Mikä on jo liikaa kun mies puhuu toisista naisista? Missä menee raja? Apua.
Olen jo jotenkin henkisesti väsynyt. En vain jaksa edes kertoa hänelle, että hänen toimintansa on loukkaavaa, sillä se ei muutu.
Puhuu toisista naisista helvetin hyvännäköisinä usein. Saattaa esimerkiksi baarissa heittää, että onpa tuolla hyvännäköinen nainen. Tässä yksi esimerkki monista samantyylisistä jutuista.
En jaksa kuunnella, en jaksa tuntea olevani riittämätön. En jaksa ottaa enää tosissani koko suhdetta enkä osaa luottaa.
Toisinaan pelkään, että minä olen vainoharhainen ja väärässä tuntiessani kipua sisimässäni kun alkaa leuhkimaan enkä halua, että mies tukehtuu minun rajoituksiini ja pelkäämään minun loukkaantumistani.
En halua valtapeliä suhteeseen, enkä kilpailua.
Missä menee raja?
Puhutteko te naiset miehille jatkuvasti toisista miehistä? Itse en edes siihen tahdo lähteä, ei minulla ole syytä huomioida jatkuvasti toisia miehiä saatika muistella vanhoja kokemuksiani muista varsinkaan ääneen.
En osaa olla enää parisuhteessa, en voi hyvin vaikka tahtoisin olla välittämättä.
Kommentit (75)
Tuo kaikki kertomasi kuulostaa todella ahdistavalta. Paljon voimia suhteen selvittämiseen ja luota itseesi, et sinä turhaan noita tunteitasi pohdiskele, niillä on omat syynsä kyllä.
Voi ap, rakas ihminen.
Teki pahaa lukea kaikkea kertomaasi. Hyvä että tulit kertomaan palstalle. Onko sinulla muuten läheisiä ihmisiä, joille voit puhua asioista avoimesti?
Vahingollisista ihmisistä on tärkeää pyrkiä eroon. Asiasta puhuminen (muille luotetuille, ei siis tälle hajoittajalle itselleen) on ensimmäinen askel vapautumiseen.
Hei ap,
lähde nyt vaan tuosta suhteesta. Sä pärjäät kyllä keskenäsikin ja voit itse aika paljon paremmin muutenkin. Kaikki kyllä järjestyy kyllä. Miehissä on kusipäitä, mutta on meitä hyviäkin.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
lähde nyt vaan tuosta suhteesta. Sä pärjäät kyllä keskenäsikin ja voit itse aika paljon paremmin muutenkin. Kaikki kyllä järjestyy kyllä. Miehissä on kusipäitä, mutta on meitä hyviäkin.
Piti sanoo vielä, että vaikutat kivalta, vientiä sulle on ihan varmaan.
Miksi naiset ei puhu toisista miehistä? Miksi miehet ei kanna naisen nimeä? Raukat oikein omistatte identiteettinne miehelle, ja miehet vaan vetelee vapaina. Raukka patja joka ei saa mitään takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
lähde nyt vaan tuosta suhteesta. Sä pärjäät kyllä keskenäsikin ja voit itse aika paljon paremmin muutenkin. Kaikki kyllä järjestyy kyllä. Miehissä on kusipäitä, mutta on meitä hyviäkin.
Piti sanoo vielä, että vaikutat kivalta, vientiä sulle on ihan varmaan.
Kiitos paljon sinulle.
Jotenkin tuntuu oudolta olla tässä tilanteessa. Todistamassa jälleen suhdetta, jossa voin huonosti. Luulin, että minusta on tullut jo tarpeeksi kylmä ja kyyninen, etten ainakaan sortuisi ihmisiin, jotka ovat jotain muuta kun antavat ymmärtää. Minä ihan oikeasti olen päässyt todella pitkälle elämässäni, ollut mukava ja rakastavainen läheisiäni kohtaan.
