Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Minusta Olli on sellainen mies, jota feminismi on ajanut jo vuosikymmeniä. Huomioiva, tunteilleen avoin, myönteinen ja kommunikoiva.

Ongelma vain on, että ihminen on myös biologiaa, eikä feministinen mieskuva vastaa sitä, mitä monet naiset tahtovat.

Ai jaa, ei minun feminismini ainakaan.

Olli vaikuttaa vain raskaalta, ja vaikuttaisi vaikka olisi nainenkin.

Myönteistä tietysti, että on uskaltautunut naisvaltaiselle alalle, jos se kerran häntä vilpittömästi kiinnostaa.

Lukematta hirveästi aikaisempia kommentteja, on todella merkittävää että niin moni pitää Katjaa jotenkin tunnekylmänä tms. Se, että on harkitseva eikä välttämättä tässä tilanteessa kovin spontaani, ole mikään tunnekylmyyden merkki. Jos vertaa sitä, mitä ja miten Katja puhuu suhteestaan, niin hän usein sanoo että vaikka on ahdistumista yms. niin on silti mukavaa olla toisen kanssa. Jos taas kuuntelee mitä Olli puhuu, niin siinä on jatkuvaa suhteen vatvomista ja "analysointia" (käytännössä lähinnä hyvin nopeasti muodostuneita johtopäätöksiä), mikä on todella raskasta kuunneltavaa toiselle osapuolelle. Olli yrittää kovasti muovautua Katjaan ja saada epätoivoisesti tästä jotain irti, vaikka mitä pitäisi antaa on aikaa.. Välillä kun Olli puhuu siitä, että "toivottavasti Katja ei luovuta helposti.." tuntuu että Olli puhuu enemmänkin itselleen, ikään kuin vakuuttaakseen itseään. Lisäksi Ollillakin on itsetunto-ongelmia; "minä olen hieman armeliaampi (tai mikä sana nyt olikaan) arvioimaan... " Wtf? Koko ajan jonkinlaista vastakkainasettelua ja toisen luokittelemista; "sinä olet suorasanaisempi.. sinä et ole niin pohdiskeleva... " jne. Kyllä minuakin suoraan sanottuna Katjana hieman ketuttais kun toinen vaan sanelee mitä oon tai en ole, kuuntelematta ollenkaan... Minusta kummallakin on erittäin paljon petrattavaa. Katjan joo, pitää heittäytyä eikä olla miettimässä liikaa, mutta niin myös Ollinkin pitäisi antaa enemmän tilaa ja olla enemmän oma itsensä. Tuntuu kuin kumpikaan ei olisi ihan sinut itsensä kanssa, mikä heijastuu sitten tähän suhteeseen ja siihen, miten sitä händlätään.. 

Olli vaikuttaa harvinaisen tunneälykkäältä ja fiksulta mieheltä, joka nimenomaan osaa antaa tilaa Katjalle. Pakkohan tuossa tilanteessa on analysoida, kun tiedostaa, että homma ei vaan lähde. Tuskin Olli on noin analyyttinen tavallisessa arjessa ja silloin kun hommat menevät omalla painollaan. Vaikea on pysytellä positiivisena, jos toiselta ei tule mitään positiivista palautetta. Katja vaikuttaa siltä, että tarttuu kaikkiin pieniinkin asioihin kriittisen negatiivisesti. Jos Katjalla on aiemmin ollut pitkiä, tunnetaidottomampia perusmiehiä, niin vaatii totuttelua toisentyyppiseen mieheen. Mutta nyt vaikuttaa sille, että on niin kokematon ja kiinni omissa mielikuvissaan, ettei ole valmis aidosti tutustumaan toiseen ja huomaamaan miten hyvän tyypin kanssa on naimisissa. On vaan jumissa omassa pettymyksessään ja ajattelee, että syy on toisessa. No elämä ja parisuhteet varmasti opettavat häntäkin. Olli huomattavasti kypsempi monessa mielessä.

