Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison liika kiinnostus harrastukseensa
01.09.2019 |
Onko kellään muulla ollut vastaavaa tilannetta kuin meillä? Jos puolisolla on tärkeä harrastus, kuinka paljon tuette sitä? Joudutteko uhraamaan omia harrastuksianne? Entä, jos puolisolla on oma yritys, oletteko siinä mukana?
Miehelläni on tärkeä harrastus, joka menee kaiken muun edelle. Kesällä kaikki viikonloput ja lomat menee sen parissa ja talvet harrastuksen suunnittelussa. Hän suunnittelee siitä yritystä ja haaveilee laajentavansa toimintaa reilusti. En nyt kerro tarkemmin mikä harrastus on, koska se on sen verran harvinainen, mutta sitä voisi verrata esimerkiksi maanviljelyyn tai puutarhanhoitoon, eli ollaan sään armoilla ja lopputulos on tuurista kiinni. Mies ei ole oikein realistinen, vaan laskee kannattavuutta hyvien vuosien mukaan ja kuvittelee kohta elättävänsä perheen yrityksensä avulla. Mies on kuitenkin harrastanut tätä jo pitkään, tuloja on ollut jonkin verran, kysyntää tuotteelle on, mutta menoja on aina paljon enemmän, ja välillä on niin huonoja vuosia, että ei tuota juuri mitään. Mies suunnittelee, että hän laajentaa ja sitten koko perhe on hommissa mukana. Minulla on toisenlainen ammatti (ja niin miehelläkin) ja olen kiinnostunut omasta työstäni ja tulotkin on varmat, jos ei muuta niin edes työttömyyspäiväraha. Välillä ollaan kyllä kiireisimpään aikaan auttamassa miestä, mutta ei kiinnosta tehdä siitä työtä itselleni, enkä sanoisi sitä omaksi harrastukseksenikaan.
Miehen harrastus on toisella paikkakunnalla, miehen lapsuuden kodissa, ja me lasten kanssa jäädään usein kotiin. Meillä on kotona omia juttuja ja kesän olen ollut lähes yksinhuoltajana. Omat harrastukset ovat jääneet lähes kokonaan, kun olen yksin lasten kanssa. Välillä lähdetään miehen mukaan, mutta lapset ja minäkään emme siellä pitkään viihdytä.
Kommentit (22)
Sinunkaltaisesi naiset ovat mestareita latistamaan haaveita ja tappamaan unelmia. Toivottavasti mies tajuaa häipyä tuollaisesta suhteesta ja jatkaa unelmiensa tavoittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Olen ollut lähes yksinhuoltajana”
Tiedätkö sinä edes, mitä yksinhuoltajuus tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
”Olen ollut lähes yksinhuoltajana”
Tiedätkö sinä edes, mitä yksinhuoltajuus tarkoittaa?
No korjaan sen verran, että on niin kuin olisimme eronneet ja olisin se lähivanhempi, mutta mies ei ole hoitanut lapsia ilman minua kuin ehkä parina iltana kesän aikana. Tunnen monta etävanhempaa, jotka ovat lastensa kanssa enemmän kuin mieheni. Lasten kesäloman aikana mies on ollut arviolta 10 päivää kotona yhteensä. Me ollaan lasten kanssa oltu miehen mukana melkein saman verran. Ennenkin olen ollut miehen töiden takia viikot lasten kanssa yksin ja miehen harrastukset viikonloppuisin, joten jonkinlainen käsitys on siitä millaista on olla eronnut lähivanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Sinunkaltaisesi naiset ovat mestareita latistamaan haaveita ja tappamaan unelmia. Toivottavasti mies tajuaa häipyä tuollaisesta suhteesta ja jatkaa unelmiensa tavoittelua.
Kuinka moni on valmis hoitamaan yksin lapset ja kodin, että mies saa harrastaa. Olen antanut harrastaa vuosia ja vielä auttanut miehen harrastuksessa ilmaiseksi. Entäs toisin päin. Kuinka moni mies suostuu hoitamaan kodin ja lapset yksin, että vaimo saa harrastaa kaikki vapaa ajat?
