Lue keskustelun säännöt.
Miten olette auttaneet nuoren muutossa omaan asuntoon?
31.08.2019 |
Astiat, liinavaatteet, huonekalut, onko ostettu uutta vai keräilty kotoa? Meillä tytär osti juuri facebook-kirppikseltä astioita. Kotoakin saa jotain mukaan. Lakanoita ja pyyhkeitä on valmiiksi. Muutto on tod.näk. vasta vuoden päästä, mutta nyt sen alkaa tajuta.
Kommentit (16)
Niin, pojat varmaan huonommin tietävät, mitä kaikkea pieneenkin huusholliin tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, pojat varmaan huonommin tietävät, mitä kaikkea pieneenkin huusholliin tarvitaan.
Momenttiavain ja kuusiokoloväännin.
Sitten kun asia on ajankohtainen, mennään Ikeaan ja ostetaan kaikki kerralla. Ei nykynuoret keräile astioita tai pyyhkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun asia on ajankohtainen, mennään Ikeaan ja ostetaan kaikki kerralla. Ei nykynuoret keräile astioita tai pyyhkeitä.
Ei kaikilla ole varaa ostaa kaikkea kerralla. Pyyhkeitä kertyy varmaan ilman keräilyäkin.
Kotoa saivat ottaa mukaansa mitä tahtoivat, eli omassa käytössään olleita petivaatteita, astioita ym. Lapsi tuntee olonsa kotoisammaksi, kun uudessa asunnossa on jo jotain omaa ja kodikasta: matto, päiväpeitto, verhot ... tai sitten nauttii siitä, kun saa laittaa ihan omannäköisensä huushollin ja pääsee viimein eroon mummon kutomista matoista.
Huonekaluja keräiltiin tutuilta ja kirppareilta, jotain ostettiinkin.
Muuttoon olisi mennyt valtavasti rahaa, jos kaikki olisi pitänyt ostaa kerralla. Sama homma se on ollut itselläkin, kun on pitänyt hankkia työasunto toisella paikkakunnalla. Kotoa siis mukaan kaikkea mahdollista, ja sitten paikallisilta kirppareilta ja huonekaluliikkeistä ostoksia tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettiin aika lailla uutena kaikki mitä asuntoon tarvitsee, jotta pärjää normi-arjessa eli keittiötarvikkeet, liinavaatteet, huonekalut (sohva, pöytä+2tuolia), verhot ja matot. Kirrpiksiä emme kierrelleet ja halusimme että on ns. yhteensopivaa.
Kotoa nuori vei oman huoneen irtaimiston eli sängyn, yöpöydän, lipaston, koulupöydän, tv:n, tietokoneen ja tietenkin kaikki henkilökohtaiset tavaransa ja vaatteensa. Nuori lähti opiskelemaan ja kustantaa työnteolla itse opinnot kuten kirjat jne joten haluttiin antaa startti, ettei vähistä rahoista tarvitse ostaa elämän välttämättömyyksi.
Lapsi kertoi kaupungin, jonka yliopistoon aikoi hakea, arvioitiin pääsyn todennäköisyys, ryhdyttiin seuraamaan asuntomarkkinoita. Lapsi sai haluamansa opiskelupaikan ja läht armeijaan. Löydettiin sopiva yksiö ja ostettiin se, laitettiin asunto vuokralle 8 kk ajaksi. Lapsi muutti vanhempien omistamaan kämppään, tehtiin vuokrasopimus ja varmistettiin asumistuki. Mentiin lapsen kanssa Ikeaan ja Kärkkäiselle ja ostettiin kaikki se, mitä asunnossa tarvittiin. Verhot hankittiin Eurokankaasta. Muuttopäivänä täytettiin pakettiauto ja kannettiin yhdessä lapsen kanssa tavarat asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun asia on ajankohtainen, mennään Ikeaan ja ostetaan kaikki kerralla. Ei nykynuoret keräile astioita tai pyyhkeitä.
