Kerro, mitä tekoasi/tekemättä jättämistäsi kadut eniten elämässäsi?

Kadun sitä, että lähdin au-pairiksi. Olin huonossa perheessä 6 kuukautta.

Olisi ehkä kannattanut puhua enemmän silloin kun olin vielä avioliitossa. Moni asia olisi voinut selvitä. Ei ne meidän ongelmat ehkä niin isoja ollut. Nyt on myöhäistä kun ero on jo virallinen ja hänellä on jo uusi puoliso.

Harmittelen etten nuorena sinkkuna lähtenyt ulkomaille tai Lappiin töihin määräajaksi. Silloin oli muka niin sidoksissa ystäviin.

Ei olisi kannattanut elää ahdistavaksi kokemassani uskonnollisessa liikkeessä niin pitkään.

Menin naimisiin väärän ihmisen kanssa. Elämä meni pilalle.

Kadun tapahtumia joiden seurauksena menetin luottotiedot. Siitä aiheutui moneksi vuodeksi hirveän paljon ongelmia.

Olisi varmaan kannattanut mennä nuorena johonkin terapiaan selvittelemään lapsuuden aiheuttamia solmuja. Tajuan nyt että niistä on johtunut monet elämän epäonnistumiset ja huono itsetunto. Näin vanhana terapiat ei enää maksa vaivaa, näillä eväillä on nyt mentävä katkeraan loppuun saakka.

Olisin ehkä voinut estää yhden itsemurhan jos olisin ajoissa ymmärtänyt kuinka vakava tilanne oli :(

En olisi vastannut kokemaani pahaan vielä pahemmalla.

Kadun avioeroa ja lasteni surua siitä johtuen. 

Kadun sitä etten tappanut itseäni jo teini-iässä.

Kadun, että koskaan synnyin tähän maailmaan. Siitä se huono kehityskulku lähti eikä loppua ole näkyvissä.

Kadun, että vihapäissäni pahasti loukkasin minulle tärkeätä ihmistä. Hän ei anna minulle anteeksi.

Kadun sitä että kun nuorempana muutin ulkomailla asuvan sukulaisen luokse työnhakuun annoin tämän ihmisen käyttää minua hyväksi ilmaisena lapsenlikkana ja kotipiikana. Toki oli alusta alkaen sovittu että asumista vastaan autan kotitöissä, mutta sukulainen paljastuikin narsistiksi joka eristi minut kaikista mahdollisista ihmissuhteista ja olin käytönnössä asunnossa vankina lasten kanssa ja niska limassa siivoten ja kokaten eikä mikään koskaan kelvannut tai riittänyt. Kun vihdoin pääsin pakoon niin luovutin täysin ja tulin takaisin suomeen, koska en jaksanut enää edes yrittää töiden hakua vieraassa maassa ilman mitään apua. Koen edelleen että se on elämäni suurin epäonnistuminen.

Asia jonka tekemättä jättämistä kadun on se, etten koskaan ole kertonut eräälle ihmiselle että rakastan häntä. En halua menettää häntä ja pelkään että tunteitteni paljastaminen johtaisi juuri siihen.

Vierailija kirjoitti:

Kadun sitä että kun nuorempana muutin ulkomailla asuvan sukulaisen luokse työnhakuun annoin tämän ihmisen käyttää minua hyväksi ilmaisena lapsenlikkana ja kotipiikana. Toki oli alusta alkaen sovittu että asumista vastaan autan kotitöissä, mutta sukulainen paljastuikin narsistiksi joka eristi minut kaikista mahdollisista ihmissuhteista ja olin käytönnössä asunnossa vankina lasten kanssa ja niska limassa siivoten ja kokaten eikä mikään koskaan kelvannut tai riittänyt. Kun vihdoin pääsin pakoon niin luovutin täysin ja tulin takaisin suomeen, koska en jaksanut enää edes yrittää töiden hakua vieraassa maassa ilman mitään apua. Koen edelleen että se on elämäni suurin epäonnistuminen.

Asia jonka tekemättä jättämistä kadun on se, etten koskaan ole kertonut eräälle ihmiselle että rakastan häntä. En halua menettää häntä ja pelkään että tunteitteni paljastaminen johtaisi juuri siihen.

Halaus sulle 

Kadun etten silloin yhden käyttänyt kortsua. Kalliiksi tuli se, monellakin tavalla. 

Tajusin vasta keski-iässä, että olen koko elämäni kuunnellut toisten mielipiteitä ja yrittänyt miellyttää heitä. Ja mitä olen saanut palkaksi "kiltteydestä"? Paljon pas*kaa niskaan ja monet haukut. Eipä olisi kannattanut.

Kadun että jäin liittooni sen ensimmäisen lyönnin jälkeen. Uskoin miehen puheisiin ja lupauksiin kaiken muuttumisesta. Mikään ei muuttunut kuitenkaan. Liian myöhään ja liian monta mustelmaa "rikkaampana" sain lopulta lähdettyä.