Ottakaa huomioon, että nämä telkkarissa näkyvät kohtaukset on osittain ohjattuja. Siellä on ainakin välillä kameramiesten kanssa paikalla mukana ohjaaja, joka antaa pariskunnille ohjeita, että mistä aiheesta puhua ja niissä "miettii ääneen yksin" -kohtauksissa ohjaaja on voinut haastatella ja esittää kysymyksiä, mutta sitten telkkarista näkyy vain ne vastaukset ja vaikuttaa kuin ihminen miettisi siinä spontaanisti yksin ääneen mitä miettiikin. Esim. Ollin analysoinnit saattaa olla tilanteita, joissa hänen on käsketty pohtimaan asioita ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa huomioon, että nämä telkkarissa näkyvät kohtaukset on osittain ohjattuja. Siellä on ainakin välillä kameramiesten kanssa paikalla mukana ohjaaja, joka antaa pariskunnille ohjeita, että mistä aiheesta puhua ja niissä "miettii ääneen yksin" -kohtauksissa ohjaaja on voinut haastatella ja esittää kysymyksiä, mutta sitten telkkarista näkyy vain ne vastaukset ja vaikuttaa kuin ihminen miettisi siinä spontaanisti yksin ääneen mitä miettiikin. Esim. Ollin analysoinnit saattaa olla tilanteita, joissa hänen on käsketty pohtimaan asioita ääneen. 

Totta. Olli ei välttämättä harrasta koko ajan analysointeja vaan voi olla että hän vain on älykäs ja jos kysytään joku kysymys niin hän vastaa siihen analysoivalla tyylillä. Ja sitten leikkauksilla hänet saadaan näyttämään jotenkin ylianalysoivalta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle muodostuu sellainen kuva, että näillä kahdella on kokoajan Atlantin yli - Ohjelma pään sisällä, eikä oikein illalla tiedä, mitä seuraava aamu tuo tullessaan.  Itse en kestäisi moisissa aalloissa kovinkaan pitkään.

Reps* Atlantin yli-ohjelma pään sisällä :D Tämä oli todella hauska mielikuva.

Tälläiset ovat hauskoja heittoja tänne synkkään ketjuun. Ja se mitä pariskunnan tiedän, niin hyvin kuvaa kumpaakin. Aamulla halitaan, illalla mylly päällä.

Mikän ihmeen yli-ohjelma?

Tunnistan Katjassa samaa ahdistusta, jota koin itse kun pitkä parisuhde perinteisen äijän kanssa päättyi ja sen jälkeen aloitin suhteen herkän miehen kanssa. Olin aluksi hukassa, koska parisuhteessa ei ollutkaan sama roolijako kuin aiemmassa suhteessa. Samaan tapaan kuin Katja Ollille, yritin usuttaa äijäroolia uudelle kumppanilleni. Kesti jopa parisen vuotta ennen kuin kaikki ahdistukseni uuden kumppanin "feminiiniydestä" häipyi ja pystyin täysillä nauttimaan uuden suhteen helppoudesta, kun mies ymmärtää tunnepuoltakin syvemmin. Nyt koen, että olen elämäni parhaassa parisuhteessa, ja alkuepäilykset ja ahdistukset tuntuvat ihan typeriltä. Toivottavasti Katja antaa suhteelle mahdollisuuden, koska varmasti voisi muodostua hyvä suhde ajan myötä. Ollin tapaisia lämpimiä, avarakatseisia humanisteja ei ole joka paikassa. Tosin uskon, että Olli löytää onnen ohjelman jälkeen herkän kukkamekkohippitytön kanssa, ja Katja jää etsimään sitä täydellistä miestä, jota ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun on penätty, että miksei Katja voi edes näytellä kiinnostunutta tuon ohjelman ajan. Itse varmaan tekisin

En huomannutkaan, että Katja teilasi Ollin asunnon. Mitä hän siis siitä sanoi?

Antoi arvosanaksi (!) seiska puoli ja kulki nyrpeänä Ollin perässä. Arvosteli biojäteastian puuttumista. Ei ensimmäistäkään myönteistä kommenttia.

Katja on vähän lukossa.

Eihän tuossa olisi mitään arvosanaa kuulunut antaa vaan jotain tyyliin ”ihan kiva poikamiesasunto”, ”ikkunat vois olla isommat niin tulisi enempi valoa” tms. Toisen kodin arvottaminen millään arvosanalla on melko kornia.

