Lue keskustelun säännöt.
Kaipaisin tutkittua tietoa siitä, miten jatkuva pelaaminen vaikuttaa pieneen lapseen, onko sitä?
02.09.2019 |
Puhutaan nyt 5-8v lapsista, eskari-ikäisistä ja eka- ja tokaluokkalaisista.
Oman kokemuksen perusteella, näitä lapsia jotka pelanneet liian pienestä liian paljon ja vieläpä ikätasoon sopimattomia pelejä ei hieman vanhempana jaksa innostaa mikään. Ovat sellaisia tylsämielisiä. Mutta itselläni aika pieni otanta, kaipailisin tietoa aiheeseen liittyen, tietääkö kukaan?
Kommentit (35)
Mikäli englanti taittuu, niin paras lähde on We are only human https://www.psychologicalscience.org/news/were-only-human
Sinulla varmaan on kaksi eri vaihtoehtoa pohtia asiaa, ruutuaika tai pelaaminen.
Ruutuaika https://www.psychologicalscience.org/?s=study+screen+time
Pelaaminen https://www.psychologicalscience.org/?s=study+games
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miten jokin vaikuttaa ja onko se hyvä juttu, riippuu aina siitä mikä on se toinen vaihtoehto. Jos lapsi ei pelaisi jatkuvasti, niin mitä hän sen sijaan tekisi? Varmasti on parempia harrastuksia kuin pelaaminen, mutta myös huonompia.
Vierailija kirjoitti:
Se, miten jokin vaikuttaa ja onko se hyvä juttu, riippuu aina siitä mikä on se toinen vaihtoehto. Jos lapsi ei pelaisi jatkuvasti, niin mitä hän sen sijaan tekisi? Varmasti on parempia harrastuksia kuin pelaaminen, mutta myös huonompia.
Totta tuokin. Mutta jos vaihtoehtona on vaikka lukeminen, ulkona leikkiminen, roolileikit, lautapelit, musisointi jne?
Tutkimusta en ole minäkään nähnyt, mutta eka-tokaluokkia opettavana sanoisin, että kouluaikana ja koulumatkoilla kännykkäpelejä pelaavilla (eli jääneet kiinni toistuvasti) meidän koulussa on aina muitakin, laajempia ongelmia. Kausaliteeteista mitään arvioimatta nämä ovat sama ryhmä joilla on lukemaan oppimisessa ja matemaattisissa tehtävissä selvästi viivästymistä, ja yleensä myös sosiaalisissa taidoissa tuen tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusta en ole minäkään nähnyt, mutta eka-tokaluokkia opettavana sanoisin, että kouluaikana ja koulumatkoilla kännykkäpelejä pelaavilla (eli jääneet kiinni toistuvasti) meidän koulussa on aina muitakin, laajempia ongelmia. Kausaliteeteista mitään arvioimatta nämä ovat sama ryhmä joilla on lukemaan oppimisessa ja matemaattisissa tehtävissä selvästi viivästymistä, ja yleensä myös sosiaalisissa taidoissa tuen tarvetta.
Minkälaisissa sosiaalisissa taidoissa on tuen tarvetta? Muiden huomioon ottamisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi ainakin pelien vaikutus kasvavan lapsen dopamiiniaineenvaihduntaan. Commodoreja hakanneet lapset alkavat olla varhaiskeski-iässä, ja tuolla porukalla on varsin paljon peliriippuvuutta ja muita toiminta-addiktioita.
Mitä tarkoitat? Miten se voisi esim vaikuttaa?
Eniten olen huolissani pienistä lapsista, jotka pelaavat paljon, vaikka heidän pitäisi olla leikkimässä. Teinit ovat sitten asia erikseen.
Miksi nykyään koululaiset eivät rakentele legoja? Miksi he eivät leiki yhtään mitään. Itse muistan vielä 10v leikkineeni barbeilla. Nykyään se olisi varmasti todella noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen muutamia.
Yksi on erittäin sosiaalinen poika, jolla on paljon ystäviä ja joka pärjää hyvin koulussa.
Toinen on vahvasti introvertti eikä pidä erityisemmin sosiaalisista kontakteista.
Kolmas on aggressiivinen poika, jota ei koulu kiinnosta.
