HELMIKUISET keskellä viikkoa (ti-to)
Kommentit (34)
... joten pitäisiköhän kerrankin kirjoittaa sitä, kun on pari päivää menny tosi kivasti?!! ;) Älkää kysykö montako, ajantaju jäi synnytyssaliin, tai paremminkin leikkaussaliin.
Toivon totisesti, että tämä rytmi säilyisi kauan, sillä olen tyytyväinen ja saan jopa tehtyä jotain omia opiskeluhommiakin, kun suurinpiirtein tiedän miten neidin päivä etenee.
Nyt kun näin sanon, niin on varmaan taas tulossa hirvee iltayliväsymysraivari ja päikkäreitä ei kunnolla nukuta ainakaan seuraavaan viikkoon...
on tämä meidän Aarokin :) Nyt on tullu ihan viikon sisällä tämä mistä Oodikin puhui. Ei saa yhtään kadota näköpiiristä tai alkaa vääntelehtiminen ja naama menee sitruunalle. Jumppamatollakin kun makaa niin tiirailee lelujen lomasta että missäs se äiti menee. Päiväunista on tullut päivätorkkuja, ja sylissä ei suostu olemaan muuta kuin istuvassa asennossa tai pystyssä niin että kuljetaan ympäriinsä. Ihan selkeesti siis ollaan alettu kiinnostua ympäristöstä. Meillä sen huomaa kyllä tosi hyvin kun Aaro nukku ensimmäiset 3 kk ja nyt ei enää yhtäkkiä uni maita päivällä ollenkaan. Vaan on se aika sulonen kun menee sen puolen tunnin tirsan jälkeen hyssyttämään vaunua ja siellä se pällistelee silmät selällään ja ihailee omaa etusormea. Hymyhän siinä tulee väkistenkin äipän suupieliin ja sitten sieltä saakin takasi leveän hymyn. Kukas siinä sitten enää pokerina hyssyttelee... Tälläkin hetkellä nukkuu liinassa kun ei suostunu vaunuun taas jäämään. Me ollaan nyt ihan sisävankeja kun ei voi lähtä vaunulenkille, eikä pihallekaan voi mennä kun esikoinen on saanu taas päähänsä ettei mitään tartte totella. Tänään se jo murtautu mun kasvihuoneeseen, eilen pisti orvokit matalaksi. Kyllä tässä joutuu miettimään että mitkä ne olikaan niitä myrkyttömiä kasveja...
Mulla on ollu onneksi nyt ihan pirtee olo kun mun ihana mies otti eilen aamulla pojat vastuulleen kun ne taas vaihteeksi heräs 5.30 ja mä sain nukkua kaheksaan asti. Kyllä se yks tuommonen kunnon aamu kummasti antaa energiaa. Viime yönäkin Aaro heräsi vasta kolmelta ekan kerran syömään. Minä nyt heräilen kyllä muutenkin, mutta tuo on silti ihan hyvä merkki, että se oikeesti edes osaa nukkua pitkän pätkän syömättä.
Niin, Kumppari, minäkin olen asunut joskus muuten Savossa, siitä tiesinkin tämän sanonnan minkä mukaan savolaisille pitää antaa vähän enemmän vapauksia kun keskustellaan :) En kyllä savolaiseksi itse tunnustaudu, mutta useamman vuoden ehdin siihenkin seutuun tutustua.
Niistä juhlavaatteista... joku jo suosittelikin Boobin vaatteita, niitä minullakin on. Stockaltakin saa ihan kivoja imetyspaitoja. Mä oon tehny niin että oon ostanu tummia ja vaaleita t-paitoja, joita voi sitten käyttää arkena tai osana juhlavampaa kokonaisuutta. Boobin vaatteista kannattaa ottaa reilusti isompia kuin normaalisti, ne on tosi pientä kokoa. Mulla esim. M-koon vaatteet tuntuu tosi tiukoilta, vaikka esim. Marimekkoa käytän XS-kokoa.
Bebsiltä saa ainakin
http://www.bebes.fi/
ja nettiemolta
http://www.nettiemo.fi/
ihan postimyynnillä.
Kuumetta: minäkin otan osaa suruusi. Oon monesti ajatellut että miten onnekas sitä itse onkaan kun ei tuota surua ole tarvinnut käydä läpi. Minä kärsin lapsettomuudesta useamman vuoden ja se oli jo tarpeeksi rankkaa henkisesti. Minäkin lähetän telepaattista energiaa sinne että jaksatte vielä yrittää.
