Vauvan nimeäminen. Onko nimen sovittava ulkonäköön?

Ei. Meillä on vaalea  Ronja joka ei vauvanakaan ollut mikään tumma peikko, mutta halusimme silti antaa raskausaikana päätetyn  nimen.

Nimi on myös katsojan silmissä. Jos kysyt eri ihmisiltä mikä nimi tulee tietystä vauvasta tai ihmisestä mieleen niin varmasti saat erilaisia vastauksia.

Mulla esimerkiksi on ollut aina vahva mielikuva Joonasta, että se on vaalean pojan nimi. Silti tiedän kolmekin Joonaa jotka ovat ruskea- ja tummahiuksisia, yksi niistä jopa tummahipiäinen. En silti ajattele, että he ovat väärän nimisiä oman mielikuvani takia.

Kaverin tyttö on aina ollut isokokoinen ja roteva, kyllä monilla nyki ristiäisissä posket kun pappi ilmoitti nimen :  Keiju. Kaunis nimi mutta ei sovi tuolle  tytölle vaan yhtään !

Kyllä, ja vielä enemmän luonteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nimi on myös katsojan silmissä. Jos kysyt eri ihmisiltä mikä nimi tulee tietystä vauvasta tai ihmisestä mieleen niin varmasti saat erilaisia vastauksia.

Mulla esimerkiksi on ollut aina vahva mielikuva Joonasta, että se on vaalean pojan nimi. Silti tiedän kolmekin Joonaa jotka ovat ruskea- ja tummahiuksisia, yksi niistä jopa tummahipiäinen. En silti ajattele, että he ovat väärän nimisiä oman mielikuvani takia.

Tämä juuri!

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Nuo päätelmät ovat täysin ihmisten omia mielikuvia tuntemistaan ihmisistä. Kuka ylipäätään voi sanoa, minkä niminen jonkun näköisen pitäisi olla. Eipä tulisi itselle mieleenkään vaihtaa jonkun mielikuvan takia oman lapsen nimeä. Yhtä hyvin valitsemani nimi sopii jollekin toisillekin.

Mielikuvathan myös vaihtuvat. Se, mikä jostakin ihmisestä nyt tuntuu sopivalta nimeltä voi muuttua täysin ajan myötä.

Nimesin poikani isänsä mukaan, hieman muuttaen. Toinen nimi tuli ruotsalaiselta rokkarilta, jota ihailin. Hän käyttää virallisestikin lapsena saatua lempinimeä.

Vauvasta ei pysty millään tietämään, minkä näköinen se on aikuisena.

Nimeen tottuu vähitellen ja se alkaa tuntua ainoalta oikealta. Ainakin jos valitsee sellaisen nimen, jota rakastaa.

Sinuna käyttäisin sitä nimeä, jonka olit valinnut. Sinua selvästi harmittaa, jos joudut luopumaan siitä. Lapsi kasvaa kyllä nimeensä sopivaksi.

Etunimien sopivuutta sukunimen voisi myös miettiä. Pahin yhdistelmä minkä muista Hesarin syntyneitä palstalta on Jean Claude Christian Ängeslevä. Poika on varmasti kiittänyt vanhempiaan.

No, itse varoisin tietynlaisten nimien antamista. Kuten vaikka Keiju.

Kiva jos lapsesta tulee joku romuluinen, 185 cm pitkä ja sitten kantaa nimeä Keiju.

Ihmettelen myös jotenkin selkeitä vauvanimiä, kuten Nuppu ja Hipsu - tunnen molemmat ihan aikuisina ihmisinä. Kiva olla joku pankinjohtaja ja esitellä: "Hei, Hipsu Virtanen"

Muuten on aika mahdotonta nimetä vauvaa ulkonäön mukaan, se kun ei kauheasti tulevaa lapsuuden tai aikuisuuden ulkonäköä ennusta.

