Lue keskustelun säännöt.
Rintaimplanttien otto
31.08.2019 |
Olen aina ollut pienirintainen, eikä se ole koskaan ollut minulle ongelma. Oikeastaan päinvastoin, pidän pienistä rinnoista. Ennen lasten saamista rinnat olivat kiinteät, mutta kahden lapsen ja pitkien imetysten jälkeen, rinnoista ei (yllätys, yllätys) ole juuri mitään jäljellä. Koko ei edelleenkään ole ongelma, vaan se, että rinnat ovat vain roikkuvat nahkapussit rintakehässä. Olen aika pienikokoinen ja malliltani muutenkin sellainen, ettei rasva kerry yläkroppaan, vaan reisiin ja pakaroihin.
Olen nyt käynyt plastiikkakirurgilla pohtimassa implanttien ottoa. Jännittää kuitenkin tehdä niin isoa päätöstä, vaikka olen asiaa jo pohtinut pari vuotta vakavasti. En ole tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta pelkään, että mitä jos leikkauksen jälkeen rinnat ovat kuitenkin tosi isot ja kadun sitä. Nyt siis päädyttiin implantin koossa 245cc.
Saa kritisoida, polkea maan rakoon tai vaikka kannustaakin, mutta haluan vain kuulla muiden ajatuksia.
Kommentit (79)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin ja toinen implantti meni väärään kohtaan. Rinnat oli mielestäni epäsymmetriset. En saanut korjausleikkausta, koska tekijän mukaan virhettä ei ollut. En tiedä millä pe*seensilmällä hän sitä katsoi. Lopulta poistin implantit ja olen paljon tyytyväisempi, vaikka ovatkin luttanat.
Vierailija kirjoitti:
Eihän silikonit ole enää muotia, nykyään ne kohotukset tehdään omalla rasvalla! Jenkeissäkin tehty yli 10 vuotta.
Suomessakin taitaa olla jopa pari klinikkaa, jotka tekee tuota rasvansiirtoa rintoihin.
Tulee todella kaunis ja luonnollinen lopputulos ja pysyy vuosikymmeniä. Tutulle rakennettiin omalla rasvalla (otettiin vyötäröstä ja reisistä) uudet rinnat syövän jälkeen, ja melkein nelikymppiselle 10 vuotta aiemmin imettäneelle tuli sillä menetelmällä ihan parikymppisen c-kuppirinnat.
Halpismaat käyttää edelleen "itä blokkityylistä" halpismuovia rintojen tilalle.
Tästä metodista olisin ollut tosi kiinnostunut, mutta minulla ei ole niin paljon rasvaa kropassa, että sitä voisi siirtää rintoihin riittävästi. Sitä rasvaakin tarvii olla aika paljon, mitä rintoihin siirretään ja vain noin puolet siitä siirrettävästä rasvamäärästä tarttuu. Enkä kyllä rupea lihottamaan itseäni sen takia, että tissit kasvaisivat tai olisi muualla kropassa riittävästi rasvaa, jota niihin siirtää.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä otin ja toinen implantti meni väärään kohtaan. Rinnat oli mielestäni epäsymmetriset. En saanut korjausleikkausta, koska tekijän mukaan virhettä ei ollut. En tiedä millä pe*seensilmällä hän sitä katsoi. Lopulta poistin implantit ja olen paljon tyytyväisempi, vaikka ovatkin luttanat.
Eiköhän ne leikkaajat siellä ole asiakkaitaan varten ja ihan varmasti kuuntelevat ja katsovat kriittisesti lopputulosta. Nopeasti huono maine leviää, jos leikkaa miten sattuu, eikä välitä lopputuloksesta.
Ymmärrän aloittajan ajatukset. Itselläni oli myös joskus pienet rinnat joihin olin tyytyväinen, mutta jostain syystä rintani pienenivät niin että rintakehälläni oli oikeastaan pelkät nännit. Muutaman vuoden ajan olin asiasta alakuloinen. Mitkään vaatteet eivät istuneet, enkä kehdannut olla muiden ihmisten kanssa saunassa tai käyttää bikinejä/uikkareita. Inhosin vartaloani, vaikka kukaan ei rinnattomuuttani koskaan kommentoinut.
Kolme vuotta sitten otin rintaimplantit itseni vuoksi. Otin ne Helsingin keskustassa sijaitsevalla klinikalla. Maksoi n.6000€. En ole rikas,mutta en kadu vieläkään että laitoin tuon summan implantteihin. En missään nimessä olisi käynyt Virossa.
Koko kolmen vuoden ajan olen ollut todella tyytyväinen että otin rintaimplantit. Kroppani on sopusuhtaisen näköinen, koen näyttäväni "itseltäni". Ulospäin ei huomaa että on rintaimplantit(pukeudun normaalisti, enkä rintoja korostavasti). Itsetunto on kohonnut huomattavasti :)
Olen joskus tuominnut jyrkästi kauneusleikkaukset, mutta näin se vaan mieli muuttuu.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajan ajatukset. Itselläni oli myös joskus pienet rinnat joihin olin tyytyväinen, mutta jostain syystä rintani pienenivät niin että rintakehälläni oli oikeastaan pelkät nännit. Muutaman vuoden ajan olin asiasta alakuloinen. Mitkään vaatteet eivät istuneet, enkä kehdannut olla muiden ihmisten kanssa saunassa tai käyttää bikinejä/uikkareita. Inhosin vartaloani, vaikka kukaan ei rinnattomuuttani koskaan kommentoinut.
