Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaalisesti ahdistuneet kestätte käydä töissä?
31.08.2019 |
Itse en pysty käymään 8h päivässä paikassa missä olen aivan ulkopuolinen ja ahdistunut. Minulla ei myöskään ole mitään niin erikoista taitoa että voisin sen turvin olla työpaikalla miten huvittaa ja kokea olevani haluttu ja tarvittu, vaan ihan perustehtäviä pitäisi tehdä ja osallistua yhteisössä.
Uusien töiden hakeminen myös ihan kamalaa, kun tiedän että 95-99% varmuudella en sopeudu työyhteisöön, ahdistuksen takia teen töitä ainakin aluksi pidemmän aikaa hitaammin kuin suurin osa muista aloittelijoista, eikä ole mitään muutakaan millä markkinoida itseään. Ei ole mitään syytä miksi minut pitäisi ottaa johonkin töihin, ellei paikkaa olisi räätälöity itselleni tai jossain joku paratiisi-työyhteisö johon istun juuri kuin nakutettu. Olisikin itseluottamuspulasta kysymys, mutta kun asiat ovat tällä hetkellä faktuaalisesti noin.
Viime töissä jaksoin taas muutaman kuukauden ja sitten oli pakko lopettaa. Ihmiset olivat minua kohtaan ihan asiallisen mukavia (auta armias jos joutuisi johonkin missä ilkeitä kollegoita), mutta en siedä sitä ulkopuolelle jäämistä. Ja sitten kun jää ulkopuolle niin tulee olo että pitäisi ainakin hommia osata, eikä voi vaan muiden kanssa yhdessä naureskella kun asiat menevät p*rseelleen.
Kommentit (18)
Mulla käytössä beetasalpaajat, jos on palavereja niin jännitys ei nouse liian suureksi. Teen töitä tosi tunnollisesti, jolloin sosiaaliset heikkouteni ei nouse niin suureksi ongelmaksi. Kahvitaukoja ym. välttelen kiireeseen vedoten. Eihän tää nyt mitään herkkua ole, enkä oikein ymmärrä miksi olen sosiaalisesti niin jännittynyt, vanhempanikin on kuitenkin normaaleja. Oon aina ollut vähän ujo ja arka, enkä varmaan tästä ominaisuudesta pääse koskaan eroon. Mutta oon aatellut että keskityn varsinaisten töiden tekoon ja teen hyvää tulosta, niin esimiehet ei niin helposti puutu tähän sosiaaliseen puoleen. Strategia on toiminut suht hyvin, koska olen saanut monta palkankorotustakin töissä ja esimiehet on kehuneet mua luotettavaksi ja hyväksi työntekijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ahdistuslääke !!!! Niitä on.
Kävin itse semmoisen 35 vuoden työrupeaman säönnöllisenä lääkkeenä Diabam, Temesta, Rivatrit tai Xanor
Siis vedit 35 vuotta useampia nappeja joka päivä? Missä kunnosa olet nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ahdistuslääke !!!! Niitä on.
Kävin itse semmoisen 35 vuoden työrupeaman säönnöllisenä lääkkeenä Diabam, Temesta, Rivatrit tai XanorSiis vedit 35 vuotta useampia nappeja joka päivä? Missä kunnosa olet nyt?
Elämäni kunnossa!
Yksi vaihtoehto voisi olla kotoa käsin työskenteleminen.
Nykyään sosiaalisuus on tullut keskeisemmäksi osaksi melkein kaikkia työpaikkoja. Pyritään yhteisöllisyyteen. Siinä ulkopuolisuuden kokemus saattaa voimistua, vaikka tarkoitus olisi päinvastainen. Ei sille vain aina voi mitään, jos on hirveän erilainen kuin muut ja lisäksi on sos. tilanteiden ahdistusta yleisesti.
Osa ihmisistä voisi ehkä paremmin sellaisessa vanhanajan kellokortti-tehdastyössä, jossa vain hoidetaan omat kapean alan hommat, ei tiimijuttuja, ei palautekeskusteluja.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Pakko. En kyllä paljon puhu töissä, olen siivoojana, siinä työssä saa melko itsenäisesti työskennellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla käytössä beetasalpaajat, jos on palavereja niin jännitys ei nouse liian suureksi. Teen töitä tosi tunnollisesti, jolloin sosiaaliset heikkouteni ei nouse niin suureksi ongelmaksi. Kahvitaukoja ym. välttelen kiireeseen vedoten. Eihän tää nyt mitään herkkua ole, enkä oikein ymmärrä miksi olen sosiaalisesti niin jännittynyt, vanhempanikin on kuitenkin normaaleja. Oon aina ollut vähän ujo ja arka, enkä varmaan tästä ominaisuudesta pääse koskaan eroon. Mutta oon aatellut että keskityn varsinaisten töiden tekoon ja teen hyvää tulosta, niin esimiehet ei niin helposti puutu tähän sosiaaliseen puoleen. Strategia on toiminut suht hyvin, koska olen saanut monta palkankorotustakin töissä ja esimiehet on kehuneet mua luotettavaksi ja hyväksi työntekijäksi.