Pitää muistaa, että Katja vain vastasi kysymykseen. Olli kysymyksellään asetti Katjan tilanteeseen, jossa hänen oli pakko sanoa jokin arvosana. Ollin kysymys oli yhtä ongelmallinen kuin Katjan vastaus.

Totta on että arvosanan kyseleminen on vähän kiusallista ja asettaa toisen hankalaan tilanteeseen. Mutta silti: Ihmisen ei ole pakko vastata, vaikka häneltä kysytään jotain. Ei O asettanut K:ta tilanteeseen, jossa on pakko sanoa arvosana. Jokainen meistä itse asettaa omat rajansa ja on tietyssä mielessä aikuismaista omista rajoista kiinni pitämistä, jos jättää vastaamatta liian kiusallisiin kysymyksiin. 

On totta että ei ole pakko vastata, mutta yhtä lailla ei ole pakko tuollaista kysyäkään. Siis vastuu tilanteen sujumisesta siten kuin sujui oli sekä Ollilla että Katjalla. Miksi silti ainoastaan Katjan käytöstä arvostellaan ja kummastellaan?

Itse en ole arvostellut heistä kumpaakaan, mutta yritän arvata syytä miksi joku arvostelee vain Katjaa. Hmm. Arvosanan kysyminen ei ole varsinaisesti töykeää eikä epäkohteliasta vaan se enemmänkin mielestäni kielii huonosta itsetunnosta (kun kaipaa muilta hyväksyntää/kehuja). Huonon arvosanan sanominen toisen kodista taas on epäkohteliasta tai töykeää. Ihmisten on varmaan helpompi empatiseerata huonoitsetuntoista käytöstä kuin epäkohteliasta käytöstä. 

Osut varmaan oikeaan siinä, että tuota arvosanan kysymistä ei yleisesti pidetä yhtä huonona käytöksenä kuin kysymykseen rehellisesti vastaamista. Itse olen tästä eri mieltä kuin valtaväestö, ja pidän sitäkin epäkohteliaana ja huonona käytöksenä, että odottaa toisen ihmisen kannattelevan omaa huonoa itsetuntoaan.

Olli olisi kysymyksen sijaan voinut vaikka kertoa Katjalle, miksi on valinnut kyseisen asunnon kodikseen ja mistä asioista hän itse siellä erityisesti pitää ja miksi. Katja olisi voinut tähän sitten reagoida kertomalla omista mieltymyksistään ja siitä, missä jutuissa on samoilla linjoilla, missä ei, ja miksi. Tästä olisi syntynyt rakentava keskustelu jossa osapuolet olisivat oppineet tuntemaan toisiaan. Mutta kun Olli esitti tuollaisen "anna arvosana" -kysymyksen, hän ikään kuin pakotti Katjan joko ilmaisemaan samanmielisyyttä tai sitten olemaan töykeä. Se on (hienovaraista, lievää) manipulointia, koska yleinen oletus on, että ihmiset eivät kehtaa antaa huonoa arvosanaa. Ei siis itse asiassa yhtään kivaa käytöstä myöskään Ollilta, mutta tämän tyylinen manipulointi kuitenkin jää monilta huomaamatta, eikä sitä siksi pidetä edes mainitsemisen arvoisena, vaikka siitä tulee toiselle osapuolelle epämiellyttävä olo.

Kyllä on vaikeaa. Tämän tyyppisiin kysymyksiin kuuluu vastata kuten amerikkalaisten ”hoe are you” kysymyksiin. Tietenkin, niihin vastataan 10 tai kiva tai tms. Nämä eivät ole mitään rehellistä pohdintaa vaan ihan vaan small talkia.

Tulet jonkun kotiin. Silloin joko sinä sanot jotain positiivista tai jos jostain syystä et saa sanottua ja toinen joutuu sinua auttamaan ja kysyy sinun puolesta, niin siihen kuuluu vastata ” hyvin, hienoa, kiva” jne. Vaikka sinusta korjattavaa olisi vaikka missä.

Tämä ei ole manipulointia vain käytöstapoja.

