Kaikista ihanin Disney prinsessa teidän mielestä ja oletteko blondi,brunetti vai punapää?

Mä en osaa kyllä sanoa minkä värinen mun tukka on.

Suorassa auringonpaisteessa se on melkein blondi, varjossa ruskea.

Kesällä näin itsestäni otetun kuvan, jossa seisoin osittain varjossa ja siinä kuvassa mun tukka näytti sellaselta 2000-luvun alun amistukalta, eli edestä ihan tumma (etuosa oli varjossa) ja päältä sekä takaa ihan vaalea.

Riippuu siis valosta, olenko blondi vai brunette.

Disneyn prinsessat ei ole koskaan suuremmin kolahtanut enkä ole nähnyt niistä leffoista juuri mitään, mutta lapsena kuulin satumuodossa joitain ja oli ne aivan jees, mutta en kokenut niitä mitenkään samaistuttaviksi.

Minua ei kasvatettu kiltiksi enkä ole koskaan ihaillut sellaista nöyrää kiltteyttä mitä naisille on perinteisesti syötetty, en ole haaveillut prinsessan elämästä enkä ole kaivannut miestä pelastajaksi, niin ei sillä tavalla sopineet mulle.

Astrid Lindgrenin sadut ja F.H. Burnetin ’Salainen puutarha’ olivat suosikkejani.

Jos lapsuudessani olisi ollut Vaiana, olisin rakastanut häntä.

Uusissa hahmoissa on enemmän ytyä mutta vanhojen satujen prinsessat olivat minusta jo lapsena naurettavia: avuttomia, alistuvia, kauneus ja ystävällisyys ainoina hyveinä jne jne huokaus...yhtä puistattavia olivat vanhat Bond-tytöt, huh. Onneksi kehitys kehittyy ja nykyisin tyttöhahmoissa on muitakin ominaisuuksia: rohkeus, älykkyys, vaikeuksien voittaminen omin avuin.

Ihanin Disney-prinsessa on Belle, Ariel tai Merida. Oma väritykseni on perinteinen suomalainen hiirenharmaa.

Olen aina pitänyt punaisista hiuksista, joten Arielin ja Meridan viehätys selittyy sillä. Meridassa vetoaa myös skottiaksentti ja itsenäinen, tuittupäinen luonne.

Belleen tykästyin lapsena kauniin ulkomuodon, intohimoisen lukuharrastuksen sekä hellän, mutta vahvan luonteen vuoksi. Olin ja olen edelleen lukutoukka, joten oli hienoa nähdä prinsessa, joka suhtautuu lukemiseen yhtä innokkaasti kuin minäkin.

+ tämä laulun pätkä inspiroi minua valtavasti lapsena :D

Hottentottien kuningas.olen harmaa hiirulainen.

Tiana. Tykkään muutenkin, koska hän ei ole enää se perinteinen avuton prinsessa, joka prinssin pitää pelastaa, vaan opettaa tytöille omiin unelmiin uskomista ja niiden eteen kovan työn tekemistä.

Itse olen blondi.

Tuhkimo. Olen punapää

Ottakaa kritisoijat huomioon, että sadut kirjoitettiin aikana, jolloin naisilla ei ollut oikeuksia tai valtaa. Tuhkimo osoittaa sisukkuutta. Lumikki pystyy elämään onnellisena, vaikka elämä potkii päähän. Menee asumaan kääpiöiden luokse ja tekee siitä itselleen kodin. On myöskin hyödyksi muille, eikä odota että häntä palvellaan. Lisäksi ihmettelen, miksi kiltteyttä halveksutaan. Mun mielestä se on hyvin tärkeä ominaisuus niin miehillä kuin naisillakin. Harva jaksaa ilkeän ihmisen seuraa. Nykymaailma on ihan täynnä itsekkäitä ihmisiä. Olisi kiva, jos muistettaisiin olla toisillemme ystävällisiä. Mikään kynnysmatto ei tietenkään kannata olla. Olen samaa mieltä, että uudet hahmot ovat parempia. Mutta ne onkin luotu tasa-arvon aikana. Ne prinssijutut ärsyttää muakin.

Tämä teksti on liberaalin feministinaisen kirjoittama.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minulla on ruskeat hiukset, ja Tuhkimosta tykkään eniten. Tuhkimollahan on sellaiset tummanvaaleat hiukset :)

Lumikki on toinen lempiprinsessani.

Disneyn Lumikki-elokuvassa ei muistaakseni ole kerrottu sitä sadun alkua, jossa lapsettomuudesta kärsivä kuningatar haaveilee tyttärestä, jolla olla on "iho valkea kuin lumi, hiukset mustat kun hiili, huulet punaiset kuin veri..." ja sitten hänelle syntyy Lumikki. Se on tosi runollinen ja salaperäinen, minusta kaunein sadun alku.