Onko miehesi koskaan kysynyt sinulta, haluatko hoitaa lapset ja kodin yksin että hän voi harrastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole lapsia toistaiseksi, mutta mieheni on ihan samanlainen. Harrastukset vievät töiden jälkeen aikaa lähes joka päivä, viikonloppuisin turnauksia. Minä olen se, joka hoitaa kotia. Laittaa ruoat, pesee pyykit, hoitaa tiskit, siivoaa jne. Hyvin harvoin mies jotain tekee. Elämä on töitä ja harrastuksia. Silloin tälläin jää ehkä aikaa minullekin, että vois yhdessä pariskuntana tehdä jotain. Koen olevani tosi yksinäinen, vaikka olen naimisissa. :( Lasten saamisessa pelottaisi eniten se, että romahtaisin tänne kotiin. Nyt jo arki tuntuu raskaalta, mites sitten kun olis vielä lapsi huolehdittavana.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia toistaiseksi, mutta mieheni on ihan samanlainen. Harrastukset vievät töiden jälkeen aikaa lähes joka päivä, viikonloppuisin turnauksia. Minä olen se, joka hoitaa kotia. Laittaa ruoat, pesee pyykit, hoitaa tiskit, siivoaa jne. Hyvin harvoin mies jotain tekee. Elämä on töitä ja harrastuksia. Silloin tälläin jää ehkä aikaa minullekin, että vois yhdessä pariskuntana tehdä jotain. Koen olevani tosi yksinäinen, vaikka olen naimisissa. :( Lasten saamisessa pelottaisi eniten se, että romahtaisin tänne kotiin. Nyt jo arki tuntuu raskaalta, mites sitten kun olis vielä lapsi huolehdittavana.
No, itsehän olet päättänyt hoitaa ja passata. En ymmärrä naisia jotka noin tekevät, mutta näitä tuntuu riittävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmaan oppia pitämään puoliaan ja vetämään rajat. Tuolla menolla katkeroidut (olet jo?). Uhriutujaa ei koskaan odota lopussa kiitos. Mahdollistat miehen toiminnan omalla käytökselläsi, joten sen sijaan, että yrität saada miehen muuttumaan, kannattaa keskittyä oman käytöksen muuttamiseen. Puhu miehen kanssa sitten, kun olet itse käynyt asiat läpi omassa päässäsi.
Toivottavasti helpottaa, miehesi alkaa vaikka käymään vieraissa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia toistaiseksi, mutta mieheni on ihan samanlainen. Harrastukset vievät töiden jälkeen aikaa lähes joka päivä, viikonloppuisin turnauksia. Minä olen se, joka hoitaa kotia. Laittaa ruoat, pesee pyykit, hoitaa tiskit, siivoaa jne. Hyvin harvoin mies jotain tekee. Elämä on töitä ja harrastuksia. Silloin tälläin jää ehkä aikaa minullekin, että vois yhdessä pariskuntana tehdä jotain. Koen olevani tosi yksinäinen, vaikka olen naimisissa. :( Lasten saamisessa pelottaisi eniten se, että romahtaisin tänne kotiin. Nyt jo arki tuntuu raskaalta, mites sitten kun olis vielä lapsi huolehdittavana.
No, itsehän olet päättänyt hoitaa ja passata. En ymmärrä naisia jotka noin tekevät, mutta näitä tuntuu riittävän.
No, näinhän ei ole aina ollut. Vasta n. vuosi sitten tämä homma alkoi. Yhdessä ollaan oltu monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia toistaiseksi, mutta mieheni on ihan samanlainen. Harrastukset vievät töiden jälkeen aikaa lähes joka päivä, viikonloppuisin turnauksia. Minä olen se, joka hoitaa kotia. Laittaa ruoat, pesee pyykit, hoitaa tiskit, siivoaa jne. Hyvin harvoin mies jotain tekee. Elämä on töitä ja harrastuksia. Silloin tälläin jää ehkä aikaa minullekin, että vois yhdessä pariskuntana tehdä jotain. Koen olevani tosi yksinäinen, vaikka olen naimisissa. :( Lasten saamisessa pelottaisi eniten se, että romahtaisin tänne kotiin. Nyt jo arki tuntuu raskaalta, mites sitten kun olis vielä lapsi huolehdittavana.
Miksi suostut tuohon? Opi sinäkin vetämään rajat. Et saa arvostusta, hyvää oloa etkä kiitosta olemalla kynnysmatto. Ota vastuu omasta elämästäsi ja ala tehdä siihen muutoksia.
Mieheltä et voi sitä odottaa, koska hän on jo tottunut passaukseen: hänellähän on kaikki ihan täydellisesti. Hän saa mennä oman mielensä mukaan, ja kotona odottaa alistuva vaimo, joka hoitaa kaikki kotityöt, laittaa ruokaa ja jolta saa seksiäkin.
Sano nyt vielä, että teillä on tiukasti omat rahat ja miehellä huomattavasti isompi palkka kuin sinulla...