Kolme vuotta sitten otin rintaimplantit itseni vuoksi. Otin ne Helsingin keskustassa sijaitsevalla klinikalla. Maksoi n.6000€. En ole rikas,mutta en kadu vieläkään että laitoin tuon summan implantteihin. En missään nimessä olisi käynyt Virossa.
Koko kolmen vuoden ajan olen ollut todella tyytyväinen että otin rintaimplantit. Kroppani on sopusuhtaisen näköinen, koen näyttäväni "itseltäni". Ulospäin ei huomaa että on rintaimplantit(pukeudun normaalisti, enkä rintoja korostavasti). Itsetunto on kohonnut huomattavasti :)
Olen joskus tuominnut jyrkästi kauneusleikkaukset, mutta näin se vaan mieli muuttuu.. :D
Elä ap laita silikoneja. Elä ole niin hölmö. Kasvata hyvä itsetunto sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Silikonirinnat ottaneet naiset tekevät kolme kertaa todennäköisemmin itsemurhan kuin implantittomat kanssasisarensa."
Vierailija kirjoitti:
Elä ap laita silikoneja. Elä ole niin hölmö. Kasvata hyvä itsetunto sen sijaan.
Ja sinulla varmaan on joku pomminvarma ratkaisu, miten se tapahtuu. Ei se leikkaus itsetuntoa kenelläkään välttämättä paranna, mutta joillakin se tekee juuri sen. Ja JOS leikkaus parantaa itsetuntoa, niin eikö se ole silloin parempi ratkaisu kuin kärvistellä vuositolkulla ja toivoa, että itsetunto nousee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän silikonit ole enää muotia, nykyään ne kohotukset tehdään omalla rasvalla! Jenkeissäkin tehty yli 10 vuotta.
Suomessakin taitaa olla jopa pari klinikkaa, jotka tekee tuota rasvansiirtoa rintoihin.
Tulee todella kaunis ja luonnollinen lopputulos ja pysyy vuosikymmeniä. Tutulle rakennettiin omalla rasvalla (otettiin vyötäröstä ja reisistä) uudet rinnat syövän jälkeen, ja melkein nelikymppiselle 10 vuotta aiemmin imettäneelle tuli sillä menetelmällä ihan parikymppisen c-kuppirinnat.
Halpismaat käyttää edelleen "itä blokkityylistä" halpismuovia rintojen tilalle.
Itse olen lukenut, että tämä rasvansiirtomenetelmä nimenomaan on vain väliaikainen. Kerro lisää tästä menetelmästä, jos olen väärässä.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2005/14/duo95096
"Vähintään joka kymmenes nainen kärsii implanttia ympäröivän sidekudoskapselin arpeutumisesta ja noin joka viides käy vähintään yhdessä uusintaleikkauksessa kymmenen vuoden kuluessa. Enemmistö vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä leikkauspäätökseen ja kokee toimenpiteen parantaneen elämänlaatuaan ja kohentaneen itseluottamustaan. Jos elämässä on vakavia psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia, kannattaa miettiä tarkasti, löytyisikö niihin ensisijaisesti apua jostakin muualta kuin plastiikkakirurgin vastaanotolta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli imetykseen jälkeen ihan tyhjänoloiset rinnat. Ne jotenkin täyttyivät uudestaan muutamassa vuodessa. Ovat entistä vähän isommat, mutta tietysti se terhakkuus on lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elä ap laita silikoneja. Elä ole niin hölmö. Kasvata hyvä itsetunto sen sijaan.
Ja sinulla varmaan on joku pomminvarma ratkaisu, miten se tapahtuu. Ei se leikkaus itsetuntoa kenelläkään välttämättä paranna, mutta joillakin se tekee juuri sen. Ja JOS leikkaus parantaa itsetuntoa, niin eikö se ole silloin parempi ratkaisu kuin kärvistellä vuositolkulla ja toivoa, että itsetunto nousee...
Tutkia itseään ja omia hyviä puoliaan. Kehittää taitoja ja harrastaa paljon, olla ystävien seurassa. Elämässä on paljon muutakin kuin rinnat. Sehän on vain yksi pieni osa ihmisessä. Miten itsetunto voisi kasvaa keinotekoisesta lisäyksestä? Ei se ole ihmisen omaa minuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niihin tottuu vaikka alussa oudon isoilta tuntuvat. Mulla ollut silarit jo 25 vuotta ilman ongelmia, olen pelkästään tyytyväinen.
Eikö ne pidä kohta jo uusia? Mikä missä on käyttöikä?