Kyse ei ole kehtaamisesta, vaan ihmiset ymmärtävät olla sanomatta negatiivisia asioita toiselle, vaikka joku tekisin jonkun väärän kysymyksen, jonka vastaus on negatiivinen. Kaksi väärää ei tee oikeaa, joten jos joku kysyy vääriä asioita, niin siihen ei tarvitse vastata taas vääriin, vaan sen voi paikata löytämällä jotain positiivista. Koska varmasti siinäkin asunnossa oli jotain kivaa.

Näin 👍 Kun tulet toisen asuntoon jota et ole aikaisemmin nähnyt, niin sanot itse automaattisesti että ai kun kiva tms etkä sano että ei ole kyllä yhtään minulle sopiva tai onpa paljon pölyä, rojua tms. Ihmettelen että miksi edes kysyä mitään arvosanaa ? Voisin kysyä puolisoltani jonka olen tuntenut vuosia että minkä arvosanan annat vaikka näille tapeteille, mutta se onkin ihan eri tilanne.

Ai, en minä ainakaan automaattisesti rupea kehumaan, paitsi jos näen jotakin mistä oikeasti pidän. Toisaalta jos vaikutelma on kamala, pidän suuni kiinni.

Tuo muuten on asia josta en naisissa pidä: Koskaan ei voi tietää, onko niiden antamat kehut rehellisiä vai silkkaa yritystä olla kohtelias. Minä kun sitä rehellisyyttä arvostaisin enemmän. Ei minua tarvitse mielistella kehumalla kotiani.

Jos tekisin kuin Olli ja kysyisin arvosanaa, niin odottaisin rehellistä mielipidettä. Mutta en kuitenkaan niin tee, sillä en rehellistä vastausta naiselta kuitenkaan saisi. Miksi siis vaivautua.

Osaatko aivan varmasti tulkita saamasi kehut, kun et tiedä, mihin voi uskoa ja "naiset valehtelee". Mä voisin hyvin sanoa jostain eteisen esiinestä että se on hieno ja todeta olkkarista, että onpa kotoisan oloista (samanlainen murju kuin omanikin). Kumpikaan ei vielä tarkoita, että pitäisin kodista. 

Sama juttu arvosanojen kanssa. Kutosen suorituksella kokeesta voi saada todistukseen ysin. Jompi kumpi valehtelee tai sitten ei kukaan. 

Sitten itse ohjelmaan: minusta älykkyys on tärkeä ominaisuus juuri siksi, että älykkään ihmisen kanssa on hauskaa. Tai tähän asti on ollut. Mutta voih, päätelmä on kyllä liian yksioikoinen ja sen opin tästä ohjelmasta. Älyn lisäksi tarvitaan halu ottaa rennosti. 

Ahdistujapari Samuel ja Tiina onnistuivat, koska molemmissa oli sopivasti kepeyttä ja erityisesti mies osasi käyttää huumoria tilanteissa, joissa angstaaminen olisi ollut kyllä odotettavaa, mutta ei hyödyllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä puhutaan paljon, itselle naisen ulkonäkö on sellainen juttu että persoonaa ja jotain kivaa pitää olla ja kyllä se niin on että hyvännäköinen (omasta mielestä) takapuoli on ehdoton must. En vain voisi syttyä kovin plättäperseisestä naisesta enkä sellaisesta jonka lantio on kapeampi kuin vyötärö. Niin se on. 

Tuosta Heidistä sen verran, että itselle olisi nonono koska kämppä täynnä pinkkiä, tuhat purnukkaa ja muutenkin on sellainen ikään kuin barbileikkejä vailla oleva 12-vuotias. 

Oskarin tukitiimikin näköjään herännyt:D Onko Oskari oikeasti noin katkeroitunut ainakin niistä asioista, jossa Heidi lemppasi hänet, lehdet kirjoittivat säälivänsä Heidiä ja iltalehtikin haukkui 12-vuotiaaksi, että nyt on pakko haukkua Heidiä? Olisitte nyt siellä tukitiimissä keksinyt edes jonkun muun iän tuohon kommenttiinne kuin 12:D Se on nimittäin sama, jolla iltalehden toimittaja Oskaria haukkui. Mitähän Heidi tarkoitti sillä, kun sanoi että Oskarilla huono itsetunto?

Olen nainen, enkä innostu naisten pepuista.

