Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisesta - eikö ole enää olemassa tarkkiksia = tarkkailuluokkia?
07.09.2019 |
Lehdissä on usein juttua koulukiusaamisesta. Omana peruskouluaikana joskus viime vuosituhannella oli sellaiset kuin apukoulu, joka oli tarkoitettu niille, joilla oli niin suuria vaikeuksia oppimisessa että eivät voineet olla ns. tavallisella luokalla ja tarkkailuluokka tai tarkkis, joka oli tarkoitettu niille oppilaille, jotka joko häiriköivät tunnilla niin ettei opetuksesta ja oppimisesta tullut mitään, lintsasivat jatkuvasti tai kiusasivat muita oppilaita. Tarkkailuluokalle siirrettiin koulun päätöksellä ja sieltä voi päästä takaisin ns. normaaliluokalle jos ja kun käytös muuttui. Jos joku kiusasi jatkuvasti rankasti jotakuta/joitakuita, melko pian oli siirto tarkkikselle. Koulu pysyi samana, koulumatka pysyi samana, mutta asiaan puututtiin.
Jos joku esim. ammattinsa vuoksi tietää nykyisen peruskoulun systeemeistä, niin eikö tällaisia ole enää? Jos ei, miksi?
Kommentit (57)
Jdkkddkeiei kirjoitti:
Oma peruskoulu päättyi 1997 ja ainakin vielä silloin oli tarkkailuluokat. Pitäisi olla vieläkin. Typerää touhua lopettaa kaikki erityistukipalvelut. Eivät ne tarkkislaiset turhaan siellä olleet vaan olivat avun tarpeessa. Nyt integroituna ovat heitteillä ja muut koululaiset kärsivät myös.
Itse valmistuin Mikkelin p@skakoulusta vuonna 2003 ihan keskitason arvosanoin.
En ole vieläkään antanut kiusaajille enkä sivustakatsojille anteeksi.
Eipä muuten landelaisilta ole anteeksipyyntöjäkään kuulunut vaikka hyvin varmaan tietävät, että väärin tekivät. :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä tarkkiksia ja apuluokkia edelleenkin monissa kouluissa, eri nimisinä vaan. Pienryhmiä, joilla joku epämääräinen kirjainyhdistelmä tms. Opehuoneessa saatetaan edelleen puhua tarkkiksesta kun oppilaat ei kuule...
Jälki-istuntoakaan ei nykyisin saisi määrätä suoraan. Ensisijainen tapa on kasvatuskeskustelu. Jokainen nyt voi mietti, auttaako keskustelu väkivaltaisen kiusaajan käyttäytymiseen.
Kaikki lokeroivat jutskat on nykyään tietenkin poistettu, koska me kaikki tiedämme mistä porukasta ne koostuisivat.
Kaikilla on oikeus olla tavallisessa luokassa joko häiriköimässä muiden opiskelua tai tuntemassa olevansa porukan tyhmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaa peruskouluaikaa taannoin kun muistelee niin ainakin omassa keskisuuressa koulussa koulukiusaajat olivat niitä vähemmän "suosittuja" siinä mielessä, että heissä oli niin ylipainoisia (joka oli tuohon aikaan harvinaista), eroperheen lapsia (siihen aikaan avioero, useat lapset eri miehille ja yksinhuoltajuus olivat poikkeuksia) kuin vähävaraisiakin. Ei tule mieleen yhtään ns. paremman perheen (koulutetut vanhemmat hyvissä töissä, varallisuutta) lasta joka olisi ollut koulukiusaaja. Paljolti nämä koulukiusaajat olivat keskenään eivätkä olleet siinä mielessä suosittuja, että tavikset saati parempien perheiden lapset olisivat olleet heidän seurastaan kiinnostuneita. Nykyään voi olla toisin.
Nuo olivat varmaan niitä, jotka alkoivat kiusata jotta heitä ei kiusattaisi. Kun itsellä ei ollut tavallaan millä päteä ns. parempiosaisten seurassa, kiusaaminen oli sitten se millä omaa huonoa itsetuntoa peiteltiin.