Jahas, meillä ois tänään taloyhtiön pihatalkoot. Saapas nähdä mitä sitä saa aikaseksi vauva kantoliinassa ja taapero jaloissa pyörimässä. Epäilenpä että minut valjastetaan hiekkalaatikkovahdiksi... argh...
Aurikoista tiistaita!
toivottelevat
vilja, äitiaddikti-Aaro ja puutarhuri-Veikko
ainakin toistaiseksi ollaan tyytyväisiä.. Onneksi olin varautunut kahdella täsmäaseella nimittäin apinalla ja maitopullolla - molempia tarvittiin.
Piknikillä oli tosi kivaa, vaikka olinkin vähän zombiena. Ihan niinkuin Napero kirjoitti, kun itseä nukuttaisi niin vauva herää ja kun se nukkuisi pitkään kuten eilen vartin yli yhdeksään niin itse en saanut neljän aamuyön herätyksen jälkeen enää unta. Eikä ollut edes syöttöherätys vaan jotain muuta kitinää, joka lakkasi itsekseen.
Oodi muuten, meillä löytys ylimääräinen avaamaton purkki omneota: Jos haluat ajella hakemaan joku päivä niin tervetuloa päiväkahville. Samoin jos joku haluaa n. 20 tetraa nannia. Jäivät yli sen allergian takia. Maksua en huoli.
No nyt pitää lähteä viihdyttämään pikkumestaria.
Nippu
Nippu -ilman muuta otan Omneot vastaan, jos ne sulla pölyttyy kaapissa. Tuotko vaikka sinne seuraavalle piknikille? Sehän siis on MA 12.6. klo 12.00 -paikkana Träskandan puisto... jos joku pk-seudun helmistä ei edellisestä pinosta hoksannut laittaa kalenteriin ylös.
Uuh, meillä ihan toivoton kiljupäivä. Jos aamulla sanoinkin, että " onneksi raivarit olleet lyhyitä" niin minkä virheen teinkään. Kolmen aikaan Simppu kiljui 45min enemmän tai vähemmän suoraa huutoa. Vasta sitten uupununeena ja dramaattisesti nyyhkien sain pojan huijattua tissille, jossa uni veikin sitten mennessään.
Onneksi, onneksi ollaan juuri lähdössä mummolaan. Saa mennä sinne kiljumaan illaksi ja minä lähden hopoti-hoi ratsastamaan. kevään viimeinen tunti -nyyh. Kesäksi pitää keksiä joku muu harrastus. Lenkkeily se ei varmaan tule olemaan... oletteko muut havainneet tisseille sattuneen tuhon? Ne pari juoksuaskelta, jotka olen synnytyksen jälkeen ottanut niin tuntuupa " tosi kivalta" kun sellaiset hinkit hölskyy. Byääh, missä mun entiset rinnat???
No, niin nyt lähden pakkaamaan Simppua ja vien sen illaksi pois " jaloista ulvomasta" .
-Oodi
Laitatko Jeltsu mulle meiliä osoitteella hippadiina@hotmail.com niin sovitaan treffit. Nannit painaa sen verran paljon, että niitä en lähde piknikille rehaamaan kun on muutakin rekvisiittaa. Omneot voin tuoda mutta jos tekemisen puute yllättää niin kyläilemään sopii tulla sillä mulla ei ole ens viikolla mitään muuta menoa kuin neuvola keskiviikkona. Yritän kehittää jotain tekemistä ettei pää hajoa..:)
Nippu
Nyt alkaa meillä kyllä vellikokeilut! En enää jaksa näitä öitä. Vaikkei se velli tietenkään mikään itsestään selvä yöunien parantaja ole, mutta voihan sitä aina kokeilla. Viime yönäkin taas alkuyö parin tunnin välein syömistä ja kolmelta alkoi ähinä ja pyöriminen. Sen jälkeen olenkin sitten nukkunut vaan sellaisia pieniä silmänummistuksia...
Kiitos seurasta tamperelaiset! Oli kiva päästä vähän ihmisten ilmoille! Vauvakinostakin oli puhetta. Seuraava taitaa olla 8.6. (ja nonnu: eikös tuo ole sulle hyvä viikko). Eli jospa nähtäis sitten siellä seuraavaksi. Päästään taas " katsomaan" leffaa...
