Kovasti kiintyneen koiran opetus yksinoloon
Hei!
Kauanko teillä meni, että koira oppi olemaan itsekseen? Meillä lähtötilanne se, että koira ei viihdy juurikaan yksin. Kasvun myötä (nyt 7 kk:tta) on oppinut olemaan jonkin verran erillään perheestään, mutta ei siis yksin oikeastaan. Lähinnä, että kaikkien ei tarvitse olla yhtä aikaa läheisyydessä. Ja pieniä hetkiä onnistuu olemaan ihan yksin suljetun oven takana.
Kommentit (7)
Tämä on yksi syy miksi en koskaan voisi omistaa koiraa. Ahdistava ajatus, että toinen on aina ihan ahdistunut yksin ollessaan.
Ei koira opi olemaan yksin, jos sitä ei opeteta! Toki poikkeuksia on (jotkut voi jättää suoraan tuntikausiksi pikkupentuina, eivätkä ole moksiskaan), mutta jos koiralla on taipumusta läheisriippuvuuteen/yksinolo-ongelmiin, ette voi olettaa, että se iän myötä helpottaisi itsestään. Harjoittelu olisi kannattanut aloittaa määrätietoisesti jo pikkupentuna, menee sitä vaikeammaksi, mitä vanhemmaksi koira kasvaa.
Meillä oli pentu, jolle yksinolo oli alusta asti vaikeaa, rääkyi kuin syötävä, kun ovi sulkeutui. Nyt koira on 1,5 vuoden ikäinen ja on ongelmitta työpäivät yksin. Aiempi vastaaja mainitsi tuon "ahtaanpaikankammon"; meidän koira kärsii siitä edelleen, siis ei kestä olla yhdessä huoneessa suljetun oven takana (pahin on, jos kuulee ihmisten olevan toisella puolella, eli ei ole todellisuudessa yksin), vaan pärjää parhaiten, kun koko asunto on käytössä ja saa vapaasti liikkua (vaikka yleensä nukkuu koko yksinoloajan).
Harjoittelu aloitetaan ihan sekunneista, niin, että väsytätte aluksi koiran lenkittämällä ja antamalla älyllistä haastetta, ja kun se alkaa selvästi väsyneenä rauhoittua, alatte ramppaamaan oven takana. Aluksi vain käytte oven takana muutamia sekunteja, ja kun koira ei reagoi lähtöönne mitenkään, alatte pidentää aikaa. Harjoittelussa voi mennä viikkoja tai kuukausia riippuen koirasta. Lopulta, kun olette päässeet noin puoleen tuntiin, voi aikaa alkaa pidentää reilummin. Tärkeää on, että koira ei missään välissä saa päästä paniikkiin: jos jokin kerta koira alkaa haukkua, ulista, tuhota paikkoja tms. (mitä se teidän koiranne ongelmakäytös sitten onkaan), olette edenneet liian nopeasti.
No meillä kovasti kiintyneen koiran eroahdistus oli sitä luokkaa, ettei sitä voinut jättää yksin edes 10 minuutiksi. Kovasti treenattiin, ja kaikkemme koitettiin lääkitystä myöten, mutta ei siitä tullut mitään. Koira stressasi ihan mielettömästi yksinolosta, ulisi, läähätti ja tärisi. Myöskään koirakaverista ei ollut apua, koska eroahdistunut ei välittänyt muista koirista, ihmisistä vain. Oli sitten pakko hommata koiralle päivähoitopaikka työpäivien ajaksi, näitäkin oli muutama vuosien varrella. Kaikki kaupassakäynnit ym. piti myös aina suunnitella, että kuka on koiran seurana sen ajan. Kyllähän tuo oli sellainen maanvaiva, että toista koiraa ei ole taloon tullut, kun tuosta aika jätti. En halua ottaa sitä riskiä, että seuraavakin olisi samanlainen.
Ykkösvastauksessa oli, että uikutuksesta ja haukkumisesta ovi pysyy kiinni. Kolmonen on sitä mieltä, että silloin eteneminen on tapahtunut liian nopeasti. Onko niin, että parasta olisi, että koira ei ehtisi ollenkaan alkaa itkeskelemään? Entä vieressä nukkuminen: onkohan se ihan poissuljettu vaihtoehto erosta ahdistuville koirille?
Vierailija kirjoitti:
Ykkösvastauksessa oli, että uikutuksesta ja haukkumisesta ovi pysyy kiinni. Kolmonen on sitä mieltä, että silloin eteneminen on tapahtunut liian nopeasti. Onko niin, että parasta olisi, että koira ei ehtisi ollenkaan alkaa itkeskelemään? Entä vieressä nukkuminen: onkohan se ihan poissuljettu vaihtoehto erosta ahdistuville koirille?
Parasta on, että koira ei ehdi lainkaan itkeä. Jos näin kuitenkin käy, kannattaa odottaa oven takana sen aikaa, että koira hiljenee edes hetkeksi, ja mennä tällä hetkellä sisään "palkinnoksi". Olisi ehdottoman tärkeää, että koira ei ääntelemällä saa ihmistä takaisin luokseen.
Vieressä nukkumista ei tosiaan suositella yksinolo-ongelmaisille koirille, mutta en usko, että se on kynnyskysymys.
Pahasti ahdistuvan koiran kanssa treenit alkaa siitä, että otetaan vain kengät esille. Kun koira ei enää reagoi siihen niin ne kengät voi laittaa hetkeksi jalkaan, sitten ehkä avataan jo väliovi ja niin edetään miniatyyri askelilla toivottavasti siihen pisteeseen ettei koira enää ahdistu yksin jäämisestä.
Joillekin voi auttaa telkkari tai radio ja valojen päällejättö asuntoon ja omassa pedissä isännän tai emännän hikoilema paita turvariepuna. Ja joillekin ei auta mikään.
Mitä teette ennen kuin jätätte koiran yksin? Jos koira on lenkitetty, syötetty ja juotettu, se tulee jättää ilman suurempaa huomiota yksin. Jokin ydinluu tai aktivointilelu on hyvä jättää hänelle "askarreltavaksi". Ja sitten tuo, että koirasta voi olla todella ahdistavaa olla suljetun oven takana, josta ei näe. Eli jos koiran olemista asunnossa on rajattu, niin käyttäkää mieluummin koiraporttia, niin ei tule niin "ahtaanpaikankammo".
Ja me aloitimme yksinolon ja kotiutumista seuraavana päivänä siten, että pentu jätettiin yksin hetkeksi, sitten siksi aikaa, että vietiin roskat, sitten, että käytiin kaupassa jne. Eli asteittain pidennettiin poissaoloa. Ja ovi avattiin, kun koira oli hiljaa, uikutuksesta tai haukkumisesta se pysyi kiinni. Oppi todella nopeasti, eikä koskaan ongelmia yksijäämisessä, vaikka aina kyllä näyttikin ihan surkealta, kun tajusi jäävänsä yksin :(