Jos kirjoittaa kirjan, mistä tietää ettei sellaista olejo kirjoitettu? Eikö se olisi plagiointia?
??????
Ja saako kirjoittaa omasta elämästä jossa on muita ihmisiä mukana?
Kommentit (21)
Ei-julkisuuden henkilöistä kirjoittamista pidetään kyllä huonotapaisena ja etiikan vastaisena, ja jos olet kirjoittanut tunnistettavasti, voivat nämä ohmiset vetää sinut oikeuteen yksityisyyden suojan rikkomisesta. Julkisuuden henkilöiden kohdalla asia on toisin. Eli jos kaverisi ovat presidenttejä, niin siittä vaan - mitta jos he ovat tuntemattomia taviksia, heillä on oikeus pysyä sellaisina.
Plagioinniksi kateotaan yleensä tarkoituksellinen ja tahallinen kopiointi. Tietämättään ei siis voi plagioida. Toisaalta ihmisellä, joka ryhtyy jostain aiheesta kirjttamaan, on myös moraalinen velvollisuus ottaa selvää, mitä tästä on aikaisemmin kirjoitettu, joten ihan mistä vaan ei voi väittää olleensa tietämätön. Kirjailijan pitää tuntea kirjallisuutta.
Kirjallisuudessa plagiointia on lähinnä se, jos ihan sanantarkkuudella esittää jonkun muun tekstiä omanaan. Jos juoni tms. muistuttaa jonkun muun kirjan vastaavaa, niin se ei ole vielä plagiointia.
Ahaa, okei.
Mulla on paljon ideoita enkä ehkä ikinä kirjaa tule julkaisemaan, mutta mietinnässä on vain. Taino olishan se mukava mutta oikolukijaa pitää käyttää hehe.
Eli en voisi kirjoittaa omasta elämästä kirjaa? Vai voinko kirjoittaa mutta eri nimillä?
En kirjoittaisi omallakaan nimellä sitä, joten tavallaan ei sitä voi tunnistaa kuin tutut.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, okei.
Mulla on paljon ideoita enkä ehkä ikinä kirjaa tule julkaisemaan, mutta mietinnässä on vain. Taino olishan se mukava mutta oikolukijaa pitää käyttää hehe.
Eli en voisi kirjoittaa omasta elämästä kirjaa? Vai voinko kirjoittaa mutta eri nimillä?
En kirjoittaisi omallakaan nimellä sitä, joten tavallaan ei sitä voi tunnistaa kuin tutut.
Tästähän on jo ennakkotapaus: Pernoo Mega City -romaani poiki rikostutkinnan. Kirjailijan väitettiin kirjoittaneen tuttavansa teokseen tunnistettavasti, vaikka tuttavien nimet olikin muutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, okei.
Mulla on paljon ideoita enkä ehkä ikinä kirjaa tule julkaisemaan, mutta mietinnässä on vain. Taino olishan se mukava mutta oikolukijaa pitää käyttää hehe.
Eli en voisi kirjoittaa omasta elämästä kirjaa? Vai voinko kirjoittaa mutta eri nimillä?
En kirjoittaisi omallakaan nimellä sitä, joten tavallaan ei sitä voi tunnistaa kuin tutut.
Tästähän on jo ennakkotapaus: Pernoo Mega City -romaani poiki rikostutkinnan. Kirjailijan väitettiin kirjoittaneen tuttavansa teokseen tunnistettavasti, vaikka tuttavien nimet olikin muutettu.
Oh shit.
No joo, ehkä en siis kirjoita omasta elämästä.
Vaikka mun elämä tuntuu keksityltä, muistan teininä kun hain apua keskustelufoorunilta tilanteeseeni ja he väittivät minua provoksi "ei tommosta voi käydä oikeassa elämässä"
Mutta en kyllä halua mitään rikostutkintaa..
Jos sä kirjoitat salanimellä ei tunnistaminen ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Jos sä kirjoitat salanimellä ei tunnistaminen ole mahdollista.
Näin.
Sekä voithan kirjoittaa kirjasesi niin, että et kerro, että se on totta.
Oikeista ihmisistä on kirjoitettu paljon kaunokirjallisuutta. Sille on oma termikin, avainromaani. Esimerkiksi Anja Kaurasen Syysprinssi kertoo hänen suhteestaan Harri Sirolaan, ja Helvi Hämäläinen loukkasi monia ihmisiä kirjoittamalla näiden yksityiselämästä pienimpiä yksityiskohtia myöten. Myös dokumentin tai elämäkerran kirjoittaminen on sallittua, tutustu vaikka tähän: https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/8bbd1169-c170-4cd5-8dc9-0e4b4b95c1ac
Kirjailijalla on hyvin vapaat kädet käyttää omaa ja läheistensä elämää materiaalina. Itse täytyy punnita, onko mahdollinen välien rikkoutuminen sen arvoista. Kunnianloukkauksesta tuskin joudut oikeuteen, vaikka tuttavistasi kirjoittaisitkin.
Mulla on just se ongelma, että kirjassani on liian tunnistettavia hahmoja. Olen vaan olettanut, että kaikki kuolevat yliannostukseen ennen kuin kirja julkaistaan. Vaikka tuskin sitä edes julkaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on just se ongelma, että kirjassani on liian tunnistettavia hahmoja. Olen vaan olettanut, että kaikki kuolevat yliannostukseen ennen kuin kirja julkaistaan. Vaikka tuskin sitä edes julkaistaan.
Täh mihin yliannostukseen?
