Lue keskustelun säännöt.
Menen huomenna uuteen työpaikkaan!
01.09.2019 |
Vähän jännittää!
Aika paljonkin, jos totta puhutaan.
Kommentit (21)
Tsemppiä! Ja onnea uudesta työpaikasta! 😊
Ihan normaalia, että jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kanssa aloitan huomenna uudessa paikassa, joten ymmärrän jännityksesi!!!
Tsemppiä! Huomenna pahin jännitys on jo ohi!
Onnea uudesta työpaikasta! Jos saan kysyä, niin miltä alalta olette löytäneet töitä?
Siitä se lähtee, huomisen jälkeen kaikki on helpompaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla miten on sujunut :)
En ole ap, mutta melkein samaan aikaan aloitin uuden työn minäkin. Työpaikkani oli liian raskas minulle. Koin oloni kiusatuksi eikä työtäni arvostettu ollenkaan. Kannattaa lähteä ennen kuin voi itse ihan liian huonosti. Nykyisessä paikassa koen arvostusta ja mielekkyyttä työstä, vaikka työmäärä onkin aika suuri.
Mites te muut, oletteko vaihtaneet työpaikkoja ja miten on sujunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkaa vaihdoin pari vuotta sitten työkaverini takia. Kaksi muuta työkaveria lähti samaan aikaan ihan samasta syystä. Ihan hyvä henki meillä oli, ongelmana oli työkaverin meille sälyttämät työt. Pahuuttaan hän ei sitä tehnyt ei kai vaan jaksanut, sellainen fiilis tuli. Meillä muilla oli jo alunperinkin suurempi työmäärä ja vuosien saatossa työmäärän lisääntyminen oli raskasta. Ei oikein ollut muita vaihtoehtoja, asiasta ei voinut puhua, koska sitten työkaveri jäi sairaslomalle. Pomon ottaessa asian puheeksi työkaveri loukkaantui ihan hirveästi ja tuntui raskaalta hänen kokiessaan arvostuksen puutetta ja avautuessaan meille hän ei yhtään ymmärtänyt meidän ne työt kuitenkin tekevän valittamatta. Mitä tuossa tilanteessa voisi sanoa tai tehdä? Nykyään teen pidempää viikkoa, joten palkkakin on lähes tuplaantunut. Töitä on kuitenkin hieman vähemmän kuin edellisessä paikassa normaalilla työajalla.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla miten on sujunut :)
Olisi kiva kuulla, miten teillä työpaikkaa vaihtaneilla on mennyt. Onko uusi työ ja työkaverit olleet jees? Vai kaduttaako vaihto? Kiinnostaisi myös kuulla miksi alunperin vaihdoitte työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla miten on sujunut :)
Olisi kiva kuulla, miten teillä työpaikkaa vaihtaneilla on mennyt. Onko uusi työ ja työkaverit olleet jees? Vai kaduttaako vaihto? Kiinnostaisi myös kuulla miksi alunperin vaihdoitte työpaikkaa?
Vaihdoin työpaikkaa vuosi sitten unelmieni työpaikan auetessa. Hain ja tulin yllätyksekseni valituksi. Nyt vuodessa silmät ovat auenneet ja kaduttaa koko vaihto. Täällä on ihan tappotahti ja tosi yksin saa tehdä töitä. En ole samalla tavalla itseohjautuva kuin muut ja tarvitsisin paljon tukea. Mitkään viikko- ja kuukausipalaverit ei riitä alkuunkaan tueksi. Mutta kuka ehtisi paneutua asioihini, kaikilla on kuitenkin omatkin työnsä hoidettavina. Kaikki muut näyttää nauttivankin työnteosta, itse olen vaan uupunut.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta melkein samaan aikaan aloitin uuden työn minäkin. Työpaikkani oli liian raskas minulle. Koin oloni kiusatuksi eikä työtäni arvostettu ollenkaan. Kannattaa lähteä ennen kuin voi itse ihan liian huonosti. Nykyisessä paikassa koen arvostusta ja mielekkyyttä työstä, vaikka työmäärä onkin aika suuri.
Mites te muut, oletteko vaihtaneet työpaikkoja ja miten on sujunut?