Jokin aikaa sitten oli puhetta nukahtamisesta. Meilläkin nukahtaminen on nyt helpompaa, kun on tutti mukana kuvioissa. Ja Emma on alkanut hieroa silmiä väsymyksen merkiksi. Hän nukahtaakin nykyään lähes itsekseen. Eli siis tutti suuhun ja vähän rattaiden heilutusta. Hommattiin Carenan matkarattaat, joihin mahtuu melko hyvin tuo vaunujen kantokoppa. Nukutan Emmaa nyt siis niissä sisällä. Ja joskus parvekkeellakin tällaisilla pilvisillä ilmoilla. Aurinkoinen keli taas nostaa parvekelämpötilan niin korkeaksi, etten viitsi Emmaa paahtaa. Onneksi aurinkoa ei ole paljon näkynytkään viime aikoina...
Soittivat just neuvolasta ja siirsivät Emman seuraavaa neuvolaa. Mennään siis neuvolaan vasta kesäkuun lopussa (siihen on vielä kauhean pitkä aika...)
Ihanan rauhallista, pojat nukkuu. Oltiin kaksi tuntia puistossa ja Veetiä ei olisi saanut sisälle vieläkään, ellei olisi alkanut satamaan.
Kiitos seurasta kaikille tamperelaisille, jotka olivat eilen koskarissa! Ensi viikolla näytti torstaina olevan se vauvakino, kuten enni jo mainitsikin. Anoppi on ensi viikon lomalla, joten yritän saada hänet Veetille lapsenvahdiksi, niin pääsisin itse livahtamaan Jontun kanssa leffaan.
Nyt on pakko vähän siivota, ei auta tekosyyt...
nonnu78 & pojat
Missäs kaikki on ?
Joko siitä viime pinosta on aikaa että saataisiin mukavia rupattelu hetkiä tänne ? Missä on mamat kera helmimussujen ?
Meillä on ollu rayhallisempi päivä ja yölläkin on opittu nukkumaan eli sänkyyn klo. 20.30 eka syöttö 01.30 toka 05.00 ja ylös 08.00 !!! Ihanaa jos se näin jatkuu :)
Kyseltiin onko vauva seurankipeä : KYLLÄ meidän Oskari ei muuta tekiskään kun seurustelis kaikkien kanssa -eritoten äidin. Sitä pitää kutittaa -tulee hyvät hörinä naurut , pitää leikkiä piilosta , näytellään kaikkia leluja ja pöristellään ja pyöritellään. Mielellään sit aina istutaan ruokapäydässä sylissä ja tuijotellaan maitopurkin lehmää. Ai että se lehmä on ihan ykkösjuttu ja naurattaa aina :)
Kyllä ja kauaa ei viitsitä yksin leikkiä ! ! Onneksi Esikko 5v pitää jonkun verran seuraa että saa itsekin tehdä joskus jotain.
Meillä edelleen ulos lähteminen yhtä kiukkua eli vaatteita ei saisi pukea ollenkaan ja herra hermostuu sitten viimeistään kun pitää odottaa kun äiti pukee yms. siis ihan kamalaa kaaosta -en tiedä mikä siihen auttaisi varmaan aika .. Tänäänkin kun kaupungille piti mennä heti aamusta niin jo aamupal pöydässä mä näin punaista ..
Gallupia : Käyttekö paljon lastenne kanssa kaupungilla ? Shoppailee ja syömässa ? Tai muuten vaan kuluttamassa aikaa ?
Mä käyn aika harvoin eli noin kerran kahdessa viikossa , en tiedä mistä johtuu ettei vaan jaksa kiinnostaa. Ulos mennään siis kun on ihan pakko. Ruokakaupassa ja puistossa majaillaan jonkin verran sekä kavereiden luona. Oskari tuntuu olevan kotona viihtyvää lajia ;)
Mutta nyt taas kutsutaan heips !
Minkki ja Oskari 13 vko
Shoppailemassa on nyt käyty! Löysin jopa 2 housut ja yhden hameen + muuta pienempää tilpehööriä ja Onnin vaatevarastokin karttui ihan mukavasti! Olisin vielä tarvinnut yläosia (t-paitoja, jakun, rintaliivit ym.) mutta ei vaan löytynyt sopivia. Ei oikein tämä muoti sovellu meikäläisen ns. naisellisille muodoille... =)
Minä en asu kovin lähella Kuopiota, meiltä kertyy sinne kilometrejä reilusti päälle 100... Ollaan tavallaan " savon rajamailla" ... Mutta savoa viännetään täällä meilläkin! =) Kuopio on mulle tuttu paikka, koska olen asunut siellä opiskelujen takia vähän aikaa. Ja siellä asuu myös sukulaisiani ja ystäviäni. Paljon tulee täältä meiltä käytyä Kuopion lisäksi myöskin Oulussa ostoksilla, kun ei täältä meidän käpykylästä mitään saa.... :(
Tänään oli 3 kk neuvola. Poika oli kasvanut kuulema sopusuhtaisesti =) Rokote annettiin ja vähän piti sitä itkeä mutta muuten kaikki ok. Saa nähdä tuleeko siitä mitään oireita, toivottavasti ei.
