Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Toi Heidi on joskus ollu mun kans samassa duunissa. Hirvee ihminen. Lellitty ja huonokäytöksinen. Varmaan ainoo lapsi.

En usko että on lellitty. Päinvastoin: laiminlyöty. Ajattele miten Heidi liikuttui kun näki hääpäivävideon: hän ei osannut uskoa, että joku sanoisi hänestä jotain noin kaunista.

Oikeastaan Heidi säälittää minua enemmän kuin mitään muuta. Hän on niin epävarma ja hukassa oman itsensä kanssa, eikä osaa ottaa kauniita huomionosoituksia vastaan. Ehkä häntä ei ole lapsena huomioitu riittävästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä taas monessa näissä Ea-ohjelmissa yllättää kuinka vaikeaa monelle naiselle on, että heitä kohdellaan hyvin. Ja mitä hienommin kohdellaan, sen kauheammalta se heistä vaikuttaa tuntuvan. Se tulee myös esille joistain tämän ketjun kirjoittajien kommenteista.

Kuinka kukat, rakkaudentunnustukset, huomionosoitukset, kehut ja lahjat tuntuvat lähes pahalta vastaanottaa. Johtuuko se jostain harmaahiirisyndroomasta, ettei kestetä edes sen oman puolison keskikohteena olemista?

Heh, tuon mukaan olisin ihan ea-vaimomatskua :D. En nimittäin piittaa tuollaisista huomionosoituksista pätkän vertaa.

Haluan kyllä olla puolison huomion keskipisteenä, mutta sillä lailla, että hän kuuntelee mitä minulla on sanottavaa. Että voidaan jutella yhdessä asioista, jotka kiinnostavat, ja että toista kiinnostavat ajatukseni. Se olisi sitä hyvinkohtelua minulle.

Miksi juuri naisen kuuluisi haluta saada niitä kukkia? Milloin viimeksi annoit kukkia miehellesi?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Katjakin lopulta. Jonkun espoolaisen rivi-insinöörin. Häät maistraatissa ruokatauolla ja häämatka Torontoon tai ehkä junalla Pietariin.

Ja joo, itsekin kyllä mieluummin menisin maistraatissa naimisiin kuin kaavamaisin ea-häämenoin.

Olen kyllä antanut miehelle muutaman huonekasvin, mutta miehet (ainakaan tuntemani) eivät arvosta kukkia kovinkaan paljon. Olen antanut ennemmin ruokaa, juomaa, vaatteita tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi Heidi on joskus ollu mun kans samassa duunissa. Hirvee ihminen. Lellitty ja huonokäytöksinen. Varmaan ainoo lapsi.

En usko että on lellitty. Päinvastoin: laiminlyöty. Ajattele miten Heidi liikuttui kun näki hääpäivävideon: hän ei osannut uskoa, että joku sanoisi hänestä jotain noin kaunista.

Oikeastaan Heidi säälittää minua enemmän kuin mitään muuta. Hän on niin epävarma ja hukassa oman itsensä kanssa, eikä osaa ottaa kauniita huomionosoituksia vastaan. Ehkä häntä ei ole lapsena huomioitu riittävästi?

Mietin samaa. Heidillä vaikuttaisi olevan perhe ja läheisiä, mutta silti näen hänessä paljon samaa kuin itsessäni, jolla on lapsuusajan vakavia traumoja ja laiminlyöntejä. 

Heidiä morkataan tässä keskustelussa mielestäni kohtuuttomasti.

Kuitenkin nyt uusimman jakson nähtyäni en voi olla ajattelematta, että on hänellä vielä kasvamista. Hänellä näyttää olevan valtavat odotukset suhteelle, odottaa miehen lukevan hänen tarpeitaan ja innostuvan hänelle tärkeistä asioista, mutta itse ei kuitenkaan vaikuta siltä että olisi hirveän kiinnostunut toisen mielenkiinnon kohteista.  Voi olla että olen osittain väärässäkin, mutta tällainen vaikutelma tulee. Näissä asioissa voi kuitenkin kasvaa kun ne tiedostaa, enkä sano että Heidi olisi jotenkin huono kumppani.

