Lue keskustelun säännöt.
Nuorempi mies rakastunut minuun — auttakaa
31.08.2019 |
Hei. Onko kellään kokemusta nuoremmasta kumppaniehdokkaasta, joka on oikeasti rakastunut? Voiko homma toimia? Kyseessä on mies, joka on yli kymmenen vuotta nuorempi, ja minulla itselläni ei ole iän takia mitään ongelmia uskoa tätä. En kuitenkaan haluaisi tuhlata aikaani mihinkään tuuliviiriin. Olen kunnollinen ja ahkera nainen, joka tienaa omat kulunsa ja jolla moraali on moitteeton. Haluaisin kuulla kokemuksia muilta, joilla suhde on ikäerosta huolimatta toiminut. Mies on meillä innokkaampi osapuoli enkä haluaisi tyrmätä ketään hyvällä tarkoituksella olevaa saman tien.
Kommentit (10)
Jos kyse on aikuisesta miehestä, ja jolla tarkoitan nuoruuden kouhkaamiset läpi käynyt oman identiteettinsä löytänyttä heppua, niin suosittelisin silloin myös luottamaan hänen arvostelukykyynsä ja päätöksiinsä. Se, ettet oikein ota häntä tosissaan ja pohdit ymmärtääkö poika parka mitään viittaisi aika huonoon alkuun sinun tahtoltasi. Haluatko arvostaa häntä missään asiassa?
Jokainen suhde, olipa millainen tahansa, on aina riski ja joka pitäisi ottaa päivä kerrallaan. Sitoutuminen ja suhteen vakavuus lujittuu ajan kanssa. Odotuksilla ja toiveilla voi pilata monta hyvää suhdetta, joten hyödynnä elämänkokemustasi. Siinä, missä nuorempi mies on innokas ja energinen voit sitä rakentaa välillenne viisautta ja harkintaa. Mikäs sen parempi yhdistelmä?
Olen seurustellut reilun vuoden itseäni reilusti nuoremman miehen kanssa. Olen joutunut oppimaan hyvin perusteellisesti vanhan kansan sanonnan, ettei ole koiraa karvoihin katsomista. Koin suhteemme moraalisesti erittäin vääräksi ja kuuluin konservatiivisiin tyyppeihin, jotka kurkut suorina tuomitsevat vanhemmat naiset suhteessa. Kuitenkin olen löytänyt taatusti elämäni fiksuimman ja mukavimman miehen ikinä, joten suosittelen ottamaan riskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Ikäeron vaikutus nimittäin riippuu aika lailla henk.koht. kokemusmaailmasta. Toisaalta tutustumatta ei voi tietää, missä elämänvaiheessa menette. Oma ihastukseni on 15 vuotta nuorempi, mutta olemme hyvinkin samanlaisessa elämäntilanteessa, lapset tehty jne.
Olemme kaksi- ja kolmekymppiset. Mies ei ole lapsi-innokas enkä minäkään.
Tiedän ainakin yhden avioparin, joilla on ikäeroa 9 vuotta, mies nuorempi. Ovat olleet yhdessä pitkään ja lapsetkin ovat jo aikuisia. Voi siis toimia.
Tiedän ainakin yhden kolmikymppisen miehen jolla on aina naisystävänä joku yli 50v nainen. Työskentelee ja on ystävä monien parikymppisten kauniiden naisten kanssa ja hänen oma ulkonäkönsä on myös viähättävä. Jotkut vaan pitää vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Ikäeron vaikutus nimittäin riippuu aika lailla henk.koht. kokemusmaailmasta. Toisaalta tutustumatta ei voi tietää, missä elämänvaiheessa menette. Oma ihastukseni on 15 vuotta nuorempi, mutta olemme hyvinkin samanlaisessa elämäntilanteessa, lapset tehty jne.
Olemme kaksi- ja kolmekymppiset. Mies ei ole lapsi-innokas enkä minäkään.
Ei taida suhde toimia. Mies on liian nuori ja kokematon. Ikävä totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä olisit parikymppinen ja poika yksi kymppinen niin homma voisi toimia
Ihanaa että moraalisi on moitteeton! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on aikuisesta miehestä, ja jolla tarkoitan nuoruuden kouhkaamiset läpi käynyt oman identiteettinsä löytänyttä heppua, niin suosittelisin silloin myös luottamaan hänen arvostelukykyynsä ja päätöksiinsä. Se, ettet oikein ota häntä tosissaan ja pohdit ymmärtääkö poika parka mitään viittaisi aika huonoon alkuun sinun tahtoltasi. Haluatko arvostaa häntä missään asiassa?
Jokainen suhde, olipa millainen tahansa, on aina riski ja joka pitäisi ottaa päivä kerrallaan. Sitoutuminen ja suhteen vakavuus lujittuu ajan kanssa. Odotuksilla ja toiveilla voi pilata monta hyvää suhdetta, joten hyödynnä elämänkokemustasi. Siinä, missä nuorempi mies on innokas ja energinen voit sitä rakentaa välillenne viisautta ja harkintaa. Mikäs sen parempi yhdistelmä?
Olen seurustellut reilun vuoden itseäni reilusti nuoremman miehen kanssa. Olen joutunut oppimaan hyvin perusteellisesti vanhan kansan sanonnan, ettei ole koiraa karvoihin katsomista. Koin suhteemme moraalisesti erittäin vääräksi ja kuuluin konservatiivisiin tyyppeihin, jotka kurkut suorina tuomitsevat vanhemmat naiset suhteessa. Kuitenkin olen löytänyt taatusti elämäni fiksuimman ja mukavimman miehen ikinä, joten suosittelen ottamaan riskin.
Tämä on hyvä ja mietitty kommentti, kiitos. Tämä kyseinen mies on siis ollut perääni jo kokonaisen vuoden, ja olen itse ajatellut ettei aika ole oikea miehen kanssa olemiseen. Mutta koska aika sitten on oikea? Minulla ei ole itsetunto-ongelmia ikäni suhteen, lähinnä epäröin kaksikymppisien mielenmuutosten takia. En ota sitä henkilökohtaisesti mutta en toisaalta halua joutua tulilinjalle arpomisten ja "kasvamisten" vuoksi. Pohjimmiltaan luulen kuitenkin ongelmani olevan sen että olen ollut yksin jo pidemmän aikaa. Miten joustaa siinä että joutuukin olemaan tiiviissä yhteydenpidossa jonkun kanssa ja tekemään selkoa omista menemisistään? En ole tottunut siihen. En myös ole tottunut ns. välittämiseen. Kaksikymppisenä minua lähinnä halusivat itsekkäät miehet jotka halusivat minut vain ulkonäön ja kiltteyden takia, helppo tyttöystävä etc. Nyt tämä mies haluaakin oikeasti keskustella ja kysyä kuulumisia ja mielipiteitäni hänen asioista etc. En todellakaan ole tottunut tähän ja koko homma tuntuu ihan kahelilta. Minulla on tosi ikävä ennakkoluulo kaksikymppisiä kohtaan = läpeensä itsekeskeisiä thrill-seekereritä joiden kanssa ei todellakaan voi rakentaa mitään paria iltaa kestävämpää.
Minkä ikäisiä olette? Ikäeron vaikutus nimittäin riippuu aika lailla henk.koht. kokemusmaailmasta. Toisaalta tutustumatta ei voi tietää, missä elämänvaiheessa menette. Oma ihastukseni on 15 vuotta nuorempi, mutta olemme hyvinkin samanlaisessa elämäntilanteessa, lapset tehty jne.