Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit Alttarilla Official 2019
Kommentit (7445)
Vierailija kirjoitti:
Sori älykkyyden ottaminen esille, mutta mensa-tason älykkyys kyllä tarkoittaa mielestäni sitä, että on muillakin älyn osa-alueilla vähintään kehityskelpoinen. Kuten nyt vaikka tunneälyssä. Sosiaalista huomiokykyä voi harjoitella aina, kun tutustuu erilaisiin ihmisiin (Ollin herkkyys on Katjalle ainakin parisuhdemielessä uutta rintamaa) ja oppii, miten heidän olonsa saa mukavaksi ja mikä ei ns. toimi heihin. Kenen tahansa pitäisi käyttää liitto mahdollisuutena petrata toisen kohtaamista. Toki kaikki eivät siihen pysty, jos vaikka motivaatio kusee. Ahdistuneena on paljon vaikeampaa kuin rentona.
Joustavuus, rentous, positiivinen ajattelu, huumorintaju ja kommunikointitaidot. Näitä ei ole välttämättä helppoja oppia, jos oma temperamentti ja persoona on tietynlainen (jäykkä, vihaa muutoksia, haluaa kontrolloida vahvasti, on negatiivisuuteen ja vakavuuteen taipuvainen, töksäyttelee ennen kuin ajattelee miten se vaikuttaa toiseen jne.).
Toki voi tiedostaa heikkoutensa, mutta tietynlaisten ominaisuuksien oppiminen voi vain olla mahdotonta, vaikka miten olisi älykäs. Huippuälykäs voi olla tosi lukkiutunut toimintatapoihinsa, "kapeakatseinen" eikä edes kykene reflektoimaan omaa käytöstään ja sen vaikutusta muihin. Saatika että osaisi tai pystyisi muuttamaan käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on kerrottava yks juttu... Mä kuulun mensaan. Ei jestas. Meinasko, ettei hänen älyään muuten huomaisi :). Millainen ihminen kertoo tuollaisen asian? Tietty voi olla käsikirjoitettu noi sanat ihmisten suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tuolla Heidillä on päällä?
Heidi vaikuttaa sellaiselle sinkkunaiselle, joka on korvannut parisuhteen antamaa sisältöä ja mielihyvää ostelemalla meikkejä, vaatteita ja purnukoita. Ei oo vielä löytänyt omaa stailia, kun ei oo ehkä saanut sellaista palautetta, että on just hyvä ja täydellinen sellaisena kuin on eikä se riipu mistään ehostuksesta vaatteista tms. Mut Oskari vaikuttaa siitä hyvälle jäbälle, ettei hätkähdä liikaa ulkoisista jutuista kuten huulipunavuorista tai karvaturritakeista, vaan on aidosti kiinnostunut ihmisestä niiden alla. Ja sitä Heidi just tarviikin, et itsetunto kohenee terveellä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistina ja kyynikkona ajattelen, että jos oikeassa elämässä en ole löytänyt sopivaa kumppania, olettaen, että olen ollut kuitenkin jollain tavoin aktiivinen sen asian suhteen, niin miten ihmeessä löytäisin sen jossain TV-ohjelmassa?
Vaikka kuinka asiantuntijat tekisivät pohjatyöt ja sopiva kumppani löytyisi.Siten, että olen ehkä ns. oikeassa elämässä haksahtanut aina samalla tavoin vääriin tyyppeihin. Etsinyt jotain tiettyä ja tietyn kaavan mukaan, mikä ei sitten kuitenkaan pidemmän päälle toimi.
Valinnan jättäminen muiden käsiin antaakin mahdollisuuden rikkoa kaava tavalla, joka ei itselleni tulisi edes mieleen.
Jotain tuonsuuntaista puhui viime kaudella kaksikin naista (ei kiukkupussi-Rosa vaan ne muun, sori en muista toisen nimeä enää). Ja toisellahan liitto edelleen jollain tapaa jatkuu.
Joku kausi sitten oli se turkulainen Johanna, joka oli ollut pitkään sinkkuna, ei siis kai vain ollut löytänyt ketään, mutta ohjelmassa natsasi. Eli käy se niinkin joskus.