Oikeastaan yllätyin että Napakymppi-Oskari tässä vaikuttaa sille, että haluaisi oikeasti sitoutua ja perustaa perheen. Onnistui myös avaamaan ajatuksiaan tässä jaksossa enemmän kuin aiemmissa.

Lukeekohan Heidi Vauva-palstaa?

Uusimmassa jaksossa oli koskettavaa, kun Oskari toi avoimesti esiin sitä, kuinka kipeästi hän haluaisi oman perheen ja on yli 20 vuotta yrittänyt tehdä valintoja, jotka johtaisivat siihen. Jotenkin surkeaa, että hänet on kuitenkin paritettu nelikymppisen naislapsen kanssa, jolla ei vaikuta olevan mitään intressejä rauhalliseen perhe-elämään. Kiinnostus tuntuu pyörivän lähinnä bilettämisen, somen ja turhan materian ympärillä, kun taas Oskarille tärkeitä asioita ovat olleet esim. luonto, rauha ja perhe. Kummallista, miten kaksi noin voimakkaasti perusarvoiltaan poikkeavaa ihmistä on laitettu yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko noissa asiantuntijoissa yhtään, jolla olisi ballseja sanoa esim. Katjalle ihan suoraan, että eikö olisi aika jo kasvaa aikuiseksi. Ja alkaa sitten ihan käyttäytyäkin sen mukaan. Iän puolesta kun sitä olisi jo aiheellista odottaa.

Ei Katja mitenkään lapsenomaiselta vaikuta.

Ja jos hän ei koe suhteessa olevan varsinaisesti mitään ongelmaa muuta kuin mielenkiinnon puute muuhun kuin kaveruuteen, niin minkäs teet.

Terapeutin ym. ammatti on vähän sellainen ettei voi ruveta saarnaamaan ihmiselle miten  tulee käyttäytyä. Enemmänkin loputtoman kärsivällistä kuuntelua. Suurimmasta osasta tämänkään ketjun kirjoittajia ei sen takia koskaan olisi siihen työhön, liian kovat on halut kertoa miten pitäisi tehdä. - Mikael Saarinen aikoinaan oli fiksu, pisti parit katsomaan valittuja paloja käytöksestään ja ehkä sillä sai heidät oivaltamaan siitä jotakin, ilman että tarvitsi sanoa mitään.

Katjalle varsinkin jos haluaisi jotain tehdä, niin pitäisi pystyä hyvin konkreettisesti selittämään, mitä se aikuisuus kussakin tapauksessa olisi ja miksi hänen käytöksensä ei sellaisesta käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama havainto: 

1) Ihmiset luulevat tietävänsä miten tilanne on edennyt Heidin ja Oskarin välillä, vaikka tietävät, että meille on näytetty asioista ehkä 2 %.

2) Heidin kertomasta pystyi päätellä, että edes Napakymppi-salailu ei sattunut niin paljon kuin se, että Oskari ei halunnut pahoitella salailua sen paljastuttua Heidille, vaan kaikesta päätellen vähätteli asian merkitystä ja Heidin pettymystä. 

3) Palstalaisista suurempi osa ymmärtää Oskarin paremmin passiivis-agressiivisuutta kuin Heidin avointa aggressiivisuutta. 

4) Sen sijaan että keskitytään ihmettelemään miten joku voi suuttua Napakymppiin osallistumisesta, pitäisi fokus olla jälkitilanteen hoitamisessa, ja Oskarin (ja myös hänen puolustelijoiden) täytyisi pystyä myöntämään, että keskustelutaidot eivät näytä olevan miehen vahvuusaluetta. 

