Te, joilla on testamentti, mikä siinä poikkeaa normaalista perimyksestä
Itse ajattelin testamentata kaiken vain toiselle lapselle. Toinen saa sitten lakiosan.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskinäinen omistusoikeustestamentti on ja myös lasten puolisot suljettu pois. Pankin juristin mukaan noin puolet aviopareista tekee testamentin ja lähes aina nykyään kyseessä on keskinäinen omistusoikeustestamentti. Aiemmin suosittiin hallintaoikeustestamenttia, mutta sen aiheuttamat hankaluudet sekä leskelle että perijöille ovat lopettaneet sen suosion.
En oikein hahmota mitä tarkoitusta tuo keskinäinen omistusoikeustestamentti palvelee? Onko teillä niin vähän varallisuutta, että toisen kuoltua toinen ei pärjää sillä omalla puolikkaallaan? Lapsille kai pitää kuitenkin maksaa lakiosa jo ensimmäisen kuoltua.
Kaikkein viheliäisintähän on se, että perii vain osan asunnosta johon leski jää asumaan. Tulee verot maksettavaksi, mutta ei mitään muuta, perintö tulee sitten joskus. Minusta tässä vanhemmat voisivat hieman ajatella lapsiaan ja katsoa hyvissä ajoin, että lapset perivät jotain millä maksaa ne verot.
Vielä inhottavampia ovat ne, jotka kynsin ja hampain pitävät kiinni jostain kesämökistä, jossa eivät huonon terveytensä vuoksi pysty enää edes käymään ja siellä se mökki rapistuu hiljalleen kun siihen on joku tunneside ja myydä ei raaski. Pahimmillaan siellä on vielä joku ulkorakennus joka on kerätty täyteen kaiken maailman romua. Siinä on sitten kiva savotta perillisille.
Hankkiutukaa kaikesta epälikvidistä eroon hyvän sään aikana!
Omistusoikeustestamentti on paras ratkaisu, kun ei ole suuria käteisvaroja ja lainaakin saattaa vielä olla. Sen ansiosta leski pystyy jatkamaan suht normaalia elämää (lastensa kanssa), eikä joudu taloudellisiin vaikeuksiin. Eri asia on varakkailla, joita ei hetkauta toisen tulojen poisjääminen taloudesta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli keskinäinen testamentti aviopuolisoiden kesken ihan sen takia, ettei jäljelle jäänyt joudu kituuttamaan lasten kanssa, jos toinen menehtyy. Pahin kävi toteen ja toinen menehtyi. Maistraatti vaati testamentista huolimatta lapsille lakiosia. Sen mielestä lasten on ilmeisestikin nyt parempi elää nuoruutensa puoliorpoina ja sen lisäksi vielä köyhinä. Mikäli testamentti olisi toteutunut vainajan tahdon mukaisesti, niin lapset olisivat saaneet jatkaa harrastuksiaan ja pystyneet pukeutumaan yhtä hyvin kuin kaverinsakin. Nyt he itkevät, kun eivät saa enää mitään kivaa ja koko elämä takkuaa. Ei riittänyt, että toinen vanhempi kuoli. Maistraatti haluaa kiusata lapsia vielä lisää elintason romahduksella.
Maistraattihan valvoo tässä lasten etua. Lapsille on parempi saada varmasti jotain omaisuutta nyt, kuin epävarmasti jotain omaisuutta kaukaisessa tulevaisuudessa. Vaikka nyt harrastuksista joutuvatkin tinkimään, niin onpahan sitten jotain omaisuutta kun lähtevät opiskelemaan. Ehkä saavat ensimmäisen asunnon ostettua helpommin kun käyttävät perintöä hyödykseen.
Teillä ei ilmeisesti ollut riittävän suuria kuolemanvaravakuutuksia, jos harrastuksista joudutte tinkimään. Harvalla toki on niin suuria vakuutuksia että elämä voisi jatkua ennallaan senkin jälkeen kun perheestä menehtyy toinen tulonsaaja. Se on jo paljon, jos pystytte jäämään asumaan entistä kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään muu kuin se, ettei lasten puolisoilla ole mitään oikeutta perintöön.
Meillä sama, lisäksi elossa oleva saa pitää hallintaikeuden omaisuuteen.
Tämä pienentää perintöveroa.
Pienentää perintöveroa, mutta aiheuttaa usein harmia niin lapsille kuin leskelle. Meillä on tästä kokemuksia sukulaispiirissä. Lapset saivat maksettavakseen kukin yli kymppitonnin perintöverot, vaikka itse perintöä ei saa käyttöönsä senttiäkään ennen kuin leski kuolee. Testamentin tehnyt pariskunta oli varmaan aikanaan ajatellut, että leski huolehtii perintöveroista. Mutta se ei onnistukaan, koska leski on dementian vuoksi edunvalvonnassa.