Esim. trauman kokeneilla ihmisillä- haetaan alitajuisesti (ja semi-masokistisesti) toista rikkinäistä, jonka kanssa ei tietenkään pitkän päälle toimi. Ongelmana on, että niiden tasapainoisten ja ehkä itselle paremmin sopivien kanssa tulee helposti olo, että liian haljua ja tylsää. Pitäisi osata nähdä metsä puilta ja keskittyä vähän enemmän realismiin ja vähemmän haavekuviin- ja malttaa sietää sitä "väärää viestiä". Itse opin tämän terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun on kerrottava yks juttu... Mä kuulun mensaan. Ei jestas. Meinasko, ettei hänen älyään muuten huomaisi :). Millainen ihminen kertoo tuollaisen asian? Tietty voi olla käsikirjoitettu noi sanat ihmisten suuhun.
Mä ainakin fleksaisin, jos kuuluisin Mensaan. :) No en ehkä alttarilla kuitenkaan. Mut Ollin älykkyydestä kertoi sen hämmästyneen nokkela vastaus, et sä et oo pelkästään älykäs vaan haluut myös pätee sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annina ja Ville näyttävät samannäköisille.Kun vierekkäin olivat.
Ollilla oli nyt jotenkin aivan uudenlainen vaihde päällä. Näytti huumorintajuista puoltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori älykkyyden ottaminen esille, mutta mensa-tason älykkyys kyllä tarkoittaa mielestäni sitä, että on muillakin älyn osa-alueilla vähintään kehityskelpoinen. Kuten nyt vaikka tunneälyssä. Sosiaalista huomiokykyä voi harjoitella aina, kun tutustuu erilaisiin ihmisiin (Ollin herkkyys on Katjalle ainakin parisuhdemielessä uutta rintamaa) ja oppii, miten heidän olonsa saa mukavaksi ja mikä ei ns. toimi heihin. Kenen tahansa pitäisi käyttää liitto mahdollisuutena petrata toisen kohtaamista. Toki kaikki eivät siihen pysty, jos vaikka motivaatio kusee. Ahdistuneena on paljon vaikeampaa kuin rentona.
Mensan käyttämiä älykkyystestejä on kritisoitu just siitä, että mittaavat älykkyyttä kapeasti. Eli eivät mittaa millään tavalla esim. tunneälykkyyttä tai sosiaalista älykkyyttä. Eli korkea äö ei ole sidoksissa vaikkapa empatiakykyyn tai tilannetajuun, mistä Katjan käyttäytyminen on oiva esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori älykkyyden ottaminen esille, mutta mensa-tason älykkyys kyllä tarkoittaa mielestäni sitä, että on muillakin älyn osa-alueilla vähintään kehityskelpoinen. Kuten nyt vaikka tunneälyssä. Sosiaalista huomiokykyä voi harjoitella aina, kun tutustuu erilaisiin ihmisiin (Ollin herkkyys on Katjalle ainakin parisuhdemielessä uutta rintamaa) ja oppii, miten heidän olonsa saa mukavaksi ja mikä ei ns. toimi heihin. Kenen tahansa pitäisi käyttää liitto mahdollisuutena petrata toisen kohtaamista. Toki kaikki eivät siihen pysty, jos vaikka motivaatio kusee. Ahdistuneena on paljon vaikeampaa kuin rentona.
Joustavuus, rentous, positiivinen ajattelu, huumorintaju ja kommunikointitaidot. Näitä ei ole välttämättä helppoja oppia, jos oma temperamentti ja persoona on tietynlainen (jäykkä, vihaa muutoksia, haluaa kontrolloida vahvasti, on negatiivisuuteen ja vakavuuteen taipuvainen, töksäyttelee ennen kuin ajattelee miten se vaikuttaa toiseen jne.).
Toki voi tiedostaa heikkoutensa, mutta tietynlaisten ominaisuuksien oppiminen voi vain olla mahdotonta, vaikka miten olisi älykäs. Huippuälykäs voi olla tosi lukkiutunut toimintatapoihinsa, "kapeakatseinen" eikä edes kykene reflektoimaan omaa käytöstään ja sen vaikutusta muihin. Saatika että osaisi tai pystyisi muuttamaan käytöstään.