5) Selkeän kokonaiskuvan hahmottaminen on hankalaa kun olemme Heidin ja Oskarin monologien varassa. Emme ole juuri nähneet riidan laukaisseita tapahtumia tai itse riitoja, vain jälkitilanteita, kun Heidi on jo menettänyt toivonsa sen suhteen että Oskari ymmärtäisi mikä on jutun ydin.

6) Asiat ja ihmiset eivät ole mustavalkoisia. Asetelmassa ei ole hyvää ja pahaa, on vain kaksi ihmistä, joilla on puutteensa.

Miksi sinä jankkaat asiaa? Olet selkeästi eri linjoilla suurimman osan kanssa, eikä siinä mitään. Anna myös meidän pitää mielipiteemme. Se, mitä itse nyt tähän napakymppi-asiaan enää jaksan kommentoida, on se, että en minäkään välttämättä kovin mielelläni "pahoittelisi salailua", jos sille itse asiallekin olisi naureskeltu tai raivostuttu siideripäissään muiden ihmisten läsnäollessa. 

Ohhoh, tuo oli eka viestini tähän ketjuun. Ajattelitko että palstalla vain yksi ihminen pyrkii katsomaan asiaa toisenkin osapuolen näkökulmasta?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä22033 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi puolustavat ihmiset. Kertokaa nyt, että miksi teidän mielestä siitä että ei kertonut napiksesta, niin sai saada niin kovat kilarit! Joo se ehkä loukkasi tunteita, mutta kertokaa että miksi siitä oli teidän mielestä hyväksyttävää suuttua noin suunnattomasti.

Onko teistä tuo Heidin käytös oikeasti jotain kovaa kilaria? Suomessa kuolee ihmisiä perheväkivaltaan, poliiseja kutsutaan paikalle, tavaroita lentää ja huudetaan kurkku suorassa ja hakataan sairaalaan ja teistä avaimen pois ottaminen on kovat kilarit tai suuttua suunnattomasti?

Kaikilla on oikeus suuttua minusta jos Heidi koki olonsa huijatuksi ja loukatuksi, niin jonkun tyypin reagointi on minusta täysin sallittua. Koska tämä reagointi ei ollut millään tavoin väkivaltaista vaan lähinnä rajojen uudelleen laittamista, en näe tätä mitenkään liioiteltuna enkä kovin vahvanakaan. Palattiin lähinnä alkupisteeseen.

Kyllä erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa, ja avaimen ottaminen pois on ihan selkeä viesti siitä että poistaa toisen elämästään.

Aikuinen ihminen reagoi tuossa tilanteessa sanoittamalla omia tunteitaan ja ottamalla niistä vastuuta. Ei työntämällä toista pois ja kieltäytymällä pohtimasta sitä, miksi itsestä tuntuu niin musertavan pahalta joku Napakymppi. 

Ja sanoihan Heidi ITSE että oli "revetä raivosta" (vai miten se sanantarkasti meni). Käytös ilman kameroita on uskoakseni ollut paljon voimakkaampaa. Ei heitä seurata24/7.

Uskot jotain, mutta et tiedä, joten vedät johtopäätöksiä omista ajatuksistasi Heidin käytöksestä. ”Oli revetä raivosta” tarkoittaa ettei sitten kuitenkaan revennyt, vaikka sisäisesti tunteet kävivät vahvoina.

Haluat nyt nähdä paljon enemmän draamaa jostain syystä, kun mistä on todisteita. Analysoi välillä ihan tosiasioiden perusteella, eikä ihan puhtaalla tunteella ja uskomuksilla.

Kaikkihan me täällä joudumme uskomuksien perusteella analysoimaan, koska emme ole olleet kärpäsenä katossa 24/7. Mitään todisteita meillä ei ole mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä taas monessa näissä Ea-ohjelmissa yllättää kuinka vaikeaa monelle naiselle on, että heitä kohdellaan hyvin. Ja mitä hienommin kohdellaan, sen kauheammalta se heistä vaikuttaa tuntuvan. Se tulee myös esille joistain tämän ketjun kirjoittajien kommenteista.