Kiusaaminen koulussa ennen 2000-lukua ja nyt 2000-luvulla eroaa siinä mielessä toisistaan todella paljon ja niitä on ehkä hieman vaikea verrata, että a) ennen ei koulussa tytöt meikanneet niin aikaisin eivätkä pukeutuneet niin kuin kuin nykyään, b) maailma ei ollut niin ulkonäkökeskeinen, c) kaikilla oli about samanlaiset vaatteet ja tyyli, koska ei ollut sellaista pukeutumis- ja muotivimmaa kuin nykyään eikä niinollen ollut mitään nuorisovaatekauppojakaan, d) ei ollut kilpavarustelua liittyen puhelimiin ja muihin viihdevempaimiin syystä että niitä ei ollut, paitsi walkman ja e) koulu ilmoitti kotiin penskojen kolttosista ja kotona myös asiaan puututtiin, koska siihen aikaan vanhemmat kokivat häpeäksi sen että opettajat ilmoittelevat ja "mitä ihmisetkin ajattelevat".
Jos kiusaaja on ns. hyvästä perheestä, koulu ei edes yritä puuttua asiaan. Jos kiusaaja on esim. rehtorin tuttavan tai jonkun kouluviraston työntekijän lapsi, saatetaan uhri erottaa koulusta ja/tai pakottaa vaihtamaan koulua.
Jos kiusaaja on lasun asiakas, jota puolet luokasta pelkää, voidaan hänet ottaa huostaan ja siirtää perhekotiin toiselle paikkakunnalle. Mutta siihen voi mennä helposti parikin vuotta. Tällöinkään tosin ei ollenkaan varmaa, loppuuko kiusaaminen, vai jatkuuko se siellä toisen paikkakunnan koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista on, koska sitä ei osata hoitaa. Luokasta toiseen tai koulusta toiseen siirtäminen on hetkellinen apu, mutta ei riitä pitemmän päälle. Kiusaaja tarvitsee toimintaterapiaa, jossa opetetaan käyttäytymisen perusasiat uudelleen, koska kiusaaja ei kykene empatiaan ja normaaleihin tunnetaitoihin.
Näin juuri. Pahimmista kiusaajista tulee työpaikkakiusaajia tai jopa paatuneita rikollisia. He ovat kylmiä ja arvaamattomia. Kyky ymmärtää asioita toisen näkökulmasta on kaiken a ja o. Usein näillä kiusaajilla on muitakin ongelmia kuin kyvyttömyys ymmärtää toisen tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiusaaja ole automaattisesti ”takkisluokkalainen”, koulussa huonosti pärjäävä häirikkö. Useimmiten kiusaaja on luokan johtaja, koulussa hyvin pärjäävä oppilas, joka haluaa kiusata heikompiaan ja huonommin koulussa pärjääviä.
Sanoisin, että kiusaajia löytyy sekä rikkinäisistä että eheistä perheistä, kuten myös koulussa menestyvistä ja menestymättömistä. Johtaja on tässä se avainsana. Kyseessä on jonkinlainen potenssiin tuhat laajentunut "boss-vietti", jolle suomalaisessa yhteiskunnassa käytössäännöt ja sanktiot eivät aseta rajoja.
Tää on muuten kumma juttu, että kiusattavista on tieteellistä tutkimusta kilokaupalla, mutta ei juurikaan kiusaajista. Liekö samaa perua kuin tämä typerä eufenismi, "kiusaaminen", kun kyse on oikeasti fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Koko ilmiö haluttaisiin mieluiten sulkea ulos kollektiivisesta tietoudesta ja vaieta olemattomiin.
Suomalaisen yhteiskunnan kipupiste, joka näkyy yhtälailla työpaikoilla ja virastoissa oppilaitosten lisäksi. Ei "kiusaaminen" vain peruskouluun rajoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on oikeus olla tavallisessa luokassa joko häiriköimässä muiden opiskelua tai tuntemassa olevansa porukan tyhmin.
No WAU11!!!
Kaipa olet vielä lapsen vanhempi - oma pentusi jatkaa varmastikin sitä ikuisuudenvanhaa linjaa täydellinen.
Ps. "Tyhmille" lapsille on erityisluokat, ei tarkkis.