Jäykkyyden ei tarvitse olla ikuista. Joskus kasvuolosuhteet tms. (kuten trauma) tekevät sellaiseksi pitkäksi aikaa, mutta kyllä ainakin pieniä askelia pystyy ottamaan se pahinkin tapaus. Toki on ihmisiä joilla kiinnostusta muihin ihmisiin ei syystä tai toisesta ole eikä tule. Joskus kiinnostus voi herätä myöhemmin, aikuisenakaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Kutsuisin temperamenttia ennemmin hidasteeksi venyttää persoonaansa tiettyyn suuntaan kuin syyksi jättää jokin piirre juuri sellaiseksi kuin se on. Venyttäminen ei tarkoita, että esim. ujo menettää ujoutensa, se voi kuitenkin muuttaa muotoaan omiin pyrkimyksiin sopivalla tavalla niin, ettei tuo ujous vaikkapa estä täysin sosiaalista kanssakäymistä, jos se on niin joskus tehnyt.
Itsereflektiota oppii mielestäni parhaiten haastavissa olosuhteissa, joissa sitä pakosti tulee tehtyä ainakin sen verran, että tilanteesta selviää hengissä. Niin kuin näissä avioliitoissa: liuta sisäisiä ja ulkoisia vaatimuksia, olet oikeasti oman onnesi nojassa tuiki tuntemattoman kanssa. Kaikki tähän ohjelmaan lähteneet ottavat melkoisen riskin, minä ainakin palaisin muuttuneena ihmisenä... tai toivon niin.
Onko EA-liitto hyvä riski ottaa? Kyllä kai, jos siitä kokemuksesta ei traumatisoidu (se on aina mahdollista, jos kumppaniksi valikoituu manipulaation taitaja) ja kestää julkisen huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realistina ja kyynikkona ajattelen, että jos oikeassa elämässä en ole löytänyt sopivaa kumppania, olettaen, että olen ollut kuitenkin jollain tavoin aktiivinen sen asian suhteen, niin miten ihmeessä löytäisin sen jossain TV-ohjelmassa?
Vaikka kuinka asiantuntijat tekisivät pohjatyöt ja sopiva kumppani löytyisi.Siten, että olen ehkä ns. oikeassa elämässä haksahtanut aina samalla tavoin vääriin tyyppeihin. Etsinyt jotain tiettyä ja tietyn kaavan mukaan, mikä ei sitten kuitenkaan pidemmän päälle toimi.
Valinnan jättäminen muiden käsiin antaakin mahdollisuuden rikkoa kaava tavalla, joka ei itselleni tulisi edes mieleen.
Jotain tuonsuuntaista puhui viime kaudella kaksikin naista (ei kiukkupussi-Rosa vaan ne muun, sori en muista toisen nimeä enää). Ja toisellahan liitto edelleen jollain tapaa jatkuu.
Joku kausi sitten oli se turkulainen Johanna, joka oli ollut pitkään sinkkuna, ei siis kai vain ollut löytänyt ketään, mutta ohjelmassa natsasi. Eli käy se niinkin joskus.
Esim. trauman kokeneilla ihmisillä- haetaan alitajuisesti (ja semi-masokistisesti) toista rikkinäistä, jonka kanssa ei tietenkään pitkän päälle toimi. Ongelmana on, että niiden tasapainoisten ja ehkä itselle paremmin sopivien kanssa tulee helposti olo, että liian haljua ja tylsää. Pitäisi osata nähdä metsä puilta ja keskittyä vähän enemmän realismiin ja vähemmän haavekuviin- ja malttaa sietää sitä "väärää viestiä". Itse opin tämän terapiassa.
Näin se on. Ihminen voi HALUTA (tai luulla haluavansa ja hakevansa) eri asiaa kuin mitä hän TARVITSISI - mikä olisi oikeasti hyväksi hänelle, ja millaisen ihmisen kanssa hän oikeasti voisi saada hyvän parisuhteen. Niin moni asia vaikuttaa siihen, mitä luulemme haluavamme, mutta se ei ole aina parhaaksi itsellekään eikä kestävälle parisuhteelle pidemmän päälle.
Mietteitä uusimmasta jaksosta:
Olli&Katja: Ai kauhea. Katja oli "unohtanut" sormuksen kotiin. Miten tyhmänä pitää Ollia? Ettei muka älyäisi, että ei vaan halua pitää sormusta. Katjalla on outo tapa nillittaa ja väittää vastaan ihan pienistäkin asioista. Itse en kestäisi noin töksäyttelevaa ihmistä. Olli yrittää ja yrittää ymmärtää, mutta huomaa, että hänkin on aika huonolla mielellä tilanteessa. Katja ei jakson perusteella edes avaa tunteitaan tai fiiliksiään Ollille mikä tuntuu aika epäreilulta. Ei jatkoon tämä pari.