Minun lapsuudessani se oli "hiukset mustat kuin Eebenpuu".

Se on varmaan vaihdettu sillä oletuksella, että ihmiset eivät tiedä mikä on eebenpuu. Mutta noin minäkin sen muistan.

Se satu menee itseasiassa niin, että kuningatar haaveilee omasta vauvasta ja haaveissaan pistää neulalla sormensa. Veritippa tippuu valkealle lumelle ja siitä kuningatar saa idean lapsen ihon ja huulten väristä. Mihin eebenpuu liittyy, en tiedä.

Lumikki on mun suosikki siis ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minulla on ruskeat hiukset, ja Tuhkimosta tykkään eniten. Tuhkimollahan on sellaiset tummanvaaleat hiukset :)

Lumikki on toinen lempiprinsessani.

Disneyn Lumikki-elokuvassa ei muistaakseni ole kerrottu sitä sadun alkua, jossa lapsettomuudesta kärsivä kuningatar haaveilee tyttärestä, jolla olla on "iho valkea kuin lumi, hiukset mustat kun hiili, huulet punaiset kuin veri..." ja sitten hänelle syntyy Lumikki. Se on tosi runollinen ja salaperäinen, minusta kaunein sadun alku.

Minun lapsuudessani se oli "hiukset mustat kuin Eebenpuu".

Se on varmaan vaihdettu sillä oletuksella, että ihmiset eivät tiedä mikä on eebenpuu. Mutta noin minäkin sen muistan.

Se satu menee itseasiassa niin, että kuningatar haaveilee omasta vauvasta ja haaveissaan pistää neulalla sormensa. Veritippa tippuu valkealle lumelle ja siitä kuningatar saa idean lapsen ihon ja huulten väristä. Mihin eebenpuu liittyy, en tiedä.

Lumikki on mun suosikki siis ❤

Muistaakseni kuningatar istui ikkunan äärellä ja ikkunalauta oli eebenpuuta. Avonaisesta ikkunasta lensi ikkunalaudalle lunta ja kuningattaren sormen haavasta tippa verta lumelle. Yhdistelmä oli niin kaunis, että kuningatar toivoi tytärtä, jolla on hiukset mustat kuin eebenpuu, huulet verenpunaiset ja iho vaalea kuin lumi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minulla on ruskeat hiukset, ja Tuhkimosta tykkään eniten. Tuhkimollahan on sellaiset tummanvaaleat hiukset :)

Lumikki on toinen lempiprinsessani.

Disneyn Lumikki-elokuvassa ei muistaakseni ole kerrottu sitä sadun alkua, jossa lapsettomuudesta kärsivä kuningatar haaveilee tyttärestä, jolla olla on "iho valkea kuin lumi, hiukset mustat kun hiili, huulet punaiset kuin veri..." ja sitten hänelle syntyy Lumikki. Se on tosi runollinen ja salaperäinen, minusta kaunein sadun alku.

Minun lapsuudessani se oli "hiukset mustat kuin Eebenpuu".

Se on varmaan vaihdettu sillä oletuksella, että ihmiset eivät tiedä mikä on eebenpuu. Mutta noin minäkin sen muistan.

Se satu menee itseasiassa niin, että kuningatar haaveilee omasta vauvasta ja haaveissaan pistää neulalla sormensa. Veritippa tippuu valkealle lumelle ja siitä kuningatar saa idean lapsen ihon ja huulten väristä. Mihin eebenpuu liittyy, en tiedä.

Lumikki on mun suosikki siis ❤

"Eebenpuita kasvaa Afrikassa, Itä-Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Merkittävin eebenpuun kasvualue on Celebesin (Sulawesin) saaren metsät. Liiallisten hakkuiden takia eräät eebenpuulajit ovat nykyään uhanalaisia.

Grimmin veljekset Jacob (4. tammikuuta 1785 Hanau – 20. syyskuuta 1863 Berliini) ja Wilhelm Grimm (24. helmikuuta 1786 Hanau – 16. joulukuuta 1859 Berliini) olivat saksalaisia kielitieteilijöitä ja kulttuurintutkijoita."

Aika jännää tosiaan miettiämiten saksalainen on päätynyt eebenpuuhun.

Esmeralda. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minulla on ruskeat hiukset, ja Tuhkimosta tykkään eniten. Tuhkimollahan on sellaiset tummanvaaleat hiukset :)

Lumikki on toinen lempiprinsessani.