Eilen illalla ihmeteltiin, että kuinka älyttömän äkkiä Onni on kasvanut! Tuntuu, että yhdessä yössä on tullut pituutta 5cm lisää... Ei se enää ole ollenkaan semmoinen pieni vauva vaan jotenkin jo ihan " iso" poika... Pitkä ja painava roikale!
Meidän Onni on myös semmoinen, että arvon herran kanssa pitäisi koko ajan seurustella. Kaikki on hyvin niin kauan kun joku jaksaa jutella ja höpöttää, jos ei saa tarpeeksi huomiota niin sitten alkaa kamala huuto! Parasta olisi jos joku vielä pitäisi koko ajan sylissä, kun lattiallahan on tylsää! =) Ja sylissäkään ei missään tapauksessa voi olla yhtään vaakatasossa vaan mieluiten pitäisi saada olla " seisaallaan" ja kaikkein parasta on jos joku jaksaa nostella kainaloista kattoa kohti... Mistä lie oppinut nuo kaikki temput! =) Mutta on se ihanaa, että Onni on suurimmaksi osaksi onnellinen ja nauravainen lapsi!
Olikos joukossamme unipussin käyttäjiä?
Ajattelin, että olisikohan semmoinen hyvä hankinta, kun Onni tahtoo öisin potkia peiton pois päältään. Eikös niitä ole kesä ja talvimallia? Onkohan se talvimalli liian paksu kesällä?
Kohta pitäisi vielä lähteä käymään miehen kummipojan syntymäpäivillä...
eilisestä shoppailusta väsynyt Kumppari
Heipä hei vaan täältä meiltäkin!
Kirjottelen nopeesti kun kuopus makaa jumppamatolla ja esikoinen vahtaa Pokoa.
Kumppari: meillä on unipussi, villainen malli vielä, mutta silti pistän pojan päälle flanellikankaan öisin, kun tuntuu että on vähän viileen olonen kaveri ;) Luulen, että se menee meillä kesälläkin kun on ilmastointi ja villahan hengittää hyvin. Oon ollu tosi tyytyväinen.
Minkki: me ei käydä kyllä missään muualla kuin hiekkalaatikolla tai korkeintaan kilsan päässä kotoa koiran kanssa. Aarolla on nyt rytmit hakusessa eikä tiedä koskaan millon se saa tarpeekseen siitä vaunussa makoilusta. Hiekkalaatikolta tullaan yleensä kans vauhdilla takasi esikoinen niska-p...e-otteessa kun se on taas saanu päähänsä ettei äitiä tartte totella, vaan heittelee kiviä ja hiekkaa ja juoksee keppi kädessä, karkailee jne. jne. HUOH Me asutaan sen verran kaukana kaupoilta ettei tulis kyllä muutenkaan lähdettyä eikä mulla oo autoakaan. Asuttiin ennen ihan Helsingin keskustassa, sillon sai oikeestaan ihan tarpeekseen vuosiksi eteenpäin. Kyllä näitten kahden kanssa on kaikista helpoin olla tässä ihan lähiympäristössä. ONneksi meillä on naapurissa perhepäivähoitaja, jonka hoitolasten kanssa tuo esikoinen voi sitten leikkiä.
Minkki vielä: meillä on muuten ihan sama yörytmi kuin teillä, paitsi että Aaro on sitten 5-8 koko ajan tissillä. Päivärytmit on tosiaan ollu nyt ihan hakusessa ja oon ollu aika turhautunu kun tuntuu ettei mikään toimi. Tänään kokeiltiin semmosta rytmiä josta sain vihjeen tuolta taaperosivulta: päikkärit klo 9, 12 ja 17 ja hirmu hyvin meni.
Voi apua, nyt sen on tuo esikoinenki siinä jumppamatolla, pitää mennä...
Onni kuulostaa ihan meidän Villeltä. Myös tykkää " seistä" ja pomppia. Näyttää ihan mäkihyppääjältä peppu pitkällä.
Ville kyllä viihtyy jumppamatolla. Nytkin vetelee noita leluja suuhunsa ja karjuu niille kun ei irtoa. Oltiin Myllyssä ruokaostoksilla ja Ville selvästi flirttaili jonossa seuranneelle naiselle. Se oli todella hauskan näköistä ja tuota vierasta naistakin nauratti. Ei ainakaan vierastamisen merkkejä tänään. Omaa äitiäni Ville on vierastanut, mutta muita en ole havainnut vielä. Mutta vierastaminenhan lienee viisauden merkki - tuntee ja tietää kenen kanssa on.
