Onko 35 vuotias liian vanha aloittamaan alusta suhdekuviot?
Olen ollut pitkään avioliitossa ja meillä kolme lasta. Avioliitto taitaa olla tullut tiensä päähän. Pitkään on mennyt huonosti ja viimeisen vuoden ei ole enää tehty yhdessä mitään, mies ei vietä kanssani enää ollenkaan aikaa. Eletään kämppiksinä pyörittäen perhettä. Itseä ahdistaa, kun aika tuntuu kuluvan kuitenkin vauhdilla eteenpäin. En halua, että loppuelämä on suhteen kanssa tällaista, koska en ole onnellinen. Pelottaa erota tässä iässä. Onko kellään kokemusta, että ehtiikö vielä tässä kohtaa aloittaa uutta suhdetta?
Kommentit (44)
Samaa mietin, nyt puoli vuotta erosta, enkä voisi kuvitellakaan mitään vakavaa suhdetta. Jotain kevyttä säätöä ollut, mutta arki itsekseen on tosi kivaa! Ehkä parin vuoden päästä, kun lapset omillaan / täysi-ikäisiä. 35v
Vau, itse olen 30, ei yhtään lasta ja parisuhdekuviot alkoivat kun olin lähempänä 30 v. Eka lapsi on ehkä ajankohtainen muutaman vuoden päästä (jos nyt edes tulen raskaaksi, olen parisuhteessa silloin)
Jännä miten eri tavoin ihmisten polut menevätkään.
Junan perävalot himmenevät. Kukapa haluaa 3 lapsen perheasetelmaan uusisukiksi. Fwb-touhuja löytynee.
Vierailija kirjoitti:
Junan perävalot himmenevät. Kukapa haluaa 3 lapsen perheasetelmaan uusisukiksi. Fwb-touhuja löytynee.
Höpö höpö..
No itse eronneena. Ei tämä helppoa ole. Lapsi on kokoajan minun luona. Isälleen menee muutaman kerran kuussa. Hankala löytää ihmistä,joka jaksaisi tapailla aluksi vain pari kertaa kuussa. Tietty jos tyytyy fwb niin seuraa kyllä saa. Ei taida yli 30v yh olla suosittu sinkkumarkkinoilla. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Junan perävalot himmenevät. Kukapa haluaa 3 lapsen perheasetelmaan uusisukiksi. Fwb-touhuja löytynee.
Mun mies halusi:) Ei miettinyt hetkeäkään vaan halusi koko paketin. Ihana rakastava isäpuoli ja nyt jo isoisä näiden lapsille
Miksi on niin kova kiire heti tapailemaan muita, ja kiireellä uuteen suhteeseen?
Jokaiselle tekisi enemmän kuin hyvää asua hetki yksin. Toki sinun tilanteessa lapsiesi kanssa. Mutta sitten tulee päiviä kun lapset ovat isällään. Silloin sinun pitää nauttia elämästä, ja vaikka hemmotella itseäsi oikein kunnolla. Sitten vasta kun on saanut itselleen toimivan arjen, ja tärkeimpänä, päässyt erosta yli, voi ruveta ihan uudella innolla tapailemaan uusia miehiä. Monesti ne oikeat miehet kuitenkin tulevat eteen silloin kuin vähiten odottaa.
Ota ero, jos se on tällä hetkellä ainoa oikea ratkaisu. Sitten alat elämään itsellesi, ja tietenkin lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän
Ei riipu !
On jo pilaantunutta lihaa ja piste !
Ap mummopa nyt vain nakkaa ne tekarinsa sinne vesilasiin ja alkaa tutkia niitä bussiaikatauluja, notta pääsee sinne kirkolle hautaustoimistoon koemakaamaan niitä mäntylootia eli arkkuja.
Tuossa iässä perheellisen elämä on yhtä perheen pyörittämistä. Ei se mitenkään epänormaalia ole, että aikaa harrastuksille jää vähemmän. Harrastukset saattavat loppua muutamaksi vuodeksi kokonaan. Kyllä sitä aikaa taas löytyy myöhemmin jos Luoja suo. Voimia!
Itse en edes tunne yksinäisyyttä. Olen tyytyväinen, jopa liiankin tyytyväinen, ihan yksin. Käyn töissä ja harrastuksissa, enkä tarvitse muuta. Ehkä tämä joskus muuttuu tai sitten ei.