Aika samat tuntemukset täällä, koen työni raskaaksi. Yritän aina tehdä työni kunnolla ja pitää sen määrän pienenä, en halua ottaa yhtään työtä lisää jos siitä siten selviäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta melkein samaan aikaan aloitin uuden työn minäkin. Työpaikkani oli liian raskas minulle. Koin oloni kiusatuksi eikä työtäni arvostettu ollenkaan. Kannattaa lähteä ennen kuin voi itse ihan liian huonosti. Nykyisessä paikassa koen arvostusta ja mielekkyyttä työstä, vaikka työmäärä onkin aika suuri.
Mites te muut, oletteko vaihtaneet työpaikkoja ja miten on sujunut?
Aika samat tuntemukset täällä, koen työni raskaaksi. Yritän aina tehdä työni kunnolla ja pitää sen määrän pienenä, en halua ottaa yhtään työtä lisää jos siitä siten selviäisi.
Tsemppiä, toivottavasti kevät tuo valoa ja jaksamista sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkaa vaihdoin pari vuotta sitten työkaverini takia. Kaksi muuta työkaveria lähti samaan aikaan ihan samasta syystä. Ihan hyvä henki meillä oli, ongelmana oli työkaverin meille sälyttämät työt. Pahuuttaan hän ei sitä tehnyt ei kai vaan jaksanut, sellainen fiilis tuli. Meillä muilla oli jo alunperinkin suurempi työmäärä ja vuosien saatossa työmäärän lisääntyminen oli raskasta. Ei oikein ollut muita vaihtoehtoja, asiasta ei voinut puhua, koska sitten työkaveri jäi sairaslomalle. Pomon ottaessa asian puheeksi työkaveri loukkaantui ihan hirveästi ja tuntui raskaalta hänen kokiessaan arvostuksen puutetta ja avautuessaan meille hän ei yhtään ymmärtänyt meidän ne työt kuitenkin tekevän valittamatta. Mitä tuossa tilanteessa voisi sanoa tai tehdä? Nykyään teen pidempää viikkoa, joten palkkakin on lähes tuplaantunut. Töitä on kuitenkin hieman vähemmän kuin edellisessä paikassa normaalilla työajalla.
No jokuhan ne työt joutuu aina tekemään. Jos työkaveri kieltäytyy, niin muut sitten raatavat kovemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkaa vaihdoin pari vuotta sitten työkaverini takia. Kaksi muuta työkaveria lähti samaan aikaan ihan samasta syystä. Ihan hyvä henki meillä oli, ongelmana oli työkaverin meille sälyttämät työt. Pahuuttaan hän ei sitä tehnyt ei kai vaan jaksanut, sellainen fiilis tuli. Meillä muilla oli jo alunperinkin suurempi työmäärä ja vuosien saatossa työmäärän lisääntyminen oli raskasta. Ei oikein ollut muita vaihtoehtoja, asiasta ei voinut puhua, koska sitten työkaveri jäi sairaslomalle. Pomon ottaessa asian puheeksi työkaveri loukkaantui ihan hirveästi ja tuntui raskaalta hänen kokiessaan arvostuksen puutetta ja avautuessaan meille hän ei yhtään ymmärtänyt meidän ne työt kuitenkin tekevän valittamatta. Mitä tuossa tilanteessa voisi sanoa tai tehdä? Nykyään teen pidempää viikkoa, joten palkkakin on lähes tuplaantunut. Töitä on kuitenkin hieman vähemmän kuin edellisessä paikassa normaalilla työajalla.
No jokuhan ne työt joutuu aina tekemään. Jos työkaveri kieltäytyy, niin muut sitten raatavat kovemmin.
Jokainen on vastuussa omasta jaksamisestaan ja vastuun kantamiseen kuuluu myös oman uupumisen myöntäminen. Oman työtaakkansa siirto toisille on epäreilua keino yrittää selvitä töistään.