Mitä enemmän noita silokonirintoja on alkanut näkyä kuvissa ja televisiossa sitä muovisemmalta ne on alkaneet tuntua. Kaikki ovat niin plastiikkisen ja saman muotoisen näköisiä. Vaihtelu puuttuu. Kaipaan sitä aikaa kun naisten rinnatkin olivat persoonallisia. Samanlaista on alkanut olla huulien kanssa, kun yksi ja toinen julkkis näyttää ottaneen huuliinsa pistoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat ihmisen, joka ei ota sinua ellei tissit ole priimat? No mitä ajattelet siitä suhteesta tulevan, mietin vain.
Tuolla ajatusmallilla kaikkien pitäisi ottaa kumppanikseen sellainen, jolla ei ole mitään kriteerejä. Joku rahaton, kädetön, aivokuollut rumilus. Sellaisen kanssa elämä olisi sitten kai täydellistä, koska hänelle kelpaa ihan minkälaisena tahansa?
Ystäväni sanoi kerran minulle, että hänen miehensä ei jätä häntä koskaan, koska hänellä on niin kauniit rinnat....No päättyi sekin liitto.Aika moni mies perustaa "parinvalintansa" mm naisen rintojen kokoon.Mikäs siinä, turha sitten miesten tulla vonkumaan että voi voi kun on ikävä ämmmä, tai naisten että voi voi kun olen miehelle vain pano ja kodinkone
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli imetykseen jälkeen ihan tyhjänoloiset rinnat. Ne jotenkin täyttyivät uudestaan muutamassa vuodessa. Ovat entistä vähän isommat, mutta tietysti se terhakkuus on lähtenyt.
Joo, kyllä minäkin imetyksen jälkeen odotin rauhassa, että palautuuko ne rinnat vielä. Sen verran kuitenkin jo aikaa kuopuksen imetyksen lopetuksesta, ettei tässä enää mitään tule tapahtumaan.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elä ap laita silikoneja. Elä ole niin hölmö. Kasvata hyvä itsetunto sen sijaan.
Ja sinulla varmaan on joku pomminvarma ratkaisu, miten se tapahtuu. Ei se leikkaus itsetuntoa kenelläkään välttämättä paranna, mutta joillakin se tekee juuri sen. Ja JOS leikkaus parantaa itsetuntoa, niin eikö se ole silloin parempi ratkaisu kuin kärvistellä vuositolkulla ja toivoa, että itsetunto nousee...
Tutkia itseään ja omia hyviä puoliaan. Kehittää taitoja ja harrastaa paljon, olla ystävien seurassa. Elämässä on paljon muutakin kuin rinnat. Sehän on vain yksi pieni osa ihmisessä. Miten itsetunto voisi kasvaa keinotekoisesta lisäyksestä? Ei se ole ihmisen omaa minuutta.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Jos koet vahvasti, että rintasi kuuluu olla erilaiset, niin se on ihan oikea tunne. Jos se tekee sinusta sopusuhtaisen ja itsesi näköisen, niin sitten se on ihan oikea havainto. Ja jos puhutaan vain melko pienestä korjausleikkauksesta eikä mistään viiden litran jätti-implanteista, niin kyseessä on aivan normaali asia, jolla voi silti olla suuri positiivinen vaikutus loppuelämään.
Miehet saa puolestani vaatia, että naisella on isot tissit ja valita naiset joilla on isot tissit, oli ne sitten muovitissit tai luomutissit.En valita.
Minä sitten vaadin, että mies on pitkä ja sillä on omat hiukset päässä.Älkää tekään miehet sitten valittako.
Ihan täällä Suomessa ne implantit ottaisin, enkä todellakaan uskaltaisi lähteä ulkomaille halvempien perässä. Juurikin mahdollisten komplikaatioiden ja ongelmien takia.
En harkitse leikkausta muiden ihmisten takia, vaan sen takia, että voisin tuntea oman oloni paremmaksi, kun katson peiliin. Olen tosiaan naimisissa jo ja aviomieheni on kommentoinut suunnitelmiani lähinnä niin, että toivoo minun vain olevan tyytyväinen ja jos leikkaus siinä auttaa, niin siitä vain.
Kyselen täältä kommentteja lähinnä sen takia, että olen jo avautunut lähipiirilleni mietteistäni ja olen silti epävarma leikkauksen suhteen. Lähinnä siis sen takia, että kukaan ei voi sitä lopputulosta taata, eikä piirtää tarkkaa kuva, että juuri tällaiset niistä tulee. En odota, että saisin "täydellisiä" rintoja leikkauksellakaan, mutta jotenkin jännitän sitä, että en halua isoja rintoja, enkä sen näköisiä, että minua on leikelty. Vaan ihan luonnollisen näköiset rinnat. Ja tästä kyllä keskusteltiin kirurgin vastaanotolla. Pitäisi vaan osata luottaa siihen, että hän on ammattilainen, jolla paljon kokemusta ja osaa kyllä arvioida oikeat keinot parhaaseen lopputulokseen minun kohdallani. Mutta kun onhan tämä iso päätös, niin kai se on ymmärrettävää, että jännittää. Eikä sitä leikkausta peruttuakaan saa, jos sinne veitsen alle menee.
- Ap