Disneyn Lumikki-elokuvassa ei muistaakseni ole kerrottu sitä sadun alkua, jossa lapsettomuudesta kärsivä kuningatar haaveilee tyttärestä, jolla olla on "iho valkea kuin lumi, hiukset mustat kun hiili, huulet punaiset kuin veri..." ja sitten hänelle syntyy Lumikki. Se on tosi runollinen ja salaperäinen, minusta kaunein sadun alku.

Minun lapsuudessani se oli "hiukset mustat kuin Eebenpuu".

Se on varmaan vaihdettu sillä oletuksella, että ihmiset eivät tiedä mikä on eebenpuu. Mutta noin minäkin sen muistan.

Se satu menee itseasiassa niin, että kuningatar haaveilee omasta vauvasta ja haaveissaan pistää neulalla sormensa. Veritippa tippuu valkealle lumelle ja siitä kuningatar saa idean lapsen ihon ja huulten väristä. Mihin eebenpuu liittyy, en tiedä.

Lumikki on mun suosikki siis ❤

Muistaakseni kuningatar istui ikkunan äärellä ja ikkunalauta oli eebenpuuta. Avonaisesta ikkunasta lensi ikkunalaudalle lunta ja kuningattaren sormen haavasta tippa verta lumelle. Yhdistelmä oli niin kaunis, että kuningatar toivoi tytärtä, jolla on hiukset mustat kuin eebenpuu, huulet verenpunaiset ja iho vaalea kuin lumi.

Näin off topic, mutta olisi ollut mielenkiintoista, jos tytöllä olisikin ollut iho kuin eebenpuuta, hiukset verenpunaista ja huulet lumenvalkoiset :'D Kuninkaalla olisi saattanut herätä kysymyksiä.

Jasmine. Luonteeltaan sekä vahva että herkkä, ulkonäöltään minusta edelleen kaikkein kaunein. Hiukset kuin musta silkkiverho! Ihanimmat vaatteet, mintunvihreää, liilaa ja rubiininpunaista.

Itse olen maantienharmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa kritisoijat huomioon, että sadut kirjoitettiin aikana, jolloin naisilla ei ollut oikeuksia tai valtaa. Tuhkimo osoittaa sisukkuutta. Lumikki pystyy elämään onnellisena, vaikka elämä potkii päähän. Menee asumaan kääpiöiden luokse ja tekee siitä itselleen kodin. On myöskin hyödyksi muille, eikä odota että häntä palvellaan. Lisäksi ihmettelen, miksi kiltteyttä halveksutaan. Mun mielestä se on hyvin tärkeä ominaisuus niin miehillä kuin naisillakin. Harva jaksaa ilkeän ihmisen seuraa. Nykymaailma on ihan täynnä itsekkäitä ihmisiä. Olisi kiva, jos muistettaisiin olla toisillemme ystävällisiä. Mikään kynnysmatto ei tietenkään kannata olla. Olen samaa mieltä, että uudet hahmot ovat parempia. Mutta ne onkin luotu tasa-arvon aikana. Ne prinssijutut ärsyttää muakin.

Tämä teksti on liberaalin feministinaisen kirjoittama.

Minä tarkoitan sillä ”naisille perinteisesti syötetyllä kiltteydellä” nimenomaan kynnysmattomaista alistumista, passiivista haitallisten asenteiden ja rakenteiden ylläpitämistä, heikkoutta, nössöyttä, sitä ettei kehtaa eikä uskalla ja sitä että hakee hyväksyntää palvelemalla muita ja suostumalla asioihin, jotka ei tee itselle hyvää.

Kiltteyshän on oikeasti vain pyrkimystä hyvään, mutta puhekielessä siihen liitetään usein jotain tietynlaista herttaisuutta, alistuvaisuutta ja nössöyttä.

Ilkeä ei tietenkään saa olla, mutta itsekäs on hyvä olla - tiettyyn pisteeseen saakka.

Täytyy pyrkiä hyvään, olla avulias, empaattinen, rohkea ja oikeamielinen, ei tarvitse olla kiltti tyttö.

Sanoisin mieluummin hyväntahtoinen, sydämellinen ym. jotka eivät sulje pois vahvuutta ja omassa voimassa olemista, kuten kiltteys tekee.

Varmaan se tarkoittaa jollekin toiselle jotain muuta, mutta minulle ”kiltteys” assosioituu marttyyrimaisiin ”kiltteihin tyttöihin” jotka ovat heikkoja miellyttäjiä eivätkä uskalla tai osaa ajatella itse, tottelevat sokeasti, eivät uskalla puolustaa väärin kohdeltua/kiusattua vaan ovat niitä hiljaa vierestä katsojia tai jopa salaa hihittäjiä jotka pitävät omalla ”kiltteydellään” eli passiivisuudellaan pahimmillaan haitallisia rakenteita yllä ja antavat pahojenkin asioiden tapahtua, eivätkä vie maailmaa ja ihmiskuntaa kohti parempaa.