Vierailija kirjoitti:

Onko nimen sovittava ulkonäköön?

Jos näin olisi, Suomessa olisi tuhansia vauvoja nimeltään Mika Halvari.

Tässä maassa on annettu nimeksi vaikka mitä Pirkkoa ja Raimoa, Hannu-Petteriä ja mitäs Janicoja on. Itse en pysty kuvittelemaan Rape-vavea mutta appiukko on aivan Raimon näköinen, hyvän nimen sai aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja vielä enemmän luonteeseen.

Miten voit tietää vauvasta millainen luonne hänellä on? Mielestäni sen tietää vasta kun hän kasvaa.

Ei voi olla totta. Enpä ole kuullut että ulkonäön mukaan nimi annetaan. Oli nimi mikä tahansa niin samannimisiä ihmisiä on vaikka minkä näköisiä. Nimihän annetaan pikemminkin se mistä nimestä pidetään.

Vierailija kirjoitti:

En tajua tuota yhtään. Ei minulla ole mitään mielikuvaa miltä Maija tai Vilhelmi tai Sebastian näyttää. Ihmiseltä ne näyttää kaikki.

Näin on. Ei vauvan ulkonäöstä voi vielä tietää tuleeko hänestä Iso-Antti tai Pikku-Pentti ennen murrosiän kasvupyrähdystä, jollei molemmat vanhemmat ole sitten erityisen pitkiä tai lyhyitä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kamalinta olisi jos tyttölapsella prinsessanimi (Isabella, Annabella, Victoria, Madeleine) eikä ulkonäkö vastaisi sitä vaan tytöstä tulisi miehen näköinen romuluinen painonnostaja. :D

Itselläni on näin. Vaikken mikään painonnnostaja olekaan, niin olen aina ollut aika androgyyni ja vanhempani nimesivät minut tyyliin Annabellaksi. Olen aina inhonnut nimeäni, vaikka nimi onkin kaunis niin se on liian feminiinen minulle. Muutama kaverikin on kommentoinut että nimi ei sovi minulle ollenkaan ja tottahan se on.

Meillä vauva nimettiin sen mukaan mikä oli raskausaikana päätetty. Olisin itse ehkä syntymän jälkeen nimennyt lapsen toisin, mutta mieheni oli hyvin kiintynyt raskausajan nimeen. Sillä mentiin. Loppupeleissä sillä nimellä ei ole kovin väliä, kunhan on normaalin rajoissa. Lapsi voi halutessaan nimen vaihtaa, minä tulen häntä lempinimellään kutsumaan varmasti hautaani asti.

Onko nimen sovittava ulkonäköön?

Olisiko sieltä kuitenkin tulossa iskän tai äidin näköinen jälkeläinen tai heidän yhdistelmänsä? Voisiko sitä nimen sopivuutta ja valintaa miettiä tuosta näkökulmasta?

Helpottaisiko tilannetta? Ehkä aina kuitenkin kannattaa miettiä, haluaisiko kyseisen nimen itselleen.

Up

Piirteethän tulee muuttumaan vielä todella paljon mitä vanhemmaksi tulee. Olenkin huomannut, että nykyään tunnutaan suosivan enemmän pehmeitä nimiä ja useat niistähän ovat juuri vauvoille sopivia. Itse taas pidän, että nimessä on särmää ja ne ovat yleensä juuri niitä R-kirjaimia sisältäviä, kuten Karita, Teresa, Marika, Kari, Jarno, Jori. Ne eivät vaan ole ehkä kovin "vauvamaisia" nimiä vaan tulee heti aikuinen mieleen, siksi sanoisin että kannattaa ottaa suoraan vaan sellanen nimi mistä tykkää ja antaa lapsen kasvaa nimensä mukana.

meille tavallisille pulliaisille on syntynyt aatelisten ja elokuvatähtien näköisiä lapsia: Charlotte Camilla ja

Jeremy Rockwell