Leskellekin testamentilla saadusta hallintaoikeudesta on vain harmia. Sen vuoksi hän mm. joutuu yksin maksamaan kaikki kulut (tuhansia euroja vuodessa) omakotitalosta, jossa hän ei voi kuntonsa vuoksi enää asua. Joo, talo on kyllä myynnissä, mutta menee aikansa ennen kuin se menee kaupaksi.
Vaikka keskinäinen hallintaoikeustestamentti pienentää vähän perintöveroja, tulee siitä paljon muuta harmia.
Vierailija kirjoitti:
Omistusoikeustestamentti on paras ratkaisu, kun ei ole suuria käteisvaroja ja lainaakin saattaa vielä olla. Sen ansiosta leski pystyy jatkamaan suht normaalia elämää (lastensa kanssa), eikä joudu taloudellisiin vaikeuksiin. Eri asia on varakkailla, joita ei hetkauta toisen tulojen poisjääminen taloudesta mitenkään.
Hyvä pointti. Tuo on siis hyvä siinä vaiheessa kun lapset on vielä pieniä ja lainaa on hampaisiin saakka. Meillä on lapsi lentänyt pesästä ja ollaan jo vakavaraisia. Jos miehestä aika jättää, niin pärjään tasingolla hyvin, ehkä vähän downshiftaan halvempaan asuntoon. Jos minä kuolen, mies parempituloisena jää porskuttamaan meidän asuntoon, mahdollisesti kieltäytyy maksamasta tasinkoa ja lapsi perii vain minut, mutta saa silläkin vähällä helposti kuitattua oman asuntolainansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säätiöitän varallisuuteni yliopistollisen eläinsairaalan hyväksi. Sivuutan vanhempani, sikäli kuin ovat elossa, sisarukseni lapsineen.
Eläimet ovat tuoneet elämääni kaiken siinä olevan valon ja ovat olleet seuranani aina.
Muuten hyvä idea, mutta älä yliopistolliseen eläinsairaalaan laita rahojasi. Siellä rahastetaan kunnolla ja eläinten tuskia pitkitetään tuplatutkimuksilla. Jopa reseptin uusimisesta eläinlääkäri peri järkyttävän ison palkkion. Tuli melkoisesti hintaa yhdelle allekirjoitukselle. Ahneudella ei ole mitään rajaa. Nykyään vien lemmikkini muualle hoidettavaksi. Tuli sen verran paljon huonoja kokemuksia yliopistollisesta eläinsairaalasta.
Kiitos kommentistasi. Olen huomannut tämän kärsimysten pidentämisen olevan yleistä yksityisillä kalliilla klinikoilla. En viitsi nimeä mainita, vaikka mieleni niin tekisi. Kaikki eläinlääkärit yksityisestä julkiseen ovat perineet maksun reseptin kirjoittamisesta (uusimisesta), käsittääkseni myös ihmisten yksityiset lääkäriasemat tätä tekevät.
Olen miettinyt pitkään miten saisin ne rahat, mitkä jälkeeni jäävät, jätetyksi eläimille. Olen jutellut eläinsuojeluyhdistysten ihmisten kanssa. Siellä heidän puheidensa mukaan on järjetöntä menoa ja tappelua toistensa kesken tms.
En ole vielä parempaa tapaa keksinyt auttaa nimenomaan eläimiä ja auttaa. Ensin olin ajatellut kohdentaa varat tiettyyn toimenpiteeseen: kastraatio, strerilisaatio, mutta omilla eläimilläni on ollut vaikeita sairauksia, joita eivät ole osanneet tavalliset eläinlääkärit hoitaa. Hyvällä hoidolla rakkaimpani sai viisi hyvää vuotta lisää.
Varakas tuttava teki testamentin ja siihen ehdon, että lapset saavat perinnön vasta kun täyttävät 25v. Oli kuullut että jonkun lapsi oli tuhlannut perintöä kielikurssiin ja hevoseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on biologinen lapsi ja sitten nykyisen vaimon lapsi, niin molemmat lapset saa yhtä suuren perinnön ilman itkuja. Miksi en antaisi EI biologiselle samaa osuutta, kun olen ollut hänen elämässään kun hän oli 2 vuotias ja nyt hän on 22 vuotias. Hänen biologinen isä häipy eikä kiinnostanut koko tyttö. Isäksi hän minua kutsuu ja pidän häntä tyttärenä. Molemmat lapset yhtä tärkeitä minulle.
Tuossa skenaariossa vaimosi jää ilman.
Mieshän ei kertonut onko avioehtoa vai ei. Lähtökohtaisestihan puoliso ei peri, jos perillisiä on. Jos heillä ei ole avioehtoa, tehdään ensin ositus ja lapset perivät sen mitä osituksen jälkeen pesään jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskinäinen omistusoikeustestamentti on ja myös lasten puolisot suljettu pois. Pankin juristin mukaan noin puolet aviopareista tekee testamentin ja lähes aina nykyään kyseessä on keskinäinen omistusoikeustestamentti. Aiemmin suosittiin hallintaoikeustestamenttia, mutta sen aiheuttamat hankaluudet sekä leskelle että perijöille ovat lopettaneet sen suosion.
