta mulle on just hyvä näin:)

Noin minäkin ajattelin 35-vuotiaana. En olisi uskonut, miten eri tavalla nelikymppiseen naiseen suhtaudutaan. Tokihan omakin suhtautuminen muuttuu, kun kokee konkreettisesti elimistön vanhenemisen esim. hedelmällisyyden laskun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä on yleensä vakavaraisempj, itsevarmempi ja paremmin itsensä tunteva. Reidet voi olla löysemmät, mutta elämästä nauttii paljon enemmän, kun ei tarvitse suorittaa, pyrkiä ja pelätä niin paljon eikä vertailla itseään toisiin. Seksikin on sata kertaa parempaa. Tervetuloa nelikymppisyyteen tytöt, täällä on kivaa:)

Minä en ainakaan ole itsevarmempi. Paremmin asiat olivat kaksvitosena.

Samoin. Minulla oli vielä 25-vuotiaana naiivia ja jopa uhkarohkeaa uskoa, että selviän aina mistä vaan, pystyn melkeinpä mihin vaan kun vaan tarpeeksi yritän jne.