Lue keskustelun säännöt.
Miten saada pojan isä tajuamaan tämä asia?
03.09.2019 |
Olen kasvattanut yksinhuoltajana poikani, jonka kanssa lapsen isä ei koskaan halunnut viettää lapsiaikaa/arkea. Erosimme miehen pettämisen takia kun lapsi oli ihan taapero ja mies meni uusiin naimisiin, eivät saaneet yhteisiä lapsia.
Lapsi tapasi isäänsä aina kun isälle sopi, mikä on tarkoittanut minun kannalta sitä, että mitään lomia tms. ei voi sopia etukäteen siltä varalta, JOS isä haluaakin lapsen luokseen.
Olen joustanut tässä asiassa lapsen edun takia, koska halusin hänen isänsä olevan mukana edes jotenkin. Jos olisin alkanut hankalaksi, lapsen isä ei olisi halunnut tavata lasta lainkaan.
Nyt lapsi on kohta täysi-ikäinen mutta kuitenkin alaikäinen, ja olemme tilanteessa, jossa lapsen isä haluaakin nyt nähdä lasta edelleen mielivaltaisesti ja kiukuttelee lapselle, kun tällä ei olekaan aikaa.
Aikaisemmin siis lapsi näki isäänsä kun minä ja isänsä sovittiin, mutta eihän se kuvio enää mene noin, kun lapsella on oma päätösvalta.
Lapsi ei halua mennä isälleen ja jos menee, laittaa sieltä viestejä, että he eivät tee mitään yhdessä ja suurimman osan siitä ajasta isänsä käy omissa harrasteissaan. Facebookiin kyllä muistaa laittaa isä-poika -laatuajasta kuvia. Olen kannustanut lasta aina tapaamaan isäänsä, mutta enää en oikeastaan edes viitsi.
Isänsä on tottunut siis tulemaan ja menemään miten haluaa ja saattanut päivän varoajalla ilmoittaa, että hän tulee nyt meille.
Tilanne on pahentunut nyt kun lapsi on iso, isänsä tekee näitä ylläri-iskuja (tai yrittää tehdä) kuukauden välein.
Edellisen kerran väittelimme viesteillä siitä, että miksi me emme voisi perua omia menojamme lapsen kanssa (molemmilla siis omat harrastukset ja lapsi oli menossa kaverilleen sitten yöksi), kun hän tulee kaupunkiin. Selitin, että ilmoita HVYISSÄ ajoin äläkä saman päivän aamulla jos on tulossa, mutta kuulemma itsekään tiedä, milloin tekee mitäkin.
Miehelle ei siis mene lainkaan jakeluun, että hän ei voi enää kontrolloida tapaamisia kuten ennen, nyt lapsi itse päättää nämä asiat.
Näen ihan selkeästi syyn sille miksei lapsi halua tavata isäänsä, ei suhdetta muodosteta tapaamalla lasta muutaman kerran vuodessa.
Lapsikin ymmärtää tämän ja on keskusteltu asiasta paljon, ja tuntuu petokselta nyt kannustaa lasta jättämään omat menonsa isänsä takia. Mielestäni hänen ei tarvitse sitä tehdä, isänsä on pakko alkaa kunnioittaa lapsen aikaa ja valintoja. Tavallaan olen ylpeä siitä, että hän ei asetu isänsä kynnysmatoksi.
Olen tästä puhunut exälle, mutta suuttuu ja alkaa inhottavaksi, sitten syyttää lapsen aivopesusta. Eipä ole auttanut, vaikka olen selittänyt niiden vähäisten tapaamisten olleen mahdollisia vain siksi, että en ole koskaan vaatinut häneltä mitään aikatauluja, eikä mitään sovittuja viikonloppuja ja olen joustanut tuhottomasti omien lomieni suhteen.
Onko kellään muulla samaa tilannetta ja miten saada aikuiselle miehelle taottua päähän, että lapsi on käytännössä kohta aikuinen ja itse päättää asioistaan?
Poika näytti isänsä ja hänen viestinvaihdon, se oli aivan älytön. Isänsä inttää, että peru menosi hän on tulossa, poika selittää että ei tosiaan se on harrastus ja sinne on mentävä ja ettet sä voi tulla tänne kun susta siltä tuntuu. Sitten oli isältään sellaisia marttyyriviestejä pitkä liuta.
Onko ketään muuta samassa tilanteessa, että lapsi ei haluakaan tavata isää, joka ei ole ollut läsnä? Miksi aikuiset ihmiset kuvittelevat, että lapset voi ottaa takaisin elämään kun on ensin käytännössä hylännyt heidät itsekkyyttään?
Kommentit (21)
Huh mitä jankkausta. Saman olisi voinut kertoa muutamalla virkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
You can’t fix stupid. Ja sama suomeksi.
