Lue keskustelun säännöt.
Onko tukiverkottomana vauvan yksinhuoltajana helpompaa kuin huonossa parisuhteessa?
07.09.2019 |
Tällä hetkellä näyttää olevan nämä kaksi vaihtoehtoa, joista pitäisi valita. Kumpi on helpompaa ja parempaa elämää? Molemmat tuntuu todella huonoilta vaihtoehdoilta.. Kertokaa muut saman kokeneet miten valitsitte. Huono parisuhde tarkoittaa siis jatkuvia riitoja :( ja vauva on nyt 6 kk . Mies ei suostu mihinkään pariterapiaan tms, niin se ei sitten ole vaihtoehto vaikka olen sitä pyytänyt.
Kommentit (6)
Omaa kokemusta itselläni ei ole mutta kyllä minä (yksinkertainen mies) valitsisin mieluummin yksinhuolajuuden kuin elämisen huonossa ja alinomaan loukkaavassa parisuhteessa (=jatkuvia riitoja, haluttomuus osallisau edes 1. paritierapiaan). - Jollen muuten niin suojellakseni lasta. - Millainen lapsi kasvaa ja varttuu jos vanhemmat riielevät jatkuvasti ja toinen kieltäytyy ottamasta ulkopuolista apua vastaan? - Kuullostaa melkein sille kuin olisit Ap yksinhuolajan asemassa jo nyt; vaikka rinnallasi elääkin toinen, joka on juridisesti aikuinen mutta ilm. edelleen niin lapsen tasolla, ettei hän itse kykene ottamaan vastuuta. (=Kieltäytyy kartoittamasta suhteenne tilaa puolueettoman ammattilaisen kanssa pariterapeutin luona)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ennemmin vauvan kanssa yksin kuin huonossa parisuhteessa. On parempi myös lapselle.
Jos mies kuitenkin on vastuunsa kantava, tuo rahaa kotiin, hoitaa lasta....
Silloin lähtisin riitojenkin kanssa tähän. Riitoja voi pitkälle välttää itse. On vain, että joo, joo...
Paha sanoa tuntematta tilannetta tämä enemmän. Täysin yksin vauvan kanssa on raskasta, mutta kyllä siitäkin selviää. Eli sun täytyy nyt vain itse päättää.
On helpompaa. Terveisin kahden lapsen yksinhuoltaja ilman tukiverkkoa.
Millainen suhde oli ennen lasta? Jos hyvä, en heittäisi sitä roskiin vain sen takia, että nyt menee huonosti. Ensimmäisen lapsen syntymä on monelle kriisin paikka, ja jos lapsi valvottaa tai sairastelee, se lisää vielä painolastia. Yleisneuvo on, että pikkulapsen vanhempien ei kannata erota (jos kyseessä ei ole esim. väkivalta). Teidän tehtävänne olisi nyt kasvaa lapsen vanhemmiksi, ja rakentaa toimiva suhde. Lapsen ei ole hyvä kasvaa riitaisassa perheessä, joten sille teidän pitäisi nyt tehdä jotain. Miehen käytöstä et voi muuttaa, mutta omaasi voit. Voit yksinkin käydä juttelemassa jossain, neuvola osaa neuvoa oikean paikan.
Lasteni isä sairastui mieleltään odottaessani toista lastamme. Nyt kun mietin aikaa parivuotiaan uhmaikäisen, masentuneen/välillä psykoottisen miehen ja valvottavan vauvan kanssa, tuo yksin yhden vauvan kanssa kuuulostaa todella helpolta. Erosin miehestä lopulta kun lapset olivat 4,5 ja 2,5 -vuotiaat. Sen jälkeen on ollut mukavaa.
Jos miestä ei kiinnosta olla perheenisä niin ole mieluummin yksin lapsen kanssa.