Pentulivessä juodaan iltamaitoa <3

Eikö ne kaki ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellään kokemusta tästä rodusta?

Yli 10 vuotta. Maailman paras koirarotu. Pienessä koossa kaikki hyvät koirien ominaisuudet. Iloisia luonteeltaan.  :)

Pitääkö sen kanssa harrastaa ylenpalttisesti?

Riittääkö jos käyttää lenkillä ja leikittää?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne kaki ollenkaan?

Emo putsaa noin pieniltä pyllyt.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne kaki ollenkaan?

Emo syö kakat.

Miksei emo saa olla pentujen kanssa?

Miksi emo ei pääse pentujen luo?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne kaki ollenkaan?

Kaikkii ne. Koiraemon "ihana" tehtävä on syödä pentujen kakat. Sen oikein näkee miten emoa ällöttää se, mutta syö silti, vanhat vaistot määrää pitämään pesänä puhtaana. Itse tosin aina noukin kakat jos niitä näen ettei emon tarvi syödä. (Ja nykyaikana on myös rotuja tai yksilöitä, joilla tämä vanha vaisto ei oikein toimi eikä ne stimuloi pentujen kakkaamista nuolemalla takapuolia, eikä syö ulosteita)

Täällä meillä on myös nyt 6 kpl länsiylämaanterrierin pentuja, 3 vkoa ikää. Jotkut on kysellyt noista pissapapereista ja pentulaatikosta... Papereita toki kasvattaja vaihtaa tiheään eli ei ne siellä pissassa ole. Lisäksi tuosta tavasta on se hyöty, että pennut oppii jo ihan pienenä ns. paperisiisteiksi, etsiytyvät uudessa kodissakin sitten papereille tarpeilleen jos sellaisia jossain on. Koiran vaisto käskee mennä pissalle tai kakalle kauimmas nukkumapaikasta, ja jos siellä on paperia, niin paperi assosioituu automaattisesti tarpeiden tekoon. Meillä pentuja ei pidetä kuin 3 viikkoa aitauksessa, sen jälkeen ovat vapaana talossa, ja osaavat etsiytyä itse papereille joita on alkuun huoneissa tiheämpään, lopulta vähemmän koska pennut osaa kauempaakin hakea paperin ennen kuin lirauttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi emo ei pääse pentujen luo?

Tätä ihmettelen minäkin. Yleensä pentulaatikot on sellaisia, että niissä on yksi matalampi kohta, mistä emo pystyy hyppäämään aitaukseen, mutta joka on kuitenkin sen verran korkea ettei muutamaviikkoiset pennut siitä yli tule. Tuolla näyttää olevan niin korkea aitaus, ettei emo uskalla/pysty hypätä itse aitaukseen kun haluaa. Ei näytä hyvältä että levottomana ravaa siinä edessä, selvästi haluaisi aitaukseen, ehkä imettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellään kokemusta tästä rodusta?

Yli 10 vuotta. Maailman paras koirarotu. Pienessä koossa kaikki hyvät koirien ominaisuudet. Iloisia luonteeltaan.  :)

Pitääkö sen kanssa harrastaa ylenpalttisesti?

Riittääkö jos käyttää lenkillä ja leikittää?

Pitää harrastaa ja lenkittää (kävelylenkit aika hitaita, kun haluavat haistella ja tutkia kaikkea), mutta kyllä niistä on sohvaperunoiksikin.  :)  Meillä on 2, ettei niille tule yksinäinen olo, silloin kun kukaan ihminen ei ole kotona. Touhuavat myös keskenään. Ja ovat mukana ihan perus-kotitöissä: ruuanlaitossa, siivouksessa, pihahommissa, lastenhoidossa jne. Kaverilla käy talleilla mukana. Eli ei tarvitse välttämättä keksiä niille erikseen omaa "ohjelmaa".

Ovat helppohoitoisia, sellaisia maalaiskoiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi emo ei pääse pentujen luo?

Tätä ihmettelen minäkin. Yleensä pentulaatikot on sellaisia, että niissä on yksi matalampi kohta, mistä emo pystyy hyppäämään aitaukseen, mutta joka on kuitenkin sen verran korkea ettei muutamaviikkoiset pennut siitä yli tule. Tuolla näyttää olevan niin korkea aitaus, ettei emo uskalla/pysty hypätä itse aitaukseen kun haluaa. Ei näytä hyvältä että levottomana ravaa siinä edessä, selvästi haluaisi aitaukseen, ehkä imettämään.

Äskettäin imetti aika pitkään, mulla on ollut tuo ruutu auki jo jonkin aika...

Onko pennut koko ajan tuossa pienessä aitauksessa? Pidetäänkö aitausta tuon pentuliven takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellään kokemusta tästä rodusta?

Yli 10 vuotta. Maailman paras koirarotu. Pienessä koossa kaikki hyvät koirien ominaisuudet. Iloisia luonteeltaan.  :)

Pitääkö sen kanssa harrastaa ylenpalttisesti?

Riittääkö jos käyttää lenkillä ja leikittää?

Pitää harrastaa ja lenkittää (kävelylenkit aika hitaita, kun haluavat haistella ja tutkia kaikkea), mutta kyllä niistä on sohvaperunoiksikin.  :)  Meillä on 2, ettei niille tule yksinäinen olo, silloin kun kukaan ihminen ei ole kotona. Touhuavat myös keskenään. Ja ovat mukana ihan perus-kotitöissä: ruuanlaitossa, siivouksessa, pihahommissa, lastenhoidossa jne. Kaverilla käy talleilla mukana. Eli ei tarvitse välttämättä keksiä niille erikseen omaa "ohjelmaa".