Jos päähän takominen ei ole tähän mennessä tuottanut tulosta niin vaikea sitä on saada muuttumaan myöhemminkään. Asennoitukaa lapsen kanssa niin että tapaavat silloin kun lapselle sopii. Antaa ukon kiukutella, ei hänen pillinsä mukaan tarvitse koko elämää tanssia. On hyvä että lapsi päättää jo itse eikä yritä nöyristellä. Niin saa tehdä koko loppuelämän jos sitä linjaa jatkaa, ei se mihinkään muutu.
Tiedän tilanteen koska olen elänyt lapseni kanssa melkein samanlaisessa. Olen halunnut että saa tavata isäänsä säännöllisesti kerran viikossa vaikka tämä on hankala tapaus ja tehnyt palkinnoksi meidän kummankin elämästä välillä vaikeaa.
Lapseni on kiltimpi, alkaa vasta nyt, kohta täysi-ikäisenä huomaamaan että oma tahto löytyy hänelläkin eikä tarvitse aina myötäillä toista. Lapsen vain on vaikea 'nujertaa' vanhemman ylivaltaa itseensä.
Meillä sama tilanne isovanhempien kanssa. Haukkuvat minua kun teinejä ei enää kiinnostakaan kököttää siellä katsomassa telkkaria.
Täällä on näitä lukutaidottomia nykyään tiheässä. Voisivat mennä muihin ketjuihin räpeltämään. Ihan hyvin kerrottu ja tunnistin tilanteen.
Totuus on että kpää ei mihinkään muutu, sitä tapahtuu vain leffoissa jos niissäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näitä lukutaidottomia nykyään tiheässä. Voisivat mennä muihin ketjuihin räpeltämään. Ihan hyvin kerrottu ja tunnistin tilanteen.
Totuus on että kpää ei mihinkään muutu, sitä tapahtuu vain leffoissa jos niissäkään.
Lässyn lässyn
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä jankkausta. Saman olisi voinut kertoa muutamalla virkkeellä.
Jestas että mua ärsyttää tämmöiset viestit. Osalle on luontevaa kirjoittaa pitkiä viestejä (hyvää suomea), sitten joidenkin tyyli on morsettaa mahdollisimman lyhyesti, että lukijalle jää varmasti paljon epäselvää. Tai tykitetään epäselvä viesti täynnä kirjoitusvirheitä, onhan nämä nyt paljon ärsyttävämpiä! Maailmanmeno on toki hektistä, mutta jos ei todellakaan ole aikaa lukea yhtä keskustelupalstan aloitusta ilman että ainoa kommentti on että "LIIAN PITKÄ VIESTI", niin sitten varmaan ei kannata edes aloittaa ketjun lukemista. Tuskin ap tuosta kommentista hänelle ominta kirjoitustyyliään muuttaa, koita nyt vain elää sen kanssa.
Ja ihan tarkoituksella kirjoitin tämänkin viestin mahdollisimman laveasti, että on sulle enemmän tavattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se poika on melkein aikuinen, niin miksi sen kanssa ei voi keskustella aikuisesti? Todeta, että sinun isäsi on tuollainen, olen pahoillani siitä. Oletan, että jollain tasolla isäsi rakastaa sinua, mutta ei sinun tarvitse elää elämääsi isääsi miellyttäen. Isän on aika hyväksyä se, että pojalla on oma elämänsä ja kaverinsa, isän ilmestyminen paikkakunnalle ei keskeytä omia suunnitelmia ja peru sovittuja tapaamisia.
Tuohon viestittelyyn voi todeta, että ei niitä isän marttyyriviestejä tarvitse lukea. Kun isälle on kertonut, että ei sovi, niin sitten ei sovi, vaikka miten ikäväänsä uikuttaisi. Ja jos isä alkaa uhkailla, niin aina voi hakea lähestymiskieltoa.
Sano sille pojalle, että nyt loppui isän oikkujen mukaan eläminen. Jos haluat isääsi tavata, se on OK, mutta ihan yhtä OK on ilmoittaa, että nyt ei sovi, katsotaan joskus toiste. Tue poikaa, älä isää!
Mieslapsi on mieslapsi ja kun noin kauan on luonetta ruokittu niin eihän se mihinkään siitä enää muutu.
Lopettakaa jo hänen pillin mukaan tanssiminen.
Sinulle on miehen turha uikuittaa, kun poika tekee itse päätökset. Ja pojan opittava ignoraan noi marttyyriesitykset tai sit kylmästi blokata isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei edes ole mikään uusperhetilanne. Ihan samalla tavalla ydinperheen teinit haluavat tietää milloin tapahtuu mitäkin ja milloin taas heiltä ei odoteta mitään eli on vapaata (sopia vaikka pelisessioita siihen). Ja ovat vihaisia, jos ilman varoitusta komennetaan lähtemään jonnekin. Kun ei nyt, kun on peli kesken tai on just lähdössä jonnen kanssa kaupungille tai pitää lukea kokeeseen tai mitä milloinkin.
