Suren etten saanut lapsia vaikka tiedän että se oli parempi
Olen niin herkästi hermostuva, helposti stressaantuva ja yksin olosta riippuvainen ihminen etten olisi jaksanut lapsia. Silti harmittelen ja suren sitä, koska niin valtavan iso ja merkityksellinen osa elämästä puuttuu. Ajattelen että olisi ollut joku mahdollisuus onnistua sopivan kumppanin kanssa. Nyt on liian myöhäistä, ikää on liikaa, voimia entistäkin vähemmän eikä kumppaniakaan ole.
Kommentit (3)
Saa sitä surra ja pitääkin. Se on ainoa tapa ettei asia jää vaivaamaan ja katkeroittamaan. Kun surua on surtu, voi hiljalleen miettiä mitä muuta merkitystä itselle löytää elämästä. Vapaaehtoistyö, jopa tukiperheenä olo jne.
Ole enemmän lasten kanssa, vapaaehtoistyö, sisarusten lapset jos on. Saat tärkeitä suhteita lapsiin.
Sitten voit yrittää nauttia siitä että voit olla heistä täysin vapaa myös eli käydä elokuvissa, yökerhossa, matkustaa täysin omaan tahtiisi.
Ota parhaat puolet.
Voih. Auttisiko jokin lemmikki. Onko sisarjksillasi lapsia, joiden läheinen voisit olla.