Neljäs on hyvin ujo. Pärjää koulussa ihan ok ja hänellä on kavereita, mutta joutuu myös helposti kiusatuksi.
Loput ovat keskivertotyyppejä. Opiskelevat tunnollisesti ja heillä on kavereita. Eivät ole erityisen sosiaalisia tai epäsosiaalisia. Ihan tavallisia nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ffetew kirjoitti:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118357/Digitaalinen+pelaa…
Tässä ei kyllä paljoa puhuta huonoista puolista, päinvastoin pitkälti puolustaa pelaamista hyvänä harrastuksena.
Amkin sosiaalityön opinnäyte ei myöskään ole tieteellinen tutkimus.
Käsittelee myös tieteellisiä tutkimuksia läheaineisto löytyy opinnäytetyön loppupuolelta. Vähemmän siinä tosin näyttäisi olevan ihan noin nuorille tehtyjä tutkimuksia mitä tässä aloituksessa haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten olen huolissani pienistä lapsista, jotka pelaavat paljon, vaikka heidän pitäisi olla leikkimässä. Teinit ovat sitten asia erikseen.
Miksi nykyään koululaiset eivät rakentele legoja? Miksi he eivät leiki yhtään mitään. Itse muistan vielä 10v leikkineeni barbeilla. Nykyään se olisi varmasti todella noloa.
Meillä 14-vuotias rakentelee vielä legoilla. Pelaakin paljon, mutta tykkää rakentelusta.
Vierailija kirjoitti:
Eniten olen huolissani pienistä lapsista, jotka pelaavat paljon, vaikka heidän pitäisi olla leikkimässä. Teinit ovat sitten asia erikseen.
Miksi nykyään koululaiset eivät rakentele legoja? Miksi he eivät leiki yhtään mitään. Itse muistan vielä 10v leikkineeni barbeilla. Nykyään se olisi varmasti todella noloa.
Meillä 14-vuotias rakentelee vielä legoilla. Pelaakin paljon, mutta tykkää rakentelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusta en ole minäkään nähnyt, mutta eka-tokaluokkia opettavana sanoisin, että kouluaikana ja koulumatkoilla kännykkäpelejä pelaavilla (eli jääneet kiinni toistuvasti) meidän koulussa on aina muitakin, laajempia ongelmia. Kausaliteeteista mitään arvioimatta nämä ovat sama ryhmä joilla on lukemaan oppimisessa ja matemaattisissa tehtävissä selvästi viivästymistä, ja yleensä myös sosiaalisissa taidoissa tuen tarvetta.
Meillä lapsi kotona pelaa jonkin verran ei käsittääkseni koulussa koska ei yleensä edes ota puhelinta mukaan. Lukeminen on tosiaan ollut haastavaa aina ja varmasti osittain sen vuoksi ruutuaikaa on kohtuullisen paljon. Pienempänä pelasi esim. ekapeliä ihan ammattilaisten ohjeistamana. Osittain toki esim. tuon ekapelin pelaaminen on vahvistanut lukemista. Matemaattiset taidot on kehittynyt oikeastaan huomaamatta, enkä tiedä kuinka paljon siihen pelaamisella on merkitystä. Haasteet oppimisessa on ollut olemassa jo ennen pelaamista ja väittäisin että ei pelaaminen ainakaan sitä heikentänyt ole.
Sinänsä ketjussa toki varmasti puhutaan hiukan eriasiasta koska meillä lapsi kuitenkin tekee paljon muutakin kuin pelaa, leikkii ulkona maalla mm. kiipeilee, viettää aikaa kavereiden kanssa ulkona tai sisällä leikkien, toki myös välillä pelaten.
Rajojen puute näkyy kyllä muutenkin kuin jatkuvan pelaamisen sallimisena. Curling-vanhemmat antavat lapsensa pelata, koska eivät jaksa taistella asiasta. Helpompi antaa vaan pelata, vaikka ei muuta olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, mutta silti ylös
Mutta onko kukaan muu huomannut sitä että sellaiset n. 10v jotka pelanneet pienestä saakka lähes rajattomasti olisivat apaattisia? Mikään ei oikein kiinnosta, ei urheiluharrastukset, ei mikään luova. Kaikki on vähän plääh ja nähty.