Jos kirjoittaa dokumentaaria tai elämänkerrallisesti, saa tietenkin mainita ihmiset oikeilla nimillään ja kuvata tapahtumia autenttisesti. Silloin jää oman harkinnan varaan, ettei tule julkistaneeksi loukkaavia tietoja, esimerkiksi paljastamalla yksityisasioita, kuten salasuhteita tai päihdeongelmia muista kuin itsestään tai siitä henkilöstä josta kirja varsinaisesti kertoo, ja luvan ja hyväksynnän kanssa tietenkin. Panettelu yms. johtaa tietenkin herkästi kunnianloukkaussyytteeseen.
Sellainen ei varmastikaan ole kiellettyä, jos kertoo nimet mainiten, keitä asui naapurissa ja kuka kävi 50-vuotisjuhlissa. Juhlien sisällöissä voi olla arveluttavia tietoja, eikä niitä kannata ilman harkintaa tai hyväksyttämistä julkaista.
Jos sitten fiktioon sotkee oikeita tunnistettavia ihmisiä, kannattaa olla tarkkana. Julkisuuden henkilöiden osalta pitää olla riittävän selvää, että kyse tosiaankin on täysin sepitteellisestä tarinasta. Matti Nykäsestä voi ihan hyvin tehdä toilailevan pääministerin, koska jokainen tajuaa, että kyseessä on sepite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on just se ongelma, että kirjassani on liian tunnistettavia hahmoja. Olen vaan olettanut, että kaikki kuolevat yliannostukseen ennen kuin kirja julkaistaan. Vaikka tuskin sitä edes julkaistaan.
Täh mihin yliannostukseen?
Siis ilmeisesti AP antaa ymmärtää, että nämä kirjaan ehdolla olevat hahmot ovat narkkareita, jotka oletettavasti hetkenä minä hyvänsä vetävät överit, jolloin eivät ole lukemassa ap:n kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on just se ongelma, että kirjassani on liian tunnistettavia hahmoja. Olen vaan olettanut, että kaikki kuolevat yliannostukseen ennen kuin kirja julkaistaan. Vaikka tuskin sitä edes julkaistaan.
Täh mihin yliannostukseen?
Siis ilmeisesti AP antaa ymmärtää, että nämä kirjaan ehdolla olevat hahmot ovat narkkareita, jotka oletettavasti hetkenä minä hyvänsä vetävät överit, jolloin eivät ole lukemassa ap:n kirjaa.
Sori tuo ei ollut ap t. Ap vaan toi täh viesti oli ap:n
Vierailija kirjoitti:
Oikeista ihmisistä on kirjoitettu paljon kaunokirjallisuutta. Sille on oma termikin, avainromaani. Esimerkiksi Anja Kaurasen Syysprinssi kertoo hänen suhteestaan Harri Sirolaan, ja Helvi Hämäläinen loukkasi monia ihmisiä kirjoittamalla näiden yksityiselämästä pienimpiä yksityiskohtia myöten. Myös dokumentin tai elämäkerran kirjoittaminen on sallittua, tutustu vaikka tähän: https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/8bbd1169-c170-4cd5-8dc9-0e4b4b95c1ac
Kirjailijalla on hyvin vapaat kädet käyttää omaa ja läheistensä elämää materiaalina. Itse täytyy punnita, onko mahdollinen välien rikkoutuminen sen arvoista. Kunnianloukkauksesta tuskin joudut oikeuteen, vaikka tuttavistasi kirjoittaisitkin.
Sirola ja Helvi Hämäläisen tai Aila Meriluodon piirit olivat valmiiksi julkkiksia. Samat säännöt EIVÄT päde taviksiin. Näin sanoo henkilötietosuojalaki art 9-10.
Vaikka olisit lukenut jonkin kirjan ja kirjoitat aivan samasta ideasta samanlaisilla juonenkäänteillä oman versiosi ei se ole plagiointia ja on aivan luvallista. Eri asia miten lukijat ottavat asian.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit lukenut jonkin kirjan ja kirjoitat aivan samasta ideasta samanlaisilla juonenkäänteillä oman versiosi ei se ole plagiointia ja on aivan luvallista. Eri asia miten lukijat ottavat asian.
Ahaaa!
Kiitos. Nyt tajuan asian!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjoittaa dokumentaaria tai elämänkerrallisesti, saa tietenkin mainita ihmiset oikeilla nimillään ja kuvata tapahtumia autenttisesti.
Saa, jos nämä henkilöt ovat olleet kuolleina 120 vuotta tai ovat julkisuuden henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ei varmastikaan ole kiellettyä, jos kertoo nimet mainiten, keitä asui naapurissa ja kuka kävi 50-vuotisjuhlissa. Juhlien sisällöissä voi olla arveluttavia tietoja, eikä niitä kannata ilman harkintaa tai hyväksyttämistä julkaista.
kyllä sekin itse asiassa on kiellettyä nykylain mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit lukenut jonkin kirjan ja kirjoitat aivan samasta ideasta samanlaisilla juonenkäänteillä oman versiosi ei se ole plagiointia ja on aivan luvallista. Eri asia miten lukijat ottavat asian.
Ahaaa!
Kiitos. Nyt tajuan asian!
Ap
https://tekijanoikeus.fi/wp-content/uploads/2015/05/Tekij%C3%A4noikeus-…
Tuossa vielä lisätietoa. Ideasta on mm. kohdassa neljä tuon linkin takana olevassa dokumentissa.
Aika meedio pitää olla, jos kirjoittaa samanlaisen kirjan kuin joku toinen. Yliluonnollisia kykyjä.
Joskus on törmäyksiä, että kirjan idea ja juoni on varastettu. Näin ei välttämättä ole, vaan sama tarina on keksitty uudelleen.
Saat kirjoittaa vaikka presidentistä. Hänellä ei todellakaan ole "tekijänoikeutta" omaan elämäänsä. Tässä suhteessa laki on aika outo.