Lisäksi yrittänyt olla tarpeeksi rento ja mukautuvainen, avoin uusille kokemuksille, jotta menneet eivät määrittelisi tätä hetkeä.
Olen kasvanut niin itsenäiseksi naiseksi, tehnyt töitä ja kasvattanut itsevarmuuteni terveelle tasolle. Olen ollut hyvin pitkään oman tien kulkijana ja selvinnyt yksin vuosia.
Vaikuttaa hullulta, että olen nyt hämilläni ja tilanteessa, johon en uskonut edes voivani enää alentua.
Paljon nämä asiat pistää nöyrtymään. Mitä ihmettä en oppinut viimeksi ollessani väkivaltaisen ja hyvin manipuloivan ihmisen kanssa vuosia? Mitä ihmettä niiden vuosien toipumisen jälkeen jäi oppimatta?
Ytäkkiä olen tilanteessa joka on pelottava sekä uskoakseni vahingollinen.
Elämää eletään eteenpäin ja ymmärretään taaksepäin. Ehkä ymmärrän tämänkin joskus.
Nyt menee kuukausia, että pystyn minkäänlaiseen läheisyyteen. Tiedän, että nuolen haavojani pitkän aikaa. En vain jaksaisi aina aloittaa alusta sitä prosessia. Jospa seuraava suhde olisi jo puolellani ja olisi pyytetlöntä, todellista ja sitä mitä tässä olisi tarvittu jo pidemmän aikaa.
No nautin elämästäni kyllä yksinkin, että ei sen puoleen ja tästäkin saan jotenkin rakennettua resilienssiä uusiin kokemuksiin.
Ap
Minusta tuntui todella epämiellyttävältä kun vaimo vertasi minua ystävienä miehiin, kehui heidän ominaisuuksiaan ja sanoi että minun pitäisi ottaa heistä esimerkkiä.
En ikinä vertaisisi vaimoani muihin naisiin ja kehoittaisi vaimoani ottamaan heistä mallia.
Koko kuvio vaikuttaa kieltämättä oudolta. En ehkä itsekään osaisi toimia suhteen kanssa suoraviivaisesti. Vaistot kuitenkin kertovat sen oleellisimman, joten kuuntele vaistojasi. Muuta neuvoa en osaa antaa, tsemppiä!
Vienti-inssi Vaasasta? Neuvo: et tule riittämään ikinä. ”Intressit” muissa kansallisuuksissa. Puolipedari. Ei myöskään ymmärrä omaa kuvottavuuttaan ja rumuuttaan vaan projisoi niitä sinuun. Nauttii kivustasi, on sadistinen narsisti.
Kerrot olevasi nuori? Kuinka paljon teillä on miehen kanssa Ikäeroa?
Vaikutat kypsältä naiselta mutta kokemukseni perusteella vanhemmat miehet osaavat kyllä viedä nuorta ja opettaa omat mieltymykset hiljalleen naista omalla tavallaan kouluttaen. Mies on tyytyväinen, maksaa ja nainen on ikäänkuin loukussa kaikessa kiitollisuudessaan sekä tuntee olevansa erityinen. Kahden kauppa mutta rajat siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot olevasi nuori? Kuinka paljon teillä on miehen kanssa Ikäeroa?
Vaikutat kypsältä naiselta mutta kokemukseni perusteella vanhemmat miehet osaavat kyllä viedä nuorta ja opettaa omat mieltymykset hiljalleen naista omalla tavallaan kouluttaen. Mies on tyytyväinen, maksaa ja nainen on ikäänkuin loukussa kaikessa kiitollisuudessaan sekä tuntee olevansa erityinen. Kahden kauppa mutta rajat siinäkin.
Minä olen 24v. ja mies 40v.
Ikäeroa on mutta mies on hyvin nuorekas ikäisekseen. Olen aina ollut vanhempien miesten perään, joten tämä ei ole itselleni mitenkään epätavallista. Rakastan syvällisempää keskustelua ja elettyä elämää. Sen melankoliaa sekä onnea, vääryyttä yms. Tahdon miehekseni kypsän keskustelukumppanin sekä myöskin sellaisen joka osaa jo kunnioittaa naisia. Tämä ei siihen taida pystyä.