Missä töissä ahdistuneille tullaan jakelemaan palkankorotuksia?
On ihan normaalia että töissä ahdistaa. Se työntää eteenpäin ja saa työskentelemään ahkerammin. Ilman tätä sosiaalista painetta tuskin kukaan edes tekisi mitään. Se että koet ahdistusta ei siis ole vielä mikään ongelma. Ongelma tulee sitten jos ahdistut omasta ahdistuksestasi niin että se estää työskentelyn tai sosiaalisen kanssakäymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä rooli sinulla oli kouluaikoina? olitko ja ala ja ylä-asteella vähän ulkopuolinen?
Kaikkialla on tietenkin hierarkia ja jos et luonnostaan joko ulkonäön tai personaallisuuden kautta pääse kovinkaan korkealle niin se täytyy periaatteessa vaan hyväksyä ja mennä eteenpäin. Neuvoni on että pakotat itsesi näihin tilanteisiin ja duuniin muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia että töissä ahdistaa. Se työntää eteenpäin ja saa työskentelemään ahkerammin. Ilman tätä sosiaalista painetta tuskin kukaan edes tekisi mitään. Se että koet ahdistusta ei siis ole vielä mikään ongelma. Ongelma tulee sitten jos ahdistut omasta ahdistuksestasi niin että se estää työskentelyn tai sosiaalisen kanssakäymisen.
Jaa, minut se ahdistus kyllä työntää lähinnä vain pohjamutiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystykään käymään töissä. Työttömänä jo 5 vuotta.
Tohtori F kirjoitti:
Mikä rooli sinulla oli kouluaikoina? olitko ja ala ja ylä-asteella vähän ulkopuolinen?
Kaikkialla on tietenkin hierarkia ja jos et luonnostaan joko ulkonäön tai personaallisuuden kautta pääse kovinkaan korkealle niin se täytyy periaatteessa vaan hyväksyä ja mennä eteenpäin. Neuvoni on että pakotat itsesi näihin tilanteisiin ja duuniin muutenkin.
Olin hierarkian pohjalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn normaalisti töissä ja leikin sitä uniikkia perhosta sitten omalla ajallani.
Ei se helppoa ole vaikka itselläni on melkoisen itsenäinen työ. Jonkin verran joutuu silti ihmisten kanssa olemaan tekemisissä. Olen vaan sosiaalisesti todella ahdistunut ja hemmetin kova jännittämään. Vaikka järjellä ajateltuna noissa normaali kanssakäymisissä ihmisten kanssa ei pitäisi olla jännitettävää. Beetasalpaajat täälläkin käytössä, kerran olen saanut töissä paniikkikohtauksen.
Itsellä myös tuo ettei uskalla hakea uutta työtä (vaikka vanha jo vähän tympii) kun en ole hyvä sopeutumaan joukkoon. Jään helposti ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hiljaisuuteen taipuvainen, enkä mitenkään sosiaalinen tyyppi, tykkään mieluummin kuunnella muita kuin puhua itse jne. Töissä pystyn tsemppaamaan itsestäni esiin reippaamman puolen mutta se on hirveän väsyttävää. En tiedä kauanko jaksaa.
Ainakin isommilla työpaikoilla on porukkaa moneen lähtöön, niitä lähinnä työhönsä keskittyviäkin ja kahvipöydässä muiden juttuja kuuntelevia tai ristikkoa täyttäviä. (Meillä ristikkoja täytetään useammalla kokoonpanolla päivittäin.) Jospa opiskelisit ja harjoittelisit itsellesi "rautaisen" ammattitaidon jollekin alalle.
Huonoina hetkinä mietin palkkakuittia. Se auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin isommilla työpaikoilla on porukkaa moneen lähtöön, niitä lähinnä työhönsä keskittyviäkin ja kahvipöydässä muiden juttuja kuuntelevia tai ristikkoa täyttäviä. (Meillä ristikkoja täytetään useammalla kokoonpanolla päivittäin.) Jospa opiskelisit ja harjoittelisit itsellesi "rautaisen" ammattitaidon jollekin alalle.
Joo, eräs ongelma saattaa olla että olen jatkuvasti ollut tälläisissä n. 10 hengen paikoissa, mihin pystyy hukkumaan joukkoon vaikeammin. Tosin aika harvassa paikassa kai pystyy siinä omassa lähiyksikössään vetäytymään.
Ota ahdistuslääke !!!! Niitä on.
Kävin itse semmoisen 35 vuoden työrupeaman säönnöllisenä lääkkeenä Diabam, Temesta, Rivatrit tai Xanor