Heidi&Oskari: Oskari suhtautuu myötäillen ja ymmärtäväisesti Heidin tunnepurkauksiin ja ahdistukseen. En ihan usko, että pidemmän päälle jaksaa olla ihan noin kärsivällinen. Oskari tuntuu aika miellyttämisenhaluiselta eikä itse vielä uskalla olla ihan oma itsensä Heidin kanssa. Toivottavasti uskaltaa myöhemmin tuoda oikeasti fiiliksensa esiin ja oikean itsensä. Heidi vaikuttaa herkältä, mutta samalla aika dramaattiselta. Rauhallinen Oskari voisi hyvinkin tasapainottaa tätä.
Anniina&Ville: Yhdessä olo kadehdittavan rentoa ja välitöntä. Siinä on vakka ja kansi löytänyt toisensa! Uskon, että pysyvät yhdessä, koska nauravat jo nyt samoille asioille ja molemmat selvästi haluaakin olla naimisissa. Miksi eivät olisi kun yhdessä olo näyttää noin luontevalta? Tämä pari vähän yllätti siinä, että luulin heitä tylsiksi, mutta onkin hauska katsoa heidän yhdessä oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori älykkyyden ottaminen esille, mutta mensa-tason älykkyys kyllä tarkoittaa mielestäni sitä, että on muillakin älyn osa-alueilla vähintään kehityskelpoinen. Kuten nyt vaikka tunneälyssä. Sosiaalista huomiokykyä voi harjoitella aina, kun tutustuu erilaisiin ihmisiin (Ollin herkkyys on Katjalle ainakin parisuhdemielessä uutta rintamaa) ja oppii, miten heidän olonsa saa mukavaksi ja mikä ei ns. toimi heihin. Kenen tahansa pitäisi käyttää liitto mahdollisuutena petrata toisen kohtaamista. Toki kaikki eivät siihen pysty, jos vaikka motivaatio kusee. Ahdistuneena on paljon vaikeampaa kuin rentona.
Mensan käyttämiä älykkyystestejä on kritisoitu just siitä, että mittaavat älykkyyttä kapeasti. Eli eivät mittaa millään tavalla esim. tunneälykkyyttä tai sosiaalista älykkyyttä. Eli korkea äö ei ole sidoksissa vaikkapa empatiakykyyn tai tilannetajuun, mistä Katjan käyttäytyminen on oiva esimerkki.
Juuri näin. Toiset ihmiset ovat empaattisia ja osaavat helposti asettua toisen asemaan ja kuvitella, miltä toisesta tuntuu. Ja sopeuttaa käytöstään siten, että myös toisella olisi hyvä olla, tai että ei ainakaan loukkaa toista. Toiset eivät osaa. Toki tätäkin taitoa voi harjoitella, mutta jos oma huippuälykkyys on keskittynyt elämässä jollekin tietylle osa-alueelle, voi olla että ei sen 30-vuotisen elämän aikana ole ollut yhtään kiinnostusta kehittyä johonkin muuhun suuntaan kuin mitä luonnostaan on. Kehittyminen voi olla jopa vaikeaa, jos se tuo epäonnistumisen ja hallinnan menettämisen tunteita. Kun muilla älykkyyden osa-alueilla on tottunut kokemaan vain onnistumisen tunteita. Ei muutos mahdotonta ole, mutta ei huippuälykkyys tosiaan ole tae, että ihmisen kanssa olisi hyvä ja helppo olla.
Pohdituttaa todella tuo kissan tiputtaminen lattialle. Jos ajattelee, ettei sellainen kestä päivänvaloa, niin tuskin sitä kameroiden edessä tekisi. Toki kissa putoaa jaloilleen, mutta silti merkillistä toimintaa...
Näen kaksi vaihtoehtoa: 1. henkilö ei käsitä millaisen kuvan siinä tulee antaneeksi katsojille 2. käsittää mutta ei välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla niinkin, että näiden ohjelmassa nähtyjen ahdistuja-naisten ahdistus kumpuaa siitä mitä kumppanin housuista on paljastunut. Sitä ei taideta etukäteen kysellä eikä ammattilaiset voi tätä huomioida. Eihän sellaista voi sitten ääneen sanoa telkussa ja sitten pitää yrittää vaan epämääräisesti selitellä, että en tiiä mikä mahtaa ahdistaa. Vaikka oikeasti ahdistaa kun kumppanilla onkin niin hervottoman kokoinen rakkauden sauva.
