Häissämme tarjottiin vogonirunoutta, saimme kuulla pahaa jälkeenpäin
Vietimme häitä nyt edellisenä lauantaina. Sekä mies että minä olemme runouden ystäviä, jolloin tietenkin populaarimusiikin tai kisailuleikkien tarjoaminen ei tuntunut meille luontevalta. Ajattelimme että ihmiset ottaisivat asian positiivisena kokemuksena.
Jo suunnitteluvaiheessa isälleni asia tuntui olevan ylitsepääsemätön ongelma, asiasta tuli riitaa vielä häitä edeltävällä viikolla. Häpesi kuulema valintaamme.
Nyt jäljestä olemme kuulleet negatiivisia asioita myös ystäviemme suusta (tosin niin että selän takana oli puhuttu).
Kuulema missään häissä ei ole ollut niin huonoa ohjelmaa kuin meidän häissämme. Hääpäivä on edelleen meille kaunis ja ihana, inhottavaa vaan tuollainen häiden mustaaminen muiden taholta.
Onko oikeasti niin tärkeää tarjota Yötä ja Koivuniemeä häissä, onko oikeasti niin vastenmielistä kerran kokeilla erilaista kulttuuria?
Luulisi että aikuiset ihmiset osaisivat olla avoimin mielin ja ymmärtää että häät olivat meidän näköisemme.
Miten te olisitte kokeneet asian sekä meidän että vieraiden kannalta?
Kommentit (2)
"Oi kurjulaiset kultamunat joita mielessäni haudon,
ne unelmissain riutoo ikihaamuina kellarissain
ja kuni tyrän saanut ampiainen surraa.
Ah, kuinka sua kaipaan, sa sydänkäppyräisein mun.
Sa roikutat mua tuskassain kuin taudinlyömä kurttumöykkiäinen.
Sulle tahdon antaa lempeni ma palavaisen,
ja ostaa kioskilta kerrospurilaisen"
Rakkausrunohan tuo on, hyvin käy häihin.
No minä kyllä arvostaisin vogonirunoutta hääjuhlassa. Hääjuhlat itsessään ovat niin kauheita, että vogonirunous vaan parantaisi niitä.