Lue keskustelun säännöt.
Tahdon sairaanhoitajaksi mutta kammoan verta..
01.09.2019 |
Ihan aikuisten oikeasti koen että sairaanhoitaja olisi kutsumustyöni. Lääkikseen eivät rahkeet riitä mutta lähipiirissäni on hoitajia paljon ja olen suurinpiirtein saanut kuvan, millaista työ on. En näe itseäni muussakaan ammatissa.
Ainoastaan verikammoni tuntuu olevan unelman esteenä. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ollut, mutta viime vuonna kissani loukkaantui pahasti ja joutui eläinlääkäriin hoidettavaksi. Kun olin tarpeeksi pitkään veristä kissaa katsellut niin pyörryin ja sen jälkeen on tehnyt pahaa kaikki tuollainen. Saan suurinpiirtein paniikkikohtauksen. Kotona reaktio ei ole niin paha, mutta esim. oppitunnilla jossa on muita ihmisiä, tai muuten julkaisissa paikoissa. Pelkään jotenkin että muut huomaavat heikotukseni ja tuomitsevat minut kykenemättömäksi alalle.
Voiko itseää mitenkään siedättää vai onko tämän takia pakko luopua unelmiensa ammatista? Hoitoala on kutsumukseni ja tahdon auttaa ihmisiä. Kuitenkin kauhukuvat vaikkapa jostain harjoittelusta nostavat päätään, mitä jos pyörryn ja ohjaaja tuomitsee minut täysin sopimattomaksi alalle?
Kommentit (10)
Paniikkihäiriö kannattaa ainakin hoitaa ennen alalle hakeutumista. Siedättäminen tuskin on oikea hoito siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siellä on monia piikkikammoisia. Kunhan pystyy itse tekemään vaaditut jutut niin ei ongelmaa, eli siedätystä vaatii, ja halua päästä pelosta yli. Lopulta voit työllistyä jonnekin, missä ei pahemmin näe verta.
Miten olis terveydenhoitajan opinnot? Verta näkee toki rokottaessa, muttei juuri muuten.
Olen pyörtynyt koulussa verinäytteen otossa. Kukaan ei tuominnut, vaan pidettiin lähinnä hyvänä oppimistilanteena, kun pääsivät kertaamaan kuinka pyörtyminen hoidetaan ihan tositilanteessa. Noloa joo, mutta kaikki olivat mukavia. En ole työllistymässä päivystykseen tai leikkuriin, se on selvä.
No, ihan aikuisten oikeesti, et sovi alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän opettaja kertoi, että oppitunneilla osa pyörtyy ihan jos on jtn rokotuksia yms. Kyl siihen tottuu.. Hakeudu johki muihin hoitoalan töihin, mis ei oo verta.
Kiitoksia vastauksista!
Paniikkihäiriötä minulla ei ole mutta jos siis joudun liikaa verta katselemaan niin sydän rupeaa tykyttämään ja päässä sumenee.
Terveydenhoitaja voisi myös olla varteenotettava vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia vastauksista!
Paniikkihäiriötä minulla ei ole mutta jos siis joudun liikaa verta katselemaan niin sydän rupeaa tykyttämään ja päässä sumenee.
Terveydenhoitaja voisi myös olla varteenotettava vaihtoehto.
Mitä teet jos sairaalassa on vaikka leikkaussalissa A juuri kuollut potilas ja leikkaussalissa B potilas jolle otetaan potilaasta A maksa ja sinä olet ainoa vapaa hoitaja jonka pitäisi kuljettaa ko. maksa salista A saliin B?
Labrahoitajista on huutava työvoimapula ja veikkaan suurimmaksi syyksi piikkikammoa.
Voithan yrittää siedättää itseäsi, voi ihan onnistua. Ja mieti mikä siinä tekee niin pahaa.