Minun aikana 90-luvun lopulla oli tarkkailuluokka, mutta rakennus liittyi tavalliseen koulurakennukseen ja välitunnit olivat yhteisiä. Käytännössä tarkoitti sitä, että tarkkailuluokan lapset saivat vapaasti uhkailla, häiritä tai pahoinpidellä tavallisia oppilaita eikä koetuista asioista taidettu paljon puhua.
Joskus oli joku nuori mies välituntivalvojana, mutta hänen tehtävä oli ilmeisesti juosta pinnaajien perässä kaupungilla.
Joitakin vuosia sitten katsoin ohimennen koulun pihalle ja silloin näytti kuin siellä olisi ollut aikuisia valvomassa välituntia, mutta en sitten tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloittajan ajatusmalli on kyllä todella suuri syy siihen, miksi kiusaaminen elää ja voi hyvin. Kiusaaminen ei liity tarkkisluokkaan millään tavalla. Niin kauan, kun puututaan ainoastaan häirikköjen ja erityistuen tarpeessa olevien lapsien tekemisiin eikä tunnisteta niiden "normaalien" oppilaiden kiusaamista, se ei tule poistumaan tai edes vähenemään. Ei minuakaan koskaan ole mitkään tarkkislaiset kiusanneet, vaan kiusaajiani olivat ne luokan suosituimmat tytöt (yksi nykyään lääkäri, toinen oli opettajan tytär).
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Minun aikana 90-luvun lopulla oli tarkkailuluokka, mutta rakennus liittyi tavalliseen koulurakennukseen ja välitunnit olivat yhteisiä. Käytännössä tarkoitti sitä, että tarkkailuluokan lapset saivat vapaasti uhkailla, häiritä tai pahoinpidellä tavallisia oppilaita eikä koetuista asioista taidettu paljon puhua.
Joskus oli joku nuori mies välituntivalvojana, mutta hänen tehtävä oli ilmeisesti juosta pinnaajien perässä kaupungilla.
Joitakin vuosia sitten katsoin ohimennen koulun pihalle ja silloin näytti kuin siellä olisi ollut aikuisia valvomassa välituntia, mutta en sitten tiedä.
missähän koulussa sinä olet lapsuutesi elänyt. Kyllä minun aikanani ja vielä nykyäänkin täällä meillä päin välitunnilla on aina valvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaaja on ns. hyvästä perheestä, koulu ei edes yritä puuttua asiaan. Jos kiusaaja on esim. rehtorin tuttavan tai jonkun kouluviraston työntekijän lapsi, saatetaan uhri erottaa koulusta ja/tai pakottaa vaihtamaan koulua.
Jos kiusaaja on lasun asiakas, jota puolet luokasta pelkää, voidaan hänet ottaa huostaan ja siirtää perhekotiin toiselle paikkakunnalle. Mutta siihen voi mennä helposti parikin vuotta. Tällöinkään tosin ei ollenkaan varmaa, loppuuko kiusaaminen, vai jatkuuko se siellä toisen paikkakunnan koulussa.
Samoin oli ennen. Varsinkin pienillä paikkakunnilla, joissa nöyristeltiin jokaista rivi-insinööriäkin ja pankkineidin homma oli naisen uran huippu, ei ketään kiinnostanut jos insinöörin lapsi kiusasi, koska eihän insinöörin lapsi sellaista tee. Mutta jos paikallisen juopon lapsi kiusasi, asiaan puututtiin heti ja samantien, asenteella sehän oli odotettavissakin että kiusaa, mitä sellaiselta perheeltä muuta voi odottakaan.
Myös opettajat saattoivat "kiusata", esim. pilkkaamalla taitamatonta oppilasta. Muistan kun samalla luokalla ala-asteella oli tyttö, jolla oli jonkinlainen puhevika tai mikä olikaan, jonka vuoksi hän ei osannut lausua tietynlaisen kirjainrakenteen omaavia sanoja. Opettaja haki peilin ja hänen piti katsoa peilistä, että suu menee silleen ja kieli tolleen - siis siinä tunnilla muiden pällistellessä. Samoin jos joku oppilas ei osannut tehdä taululla vaikkapa jotakin matematiikan tehtävää, opettaja saattoi sanoa että ennen et tule sieltä pois kun on tehtävä laskettu. Opettajan "kiusaamiseenhan" ei tietenkään puututtu, koska opettajahan oli Parempi Ihminen, jota ei voinut ja saanut arvostella.