Mutta olen samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa: tuhat purnukkaa, rimpsuja ja hörhelöitä, eri sävyjä pinkkiä - Heidillä on tuollainen monen teini-ikäisen ’barbileikkisä tyyli’. Ja vähän vaikuttaa persoonana sellaiselta ’tunteiden vuoristoradalta’ mutta muuten oikein ihanalta tyypiltä :)

Millä kukaan muuten perustelee tuon määrän noita huulipunia mitä Heidillä oli - maailmassa ei varmaan olo edes kehitetty noin montaa ERI väriä huulipunaa?

Jokainen saat oli käyttää rahansa ihan siihen mistä tyydytystä saa ja mitä kokee tarvitsevansa, mutta huulipunathan menee huonoksi ajan myötä...

On sitä erikoisempiakin keräilykohteita. Itse keräilen jotain paljon halvempaa ja säilyvämpää kuin Heidi, mutta osaan kuvitella sen ilon jonka kokoelma hänelle tuo.

Mieluummin erikoinen harrastus kuin harrastuksettomuus kumppanissa.

Harrastajat on tylsiä. Sitä samaa vuodesta toiseen, kun ei itse keksi mitään kivaa eikä ole mielikuvitusta.

On kyllä mielenkiintoista seurata parisuhteiden kehittymistä ja miten sitä voi edistää tai jarruttaa. Viime kauden Miina ja tän kauden Anniina ovat loistavia esimerkkejä siitä miten joustavuudella ja rennolla suvaitsevaisuudella pääsee parisuhteen alussa pitkälle, ja samalla kuitenkin osaa pitää napakasti omat rajansa ja ilmaista omat tarpeensa. Rosa, Aliisa ja Katja ovat puolestaan erinomaisia esimerkkejä siitä millaisella suhtautumisella saa suhteen kuin suhteen alussa epäonnistumaan, eli purkamalla pikkuvittuilulla oman pettymyksensä toiseen siitä, että tää jätkä ei heti vastaa täydellisesti omia odotuksia. Maria puolestaan ei voi laittaa samaan kastiin em. kanssa, koska sen suhteen epäonnistumiseen myötävaikutti se että rahkapetri oli itsekin niin jäykkis ja joustamaton.

Yritin ymmärtää Katjaa ja hänen ahdistustaan, mutta tämä CMoren viimeisin jakso ja seuraavan jakson teaseri pistivät naulan lopullisesti arkkuun. En ymmärrä, miksi Katja on lähtenyt ohjelmaan mukaan, koska en näe hänen yrittäneen missään vaiheessa ”tulla puoliväliin”. Vaikka tunteet eivät syttyisi heti ensisilmäyksellä, ei se tarkoita sitä, etteikö toiselle voisi edes yrittää olla lämmin ja ystävällinen. Sen verran spoilaan ennakkoon katsotun jakson jälkeen, että Olli iloitsi Mariannan tapaamisesta, mutta Katja halusi heti latistaa tämän kertomalla, ettei itse ole innoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä puhutaan paljon, itselle naisen ulkonäkö on sellainen juttu että persoonaa ja jotain kivaa pitää olla ja kyllä se niin on että hyvännäköinen (omasta mielestä) takapuoli on ehdoton must. En vain voisi syttyä kovin plättäperseisestä naisesta enkä sellaisesta jonka lantio on kapeampi kuin vyötärö. Niin se on. 

Tuosta Heidistä sen verran, että itselle olisi nonono koska kämppä täynnä pinkkiä, tuhat purnukkaa ja muutenkin on sellainen ikään kuin barbileikkejä vailla oleva 12-vuotias. 

Oskarin tukitiimikin näköjään herännyt:D Onko Oskari oikeasti noin katkeroitunut ainakin niistä asioista, jossa Heidi lemppasi hänet, lehdet kirjoittivat säälivänsä Heidiä ja iltalehtikin haukkui 12-vuotiaaksi, että nyt on pakko haukkua Heidiä? Olisitte nyt siellä tukitiimissä keksinyt edes jonkun muun iän tuohon kommenttiinne kuin 12:D Se on nimittäin sama, jolla iltalehden toimittaja Oskaria haukkui. Mitähän Heidi tarkoitti sillä, kun sanoi että Oskarilla huono itsetunto?