Kuinka kukat, rakkaudentunnustukset, huomionosoitukset, kehut ja lahjat tuntuvat lähes pahalta vastaanottaa. Johtuuko se jostain harmaahiirisyndroomasta, ettei kestetä edes sen oman puolison keskikohteena olemista?

Heh, tuon mukaan olisin ihan ea-vaimomatskua :D. En nimittäin piittaa tuollaisista huomionosoituksista pätkän vertaa.

Haluan kyllä olla puolison huomion keskipisteenä, mutta sillä lailla, että hän kuuntelee mitä minulla on sanottavaa. Että voidaan jutella yhdessä asioista, jotka kiinnostavat, ja että toista kiinnostavat ajatukseni. Se olisi sitä hyvinkohtelua minulle.

Miksi juuri naisen kuuluisi haluta saada niitä kukkia? Milloin viimeksi annoit kukkia miehellesi?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Katjakin lopulta. Jonkun espoolaisen rivi-insinöörin. Häät maistraatissa ruokatauolla ja häämatka Torontoon tai ehkä junalla Pietariin.

Ja joo, itsekin kyllä mieluummin menisin maistraatissa naimisiin kuin kaavamaisin ea-häämenoin.

Olen kyllä antanut miehelle muutaman huonekasvin, mutta miehet (ainakaan tuntemani) eivät arvosta kukkia kovinkaan paljon. Olen antanut ennemmin ruokaa, juomaa, vaatteita tms. 

Miksi sitten naisten pitäisi jotenkin oletusarvoisesti pitää kukista?

Ottaisin mieluummin vaikka pullon hyvää viskiä...

Olipa mukavaa nähdä tuo Marianne Stolbow oikeasti terapeutin roolissa tuossa viime jaksossa. Tuli hänestäkin enemmän esiin kun joutui hieman tiukempaan paikkaan eikä ollut vain "pakollinen tapaaminen". Lisää tätä.

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kauhistus. Järkytyin ihan tosissaan tästä Heidin ja Oskarin kahvituokiosta, jossa Heidi esittelee Provinssikuvia ja tarinoita kuin joku teini konsanaan. En ymmärrä miten vaikea Heidin on hahmottaa MIKSI Oskari ei jaksa innostua näistä hänen hehkutuksistaan. Provinssi oli kuitenkin Oskarin mukaan "ainoa festari jossa hän suostuu käymään" (näin mainitsi jossain ensimmäisissä jaksoissa) ja Oskarilla jäi Provinssi väliin tämän riidan vuoksi. Oli ihan uskomattoman vaikea katsoa miten pahalta Oskarista tuntui sekä terapiatapaamisessa että tässä Provinssihehkutuksessa. 

Oli kyllä sydäntäsärkevää. Siinä hän todella avasi kipeimmät tuntonsa. Heidinä olisin kyllä heltynyt täysin, mutta ehkäpä nämä kaksi ihmistä ei vaan kerta kaikkiaan sovi yhteen. Heidän kommunikaationsa ei toimi, ja varsinkin Heidi vaikuttaa tosiaankin elävän hyvin pitkälti omien tunteidensa ehdoilla niin kuin itsekin sanoi (pointsit hänelle siitä). Kyky ottaa huomioon toista ei ole hänellä todellakaan parhaasta päästä. Eikä se välttämättä ole Oskarillakaan, kun hän ei osannut kriittisessä tilanteessa asettua lohduttajaksi ja tueksi ja turvaksi, vaan ainoastaan toisti omaa näkemystään siitä ettei asia merkitse mitään. Sellainenhan ei todellakaan auta mitään vaan ainoastaan pahentaa tilannetta, niin kuin nyt hyvin nähtiin.