Tai pikemminkin yleisemmin, että huomaa ettei seksuaalikemiat toimi lainkaan. Siinäkin mielessä todella haastava formaatti, jos on jotain spesiaalimieltymyksiä tai hyvin kangistunut kaavoihin intiimielämässä.
Oskari jakaa mielipiteitä. Mielestäni hän on Heidille tosi hyvä, katsotaan miten yhteiselo tästä jatkuu. Myös ihan erikseen ihmisenä miellyttävä, esim. kun puhuu kameralle hänestä ei tule huonoja viboja. Sanansa mittainen mies jolla on jalat maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollia kohtaan on väärin, että hänelle yritetään ujuttaa vastuuta Katjan ihmisenä kasvamisesta. Ei toiselle voi sanoa, että hänen pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, että puoliso oppisi jotakin. Ei varsinkaan tällaisessa ohjelmassa, jossa kaksi vierasta aikuista laitetaan yhteen ja joissa molempien pitäisi olla halukkaita tutustumaan toiseen ja kasvamaan itse ihmisenä. Minusta Olli pärjää oikein hienosti. Hän on ehkä kiltti ja kiltteys ei tietenkään aina ole hyväksi, mutta jokaisella meillä on huonot puolemme. Paremminkin sanoisin, että Katjan pitäisi pystyä ajattelemaan, miltä Ollista mahtaa tuntua, kun hän on tällainen jääprinsessa.
Katja taitaa olla malliesimerkki sellaisesta "itsenäisestä ja vahvasta" naisesta, joka kuvittelee olevansa parempaa kuin on. Siinä unohtuu muut, kun keskittyy olemaan itsenäinen ja vahva. Itse näen, että Olli on itsenäinen ja vahva, sillä hän tulee toimeen omillaan, ymmärtää millainen tyyppi oikein on, mutta samalla oman vastuunsa toisista ihmisistä. Herkkyys on vahvuutta, älykkyyttä ja kykyä ymmärtää, mitä ympärillä oikein tapahtuu.
Omien tunteiden ilmaisu avoimesti ja omista rajoista kiinni pitäminen on vastuullista ja aikuismaista käytöstä - ei suinkaan vastuun ujuttamista toiselle. Se, jos tuota ei tee vaan odottaa toisen automaattisesti kohtelevan itseä oikein, on vastuun sälyttämistä sen toisen harteille. Ihmisiä on erilaisia ja toiveemme ja tapamme vaihtelevat. Keneltäkään ei voi edellyttää sen ymmärtämistä automaattisesti, miten joku toinen ihminen haluaa itseään kohdeltavan, vaan erityisesti tutustumisvaiheessa (mutta muulloinkin) vastuu sen kertomisesta toiselle on jokaisella ihmisellä itsellään.
Tämä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin, myös niihin joissa kumpikaan ei ole sosiaalisesti kömpelö. Se, että ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta omasta onnellisuudestaan parisuhteessa, on yksi tavallisimpia syitä parisuhteiden ongelmiin.
Jos tutustut ihmiseen joka alusta alkaen töksäyttää sinulle ilkeästi ja kun olet tilanteessa, missä sinun olisi erittäin tärkeää tutustua tuohon ihmiseen hyvin, kuinka reagoit? Olli taisi saada näpeilleen Katjalta heti alusta alkaen. On todennäköisesti hillitympi tylytyksessään silloin kun kamerat käy, mutta Ollin myöhemmistä kommenteista saa kuvan, että tylytetty on. Miten Olli olisi voinut toimia tuossa vaiheessa? Luovuttaa heti, sanoa ettei jaksa kuunnella tuollaista paskaa? Mitä siitä olisi seurannut, orastava parisuhde? Vai yrittääkö antaa toiselle aikaa tottua tilanteeseen pitämällä ne omat tunteet hieman piilossa? Oskarilla sama ongelma tuon Heidin kanssa, tuossa nainen dominoi tunnemyrskyllään kun Katja dominoi tylytyksellään. Lopputulos molemmissa sama, parisuhteelle ei anneta edes mahdollisuutta. Katjakin keskittyy omiin ahdistuksiinsa, Ollin tehtäväksi jää kuunnella ja tukea. Oikeassa elämässä tuollaisissa tilanteissa niin Oskari kuin Olli olisivat kohteliaasti hyvästelleen naiset ensimmäisten treffien jälkeen.