Se Mikkeliläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyllä kaikki pahimmat kiusaajat olivat kyllä ihan myilla luokilla, kuin tarkkiksella.
Tarkkisluokalla olivat lähinnä ns. koulun "pahikset" ja ne, joilla koulu ei mennyt muuten hyvin.
Tv: Mikkelin Rantakylän peruskoulussa kiusattu. <3
Pahimmat kiusaajasi olivat pahimpia, koska nämä muut olivat tarkkiksella. Muuten he eivät olisi olleet pahimpia. Kaikki on suhteellista.
Ja sä vielä kehtaat jossain suhteessa puolustaa näitä kiusaajia/kiusaamista?
Sori nyt vaan, mutta kaava ei mennyt niin, kuin mietit.
Kyllä ne kiusaajat löytyivät juurikin niistä ns. suosituista opiskelijoista, joita aikani tarkkikset eivät olleet.. :D
Puolustaa? Miten?
Meillä ei ollut tarkkisluokkaa, joten pari vuotta meininkiä katseltuaan nämä tarkkikset = kiusaajat laitettiin kaupunkiin "hullujen kouluun". Oli aivan uskomattoman hyvä systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on oikeus olla tavallisessa luokassa joko häiriköimässä muiden opiskelua tai tuntemassa olevansa porukan tyhmin.
No WAU11!!!
Kaipa olet vielä lapsen vanhempi - oma pentusi jatkaa varmastikin sitä ikuisuudenvanhaa linjaa täydellinen.
Ps. "Tyhmille" lapsille on erityisluokat, ei tarkkis.
Joo, "tyhmille" oli apukoulu, jossa oli pieni ryhmä ja opettajilla aikaa jankata samaa asiaa, häiriköille tarkkis, jossa oli opettajana sellainen vähän jämerämpi henkilö, joka osasi yhtä aikaa pitää kuria ja olla mukava.
Vähän sellainen käsitys on tullut kun on tuttujen kanssa koulusta "ennen aikaan" puhunut, että tuonne apukouluun joissakin paikoissa laitettiin sellaisiakin, jotka eivät sinne suorastaan kuuluneet, vaan heillä oli vaikkapa lukihäiriö, mutta ei sinänsä oppimisen hitautta tai "tyhmyyttä".
Inkluusio on politikkojen läpirunnomaa, mikä lie ideologia takana. Opet tai OAJ yleisesti on todennut, että idea on p*ska, mutta eihän me näitä asioita päätetä. Kukaan ihminen ei voi opettaa yksin 24 oppilaan luokkaa, josta puolet kuuluisi sinne apukouluun / tarkkikselle ja toinen puoli ei osaa suomea... muutama olisi ehkä peräti laitospaikkaa vailla. Et ei kun alaa vaihtamaan.
Mun lapsuudessani 80-90 lukujen taitteessa oli erikseen apukoulut siis ihan erillinen koulu jossa olivat erilaisista opetushäiriöistä kärsivät lapset. Se oli yhdistetty ala- ja yläkoulu. Tarkkisluokkia oli ala- ja yläkoulun yhteydessä ja ne oli tosi pienluokkia. Yleensä yksi tyttö ja kymmenkunta poikaa. Ja myös erikseen tarkkislaisten pienkoulu jossa oli muutama pienluokka eri ikäisille.
Kävin itse tätä tarkkiskoulua kaksi vuotta ja siellä oli tiukka kuri mutta myös todellista välittämistä. Opet vei meitä vapaa-aikoinaankin metsäretkille, tutustumaan eri työpaikkoihin ja jaettiin ruoka-apuja ym järkevää, ajatuksia herättävää toimintaa.
Meitä oli luokalla 8 oppilasta ja kaikista tullu järkeviä, työssäkäyvä ihmisiä.
Oho. Ap on näemmä elellyt tynnyrissä.
Lapseni opettaja sanoi suoraan ettei nykyinen systeemi ole kenenkään etu. Samalla luokalla on häiriköt ja oppimisvaikeuksista kärsivät ja näiden jalkoihin jäävät ja omillaan saavat pärjätä ne kiltit ja tunnolliset oppilaat.