Nykynuoret nimenomaan ei ostaa rysäyttele. Vasn kierrättää ja kerää.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun asia on ajankohtainen, mennään Ikeaan ja ostetaan kaikki kerralla. Ei nykynuoret keräile astioita tai pyyhkeitä.
En kerännyt minäkään aikanaan, mutta mulle kerättiin, kuten monelle nykynuorellekin, myös omilleni...
Mutta onhan ikea koditkin ihan jees :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotoa sai liinavaatteet ja tietty omat vaatteensa. Ihan muutama pyyhe taidettiin ostaa. Aterimet tuli osin kotoa, osin metsästin jälkimarkkinoilta (sarja jota ei valmisteta enää). Astiat ostettiin uutena, hyödynnettiin alennusmyyntejä siinä. Ruuanlaittotarvikkeet taidettiin aikalailla ostaa uutena, kotoa ei paljon irronnut ylimääräisiä.
Huonekaluista tuli kotoa kirjoituspöytä ja tuoli, ja ehkä (sähkö)pianonkin voi laskea huonekaluksi. Uutena ostettiin sänky, ruokailuryhmä (pöytä + neljä tuolia), kirjahylly, lipasto ja pari seinähyllyä ja lankori vaatteiden säilytykseen. Sitten tietty imuri ja muita siivoustarvikkeita. Ostettiin myös pesutorni arjen helpottamiseksi. Parvekkeelle myös pari tuolia ja pöytä. Pari mattoakin ostettiin ja yhdet verhot.
No, se asuntokin ostettiin, mutta lapsi on siinä (pienellä) vuokralla. Ajatus on, että lapsi ostaa sen asunnon jossain välissä. Jos ei osta, niin kyllä sille ostaja löytyy, sen puolesta ei ongelmaa.
Vaikka tuntuu että ei paljon mitään ostettu, niin kyllä tuon asunnon varusteluun kymppitonni upposi. Huonekalut on kalliita, jos ei halua ostaa Ikeasta kertakäyttökamaa vaan mieluummin jotain kestävää ja ajatonta. Ei ostettu mitään sellaista, mitä ei kelpuutettaisi omaankin kotiin.
Otti kotoa huoneestaan sängyn ja jotain muita huonekaluja, liinavaatteet ja pyyhkeet sai myös mukaansa, yo-lahjaksi oli saanut veitsiä ja astioita, Ikeasta haettiin täydennykseksi
astioita, suihkuverho, matto, pieni ruokapöytä ja pari tuolia, jotka me vanhemmat maksoimme. Maksoimme myös takuuvuokran ja autoimme varsinaisessa muutossa siivouksessa ja tavaroiden kantamisessa. Nuori hommasi itse asunnon, muuttoauton yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini aikoinaan lainasi autoaan, että sain tyhjennettyäni huoneeni. Oli sitten vaatteet, sänky ja parit lakanat, pöytä, pari lamppua ja vähän astioita. Niillä pääsi hyvin alkuun.
Lopun ostin pikkuhiljaa kieltäytyen sukulaisavusta. Se tietysti herätti kovasti paheksuntaa, kun ei 40-luvun ylijäämähuonekalut nirsolle nuorelle kelvanneet.
Meillä esikoinen suunnittelee muuttoa ja on vuokra-asunnon laittanut hakuun. Kotoa ei saa kuin vaatteet, kun mitään ylimääräistä annettavaa ei ole. Ostan sitten mitä tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin otti kotoa jotain. Huonekalut, matot, verhot hankittiin suurelta osin kierrätyskeskuksesta ja kirppareilta. Pysyy talous kunnossa. Mielestäni tällä tavalla nuori oppii järkevään talouden pitoon ja luonto kiittää kierrätyksestä. Patjat ja muut vuodevaatteet ostettiin uutena.
Olen kerönnyt jo vuosia. Paljon tavaraa löytynyt roskalavaryhmästä ja kirppiksiltä yms.
Poika on muuttamassa. Tarkoitus olisi avustaa reilulla kädellä, mutta ei halua apua. No saa muuttuuko mieli, kun oikeasti muutto kohta edessä eikä hänellä ole kuin vaatteet.