Kysyt, kuinka reagoin. Reagoin sanomalla heti ensimmäiseen tylytykseen jotain tällaista: "Oho, tulitpa sanoneeksi tiukasti! Joku herkempi voisi tuollaisesta vaikka loukkaantua. Onko tämä sinulta ihan tietoisesti valittu tyyli vai miten?" Kysyisin tämän myönteiseen sävyyn, niin että toisen olisi mahdollisimman helppo kertoa, mitä oman reaktion taustalla mahdollisesti on. Ei siis missään nimessä ylireagointia tyyliin "En jaksa kuunnella tuota paskaa". Kun toiseen on tarkoitus tutustua, niin tämä edistää tutustumista paljon enemmän kuin vetäytyminen, loukkaantuminen ja esim. tuossa kauppakassikeississä se, että jätetään sitten yksi kassi kotiin kun toinen kritisoi liian monen kassin ottamista mukaan. Teen siis aktiivisesti oman osuuteni tutustumisprosessista.
Jos tylytystä tulee lisää, ja olen jo saanut vähän kiinni siitä mistä se johtuu, saatan alkaa keskustella tilanteista siitä näkökulmasta. Katjalta voisin esimerkiksi kysyä, onko hänellä kovin vaikea olla ja haluaako hän jutella asiasta (samalla koskettaisin kevyesti, ja katsoisin silmiin lämpimästi). Siis alkaisin puhua asiasta tylytyksen takana, enkä siitä aiheesta, mitä tylytys kulloinkin sattuu koskemaan, koska se ei ole olennaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai pikemminkin yleisemmin, että huomaa ettei seksuaalikemiat toimi lainkaan. Siinäkin mielessä todella haastava formaatti, jos on jotain spesiaalimieltymyksiä tai hyvin kangistunut kaavoihin intiimielämässä.
Luulisi, että seksuaalimieltymyksistä jotain kysytään, ainakin jollain tasolla. Onhan seksuaalisuus parisuhteen yksi kulmakivi, joten ei sitä voida täysin huomiotta jättää. Sen ymmärrän, ettei sitä ohjelmassa käsitellä ja hyvä niin, jotain yksityisyyttä pitää säilyä. Mutta ei kai sentään tietoisesti sm-kisailijaa pariteta lähetyssaarnaajalle. Olisi muutenkin kiva tietää millaiset taustalomakkeet ja haastattelut on. Ja oikeastiko testataan älykkyyttä, kuten joku mainitsi aiemmin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollia kohtaan on väärin, että hänelle yritetään ujuttaa vastuuta Katjan ihmisenä kasvamisesta. Ei toiselle voi sanoa, että hänen pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, että puoliso oppisi jotakin. Ei varsinkaan tällaisessa ohjelmassa, jossa kaksi vierasta aikuista laitetaan yhteen ja joissa molempien pitäisi olla halukkaita tutustumaan toiseen ja kasvamaan itse ihmisenä. Minusta Olli pärjää oikein hienosti. Hän on ehkä kiltti ja kiltteys ei tietenkään aina ole hyväksi, mutta jokaisella meillä on huonot puolemme. Paremminkin sanoisin, että Katjan pitäisi pystyä ajattelemaan, miltä Ollista mahtaa tuntua, kun hän on tällainen jääprinsessa.
Katja taitaa olla malliesimerkki sellaisesta "itsenäisestä ja vahvasta" naisesta, joka kuvittelee olevansa parempaa kuin on. Siinä unohtuu muut, kun keskittyy olemaan itsenäinen ja vahva. Itse näen, että Olli on itsenäinen ja vahva, sillä hän tulee toimeen omillaan, ymmärtää millainen tyyppi oikein on, mutta samalla oman vastuunsa toisista ihmisistä. Herkkyys on vahvuutta, älykkyyttä ja kykyä ymmärtää, mitä ympärillä oikein tapahtuu.
Omien tunteiden ilmaisu avoimesti ja omista rajoista kiinni pitäminen on vastuullista ja aikuismaista käytöstä - ei suinkaan vastuun ujuttamista toiselle. Se, jos tuota ei tee vaan odottaa toisen automaattisesti kohtelevan itseä oikein, on vastuun sälyttämistä sen toisen harteille. Ihmisiä on erilaisia ja toiveemme ja tapamme vaihtelevat. Keneltäkään ei voi edellyttää sen ymmärtämistä automaattisesti, miten joku toinen ihminen haluaa itseään kohdeltavan, vaan erityisesti tutustumisvaiheessa (mutta muulloinkin) vastuu sen kertomisesta toiselle on jokaisella ihmisellä itsellään.
