Miksi ette hoida omia vanhoja omaisianne?

Koska Suomi.

Liikuntakyvytöntä vanhusta on mahdoton hoitaa kotona. Oma vanhempi on hoivakodissa ja kyllä hänelle vaihdetaan vaipat tarpeen vaatiessa yölläkin. Vaipanvaihtoon menee ainakin päivisin kaksi hoitajaa eli kyseessä ei ole sama asia kuin lasten kohdalla.

En ole heistä huolissani.

Kolme alle kouluikäistä lasta, kolmio ja asuntolaina. Ei riitä tunnit vuorokaudessa eikä rahat enemmille hoidettaville.

Asumme kaukana vanhemmistani ja he eivät halua tänne. Lisäksi heillä on ihan hyvät taloudelliset mahdollisuudet järjestää asiansa ihan niinkuin itse haluavat. Ovat terveitä seitsemänkympoisiä.

Olen itse hoitaja ja 3-vuoro-työssä. Hoitaisin kyllä, jos olisi aikaa ja rahkeita, mutta kun ei ole. Eivät kyll vielä tarvitsekaan hoitoa, mutta ei se kaukana ole. Ei ketään kyllä voi hoitaa 24/7 yhden hengen voimin.

Miksi pitäisi?

Vanhuksen hautaan hoitaminen on keskeytymätöntä kolmivuorotyötä, miksi työssäkäyvän ihmisen oletettaisiin ottavan toinen työ omansa päälle moneksi vuodeksi?

Perhe, kaksi lasta , työ ja kahdeksan-yhdeksänkymppiset vanhemmat monine sairauksineen. Eivät edes omat vanhemmat halunneet, että olisin lopettanut työnteon ja alkanut omaishoitajaksi. Toiseksi, en kyllä tiedä, millä olisin elänyt. Ja kymmenen vuoden hoitorupeaman jälkeen olisin tipahtanut työelämän ulkopuolelle itsekin. Mission impossible!

Se ja vielä omalla kohdalla sekin päälle että jo lähes 40v lievästi kehitysvammainen sisko asuu edelleen vanhemmilla, kun eivät ole saaneet aikaiseksi ohjailla tätä omaan elämään. Mitä sitten kun vanhemmat ei enää kykene huolehtimaan itsestään saati siskosta, argh. Minulla yksineläjänähän kun katsottaisiin tietysti olevan niin paljon aikaa kulutella loppuelämä omaishoitajana.

Ei ole varaa jäädä pois töistä ympärivuorokautiseksi hoitajaksi, en halua altistaa lapsiani dementoituneen vanhuksen holtittomalle käytökselle, kotonamme ei ole tilaa. Riittääkö?

Itse pyörätuolissa, sisko toipumassa kantasolusirrosta sairaalassa. Isä ollut vuodepotilaana nyt 6 vuotta (täysin kyvytön enää mihinkään), äidillä Alzheimer, ennestäänkin hankala luonne vain korostunut taudin myötä- eipä ole vaihtoehtoja.

Koska ei voimavarat riitä siihen. Äidillä alzheimer ja on hoivakodissa.

Jaksan näissä vaihdevuosissa hoitaa oman kodin ja teinit asuu kotona ja mies.

Eipä kukaan juuri auta minua.

Kun isäni sairastui muistisairauteen alle 6-kymppisenä, hän oli hyvässä kunnossa (koko ikänsä liikkunut ja tehnyt fyysistä työtä) oleva, 180 cm 85 kg täyttä lihasta. Siitä kun hän äityi aggressiiviseksi sairauden takia, emme todellakaan kuvitelleet pystyvämme hoitamaan hänet kotona. Ikävä kyllä, terveydenhuoltohenkilökunta oli sitä mieltä alkuun, että kotihoito on paras. No, äitihän siinä turpiinsa sai ja kärsi eniten, ennen kuin vihdoin saimme isän hoitolaitokseen.

Ei kaikki hoitolaitoksessa olevat ole pieniä, suloisia mummoja, joita ei vaan viitsitä hoitaa kotona. Päinvastoin, siellä missä isäkin on, suurin osa potilaista on samanlaisia kun isä. Kerropa, kuinka heitä hoitaisi kotona, jossa mahdollisesti pieniä lapsia? Ja vaikkei olisikaan, olisitko itse valmis ottamaan turpiisi sekavalta vanhemmaltasi, joka ei tunne sinua eikä tiedä missä on?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi?

Vanhuksen hautaan hoitaminen on keskeytymätöntä kolmivuorotyötä, miksi työssäkäyvän ihmisen oletettaisiin ottavan toinen työ omansa päälle moneksi vuodeksi?

Aika aggressiivinen näkemys sinulla on asiasta. Ehkä siksi, että vanhus on oma läheinen? 

Joskus kun eräs kansanosa haukkuu suomalaisia tästä tekisi mieli huomauttaa, että jonkun on käytävä töissäkin, että on varaa maksaa veroja joidenkin asumis- ym. tukiin.

Jaa että pitäisi uhrata aikaansa niille, jotka alituisella juopottelullaan tuhosivat minun ja sisarusteni lapsuuden. Jatkavat muuten juopotellen vanhuksinakin.

Ja ihmettelevät miksi ei käydä koskaan eikä auteta edes pikkujutuissa, kehtaavat olla jopa katkeria asiasta.

Aivan typerä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Kun isäni sairastui muistisairauteen alle 6-kymppisenä, hän oli hyvässä kunnossa (koko ikänsä liikkunut ja tehnyt fyysistä työtä) oleva, 180 cm 85 kg täyttä lihasta. Siitä kun hän äityi aggressiiviseksi sairauden takia, emme todellakaan kuvitelleet pystyvämme hoitamaan hänet kotona. Ikävä kyllä, terveydenhuoltohenkilökunta oli sitä mieltä alkuun, että kotihoito on paras. No, äitihän siinä turpiinsa sai ja kärsi eniten, ennen kuin vihdoin saimme isän hoitolaitokseen.

Ei kaikki hoitolaitoksessa olevat ole pieniä, suloisia mummoja, joita ei vaan viitsitä hoitaa kotona. Päinvastoin, siellä missä isäkin on, suurin osa potilaista on samanlaisia kun isä. Kerropa, kuinka heitä hoitaisi kotona, jossa mahdollisesti pieniä lapsia? Ja vaikkei olisikaan, olisitko itse valmis ottamaan turpiisi sekavalta vanhemmaltasi, joka ei tunne sinua eikä tiedä missä on?

Suomessa on se ihmeellinen harha, että koti olisi paras paikka viimeiseen hengenvetoon asti. Mitä väliä, vaikka makaisi yksinään sängyssä suurimman osan päivästä, mitä väliä, vaikkei enää edes tietäisi olevansa kotona, mitä väliä millään, kunhan vaan "saa olla kotona".

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi?

Vanhuksen hautaan hoitaminen on keskeytymätöntä kolmivuorotyötä, miksi työssäkäyvän ihmisen oletettaisiin ottavan toinen työ omansa päälle moneksi vuodeksi?

Tää on totta. Et saa yölläkään nukkua jos vanhus muistisairas .

Mun äiti eksyi meillä koko ajan kun kävi vessassa. 94 neliötä meidän asunto.

Olen 54v. ja en jaksa enää yöherätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole heistä huolissani.

En minäkään. Asuvat yhä omissa kodeissa eikä käytä vaippoja. Heillä on myös omat lapset joilla ei enää pieniä lapsia joten varmaan enemmän aikaa vierailla kuin minulla. Omat vamhemmat kun yhä työelämässä niin heistä ei huolta.