Lue keskustelun säännöt.
Miten esitellä itsensä fiksusti kun kutsuma-/lempinimi ei ole sama kuin virallinen nimi?
31.08.2019 |
Minulla on siis pitkä ja kankea nimi idealla Anna-Maaria, mutta minua kutsutaan nimellä joka on muodostettu tuosta nimestä suunilleen samalla lailla kuin ”Anni” olisi (eli siis myös ”oikea” nimi). Tapaan aika paljon uusia ihmisiä esim yliopistolla, töissä ja vapaa-ajalla, enkä oikein tiedä miten itseni esittelisin fiksusti. Virallinen nimeni särähtää korvaani, enkä siitä oikein tunnista itseäni. Vaihtoa virallisesti voisin harkita, mutta se tuntuu vähän turhan isolta asialta.
Onko muilla vastaavasta kokemusta tai hyviä ideoita miten sumplia monen eri nimen kanssa?
Kommentit (10)
”Hei! Olen Pentti, mutta kaikki sanovat minua Penaksi.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ystäväni, jolla on vastaavanlainen tilanne, niin esittelee itsensä aina sillä kutsumanimellään ja omalla sukunimellään. Myös sähköposti on toki tällä kutsumanimellä
Mä käytän lempinimi-sukunimi esittelyä. Sitä käytän kaikissa virallisissakin yhteyksissä, lukuunottamatta virallista allekirjoitusta. S-posti allekirjoituksessakin lempinimi-sukunimi, myös töissä.
Joskus joku tokaisee: ai en tiennytkään, että nimesi on "sirkka-kyllikki" oikeesti. Mitään ongelmia asiasta ei ole syntynyt koskaan.
"Lempinimi sukunimi" on hyvä. Toinen vaihtoehto on "etunimi sukunimi, mutta kutsutaan lempinimi", ja sitten jos joku kutsuu etunimellä niin korjaat "ihan lempinimi vaan".
Ärsyttäviä nämä "olen Janne mutta minua kutsutaan Olliksi" -tyypit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihmisistä. Jos mut esitellään ihmisille joiden kanssa tiedän olevani jatkossa paljon tekemisissä, esittelen itseni jo heti kutsuma-/lempinimelläni tyyliin moi mä olen Krisse. Jos olen jossain jäykemmässä tilaisuudessa niin silloin esittelen itseni virallisella nimelläni tyyliin hei olen Kristiina Leinonen.
En oikein ymmärrä näitä lempinimi + sukunimi yhdistelmiä, mulla ottaisi tosi lujaa korvaan esitellä itseni Krisse Leinosena, ei kukaan musta tollasta yhdistelmää käytä. Onneksi.
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta. Työn puolesta olen virallisenjäykästi titteli ja sukunimet. Enemmän tutustuessa señor/don ja etunimeni kokonaisuudessaan. Kavereiden kavereille esittäydyn lempinimellä Rafa.
Suomessa ei onneksi tarvi olla näin jäykkä.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttäviä nämä "olen Janne mutta minua kutsutaan Olliksi" -tyypit.
Harva valitsee itse lempinimensä? Monesti lempinimi kuvaa henkilöä paremmin kuin vanhempien suureellisesti antama liian hieno tai liian vanhahtava nimi, kuten Jean-Baptiste Kurppa tai Maagog Sebulon Lötvönen.
Hei, mä oon Jenina, mutta mua sanotaan Jöbikseksi.
Mua sanotaan "JP" ksi. Ja mut aina esitellään sillä.