Ovat helppohoitoisia, sellaisia maalaiskoiria.

Haukkuuko paljon?

Oliko helppo kouluttaa tavoille?

Jackrussellinterriereistä... On todella suloisia ja kivoja koiria, mutta voivat olla monella tapaa varsin vaativia, ei joka kotiin. Vaativat oikein kunnolla liikkumista ja aktivointia, tai monet yksilöt voivat alkaa turhautuneena huoneistotuholaisiksi, turhanhaukkujiksi tms. Lisäksi ne ovat tosiaan terrierejä, teräväluontoisia koiria joilla ei pinna ole välttämättä kovin pitkä esim. pienten lasten osaamatonta käsittelyä kohtaan, voi tulla hammasta melko äkkiä. Eivät välttämättä ole myös mitään koirapuistokoiria aikuisena, saattavat olla aggressiivisia, myös nartut vaikkakin enemmän urokset. 

On yksi yleisimpiä ongelmakoirakouluttajien asiakasrotuja tämä, kun niitä otetaan sohvakoiriksi kun ovat pieniä ja söpöjä, mutta vain pienen osan yksilöistä luonne sopii siihen. Suosittelisin itse lähinnä harrastaviin tai paljon liikkuviin koteihin, esim. agilitykoiraksi mainioita. Jos aikoo ottaa pelkäksi kävelylenkkikaveriksi, niin kannattaa valita mieluiten narttu ja pentueesta rauhallisimman oloinen yksilö.

Mulla ei ole ollut omaa tuota rotua, mutta kahdella ystävällä on. En ottaisi itselleni. Kummatkin yksilöt olivat sellaisia teräväluonteisia, aika haukkuherkkiä. Koko ajan mennä toohottivat jossain, sisällä ravasivat edes takas yms.Tyypillisiä terriereitä kai, ja en pidä terriereistä. Tykkään rauhallisista roduista.

Vierailija kirjoitti:

Jackrussellinterriereistä... On todella suloisia ja kivoja koiria, mutta voivat olla monella tapaa varsin vaativia, ei joka kotiin. Vaativat oikein kunnolla liikkumista ja aktivointia, tai monet yksilöt voivat alkaa turhautuneena huoneistotuholaisiksi, turhanhaukkujiksi tms. Lisäksi ne ovat tosiaan terrierejä, teräväluontoisia koiria joilla ei pinna ole välttämättä kovin pitkä esim. pienten lasten osaamatonta käsittelyä kohtaan, voi tulla hammasta melko äkkiä. Eivät välttämättä ole myös mitään koirapuistokoiria aikuisena, saattavat olla aggressiivisia, myös nartut vaikkakin enemmän urokset. 

On yksi yleisimpiä ongelmakoirakouluttajien asiakasrotuja tämä, kun niitä otetaan sohvakoiriksi kun ovat pieniä ja söpöjä, mutta vain pienen osan yksilöistä luonne sopii siihen. Suosittelisin itse lähinnä harrastaviin tai paljon liikkuviin koteihin, esim. agilitykoiraksi mainioita. Jos aikoo ottaa pelkäksi kävelylenkkikaveriksi, niin kannattaa valita mieluiten narttu ja pentueesta rauhallisimman oloinen yksilö.

Kiitos tästä.

Meillä on tyttärellä 13 v. tuommoinen agility-harrastuskoirana. On se kieltämättä kohtuu ärsyttävä välillä. Se on oikein semmoinen koirien ADHD tapaus. Aina kauhea meno päällä. Ja se haukkuu. Jos sen kanssa leikitään, se haukkuu. Jos se innostuu jostain, se haukkuu. Jos se pitkästyy, se yrittää pakottaa ihmiset tekemään jotain kanssaan haukkumalla korvan juuressa kunnes joku kyllästyy ja ottaa repimislelun tai pallon ja leikkii. Agilityssä on kyllä nopea ja taitava ja onhan se nyt mukava perheenjäsen pääosin. Itse olisin jonkun rauhallisemman seurakoirarodun varmaan ottanut, mutta ne on agilityssä usein vähän hitaita ja laiskoja joten siksi tytär sai haluamansa rodun, minkä kanssa voi pärjätäkin kisoissa.

Hyvää yötä vaan pikkuisille koiruuksille <3 

Mitä, eikö täällä ole vielä kukaan ilmastonmuutoshullu kohkaamassa, miten nuokin maastoauton verran kuluttavat ilmastotuholaiset pitäisi hävittää :D

🐶❤️

Minulla on ollut jackrusseleita vuodesta -95. On sellainen suuri koira pienessä paketissa. Fiksu, ei kestä tylsistymistä. Jaksaa lenkkeillä enemmän kuin ihminen. Vaikka olisi juuri ollut kolmen tunnin metsätarpomisella, singahtaa heti valmiina ovelle jos sen avaa. Haluaisi mielellään olla perheen pomo, pitää pienestä asti näyttää kuka määrää.

Mutta on myös hyvin ihmisrakas ja meidän koirat on aina tulleet myös hyvin juttuun muiden koirien kanssa. Aikoinaan kun ensimmäinen lapsemme syntyi, oli jackrusselimme 4- vuotias. Ei ollut koskaan ongelmaa vauvan kanssa. Nätisti sopeutui ja kyllä heistä hyvät ystävät tulikin.