Lue keskustelun säännöt.
Naiset kysymys teille
06.09.2019 |
Kysymys, johon toivon vastausta.
Olette rakastuneet mieheen. Mies tulee toimeen omillaan, on tavallisen näköinen ja sellainen perusmies. Tavallinen tyyppi, johon tunnette älytöntä vetoa. Homma ei etene miehen omista parisuhdekokemuksista johtuen, mutta tunteet pysyvät ja ette vain pääse irti.
Tapaatte toisen tyypin. Ok, tavanomainen, mutta tulotaso on kova ja tyyppi on halukas jopa perustamaan perheen. Kiva tyyppi, josta pidätte paljon, mutta ei vie jalkoja alta. Ollut parisuhteessa. Kaikki muuten ihan ok, mutta ei vain kertakaikkiaan aiheuta niitä väristyksiä kuin tuo ensimmäinen, vaikka tavallaan pidätte.
Kysymys: lähdettekö jälkimmäisen kanssa perustamaan parisuhdetta, perhettä yms., vaikka olette täysin rakastuneet tuohon ensimmäiseen vai jäättekö odottelemaan, josko ykkösvaihtoehto sittenkin etenisi? Ts. tyydyttekö seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon ja perustatte perheen jne.?
Tiedätte myös kummankin miehen pitävän teistä.
Tämä on vähän yksinkertaistava, mutta jos tämän perusteella osaatte vastata niin olisin kiitollinen.
T: Epätietoinen
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se on mennä eteen päin. Se sitten taas että kannattaako eteen päin mennä ihmisen kanssa joka ei aiheuta mitään väristyksiä. Etsisin lisää kandidaatteja.
Tinderistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykkösen kanssa asiat ei edisty, kakkonen ei herätä tunteita. Maailma on miehiä täynnä . En jäisi vetkuttamaan kummankaan kanssa vaan etsisin sopivamman. Sellaisen johon tuntee vetoa ja joka on valmis sitoutumaan ja hankkimaan perheen.
Ottaisin aikalisän ja antaisin molemmille mahdollisuuden. Asioita ei tarvitse päättää just nyt. Vauvoja ehtii tekemään ensi vuonna.
Tämä on varmaan luonnekysymys, mulla mulla itselläni nämä ei olisi vaihtoehtoja edes. Kumpikaan. Sen ensimmäisen miehen kanssa tulisi niin paljon pahaa mieltä, että en minä pysyisi siihen rakastuneena kovin kauaa. En voisi kunnioittaa miestä, joka aiheuttaa minulla pahaa mieltä, johtuu se sitten mistä menneisyyksistä tahansa (eikähän ne ole menneisyyksiä, jos ne nyt haittaavat).
Ja kun olisin lakannut rakastamasta pahaa mieltä aiheuttavaa A-miestä, en B- miehen tavatessani vertailisi häntä Ahan, vaan ottaisin hänet sellaisena kuin hän on. On ihan mahdoton sanoa, miten häneen siinä tilanteessa rakastuisi. .
Toiisaalta, minä en ole koskaan pitänyt niitä ”väristyksiä” kovin tärkeänä kriteerinä parisuhteelle. ”Väristyksiä” tulee ja menee, mutta parisuhde perustuu tärkeämmille asioille, kuten arvostus, kunnioitus, kumppanuus, luottamus ja luotettavuus, äly, luonne, arvot, huumori jne. ”Väristysten” perusteella ilman näitä valittu mies olisi minulle ”tyytymistä”.
Jatkaisin elämää enkä jäisi odottelemaan tuota ykkösvaihtoehtoa. Jos hän saa valaistuksen ja haluaakin minut niin toivottavasti ehtii ennen kuin se on myöhäistä.
En perusta perhettä kakkosvaihtoehdon kanssa, en ole tyhmä ja tiedän, ettei rakkaus syty missään kulissipikkulapsiarjessa. Kiintymys tulee kuvaan korkeintaan, haluan kuitenkin kokea rakastumisen ja rakastamisen sen miehen kanssa, josta tulee lasteni isä.
Eli valitset kolmosvaihtoehdon: seuraavan kohdalle osuvan rakkauden, joka toivottavasti rakastaa myös minua ja haluaa yhteisen tulevaisuuden. Ei haittaa yhtään vaikka olisi rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä iässä (23v) varmasti vielä haikailisin tuon ensimmäisen perään tai yrittäisin uutta. Mutta haluan ehdottomasti perheen eli, jos tämä kävisi kymmenen vuotta myöhemmin niin varmaan ottaisin tuon jälkimmäisen. Toivon silti, että näin ei kävisi.