En oikein hahmota mitä tarkoitusta tuo keskinäinen omistusoikeustestamentti palvelee? Onko teillä niin vähän varallisuutta, että toisen kuoltua toinen ei pärjää sillä omalla puolikkaallaan? Lapsille kai pitää kuitenkin maksaa lakiosa jo ensimmäisen kuoltua.
Kaikkein viheliäisintähän on se, että perii vain osan asunnosta johon leski jää asumaan. Tulee verot maksettavaksi, mutta ei mitään muuta, perintö tulee sitten joskus. Minusta tässä vanhemmat voisivat hieman ajatella lapsiaan ja katsoa hyvissä ajoin, että lapset perivät jotain millä maksaa ne verot.
Vielä inhottavampia ovat ne, jotka kynsin ja hampain pitävät kiinni jostain kesämökistä, jossa eivät huonon terveytensä vuoksi pysty enää edes käymään ja siellä se mökki rapistuu hiljalleen kun siihen on joku tunneside ja myydä ei raaski. Pahimmillaan siellä on vielä joku ulkorakennus joka on kerätty täyteen kaiken maailman romua. Siinä on sitten kiva savotta perillisille.
Hankkiutukaa kaikesta epälikvidistä eroon hyvän sään aikana!
Meillä keskinäinen testamentti on tehty juurikin sen takia että lapset ei perisi vain pientäosaa omaisuudesta. Kokonaisuuten omaisuudella on tuottoa, mutta jos se jouduttaisiin jakamaan tuottoakaan tuskin tulisi. Emme myöskään usko että alaikäiset lapset tai heidän edunvalvojansa pystyisi hallitsemaan omaisuutta niin että varallisuus säilyy. Lisäksi taloudellinen vastuu olisi tässä vaiheessa lapsille liian iso taakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi? Vain toiselle lapsista? :(
Haluat ilmeisesti että lapsillasi on huonot ja kaunaiset välit kuolemasikin jälkeen? Tuollaista epäoikeudenmukaista ”vanhemmuutta” en voi ymmärtää.
Toinen lapsistani on vaikeasti kehitysvammainen ja tulee asumaan hoitolaitoksessa, joten ei pääse mitenkään nauttimaan rahoista. Käytännössä rahat hupenisi vain hoitomaksuihin. Tai niinhän se lakiosakin sitten hupenee, sitä ei voi estää.
Ap
Vaikeasti vammaisen aikuisen sisarena olen täysin toista mieltä. Juuri vaikeasti vammaiselle perityistä rahoista on paljon iloa. Yleensä eläke riittää juuri ruoka- ja asumiskustannuksiin. Juuri niiden perittyjen rahojen avulla voi tehdä kaikenlaista kivaa. Sisareni on esim. matkustanut taksilla perhejuhliin vähän kauemmaksi (kunnan maksamilla taksikyydeillä voi matkustaa vain naapurikuntaan asti), ostanut hänelle mieluisia vaatteita, harrastanut ratsastusta avustajan kanssa jne.
Toki, jos kysymys on niin vaikeasti vammaisesta, että hänellä ei ole mitään kontaktia ulkomaailmaan, niin sitten tilanne on toinen.
Hoitomaksuihin peritty omaisuus ei vaikuta, ainoastaan omaisuuden tuotto (esim. korot tai osingot). Tosin jos palvelutalon vuokraan saa asumistukea, niin sen suuruuteen vaikuttaa myös omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on biologinen lapsi ja sitten nykyisen vaimon lapsi, niin molemmat lapset saa yhtä suuren perinnön ilman itkuja. Miksi en antaisi EI biologiselle samaa osuutta, kun olen ollut hänen elämässään kun hän oli 2 vuotias ja nyt hän on 22 vuotias. Hänen biologinen isä häipy eikä kiinnostanut koko tyttö. Isäksi hän minua kutsuu ja pidän häntä tyttärenä. Molemmat lapset yhtä tärkeitä minulle.
Tuossa skenaariossa vaimosi jää ilman.
Eiköhän tollasessa tapauksessa ole kaikki otettu huomioon.
Puhut vastoin parempaa tietoa. Alkuperäinen kirjoittaja sanoo testamenttaavansa tasapuolisesti varallisuutensa kahden lapsen kesken, toisen ollessa rintaperillisen. Rintaperillisen lakiosuus on 50%, 2X50% on 100% varallisuudesta.
Unohdatko osituksen (tarina ei puhu avioehdosta mitään)? Leski voi myös olla jopa varakkaampi kuin vainaja. Vieläkö hänen pitäisi periäkin jotain?
Tuota mieltä minäkin. Lisäksi olen ajatellut, että lapsistani ja lastenlapsistani perintöä saisivat vain he, jotka ovat pitäneet minuun yhteyttä. Joista ei kuulu mitään lienevät unohtaneet. Miksi lahjoa?
Vieras orpolapsi tuntuu läheisemmältä.