Tällä hetkellä Liedossa paistaa aurinko ja on ihan lämmintäkin. Kuurosateita on ollut runsaasti ja eilen illalla ukkostikin ekan kerran. Tosin ei mitään kunnon ukkosta, mutta jyrisi kuitenkin.
Kaikki on kyllä meillä ihan hyvin jos ei ota huomioon esikoisen uhmaikää (6v kaikentietävä ja -tahtova). Ville nukkuu taas yöt yhdeksästä seitsemään ilman ruokailuja eli en voi valittaa. Pari edellistä viikkoa heräili neljän maissa jostain syystä. Aloin laittaa vain tuttia suuhun ja ilmoitin että tarjoilu alkaa vasta kuudelta... Ei ollut oikeasti nälkäinen ja nyt on jäänyt sekin herääminen onneksi pois.
Nyt taidan lähteä voikukkien kimppuun pihalle. Niitä riittää ja ostinkin juuri voikukkamyrkkyä. Saapi nähdä tehoaako.
Auringonpaistetta kaikille ja Kirpulle tervetuloa, jos palstailet...
Mia ja Ville 3kk
Voi surkeus. Tänään se sitten tapahtui. Leo kiukkuaa toista päivää putkeen, eikä nuku kunnolla. Yöunet lyhentyneet tunnilla eli heräsi tänäänkin klo 06 eikä olen sen jälkeen nukkunut kuin 30min. Kello on nyt siis 17.30!!!
Tästä johtuen meikäläinen on aivan puhki ja väsynyt kun en pääse itsekään nukkumaan ja väsymyskiukkua kiljuva kakara keitti kupin nurin. Huusin sille ihan täysiä, että VI*** NYT PÄÄ KIINNI!!! No, kas yllättäen se ei tepsinyt vaan kaikilla oli entistä enemmän mieli mustana. Totesin, että ei tule kenenkään päiväunista yhtään mitään, joten pakkasin pojan autoon ja suunnattiin... shoppailemaan!!! Vein kihla- ja vihkisormuksen suurennettavaksi. Niitä suurennettiin 1,5 numeroa. Auts! Siis mulla on raskauden aikana levinny noi sormien nivelet niin, ettei mene sormukset enää sormiin. Eräs tuttava " lohdutti" ettei ne enää koskaan palaudukaan, plaah.
Kävin myös kahvilla yhden kaverin kanssa, joka on laihtunut 7kg. Siis voi itku. Mä en ole laihtunut sitten en yhtään. No, sekin masensi lisää.
Siis voi kun joku veis edes koiran ulos. Olin miettinyt, että pesen ikkunat sillä aikaa kun mies on reissussa. No, aika hiljaista. Taidan ottaa tavoitteeksi että selviämme kaikki hyvissä voimin perjantaihin asti. On tää kyllä välillä niin rankkaa. tekis mieli vaan istua vollottamaan keskelle olohuoneen lattiaa, mutta pitää vaan " tsempata" jollain ihmeen vara-varastolla.
päikkäreitä juuri ollenkaan ja tietty on vielä miehen saunailta. Saa nähdä miten kiukkuista meininkiä on luvassa. Olen itsekin aika väsy kun Konsta heräsi syömään klo 4 enkä saanut sen jälkeen enää unta. Same old same old.
Soittelin tuttaville, että saisi edes jotain aikuiskontaktia. Kyllä kypsyttää vaan heilutella jotain leluja jumppamatolla. Ei saisi valittaa, tätähän sitä on halunnut mutta tekisi mieli lähteä jonnekin tuulettumaan. Me ei olla käyty vielä shoppailemassa kaksistaan muuta kuin lähikaupassa. Pikkuherran rytmejä, syömisiä ja itkuja kun on niin vaikea ennustaa, mutta kai sitä pitää pikkuhiljaa laajentaa kuvioita.