Olen nainen, enkä innostu naisten pepuista.

Mutta olen samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa: tuhat purnukkaa, rimpsuja ja hörhelöitä, eri sävyjä pinkkiä - Heidillä on tuollainen monen teini-ikäisen ’barbileikkisä tyyli’. Ja vähän vaikuttaa persoonana sellaiselta ’tunteiden vuoristoradalta’ mutta muuten oikein ihanalta tyypiltä :)

Millä kukaan muuten perustelee tuon määrän noita huulipunia mitä Heidillä oli - maailmassa ei varmaan olo edes kehitetty noin montaa ERI väriä huulipunaa?

Jokainen saat oli käyttää rahansa ihan siihen mistä tyydytystä saa ja mitä kokee tarvitsevansa, mutta huulipunathan menee huonoksi ajan myötä...

On sitä erikoisempiakin keräilykohteita. Itse keräilen jotain paljon halvempaa ja säilyvämpää kuin Heidi, mutta osaan kuvitella sen ilon jonka kokoelma hänelle tuo.

Mieluummin erikoinen harrastus kuin harrastuksettomuus kumppanissa.

Harrastajat on tylsiä. Sitä samaa vuodesta toiseen, kun ei itse keksi mitään kivaa eikä ole mielikuvitusta.

Miksi vaihtaa hyväksi todettu pois? Sovelletaan tuota periaatettasi ihmissuhteisiin: "Mielikuvituksetonta tyytyä yhteen ihmiseen, kasan irtosuhteita sen olla pitää! Vaihtelua ja virkistystä... Avioliitto on tylsimyksille."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollia kohtaan on väärin, että hänelle yritetään ujuttaa vastuuta Katjan ihmisenä kasvamisesta. Ei toiselle voi sanoa, että hänen pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, että puoliso oppisi jotakin. Ei varsinkaan tällaisessa ohjelmassa, jossa kaksi vierasta aikuista laitetaan yhteen ja joissa molempien pitäisi olla halukkaita tutustumaan toiseen ja kasvamaan itse ihmisenä. Minusta Olli pärjää oikein hienosti. Hän on ehkä kiltti ja kiltteys ei tietenkään aina ole hyväksi, mutta jokaisella meillä on huonot puolemme. Paremminkin sanoisin, että Katjan pitäisi pystyä ajattelemaan, miltä Ollista mahtaa tuntua, kun hän on tällainen jääprinsessa. 

Katja taitaa olla malliesimerkki sellaisesta "itsenäisestä ja vahvasta" naisesta, joka kuvittelee olevansa parempaa kuin on. Siinä unohtuu muut, kun keskittyy olemaan itsenäinen ja vahva. Itse näen, että Olli on itsenäinen ja vahva, sillä hän tulee toimeen omillaan, ymmärtää millainen tyyppi oikein on, mutta samalla oman vastuunsa toisista ihmisistä. Herkkyys on vahvuutta, älykkyyttä ja kykyä ymmärtää, mitä ympärillä oikein tapahtuu. 

Omien tunteiden ilmaisu avoimesti ja omista rajoista kiinni pitäminen on vastuullista ja aikuismaista käytöstä - ei suinkaan vastuun ujuttamista toiselle. Se, jos tuota ei tee vaan odottaa toisen automaattisesti kohtelevan itseä oikein, on vastuun sälyttämistä sen toisen harteille. Ihmisiä on erilaisia ja toiveemme ja tapamme vaihtelevat. Keneltäkään ei voi edellyttää sen ymmärtämistä automaattisesti, miten joku toinen ihminen haluaa itseään kohdeltavan, vaan erityisesti tutustumisvaiheessa (mutta muulloinkin) vastuu sen kertomisesta toiselle on jokaisella ihmisellä itsellään. 

Tämä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin, myös niihin joissa kumpikaan ei ole sosiaalisesti kömpelö. Se, että ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta omasta onnellisuudestaan parisuhteessa, on yksi tavallisimpia syitä parisuhteiden ongelmiin. 