Voi hyvinkin olla, ettei mies ole sinulle sopiva kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti helpottaa, miehesi alkaa vaikka käymään vieraissa. Tsemppiä!
Miten miehen vieraissa käyminen helpottaa yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia toistaiseksi, mutta mieheni on ihan samanlainen. Harrastukset vievät töiden jälkeen aikaa lähes joka päivä, viikonloppuisin turnauksia. Minä olen se, joka hoitaa kotia. Laittaa ruoat, pesee pyykit, hoitaa tiskit, siivoaa jne. Hyvin harvoin mies jotain tekee. Elämä on töitä ja harrastuksia. Silloin tälläin jää ehkä aikaa minullekin, että vois yhdessä pariskuntana tehdä jotain. Koen olevani tosi yksinäinen, vaikka olen naimisissa. :( Lasten saamisessa pelottaisi eniten se, että romahtaisin tänne kotiin. Nyt jo arki tuntuu raskaalta, mites sitten kun olis vielä lapsi huolehdittavana.
Miksi suostut tuohon? Opi sinäkin vetämään rajat. Et saa arvostusta, hyvää oloa etkä kiitosta olemalla kynnysmatto. Ota vastuu omasta elämästäsi ja ala tehdä siihen muutoksia.
Mieheltä et voi sitä odottaa, koska hän on jo tottunut passaukseen: hänellähän on kaikki ihan täydellisesti. Hän saa mennä oman mielensä mukaan, ja kotona odottaa alistuva vaimo, joka hoitaa kaikki kotityöt, laittaa ruokaa ja jolta saa seksiäkin.
Sano nyt vielä, että teillä on tiukasti omat rahat ja miehellä huomattavasti isompi palkka kuin sinulla...
Voi hyvinkin olla, ettei mies ole sinulle sopiva kumppani.
Seksiä oli kerran elokuun aikana. Eli suhde aika huonolla tolalla kaikin puolin. Tuntuu että olen umpikujassa, en tiedä mitä pitäs tehdä. Oon niin loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia toistaiseksi, mutta mieheni on ihan samanlainen. Harrastukset vievät töiden jälkeen aikaa lähes joka päivä, viikonloppuisin turnauksia. Minä olen se, joka hoitaa kotia. Laittaa ruoat, pesee pyykit, hoitaa tiskit, siivoaa jne. Hyvin harvoin mies jotain tekee. Elämä on töitä ja harrastuksia. Silloin tälläin jää ehkä aikaa minullekin, että vois yhdessä pariskuntana tehdä jotain. Koen olevani tosi yksinäinen, vaikka olen naimisissa. :( Lasten saamisessa pelottaisi eniten se, että romahtaisin tänne kotiin. Nyt jo arki tuntuu raskaalta, mites sitten kun olis vielä lapsi huolehdittavana.
No, itsehän olet päättänyt hoitaa ja passata. En ymmärrä naisia jotka noin tekevät, mutta näitä tuntuu riittävän.
No, näinhän ei ole aina ollut. Vasta n. vuosi sitten tämä homma alkoi. Yhdessä ollaan oltu monta vuotta.
Jaa, no jos vasta vuoden mies on teettänyt työnsä vaimollaan niin ei siinä sitten mitään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia toistaiseksi, mutta mieheni on ihan samanlainen. Harrastukset vievät töiden jälkeen aikaa lähes joka päivä, viikonloppuisin turnauksia. Minä olen se, joka hoitaa kotia. Laittaa ruoat, pesee pyykit, hoitaa tiskit, siivoaa jne. Hyvin harvoin mies jotain tekee. Elämä on töitä ja harrastuksia. Silloin tälläin jää ehkä aikaa minullekin, että vois yhdessä pariskuntana tehdä jotain. Koen olevani tosi yksinäinen, vaikka olen naimisissa. :( Lasten saamisessa pelottaisi eniten se, että romahtaisin tänne kotiin. Nyt jo arki tuntuu raskaalta, mites sitten kun olis vielä lapsi huolehdittavana.
Miksi suostut tuohon? Opi sinäkin vetämään rajat. Et saa arvostusta, hyvää oloa etkä kiitosta olemalla kynnysmatto. Ota vastuu omasta elämästäsi ja ala tehdä siihen muutoksia.
Mieheltä et voi sitä odottaa, koska hän on jo tottunut passaukseen: hänellähän on kaikki ihan täydellisesti. Hän saa mennä oman mielensä mukaan, ja kotona odottaa alistuva vaimo, joka hoitaa kaikki kotityöt, laittaa ruokaa ja jolta saa seksiäkin.