Saatat olla oikeassa.
Ap
Lähde, ap, lähde ennen sitä matkaa vaikka menettäisit matkasta maksetut rahatkin. Tunnistan noista jutuista niin paljon itseäni, olin juuri tuollaisen manipuloivan itseäni vanhemman miehen kanssa suhteessa. Mietin lähtemistä niin monta kertaa mutta sitten hän aina osasi olla myös ihana,. Se oli jatkuvaa emotionaalista manipulointia, ja siinä tosiaan menee oma pää ja tunteet sekaisin. Helpompi on lähteä samantien kuin sen yhteisen matkan jälkeen. Olisinpa itse ymmärtänyt lähteä paljon aiemmin. Tsemppiä ap.
Vierailija kirjoitti:
Alat käyttäytymään sitä kohtaan samoin. Vaikka ravintolassa ollessanne oikein sanot miehelle että ”oho, katoppa tonne. Eikö olekkin hyvännäköinen mies? Kyllä kelpais” ja katso miten reagoi. Jatka vähintään niin kauan, kunnes mies vetää herneet nenään (jos vetää). Älä kuitenkaan pyydä käytöstä anteeksi, vaan kysy että mitä pahaa sun käytöksessä muka on, kun itsekin tekee samaa.
Jos ei toimi, niin ukko vaihtoon samantien.
Ai sille tasolle pitäisi vajota? En jaksaisi sellaista peliä vaan ukolle näyttäisin heti ovea.
eri
Vierailija kirjoitti:
40 v ukko ja noin lapsellinen käytös, ei hyvää päivää...
No ap mahdollistaa tilanteen alistumalla, miehellä on äärettömän huono itsetunto ja haluaa ap:lle samaa.
Hmm, toivon, että tämä on trolli.
Jos ikä täsmäisi sanoisin, että toinen vaihtoehto on, että seurustelee exäni kanssa. Hän jaksoi jaanata existään, mitä teki kenenkin kanssa (seksuaalisesti) missäkin.
Kertoi myös minulle, etten löytäisi ketään suhteeseen kanssani tässä iässä.
Syyllisti mustasukkaisuudesta kun tosiaan ensin kidutti puhumalla yhä uudestaan noista lukemattomista kokemuksistaan.
Tarkoitus oli varmasti kertoa, että hän on kovin ihana ja haluttu, ja minä olen surkea nainen, ei kannata luulla, että ketään saisin. Kannattaisi vain nöyrän kiitollisena roikkua hänessä.
No, lopulta jätin hänet. Parisuhdetta en ole hakenut enkä löytänyt, mutta nuoremman rakastajan kyllä. Sen lisäksi olen päässyt tietämään, että olen todella monen miehen mielestä haluttava.
Ei rakastamaansa ihmistä satuta tahallaan yhä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, rakas ihminen.
Teki pahaa lukea kaikkea kertomaasi. Hyvä että tulit kertomaan palstalle. Onko sinulla muuten läheisiä ihmisiä, joille voit puhua asioista avoimesti?
Vahingollisista ihmisistä on tärkeää pyrkiä eroon. Asiasta puhuminen (muille luotetuille, ei siis tälle hajoittajalle itselleen) on ensimmäinen askel vapautumiseen.
Kiitos!
Olen puhunut hieman. Vain hieman koska häpeän aika paljon kokonaisuutta.
Ne joille olen edes vähän kertonut ovat jo olleet sitä mieltä, että ole kiltti ja lopeta suhde. Kuulostaa liian oudolta. Nämä ovat vielä miesten näkökulmia, työkavereiden.
Muuten en ole uskaltanut juurikaan puhua. En vain kehtaa.
Lopetan tämän itse pian.
Ap