Jos tutustut ihmiseen joka alusta alkaen töksäyttää sinulle ilkeästi ja kun olet tilanteessa, missä sinun olisi erittäin tärkeää tutustua tuohon ihmiseen hyvin, kuinka reagoit? Olli taisi saada näpeilleen Katjalta heti alusta alkaen. On todennäköisesti hillitympi tylytyksessään silloin kun kamerat käy, mutta Ollin myöhemmistä kommenteista saa kuvan, että tylytetty on. Miten Olli olisi voinut toimia tuossa vaiheessa? Luovuttaa heti, sanoa ettei jaksa kuunnella tuollaista paskaa? Mitä siitä olisi seurannut, orastava parisuhde? Vai yrittääkö antaa toiselle aikaa tottua tilanteeseen pitämällä ne omat tunteet hieman piilossa? Oskarilla sama ongelma tuon Heidin kanssa, tuossa nainen dominoi tunnemyrskyllään kun Katja dominoi tylytyksellään. Lopputulos molemmissa sama, parisuhteelle ei anneta edes mahdollisuutta. Katjakin keskittyy omiin ahdistuksiinsa, Ollin tehtäväksi jää kuunnella ja tukea. Oikeassa elämässä tuollaisissa tilanteissa niin Oskari kuin Olli olisivat kohteliaasti hyvästelleen naiset ensimmäisten treffien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä rehellisesti mielipiteen kertojat eivät sitten kuitenkaan pidä itse siitä, kun heille kerrotaan heistä mielipide rehellisesti.

Minä pidän. Ainakin jos kysyn mielipidettä, haluan kuulla mielipiteen, en mitään huomaavaisia kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä Ollin olisi pitänyt tehdä, kun Katja tulee hänen kotiinsa? Katja ei älyä sanoa mitään kivaa. Olli joutuu kerjäämään Katjalta reaktiota.

Miksi Katjan olisi pitänyt älytä sanoa jotain kivaa? Olli on laittanut kotinsa oman makunsa mukaan, eikö se riitä?

Itse olisin Ollina varmaan sanonut, että "Tällaista täällä nyt on. Jos on jotain mikä häiritsee sinua tai en ole huomannut ajatella tai haluat nyt olevan toisin, niin sano ihmeessä niin katsotaan mitä voin tehdä." Eli: Pääpaino olisi toisessa ja hänen mukavuudessaan, jonka haluan mahdollistaa olemalla joustava. Ei siinä että kerjään itselleni kehuja tai itsetunnon vahvistusta.

Sisustusmakuja on monenlaisia eikä kaikkien tarvitse pitää siitä millaista minulla on. Jos jollakin on erilainen maku niin ei se tarkoita että minun makuni on automaattisesti huono. Miksi siis pyytäisin arvosanaa?

Tuli mieleen Klikkaa mua- sarjan se jakso, kun se Remonttireiska Eero menee sen hieman wt-mäisen lätkäfani Annukan kotiin ekaa kertaa ja Annukka vaatii häntä sanomaan jotain kämpästään, Eero pinnistää ja sanoo: "Mukavan valoisa", kun ei selvästikään saa sanottua mitään (ihan hirveästä) sisustuksesta.

Aina voi siis sanoa jotain kivaa. Vaikka että kiva pohja tässä, paljonko tässä onkaan neliöitä? Ootko kauankin jo asunut tässä? Viihdytkö? - Eli sellaista yleis-smalltalkia asumisesta ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä rehellisesti mielipiteen kertojat eivät sitten kuitenkaan pidä itse siitä, kun heille kerrotaan heistä mielipide rehellisesti.

Minä pidän. Ainakin jos kysyn mielipidettä, haluan kuulla mielipiteen, en mitään huomaavaisia kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä Ollin olisi pitänyt tehdä, kun Katja tulee hänen kotiinsa? Katja ei älyä sanoa mitään kivaa. Olli joutuu kerjäämään Katjalta reaktiota.

Miksi Katjan olisi pitänyt älytä sanoa jotain kivaa? Olli on laittanut kotinsa oman makunsa mukaan, eikö se riitä?

Itse olisin Ollina varmaan sanonut, että "Tällaista täällä nyt on. Jos on jotain mikä häiritsee sinua tai en ole huomannut ajatella tai haluat nyt olevan toisin, niin sano ihmeessä niin katsotaan mitä voin tehdä." Eli: Pääpaino olisi toisessa ja hänen mukavuudessaan, jonka haluan mahdollistaa olemalla joustava. Ei siinä että kerjään itselleni kehuja tai itsetunnon vahvistusta.

