Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita ihmisiä, jotka ei koskaan saa olla rauhassa? Siis ei ikinä.
30.08.2019 |
Mä en saa. Mun työ on äärimmäisen sosiaalista, taukoamatta ihmisten kanssa. Kun 10-tuntisen työpäivän jälkeen tulen kotiin, lapset vaatii osansa. Kun kahdeksan aikaan voisin olla, soittaa äiti, kaverit, mies (töistä), ja sitten onkin pakko mennä nukkumaan. Mulla ei koskaan ole mitään rauhaa.
Juuri nyt asia ottaa päähän ihan hulluna. Ja kun pesukone piippaa, kuivausrumpu piippaa, kaikki piippaa, ja koskaan en saa olla ilman jonkun vaatimia toimenpiteitä.
Ja sitten ystävät laittaa viestejä että mikset vastaa, eikö voida nähdä, soita kun vapaudut, jne. EN! EN SOITA.
V Ä S Y N Y T
Kommentit (13)
Kaapro ainakin on tietääkseni tuollainen. Milja myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa korvatulpat. Laita puhelinvastaaja. Tee irtiottoja ja lähde mäkeen vähäksi aikaa.
Tuskin sulla joka päivä on 10h töitä.
Ota siellä töissä puheeksi, että et voi tehdä hommiasi jos koko ajan keskeytetään tai hälistään liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaapro ainakin on tietääkseni tuollainen. Milja myös.
Joo mäkin tiiän Pirre, Maukka ja Sepi on tommottis myäs.
Olispa itelläkin sisältöä elämässä. Mun päivät koostuu yliopistolla istumisesta ja kotona istumisesta. Yksin.
Vain kaikki joilla on lapsia. Ehkä kavereille ei aina tarvitse vastata ja miestä voi pyytää olemaan soittamatta töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuodet meni ja nyt alkaa olla aikaa itsellekin. Tsemppiä!
Etkö voi sanoa että et jaksa nyt puhua, pitkä 10 tunnin työpäivä jne. Oletko muutenkin liian kiltti, et osaa sanoa ei. Etkö voi puhua miehellesi asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Saisitko joskus edes parin tunnin iltavapaan jonkun muun katsoessa lasten perään?
Olen ylempi toimihenkilö, ja työpäivät ovat väistämättä 10-12 - tuntisia. Ja koko ajan palavereissa, ihan koko ajan. Sähköpostit sitten kotona. Mies on eri aikaan töissä, eli emme välttämättä näe koko viikkoon, joten ilta on ainoa kommunikointiaika puhelimitse. Pakko siis puhua käytännön asiat.
Äiti ja isä ovat vanhoja, ja en haluaisi kieltää näitä puheluita, koska mikä vain niistä voi olla se viimeinen. Te joilla sama tilanne, ymmärrätte varmaan.
Ja lapset tarvitsevat äitiä. Ja haluan olla heille läsnä.
Ystävyyssuhteet on ollut pakko laittaa valtaosin jäihin, en vain jaksa. En kestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olispa itelläkin sisältöä elämässä. Mun päivät koostuu yliopistolla istumisesta ja kotona istumisesta. Yksin.
Voisit olla joku mun opiskelutovereista. :( Mulla on aloittajan tapaan liikaakin "sisältöä", ja siksi opiskelut on aina jääneet vuosiksikin kerralla roikkumaan. Meinaan kuitenkin valmistua. Tää sisältö on käynyt tosi raskaaksi ja terveyskin on kärsinyt. Porukat siellä koulussa ehkä luulee, että mulla on jännittävä elämä toisaalla, mutta totuus on aika tavalla tuon kuvauksen tyylinen. Ootko ihan varma, että haluaisit osia vaihtaa?
No jää vuorotteluvapaalle, olet liian vaativassa työssä, psyykkiset rahkeesi eivät kestä työtäsi.
Hae toisenlaisia hommia, tee jotain itse tilanteesi parantamiseksi.
Ei sitä kukaan muukaan voi tehdä.
Jää saikulle työuupumuksen takia, miksi otit vastaan liian rankan työn, oliko kysymys rahanahneudesta.
Miten lapset elää ja voi, kun vanhemmat aina töissä tai koskaan yhtäaikaa kotona.
Eihän teillä ole minkäänlaista "normaalia" perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:tä. Itse työskentelen vanhusten hoitajana, työpäivä on jatkuvaa puhetta,ilman sisältöä. Dementikot ovat kuin 1vuotiaita , ohjattavia.
Alue: Aihe vapaa
Yritän nätisti kirjoittaa. Se on sinun itsesi tehtävä nyt järjestää itsellesi sitä rauhallista omaa aikaa, ei sitä kukaan muu tällä planeetalla voi tehdä.
Kaikki kärsivät jos palat loppuun. Kaikki hyötyvät jos huolehdit omista rajoistasi.
Sinun on piirrettävä ne rajaviivat ympärillesi ja selitettävä ne läheisille, että he ymmärtävät.