Mullakaan ei mahdu sormukset. Luulin, että vielä joskus menis mutta ehkä täytyy käydä suurennuttamassa jos ei viimeistään kesän jälkeen ole mennyt kasaan. Huomasin aamulla, että painoa on tullut peräti kilo lisää, vaikka en ole mässäillyt:(
No nyt pitää mennä viihdyttämään,
Nippu
Joo meillä kans aika usein tuollaisia päiviä. Siihen lisätään vielä esikoisen marinat niin soppa on valmis ;) Mun mies ei juuri kotona ole lähinnä käy nukkumassa , ei käy edes syömässä niinkui ennen. Mutta niistä aina selvitään jollain konstia, annan yleensä kämpän repsottaa jätän pyykit ja tiskit ja " makoilen" lasten kanssa. Kuuntelen ne marinat ja lasken tunteja että kohta noi pienet menee nukkumaan -pääsee itse siis soffalle nollaa päivän tapahtumat. Mä olen yleensä tarkka siivouksesta yms. mutta kun kaikki v***taa ja lapset kiukkuaa -kukaan ei nuku yms. en jaksa kantaa kodista stressiä -ummistan vaan silmät kaikelta ja kävelen ohi laput silmillä -vaikka kakka kasa olisi keskellä keittiön lattiaa -en välitä ! !
Heh helpommin sanottu kuin tehty !
Tsemppiä !!
Minkki
Eli tulossa ollaan visiitille T_U. Huomiseen siis! :)
Meillä oli tänään neuvola. Meillä oli päivän viimeinen aika ja pääsimme sisään myöhässä, joten toiminta olikin sit, et muksulta vaatteet pois, mitataan ja kiitti hei! Ei siis todellakaan kyselty, että mitä kuuluu, vieläkö imetät jne. :/ Olisin halunnut jutella ja laitoin jopa etukäteen listalle ylös mieltäni painavia asioita. Ehkä ensi kerralla sitten.
Vilma oli kasvanut taas ihan jees. Nyt oli sit vuorostaan tullut pituutta paremmin lisää kuin painoa. Viimeksihän oli toisin päin eli keskimäärin kasvetaan tosi tasaisesti ;D
Kait sitä ois jotain muutakin kerrottavaa, mutta ei taas tää ajatus kulje... Pitää mennä valmistelemaan Vilmalle kylpyä, että päästäis tänään sit ajoissa nukkumaan.
Älä turhaan soimaa ittees, pitää olla ittellensä armollinen (niinku joku on joskus sanonu mulle), rajansa sitä kaikella mitä sitä pieni ihminen jaksaa. Mä ihmettelen vieläki miten kestin tuota esikoista sillon vauvana, tuntuu että enää en kyllä jaksais, varsinki ku vertaa tuohon kuopukseen kun se on niin helppo. Kyllä se oli aivan kamalaa kuunnella sitä huutoa koko ajan, minä kyllä tiedän. Ja on tullu kyllä huudettua vaikka mitä ärräpäitä. Minäkin kun olen kotosin semmosilta seuduilta joissa puhe on aika karskia, s......n penikka on ihan arkikieltä. Mies purskahtaa joskus nauruun kun kuulee näitä mun " sieviä sutjautuksia" ;) Istu keskelle lattiaa ja itke. Minä tein niin, ja joskus vähän vanhempana jäi muksu kattomaan, että mikä sille tuli :) Monet kerrat ku mies tuli töistä se löysi mut sieltä itkemästä. Kyllä tässä joutuu nyt aikalailla kaikkensa antamaan ja vähän vielä päälle, sinä ja muut ns. vaikeitten vauvojen äidit varsinki. Puolen vuoden päästä voit jo vähän huokasta, todennäkösesti. Tuntuu ihan hurjalta nyt kun lukee muistiinpanoja siltä esikoisen vauvaiältä: " kolmannet raivarit tänään, isi töissä illan, ei ole nukkunut koko päivänä" . Mä muistan ku olin niin katkera kaikkien helppojen vauvojen äideille kun ne vaan istu kauniina kahviloissa ja niiden lapset kujerteli vaunuissa. Mulla hiki vaan valu kun kaikki ihmiset tuijotti että eikö se saa lastaan hiljaseksi. Miksi ne muuten tuijottaa? En oo oikeen koskaan tajunnu. Meidän esikoista ei ainakaan saanu millään lopettamaan. Mulla on jääny sellaset traumat siitä etten meinaa uskaltaa kuopuksenkaan kanssa mihinkään, vaikka se osaaki maata vaunussa ihan rauhassa vaikka se on hereillä.
No, nyt pitää mennä nukutuspuuhiin. Ota Oodi olut tai kaks, tai siideri, se auttaa aina mua :)
En tajua, miten mulla on pari päivää olllut kamalasti kaikkia hommia, enkä ole netissäkään ehtinyt roikkua. Eilen laitettiin netin kautta Extra Filmille valokuvien kehitys (siis digikuvista paperikuviksi). Noita kuvia oli vain tämän vuoden alusta (vuoden lopussa tilattiin sieltä viimeksi paperikuvat) ja silti laitettiin niitä tilaukseen jotain 400 kpl... Useista kuvista otetaan tosin ainakin 2 kpl (meille ja Helmille erikseen, kun on niin monta kansiota), joten ei sentään tota 400 eri kuvaa ole tulossa. Ja koneella on sitten ne muutama tuhat kuvaa Helmistä, joita ei viitsitä ottaa paperiversioina. Onneksi on digikamerat! Napsitteko te muut paljon kuvia omista mukuloistanne?