Masennus ja työssä uupuminen on nykyisin melko yleistä. Sitä ei varmaankaan tunnisteta tai edes myönnetä riittävän aikaisin avun saamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkaa vaihdoin pari vuotta sitten työkaverini takia. Kaksi muuta työkaveria lähti samaan aikaan ihan samasta syystä. Ihan hyvä henki meillä oli, ongelmana oli työkaverin meille sälyttämät työt. Pahuuttaan hän ei sitä tehnyt ei kai vaan jaksanut, sellainen fiilis tuli. Meillä muilla oli jo alunperinkin suurempi työmäärä ja vuosien saatossa työmäärän lisääntyminen oli raskasta. Ei oikein ollut muita vaihtoehtoja, asiasta ei voinut puhua, koska sitten työkaveri jäi sairaslomalle. Pomon ottaessa asian puheeksi työkaveri loukkaantui ihan hirveästi ja tuntui raskaalta hänen kokiessaan arvostuksen puutetta ja avautuessaan meille hän ei yhtään ymmärtänyt meidän ne työt kuitenkin tekevän valittamatta. Mitä tuossa tilanteessa voisi sanoa tai tehdä? Nykyään teen pidempää viikkoa, joten palkkakin on lähes tuplaantunut. Töitä on kuitenkin hieman vähemmän kuin edellisessä paikassa normaalilla työajalla.
No jokuhan ne työt joutuu aina tekemään. Jos työkaveri kieltäytyy, niin muut sitten raatavat kovemmin.
Mullakin on työkaveri joka ei suostu tekemään tiettyjä töitä. Me muut ollaan aika liemessä tämän takia ja venytään ihan kauheasti. Ei tunnu yhtään kivalta.
En ole ap, mutta samaan aikaan vaihdoin työpaikkaa huomatakseni, että sama meno oli sielläkin. Liikaa töitä. Ihan liikaa. En ole edes itselleni myöntänyt tätä, mutta tosiasia on se, että muut tekivät sielläkin paljon enemmän kuin minä. Itsellä ei paukut riittäneet.
Nyt olen taas vailla työtä. Ja tämä aika on mikä on. Töitä on tarjolla vähän ja tiedän, että niissä vähissä on entistä kovempi tahti. En halua saada papereihini mitään diagnoosia, mutta en vaan jaksa tätä nykyistä työntekoa. Pitääkö sitten mennä vaan kassalle istumaan, siinäkin pitäisi jaksaa olla aina taukoihin asti ja hymyillä asiakkaille?
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta samaan aikaan vaihdoin työpaikkaa huomatakseni, että sama meno oli sielläkin. Liikaa töitä. Ihan liikaa. En ole edes itselleni myöntänyt tätä, mutta tosiasia on se, että muut tekivät sielläkin paljon enemmän kuin minä. Itsellä ei paukut riittäneet.
Nyt olen taas vailla työtä. Ja tämä aika on mikä on. Töitä on tarjolla vähän ja tiedän, että niissä vähissä on entistä kovempi tahti. En halua saada papereihini mitään diagnoosia, mutta en vaan jaksa tätä nykyistä työntekoa. Pitääkö sitten mennä vaan kassalle istumaan, siinäkin pitäisi jaksaa olla aina taukoihin asti ja hymyillä asiakkaille?
Työelämä on nykyään tosi vaativaa, pitää hallita monta asiaa ja olla nopea, tehokas ja ystävällinen. Mutta ois kiva kuulla miten ap:lla on mennyt eka vuosi uudessa työssä. Tai sulla, joka suuntasiit uusin hommiiin suht yhtä aikaa ap:n kanssa.
Irtisanouduin viime vuoden lopulla (kirjoitin siitä tuossa ylhäällä) kun en vaan jaksanut työmäärää. Keräsin voimiani muutaman kuukauden ja etsin samalla töitä. Olin jo aika epätoivoinen, kun töitä ei vaan löytynyt. Talven lopulla mua yllättäen pyydettiin hommiin yhteen vanhaan paikkaan. Se oli semmoinen paukku ja fiiliksen nostatus ettei ole tosikaan. Mua ei ole ikinä pyydetty töihin! Kaiken lisäksi uusi työnkuva oli astetta vaativampi kuin se mistä lähdin ja vaatii vähän lisäkoulutusta. Se, että joku uskoi mun selviävän työstä taisi olla se juttu, että olen jaksanut nyt ihan eri tavalla.
Tsemppiä!!