Ykkösen kanssa odottelisin, mutta tekisin oman kantani selväksi. Ja jos vetkuttelu jatkuu yli minun 30-vuotispäiväni, niin pakkohan siinä on sanoa heipat, ja lähteä etsimään uutta suhdetta. Kakkosvaihtoehtoon en kuitenkaan lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi. Miksi mennä parisuhteeseen vain parisuhteen vuoksi? Saatika perustaa perhettä tuossa tilanteessa. Aika epäreilua lapsia kohtaa tehdä heitä varmaan eroon, kun tunneside ei riitä pitämään sitä perhettä ylläpitää.
Enkä myöskään jäisi roikkumaan tuohon ekaa. Elämä ei ole joko tai. Ja yksin pärjää aina.
Ite varmaan antaisin olla ja jatkaisin yksin. Ei oo mitään pakkoa olla parisuhteessa tai perustaa perhettä, niin odottaisin sitä joka veisi jalat alta ja olisi valmis suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite varmaan antaisin olla ja jatkaisin yksin. Ei oo mitään pakkoa olla parisuhteessa tai perustaa perhettä, niin odottaisin sitä joka veisi jalat alta ja olisi valmis suhteeseen.
Sama täällä.
Odottelisin varmaan hamaan tappiin tuota ykköstä :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykköstä minä odottaisin. Vähän olen odottanutkin mutta mies ei halua ymmärtää omaa osuuttaan yms juttuja enkä pysty enää odottelemaan eli ei kumpikaan.
Odottelen ykkösenlaista uutta.
Luultavasti olisin niin korvia myöten rakastunut ykkösvaihtoehtoon, etten edes huomaisi muita tarjokkaita. Sitäpaitsi mulla on sellainen luonteenpiirre, että en halua sitten ketään, ellen saa rakastamaani ihmistä. Mun sitkeyden ja periksiantamattomuuden vuoksi mulla onkin maailman ihanin mies:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti olisin niin korvia myöten rakastunut ykkösvaihtoehtoon, etten edes huomaisi muita tarjokkaita. Sitäpaitsi mulla on sellainen luonteenpiirre, että en halua sitten ketään, ellen saa rakastamaani ihmistä. Mun sitkeyden ja periksiantamattomuuden vuoksi mulla onkin maailman ihanin mies:)
Ihanaa :)
Toi ei muuten ole ollenkaan hyvä piirre silloin, jos toinen ei yhtään välitä takaisin... Se ei on vaan pakko uskoa. Ja sitten jäädä odottelemaan epätodennäköistä tilannetta, että joku vastaava joskus sattuisi kohdalle.
En alkais kummankaan kanssa, pariutuminen ja perheen perustaminen ei ole minulle itseisarvo vaan asioita jotka tulevat rakastumisen myötä - ei toisinpäin.
En haluaisi enää ykköstä, koska hän ei halunnut minua, mutta en ottaisi kakkostakaan. Uutta matoa koukkuun.
Jos olisin rakastunut ykköseen, niin en koskaan edes miettisi suhdetta kakkosen kanssa. Kun lakkaisin rakastamasta ykköstä, etsisin ihmistä, johon voisin rakastua. Eli tuollaista tilannetta ei voisi alun alkaenkaan edes syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti olisin niin korvia myöten rakastunut ykkösvaihtoehtoon, etten edes huomaisi muita tarjokkaita. Sitäpaitsi mulla on sellainen luonteenpiirre, että en halua sitten ketään, ellen saa rakastamaani ihmistä. Mun sitkeyden ja periksiantamattomuuden vuoksi mulla onkin maailman ihanin mies:)
Ihanaa :)
Toi ei muuten ole ollenkaan hyvä piirre silloin, jos toinen ei yhtään välitä takaisin... Se ei on vaan pakko uskoa. Ja sitten jäädä odottelemaan epätodennäköistä tilannetta, että joku vastaava joskus sattuisi kohdalle.
No mun unelmien mies kohteli mua aluksi äärettömän torjuvasti, mutta oli silti ystävällinen ja kiinnostunut mun asioista. Lopulta sitten päätin kertoa hänelle mun tunteista. Tunnustin olevani täysin hänen lumoissaan ja päättömästi umpirakastunut. Sillä hetkellä selvisi, ettei hän ollut uskaltanut tehdä aloitetta, koska oli kuvitellut mun torjuvan hänet. Nyt takana on viisi ihanaa vuotta hänen kanssaan ja voin sanoa löytäneeni maailman ihanimman ja parhaimman miehen. Hän täyttää mun sydämen joka ikinen päivä onnella ja rakkaudella:)
Minä tein niin. Elämä on ihan kohtuullista ja hyvä mieshän tuo on. Lapsikin saatu. En kiellä, ettenkö joskus haaveilisi siitä ensimmäisestä.
Pakkohan se on mennä eteen päin. Se sitten taas että kannattaako eteen päin mennä ihmisen kanssa joka ei aiheuta mitään väristyksiä. Etsisin lisää kandidaatteja.