Meillä mies lähti tänäaamuna 3 päiväksi työmatkalle ja mä olen ekan kerran Helmin elämän aikana kauemmin kuin yhden päivän yksin lasten kanssa. Ja vain kerran on mies ollut lasten nukkumaanmenoaikana pois kotoa (jos on ollut iltamenoissa, on lähtenyt vasta kun ainakin toinen lapsi on nukkunut), joten tänään oli toka kerta, kun hoidin molempien lasten iltahommat. Mun äiti olikin meillä koko päivän ja lähti vasta ennen esikoisen iltapalaa kotiin. Esikoinen on nyt nukkunut päiväunia ehkä kerran viikossa enää, joten on illalla viimeistään klo 20.30 unessa. Hullua, kun on koko 3 vuotta alkanut nukkumaan yleensä vasta klo 22 aikaan. Ja Helmikin nukahti tänään klo 21, joten harvinaisen rauhallinen ilta täällä! Esikoinen täyttää ylihuomenna 3 vuotta (nyyh, ei ole enää mun vauva) ja synttäreitä juhlitaan 3 päivänä.
Huomenna aion lähteä lasten kanssa kauppaan ostamaan kaikkia leivontatarvikkeita (siis rattailla+kävellen) ja siitä reissusta voi tulla aika katastrofi, kun esikoinen ei ole kovin hyvä shoppailukaveri... Ja sitten pitäisi leipoakin, vaikka lapset pyörii jaloissa. Helmistä ei ole siinä hommassa haittaa, mutta tosta vanhemmasta on. Täytyy kai sitten ottaa poika mukaan leipomaan. Mutta hyvä oli ajoitus miehen työmatkalla, kun pitäis leipoa, siivota, ajella jalkakarvat (en ole tehnyt sitä sitten ristiäisten) yms.
Tänään aion kerrankin olla sängyssä klo 23. Eilen meni niiden valokuvien kanssa aivan liian myöhään ja kolmena iltana (tai yönä) olen nukahtanut vasta klo 02 jälkeen (riippumatta siitä, mihin aikaan olen mennyt sänkyyn), joten silmät ristissä täällä ollaan.
Oodille jaksamista! Tiedän ton tunteen, kun lapsi (siinä tilanteessa pentu) vain huutaa ja huutaa, eikä mikään auta. Mä olin tulla silloin esikoisen vauva-aikana aika monta kertaa hulluksi, kun poika vain huusi, eikä meinannut nukahtaa. Nyt olenkin ollut koko tän 3,5 kk ihan ihmeissäni Helmin kanssa, kun tyttö on aivan eri maata kuin veljensä. Mutta onneksi se oli esikoinen, joka oli vaativa ja itkuinen, koska silloin olisi ollut vaikea hoitaa toista lasta siinä ohessa.
Nyt Helmi huutelee tuolla sängyssä (nukahti tunti sitten), joten huomiseen!
T:Fassiloora ja Helmi
Oodi; sait minut laiskankin taustailijan osallistumaan keskusteluun tai paremminkin kommentoimaan sun tilannetta. Pakko nimittäin jakaa sun tuntemuksia. Minun tämä kakkonen on samaa kaliiperia, on päiviä jolloin vain huudetaan. Ja ääni ei todellakaan ole mikään hentoista pikkuvauvan piipitystä vaan karjuntaa kitapurjeet täristen. Joskus hoen ittelleni, että kestä kestä kestä... ja mun äkkipikaisen luonteen tuntien jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi ja karjasen vauvalle jotakin vähemmän kaunista. Ja yleensä siinä on vielä esikoinen hästäämässä vieressä tai mieluummin pahanteossa kun äitillä on kädet täynnä vauvan hoitoa. Kun sitten saan vauvan nukkumaan, itken vauvan vieressä ja vannon ittelleni etten enää ikinä huuda vauvalleni. Ei se tahallaan kiukuttele vaan sillä on oikeasti joku asia huonosti. Meillä oli myös jokin aika sitten tilanne, että jouduin olemaan monta viikkoa yksin lasten kanssa. Se aika meni hammasta purren ja välillä epätoivon syvyyksissä rämpien, mutta jotenkin selvisin. Huomasin tosin sitten kun mies tuli paikalle, että olin henkisesti tosi väsynyt ja itkeskelevä. Jotenkin olin tsempannut siihen saakka. Flunssakin puhkesi heti kun stressi väheni.