Maailma menee eteenpäin rohkeiden ja oikeamielisten sotureiden voimalla jotka eivät kestä vääryyttä, ei minkään näennäistä hyveellisyyttä ts. sovinnaisuutta harrastelevien piipertelijöiden ansiosta.

Vähän aiheen vierestä, mutta tulin katsoneeksi pätkiä suomenkielisistä Disney-elokuvista ja suomalaiset dubbaukset on tosI onnistuneita, mm. Saara Aalto esittää Annan roolin aivan kuin olisi Anna:

Anna tapaa Hansin:

Anna juhlissa:

Lisäksi koskettava lumiukko-laulu, jossa myös etenkin nuorin ääni kuin luotu pikku-Annalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa kritisoijat huomioon, että sadut kirjoitettiin aikana, jolloin naisilla ei ollut oikeuksia tai valtaa. Tuhkimo osoittaa sisukkuutta. Lumikki pystyy elämään onnellisena, vaikka elämä potkii päähän. Menee asumaan kääpiöiden luokse ja tekee siitä itselleen kodin. On myöskin hyödyksi muille, eikä odota että häntä palvellaan. Lisäksi ihmettelen, miksi kiltteyttä halveksutaan. Mun mielestä se on hyvin tärkeä ominaisuus niin miehillä kuin naisillakin. Harva jaksaa ilkeän ihmisen seuraa. Nykymaailma on ihan täynnä itsekkäitä ihmisiä. Olisi kiva, jos muistettaisiin olla toisillemme ystävällisiä. Mikään kynnysmatto ei tietenkään kannata olla. Olen samaa mieltä, että uudet hahmot ovat parempia. Mutta ne onkin luotu tasa-arvon aikana. Ne prinssijutut ärsyttää muakin.

Tämä teksti on liberaalin feministinaisen kirjoittama.

Minä tarkoitan sillä ”naisille perinteisesti syötetyllä kiltteydellä” nimenomaan kynnysmattomaista alistumista, passiivista haitallisten asenteiden ja rakenteiden ylläpitämistä, heikkoutta, nössöyttä, sitä ettei kehtaa eikä uskalla ja sitä että hakee hyväksyntää palvelemalla muita ja suostumalla asioihin, jotka ei tee itselle hyvää.

Kiltteyshän on oikeasti vain pyrkimystä hyvään, mutta puhekielessä siihen liitetään usein jotain tietynlaista herttaisuutta, alistuvaisuutta ja nössöyttä.

Ilkeä ei tietenkään saa olla, mutta itsekäs on hyvä olla - tiettyyn pisteeseen saakka.

Täytyy pyrkiä hyvään, olla avulias, empaattinen, rohkea ja oikeamielinen, ei tarvitse olla kiltti tyttö.

Sanoisin mieluummin hyväntahtoinen, sydämellinen ym. jotka eivät sulje pois vahvuutta ja omassa voimassa olemista, kuten kiltteys tekee.

Varmaan se tarkoittaa jollekin toiselle jotain muuta, mutta minulle ”kiltteys” assosioituu marttyyrimaisiin ”kiltteihin tyttöihin” jotka ovat heikkoja miellyttäjiä eivätkä uskalla tai osaa ajatella itse, tottelevat sokeasti, eivät uskalla puolustaa väärin kohdeltua/kiusattua vaan ovat niitä hiljaa vierestä katsojia tai jopa salaa hihittäjiä jotka pitävät omalla ”kiltteydellään” eli passiivisuudellaan pahimmillaan haitallisia rakenteita yllä ja antavat pahojenkin asioiden tapahtua, eivätkä vie maailmaa ja ihmiskuntaa kohti parempaa.

Maailma menee eteenpäin rohkeiden ja oikeamielisten sotureiden voimalla jotka eivät kestä vääryyttä, ei minkään näennäistä hyveellisyyttä ts. sovinnaisuutta harrastelevien piipertelijöiden ansiosta.

Sinä näet sen kynnysmattoiluna ja nössöilynä. Minä näen sen niillä korteilla pelaamisella, jotka on saanut. Miten luulet Tuhkimolle käyneen, jos hän olisi vain lähtenyt kodistaan? Olisi päätynyt prostituoiduksi tai kerjäläiseksi. Naisilla ei tuohon maailman aikaan ollut vahtoehtoja.