Sanot että iso poika päättää itse elämästään ja isää se poika Muistuttaa. Että omat menot on aina edellä. Sanot että et voi vaikuttaa. Poika voi soitella Isälle jos kiinnostaa nähdä joskus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollaselle martyyrille ei kannata edes alkaa selittelemään ta muuten saa selitellä loputtomasti. Hyökkäys on paras puolustus. Jos isän ehdottama aika ei käy, niin toteaa vain että sori, silloin on harrastus, mutta tulisitko sen sijaan ensi torstaina, silloin on ilta vapaana. Ja kun isälle ei käy, niin syyttelyä vaan, että ai sä et halua tavata, etkö sen vertaa välitä lapsestasi, et taida rakastaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap keskityt aikuiseen isään, kun sulla on teinipoika tuettavana. Kohdista apusi ja tukesi hänelle äläkä lellipentuexälle. Kannattaisi ihan hakea lapselle jotain ammattikeskusteluapua tilanteen purkuun, voit luulla että se ei ole vaikuttanut mihinkään mutta ihan varmasti on. Äitinä ja exänä olet liian lähellä jotta voisit neutraalisti tukea isänsä hylkäämän lapsen itsetunnon kehitystä normaaliksi.
Voisivatko äidinkielen opettajat tyytyä opettamaan lähipiiriään - vai onko se jo kyllästynyt )X
Ellette jaksa lukea, hypätkää yli. Kai täältä selkokielistäkin tarinaa löytyy.
No sun ei tarvitse olla miehen kanssa enää missään tekemisissä. Pojalle sanot, että hänellä on päätösvalta tässä asiassa, eikä tarvitse hyppiä kuin oman pillin mukaan. Tämän voi sitten ilmoittaa isälle ja aloittaa elämän sen mukaan. Eikä lähteä tekstarisotaan. Asiasta on ilmoitettu, ettei sovi ja piste. Sitä ei tarvitse jatkaa marttyyriuteen saakka. Poika voi vaikka itse ilmoittaa koska sopii ja isä valitsee siitä. Jos ei onnistu, niin sitten siihen hetkeen ei nähdä.
Vanhempani erosivat, kun olin kuusi. Äiti oli yh ja isääni näin ehkä kerran vuoteen, joskus meni pari vuotta ettei nähty. Kun en kokenut kiinnostusta viettää aikaa isäni kanssa myöhemmin syytti hän äitiäni aivopesusta. Vastasin selvästi, että oli ihan hänen omat tekemiset ja oharit taustalla. Sittemmin emme ole nähneet yli 20 vuoteen. Yhden sähköpostin hänelle kerran laitoin, kun oli jälleen kerran humalassa soitellut äidilleni ja syytellyt aivopesusta.
Et voi lapsesi isää muuttaa tai saada tajuamaan, mutta lapsensa voi kertoa miten asia on. Isä uskoo ja hyväksyy tai sitten ei.
Jos vaikka olisit nyt vihdoin lapsesi puolella tässä asiassa. Hän ei erityisemin välitä isäänsä nähdä, eikä ihme. Joten kerrot vain isälle, että juuri nyt tänään ei sovi, mutta voidaan sopia joku muu päivä etukäteen. Jos se ei hänelle sovi, niin sanot, että kyllä sinulle sekin sopii, ettei mitään tapaamispäivää sovita. Eivät sitten tapaa. Jos mies alkaa vinkumaan ja syyttelemään, niin sanot, että jos ei asioista sopiminen kiinnosta, mun sulla on parempaakin tekemistä ja lopetat puhelun siihen.
Jos miehellä kovin luonnon päälle ottaa, niin hän voi varata ajan jollekin viranomaiselle tapaamisten sopimista varten. Siellä sama juttu, eli etukäteen sovitut tapaamiset, joista ei tarvitse poiketa. Jos mies ei osaa, vaan "elää hetkessä, eikä tiedä minne tie milloinkin viepi", niin voi itku-parku hänen puolestaan.
t. samanlaisen mieslapsen lähiomainen, samanlaista ämpyilyä ja vastuunvälttelyä lapsen asioissa vierestä katsellut.
Aika pitkään olet joustanut ja suorastaan opettanut isälle, että noin voi tehdä. Olis pitänyt heti alussa olla tiukempi linja, nyt on vähän myöhäistä.
Tiivistä vähän. Ei se pojan isäkään varmaan jaksa lukea tuota.