Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut onnistuvat pysymään normaalipainoisina vaikka heillä olisi kauheasti stressiä?
31.08.2019 |
Vaikka ruuhkavuodet. Tiedän kyllä että toisiin stressi voi vaikuttaa niin että he laihtuvat, eikä heillä ole jatkuvia herkkuhimoja. Mutta stressin on kuitenkin todettu joillain myös häiritsevän aineenvaihduntaa ja hidastavan ruuansulatusta. Lisäksi stressaantuneena himoitsee herkkuja.
Minulla ei ole mitään ongelmia esim urheilla stressaantuneena, sillä tunnen senkin stressiä laskevat/mielihyvää tuovat vaikutukset. Mutta syöminen.
Miten onnistutte?
Kommentit (14)
Syön vähemmän, muuten lihoaisin, kun aineenvaihdunta menee stressaantuneena ihan kituralleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun stressaan niin menetän ruokahalun. Ei tee mieli herkkuja, ei ruokaa, eikä ole oikein aikaakaan syödä. Stressi on itsellä paras dieetti (vaikkakin epäterveellisin)
En tiedä. Jos stressaan, en pysty syömään juuri mitään. Minä ainakin laihdun stressaantuneena.
Sen minäkin tahtoisin tietää. Lihavuus kulkee suvussa. Minulla ei ole yhtäkään tietämääni normaalipainoista sukulaista, vaan kaikki ovat lihavia. Itse lihon hyvin herkästi, ja taistelu ruokahimoja vastaan on jatkuvaa.
Tästä huolimatta kovalla kurilla olen normaalipainoinen aina, kun minulla on helppoa. Jaksan syödä terveellisesti, urheilla paljon, tarkkailla itseäni ja taistella jatkuvia ruokahimoja vastaan.
Mutta aina jotain suuremmin stressaavaa kohdatessani lihon. Syön liikaa. Tästä syystä jojoilen jatkuvasti jopa 20 KILOA ylös ja alas. Olen vähän kuin alkoholisti joka pettymysten jälkeen tai stressin yllättäessä tarttuu pulloon.
Kieltäydyn herkuista ja kituutan herkkuhimossa. Pas*aahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaantuneena mun Crohnin tauti oireilee niin pahasti (ripuloin kaiken ulos), että sitä tulee laihduttua paljonkin. Kun olin vielä terve nimenomaan lihoin stressaantuneena.
Mieletön ahdistus, masennus ja stressi. Kontrolloin ja pyrin estämään läskiksi paisumista siten, että
1. Ostan lähinnä pelkästään sellaisia ruokia jotka pitää paistaa tai valmistaa (ei valmissalaatteja vaan kaikki ainesosat erikseen, ei eineksiä vaan lihat, pavut, kalat jne. kaikki raakana pakattuina eli ne pitää kypsentää)
2. Suon itselleni vain yhden herkun per päivä, enkä pidä niitä kaapissa. Haen sen kaupasta. Yleensä se on pieni 50-100 suklaalevy. Jos pidän kaapissa, sorrun yöllä satavarmasti siihen että sieltä katoaa puoli kiloa suklaata tai 300g sipsiä.
Tällä en laihdu mutta en ole myöskään paisunut valaaksi. Olin aiemmin läskivalas enkä enää ikinä halua näyttää siltä. Se oli myös nivelille rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en seuraa painoa vaa'alla vaan vaatteiden avulla. Jos ne kiristää niin sen sijaan että söisin juustoista lasagnea syönkin ison annoksen tonnikalasalaattia ilman salaattikastiketta ja niin edelleen. Vältän roskaruokaa muutenkin ja herkkujen sijaan syön hedelmiä ja marjoja. En tahdo lisästressiä liikakiloista ja vaatekaapin uusimisesta joten noiden kikkojen noudattaminen ei edes harmita.
Olen läpipasko ja stressatessa tämä korostuu entisestään, maha oireilee ripulilla ja kaikki tulee päivässä ulos. Lisäksi korvaan aterian herkästi pelkällä kahvilla ja työhuoneen kekseillä tai pullalla. Ei se terveellistä ole mutta pulla + kahvi on kuitenkin vähäkalorisempi lounas kuin kunnon ateria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän stressaantuneena hakea niitä mielihyvähormoneja jostain muusta kuin ruuasta. Kävelen, juoksen, saunon, uin, kuuntelen musiikkia, menen metsään, otan alkoholia.. Tämä toimii kohtalaisen hyvin, mutta minun ongelmani on kauhea herkkujen mättäminen juuri ennen kuukautisia. Silloin himot tuntuvat aivan ylitsepääsemättömiltä.
Vierailija kirjoitti:
Sen minäkin tahtoisin tietää. Lihavuus kulkee suvussa. Minulla ei ole yhtäkään tietämääni normaalipainoista sukulaista, vaan kaikki ovat lihavia. Itse lihon hyvin herkästi, ja taistelu ruokahimoja vastaan on jatkuvaa.
Tästä huolimatta kovalla kurilla olen normaalipainoinen aina, kun minulla on helppoa. Jaksan syödä terveellisesti, urheilla paljon, tarkkailla itseäni ja taistella jatkuvia ruokahimoja vastaan.
Mutta aina jotain suuremmin stressaavaa kohdatessani lihon. Syön liikaa. Tästä syystä jojoilen jatkuvasti jopa 20 KILOA ylös ja alas. Olen vähän kuin alkoholisti joka pettymysten jälkeen tai stressin yllättäessä tarttuu pulloon.
Minulla on ihan samanlaista. Juuri tätä tarkoitin. Jojoilen jatkuvasti 10-20 kiloa. Ja jojoilun on todettu olevan epäterveellistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän stressaantuneena hakea niitä mielihyvähormoneja jostain muusta kuin ruuasta. Kävelen, juoksen, saunon, uin, kuuntelen musiikkia, menen metsään, otan alkoholia.. Tämä toimii kohtalaisen hyvin, mutta minun ongelmani on kauhea herkkujen mättäminen juuri ennen kuukautisia. Silloin himot tuntuvat aivan ylitsepääsemättömiltä.
Sama juttu. Rentoutumista, mielihyvää, ajatusten ja tunteiden harhauttamista jne. voi harrastaa muutenkin kuin syömällä herkkuja.
Lisäksi auttaa se, etten osta kotiin herkkuja, vain oikeaa ruokaa.
Itse ainakin laihdun stressantuneena, vaikka söisin samalla tavalla kuin ennenkin. Kaikkien keho ei reagoi stressiin samalla tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoinen kysymys.