Sisustusmakuja on monenlaisia eikä kaikkien tarvitse pitää siitä millaista minulla on. Jos jollakin on erilainen maku niin ei se tarkoita että minun makuni on automaattisesti huono. Miksi siis pyytäisin arvosanaa?

Miksi toisen luo mennään kylään? Miksi ihmisille viedään tuliaisia? Miksi herkut laitetaan pöytään kun vieraat saapuvat? Miksi ruuasta kiitetään ruokailun jälkeen? Miksi kysytään ”maistuiko”? Miksi ihmiset siivoavat kotinsa ennen vieraita? Miksi aamulla kysytään nukuitko hyvin? entä viihdyitkö? Miksi kiitetään käynnistä ja saapumisesta?

Nämä on tällaista vierailukoodisanastoa, jotka siis monella sosiaalisesti taitamattomalta tai aspergeriltä jää tekemättä tai sanomatta.

Jos haluat vain rehellisen arvosanan, laitat kuvan tänne aaveelle ja pyydät arvostelun ja voit olla varma, että se haukutaan rehellisesti.

Pääpaino on molempien viihtyvyydessä. Kutsujen ja vierailijan. Mitä vieraammat ihmiset toisilleen sitä enemmän kannattaa pysyä näissä sosiaalisissa normeissa, eikä töksäytellä omia ja varsinkin ulkomailla ollessa ja vieraassa kulttuurissa. Hyvä käytös on hyvää käytöstä, eikä valehtelemista, vaikkei sitä suoraa ja rehellistä vastausta antaisikaan, jos joku tekee virheen ja kysyy jotain ei niin sopivaa.

Oskari on ihanan rauhoittava perisuomalaisen oloinen perusjamppa hyvällä tavalla. Rehellinen ja luotettava. Ja ihana kun sanoi ettei ole heti lähdössä pois vaan on ja pysyy vaikeampanakin päivänä. Vaikuttaa kyllä maadoittavalta ja tasapainottavalta tunneryöpyissä kylpevälle Heidille, joka puolestaan saa eloisuudellaan eloa jäyhempään Oskariinkin. Kyllä mä luotan vielä tämänkin parin yhdessä pysymiseen. Näillä jo sen verran elämänkokemusta etteivät ala heti ekan aallon tultua panikoimaan suhteesta - ainakaan Oskari ja Heidikin vaikuttaa sille, että on motivoitunut oppimaan.

Mitä ihmettä tuolla Heidillä on päällä?

Ihan oikeasti. Ollin kämppä oli hyvä ja siisti poikamiehen asunnoksi! Kuinka armottomia ja vaativia nykyajan nuoret naiset ovat?! Ei voinut ystävällistä sanaa sanoa. Eihän toisen kotia mennä arvostelemaan negatiivisesti, mitä minusta tuon arvosanan antaminen oli. Suoraa veetuilua.

N45

Sori älykkyyden ottaminen esille, mutta mensa-tason älykkyys kyllä tarkoittaa mielestäni sitä, että on muillakin älyn osa-alueilla vähintään kehityskelpoinen. Kuten nyt vaikka tunneälyssä. Sosiaalista huomiokykyä voi harjoitella aina, kun tutustuu erilaisiin ihmisiin (Ollin herkkyys on Katjalle ainakin parisuhdemielessä uutta rintamaa) ja oppii, miten heidän olonsa saa mukavaksi ja mikä ei ns. toimi heihin. Kenen tahansa pitäisi käyttää liitto mahdollisuutena petrata toisen kohtaamista. Toki kaikki eivät siihen pysty, jos vaikka motivaatio kusee. Ahdistuneena on paljon vaikeampaa kuin rentona.

Ovatkohan tietyt ihmiset kertoneet jo valintahaastatteluissa itsestään, että "olen täysin huumorintajuton, joustamaton, armoton toisen kritisoija enkä osaa sanoa mitään kivaa ja ystävällistä toiselle ihmiselle"? Se nimittäin olisi totta.