Jotain sentään olen oppinut tästä hankalasti tulkittavasta juniorista. Olen oppinut ennakoimaan. Olen huomannut että väsymys, nälkä tms. aiheuttaa vauvassa huudon jota sen on vaikea lopettaa, vauva ei osaa huutamaan alettuaan lopettaa huutamista vaan suuttuu entistä enemmän kun yritän nukuttaa tai antaa tissiä mitä vaan. Ennakoin siis antamalla tissiä jo pienistä tyytymättömyyden merkeistä tai laittamalla nukkumaan vaunuihin heti kun vähänkin vaikuttaa väsyneeltä. Joskus kun tilanne pääse huutoasteelle (aika monesti silti), täytyy tehdä jotain radikaalia joka muuttaa vauvan oloa, esim. otan housut pois tai avaan ikkunan ja annan hetken raitista ilmaa vauvalle tai vien kylpyyn. Nämä yleensä auttaa hetken tai katkaisee huudon hetkeksi jotta korvat saavat levätä.
Ja tosiaan, meillä esikko oli oppikirjavauva. Hyväntuulinen ja helppo tapaus. Tämä toinen taas... No, edellä oleva ehkä valaisi asiaa. Olen monesti ajatellut, että ehkä olisi kuitenkin ollut helpompaa toisinpäin, että eka vaikea, toka helppo. Lienee mielipideasia.
Mutta eipä mulla enempiä. Menen lukemaan vielä kun jaksaa ja sitten petiin keräämään huomiselle voimia. Öitä.
No, aloitetaan nyt sitten uusi pino tälle viikolle kun edellinen ehti jo niin pitkäksi pk-seutulaisten piknik-chattailyn (pahoittelut siitä kun itsekin olin osallisena...) ja kiihkeän eipäs-juupas kiinteitä väittelyn ansiosta. Toivottavasti tähän saadaan taas se leppoisa rupattelumeni -tosin on tietty hirmu tärkeää, että ihmiset uskaltaa olla asioista jotain mieltä. Ettei ole sellaista tyhjänpäiväistä jauhantaa, mutta ehkä jos ottaa asioihin (varsinkin niihin herkkiin asioihin, jotka jokainen tietää) kantaa voimakkaasti niin myös palautetta on osattava odottaa.
Jeps, mutta sitten niitä tiistain kuulumisia. Me vietetään täällä Simpun kanssa arkielämää kaksistaan. Tossa se istuu sitterissä jalkojen juuressa ja kujertaa... ja minä kirjoitan kauheeta vauhtia ennen kuin herra pitkästyy :-)
Tänään on ollut näet vähän nihkeä päivä. Pari kunnon kiukku-raivariakin jo -onneksi vain vartin per raivari. Hittolainen kun noiden sinttien ääni tuntuu voimistuvan iän myötä niin menee jo korvat lukkoon kun kaveri ulvoo korvan juuressa.
Onko teillä muilla vauvat kovin seurankipeitä? Siis Leo on ihan toivoton... kun on vaikka lattialla jumppalelun alla niin ensin nauraa kikertää tyytyväisenä ja sitten ihan yhtäkkiä alkaa muka karmea kriisi. Ja sitten kun menet siihen katsomaan, että tyyliin mihin löi päänsä niin kujerrus alkaa heti kun iskän tai äiskän naama ilmestyy. Koko ajan pitäis hänen korkeudelleen näet jutella ja seurustella... alkaa vaan äipältä jutut loppua välillä... Aktiivisen seurustelun ja hyppyyttämisen Simppu kuitenkin palkitsee mitä suloisimmalla kikatuksella ja kurkkuäänillä.
Torstaina on miehen 30v synttärit. Joku pieni lahja pitäis keksiä. Se todellinen lahja tulee sitten viikonloppuna kun olen varannut viikonlopuksi kylpyläkeikan ja miehelle ns. helahoidon (hierontaa, kasvohoitoa jne) -kaikki lapset (Simppu ja koira) on jo sijoitettu hoitoon. Vähän mä odotan poreallasta siiderin kera.... aaah!
Jaahas. Nyt loppui meikäläisen nettilupa -täytyy alkaa taas seurustelemaan. Pitäkäähän pino hengissä!
Oodi ja Simppu-kiljukaula