Tämä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin, myös niihin joissa kumpikaan ei ole sosiaalisesti kömpelö. Se, että ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta omasta onnellisuudestaan parisuhteessa, on yksi tavallisimpia syitä parisuhteiden ongelmiin.
Jos tutustut ihmiseen joka alusta alkaen töksäyttää sinulle ilkeästi ja kun olet tilanteessa, missä sinun olisi erittäin tärkeää tutustua tuohon ihmiseen hyvin, kuinka reagoit? Olli taisi saada näpeilleen Katjalta heti alusta alkaen. On todennäköisesti hillitympi tylytyksessään silloin kun kamerat käy, mutta Ollin myöhemmistä kommenteista saa kuvan, että tylytetty on. Miten Olli olisi voinut toimia tuossa vaiheessa? Luovuttaa heti, sanoa ettei jaksa kuunnella tuollaista paskaa? Mitä siitä olisi seurannut, orastava parisuhde? Vai yrittääkö antaa toiselle aikaa tottua tilanteeseen pitämällä ne omat tunteet hieman piilossa? Oskarilla sama ongelma tuon Heidin kanssa, tuossa nainen dominoi tunnemyrskyllään kun Katja dominoi tylytyksellään. Lopputulos molemmissa sama, parisuhteelle ei anneta edes mahdollisuutta. Katjakin keskittyy omiin ahdistuksiinsa, Ollin tehtäväksi jää kuunnella ja tukea. Oikeassa elämässä tuollaisissa tilanteissa niin Oskari kuin Olli olisivat kohteliaasti hyvästelleen naiset ensimmäisten treffien jälkeen.
Kysyt, kuinka reagoin. Reagoin sanomalla heti ensimmäiseen tylytykseen jotain tällaista: "Oho, tulitpa sanoneeksi tiukasti! Joku herkempi voisi tuollaisesta vaikka loukkaantua. Onko tämä sinulta ihan tietoisesti valittu tyyli vai miten?" Kysyisin tämän myönteiseen sävyyn, niin että toisen olisi mahdollisimman helppo kertoa, mitä oman reaktion taustalla mahdollisesti on.
Jos tylytystä tulee lisää, ja olen jo saanut vähän kiinni siitä mistä se johtuu, saatan alkaa keskustella tilanteista siitä näkökulmasta. Katjalta voisin esimerkiksi kysyä, onko hänellä kovin vaikea olla ja haluaako hän jutella asiasta (samalla koskettaisin kevyesti, ja katsoisin silmiin lämpimästi). Siis alkaisin puhua asiasta tylytyksen takana, enkä siitä aiheesta, mitä tylytys kulloinkin sattuu koskemaan, koska se ei ole olennaista.
No voi nyt helvetti. Kuka jaksaa elää tuollaisen oman elämänsä psykoterapeutin kanssa? Kommunikointi, käytöstavat ja ystävällisyys on hyviä juttuja, mutta sä kyllä vedät täysin överiksi.
Itse tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta jos mun mahdollinen uusi kumppanini alkaisi lässyttämään tuohon tyyliin, niin sais kyllä lähteä samantien sinne mistä on tullutkin.
Olenko nyt ainoa, joka ei ottanut nyt niin hirveän kirjaimellisesti tuota Ollin arvosanan pyyntöä. Joku opettajien läppä ehkä tuo arvosanan kysyminen, joka lipsahti muutenkin kireähkössä tilanteessa ikäänkuin huomaamatta. Mä olisin varmaan vastannut, että joo, katsotaanpa mitä annan... ihan kymppiä en, koska ------- eli jotain kevyen humoristista sanailua ja sitten lopuksi "no ei vaan, ihan kiva asunto sulla, oikein viihtyisä." Mutta Katja alkaakin oikeasti antamaan arvosanaa ilottoman kuivasti.... ääääh.... !
Osuvasti sanailtu.
Olli todellakin tulkitsee koko ajan ja jos kuulija on eri mieltä tulkinnoista tai ei välittäisi niitä edes kuulla, niin ei oo helppoo. Onneksi osa ruutuun päätyneestä höpinästä on osoitettu vain kameralle.