Sano nyt vielä, että teillä on tiukasti omat rahat ja miehellä huomattavasti isompi palkka kuin sinulla...
Voi hyvinkin olla, ettei mies ole sinulle sopiva kumppani.
Seksiä oli kerran elokuun aikana. Eli suhde aika huonolla tolalla kaikin puolin. Tuntuu että olen umpikujassa, en tiedä mitä pitäs tehdä. Oon niin loppu.
Ja kuitenkin sanot että teillä ei ole lapsia "toistaiseksi". Tuossa ei taida käydä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi koskaan kysynyt sinulta, haluatko hoitaa lapset ja kodin yksin että hän voi harrastaa?
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia toistaiseksi, mutta mieheni on ihan samanlainen. Harrastukset vievät töiden jälkeen aikaa lähes joka päivä, viikonloppuisin turnauksia. Minä olen se, joka hoitaa kotia. Laittaa ruoat, pesee pyykit, hoitaa tiskit, siivoaa jne. Hyvin harvoin mies jotain tekee. Elämä on töitä ja harrastuksia. Silloin tälläin jää ehkä aikaa minullekin, että vois yhdessä pariskuntana tehdä jotain. Koen olevani tosi yksinäinen, vaikka olen naimisissa. :( Lasten saamisessa pelottaisi eniten se, että romahtaisin tänne kotiin. Nyt jo arki tuntuu raskaalta, mites sitten kun olis vielä lapsi huolehdittavana.
Miksi suostut tuohon? Opi sinäkin vetämään rajat. Et saa arvostusta, hyvää oloa etkä kiitosta olemalla kynnysmatto. Ota vastuu omasta elämästäsi ja ala tehdä siihen muutoksia.
Mieheltä et voi sitä odottaa, koska hän on jo tottunut passaukseen: hänellähän on kaikki ihan täydellisesti. Hän saa mennä oman mielensä mukaan, ja kotona odottaa alistuva vaimo, joka hoitaa kaikki kotityöt, laittaa ruokaa ja jolta saa seksiäkin.
Sano nyt vielä, että teillä on tiukasti omat rahat ja miehellä huomattavasti isompi palkka kuin sinulla...
Voi hyvinkin olla, ettei mies ole sinulle sopiva kumppani.
Seksiä oli kerran elokuun aikana. Eli suhde aika huonolla tolalla kaikin puolin. Tuntuu että olen umpikujassa, en tiedä mitä pitäs tehdä. Oon niin loppu.
Puhu miehen kanssa. Odota rauhallista ajankohtaa, mutta älä sano etukäteen, että meidän pitäisi vähän puhua tänä iltana kello 20, ettäs tiedät.
Sitten varsinaisessa keskustelussa kerrot, miltä sinusta tuntuu. Esim. "Minulla ei ole hyvä ja turvallinen olo tässä suhteessa. En ole tällä hetkellä onnellinen. Minusta tuntuu, että olen sinulle itsestäänselvyys. Minusta tuntuu, että suhteemme on epäreilu, koska..." Jne.
Älä syyttele miestä äläkä ole hysteerinen, kun puhutte. Älä esim. sano: "Miksi sinä aina... Et koskaan..." Kerro rauhassa tuntemuksistasi. Voit myös sanoa, että haluaisit kuitenkin uskoa, että mies rakastaa sinua ja haluaa sinun parastasi.
Lopulta kysyt mieheltä, miten hän ratkaisisi tilanteen tai mikä olisi hänen mielestään hyvä ratkaisu. Miehen vastauksen mukaan sitten etenet. Jos mies ei keksi ratkaisua, suuttuu, hyökkää verbaalisesti sinua kohtaan tai mitätöi tunteesi, niin odota muutama päivä. Se voi olla hämmennyksen, vihan ja ahdistuksen aiheuttama ensireaktio.
Sillä aikaa keskityt korjaamaan vain omat jälkesi ja laittamaan ruokaa vain itsellesi. Äläkä ota asiaa puheeksi uudestaan. Miehen pitää tehdä se itse. Jos näin ei käy, on aika miettiä mahdollista eroa.
Kysyn vielä, onko täällä yrittäjien puolisoita? Oletteko mukana auttamassa yrityksessä? Palkallisena vai talkootöissä?
Ap
Samaa meillä. Ei auta ku pitää koko paketti, miestä ei saa ilman harrastustaan.
Alue: Aihe vapaa
Uliuliuliuli miessitä miestätä uliuliuli