Isovanhemmat! Valaiskaa pari asiaa.
Aikoinaan omat vanhempani alkoivat utelemaan lapsenlapsista. Jopa siinä määrin että vuosien aikana vähän itkettiinkin että eikö he saa ollenkaan lapsenlapsia.
Vuosia kului, myönnetään, kunnes olin raskaana.
Nyt lapsi on kaksivuotias ja vanhempani ovat nähneet / viettäneet hänen kanssa aikaa yhteensä ehkä 10 tuntia.
Olemme pyytäneet kylään, esim. sunnuntaisin syömään ym.
Aina arvotaan... kesämökille meno, Jazzit, kissanristiäiset siellätäällätuolla... Sanotaan että kyllä pitäisi tulla käymään jne.
Viimeksi kun olimme heidän suunnalla ja oltaisiin poikettu vaikka pikaisesti kahvilla niin heillä oli jo kova kiire lähteä jonnekin.
Ymmärrän sen verran, että ovat vielä työelämässä.
Ymmärrän että välimatkaa on 50 km ja että auto on kyllä käytössä.
Alkaa vain surettamaan lapsen puolesta. Osallistuvat isovanhemmat ovat lapsen elämässä suuri rikkaus.
Kommentit (2)
Itselle tulee mieleen, että heillä on esim.parisuhdekriisi ja yrittävät hakea yhteistä tekemistä. Tai voi työelämä ahdistaa ja kaipaa nyt muuta, kun elämä muuten helpottaa ja rahaakin on.
Voi olla, että on tajunnut, ettei elä enää kauaa ja nyt haetaan kokemuksia, ennen kuin tulee niin vanhajsi, ettei pysty.
Ihminen säilyy kuitenkin miehenä ja naisena, vaikka tulee vanhemmiksi ja isovanhemmiksi.
Meillä ei ole vielä lapsenlapsia, mutta aiomme kuitenkin reissata, koska elämä on ollut pelkkää raatamista ja omista haaveista luopista toisten takia. Kun omat vanhemmat on nyt hoidetyu ja haudattu ja lapset saatu isoiksi ja pari burnouttia käyty lävitse, haluamme vähän aikaa elää itsellemme, ennen kuin vanhuuden vaivat alkaa
Meillä taas tungetaan ovista ja ikkunoista 24/7. Välillä oltiin jopa hotellilomilla omasta kodista, kun siellä lappasi koko ajan joku.