Kaikkineen jotenkin tosi surullista. Molemmissa ehkä näkyy se että ovat eläneet niin pitkään yksin. Mitä ilmeisimmin motivaatio toistensa suhteen ei sitten ole ollut alun alkaenkaan kovin korkealla, kun eivät ole osanneet tuon paremmin tulla ulos omista poteroistaan toista vastaan, vaikka halu saada parisuhde ja perhe on kova. Ehkä jonkun toisen kanssa voisi onnistua paremmin, ainakin jos ottavat opikseen tästä kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Erittäin hyvin kiteytetty! En jaksa uskoa että nämä tuomitsijat olisivat kaikessa kovin kypsiä hekään, toisten puutteet vain resonoivat itsessä ja saavat huutamaan kovaa. Kannattaisikin aina pohtia, miksi minussa herää näin voimakas tunne kun näen jonkun toisen ihmisen reaktion esim. nyt tässä ohjelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Uusimmassa jaksossa oli koskettavaa, kun Oskari toi avoimesti esiin sitä, kuinka kipeästi hän haluaisi oman perheen ja on yli 20 vuotta yrittänyt tehdä valintoja, jotka johtaisivat siihen. Jotenkin surkeaa, että hänet on kuitenkin paritettu nelikymppisen naislapsen kanssa, jolla ei vaikuta olevan mitään intressejä rauhalliseen perhe-elämään. Kiinnostus tuntuu pyörivän lähinnä bilettämisen, somen ja turhan materian ympärillä, kun taas Oskarille tärkeitä asioita ovat olleet esim. luonto, rauha ja perhe. Kummallista, miten kaksi noin voimakkaasti perusarvoiltaan poikkeavaa ihmistä on laitettu yhteen.

Nyt sitten heräsi kiinnostus, mitä nämä valinnat mahtavat olla, kun toteutus on jäänyt tapahtumatta. Onko jotain traumoja tms. että sabotoi kuitenkin itse itseään ja suhteita ja pakenee tai Oskarin tapauksessa sulkeutuu ja lopulta suhde päättyy siihen?

Minäkin olen toivonut perhettä 30 vuotta yritin aktiivisesti ja seurustelin muutaman kanssa jne. Viimeiset 20 vuotta olen toivonut perhettä yksin kotona. Olen alkanut tajuta, että niin kovasti kuin perhettä toivonkin, en ole ollut valmis siihen tai ainakaan niin valmis että olisin uskaltanut heittäytyä siihen. No, ehkä oikean ihmisen kanssa, mutta sellaista ei ole tullut vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, olenkohan ainoa jonka mielestä tuo Ollin vinkuminen on niin ärsyttävää? Onhan se hienoa, että osaa sanoittaa tunteitaan ja mielialojaan, mutta itselle tuo olisi niin turn-off. Itsellä parisuhde perustuu siihen, että on mukavaa yhdessä, fyysistä vetovoimaa, keskustelu toimii ja toki kun on pitkä parisuhde, siellä pitää olla arvomaailmat ja arjen prioriteetit kunnossa. 

Puhkianalysoinnilla ei saa kuin pilattua ne vähäisetkin mahdollisuudet. Tekemään asioita yhdessä, nauttimaan ja rentoutumaan kiitos.

(Enkä mitenkään nyt puolusta tässä Katjaa, hänellä on omat heikkoutensa)

Jos Ollin yksinpuhelut jätettäisiin ohjelmasta pois, niin tuosta pariskunnasta ei montaa minuuttia olisi kiinnostavaa materiaalia. Varsinkaan toisen jakson jälkeen. Istutaan hiljaa lentokoneessa, istutaan hiljaa sohvalla pelaamassa, toinen kävelee häämatkalla edellä ja toinen perässä, kauppaankin varmaan mentiin hiljaisuuden vallitessa, eikä sitä siten voitu näyttää, koska olisi ollut niin tylsää katsottavaa. Onneksi siis edes Olli puhuu, koska muutenhan heidän osuutensa olisi kuin mykkäfilmi.

Ovat kyllä itse väittäneet käyneensä ihan kiinnostavia keskusteluja eri aiheista. Ja että ovat käyneet baarissa pubivisassa Ollin kavereiden kanssa, sekin kävi jostakin jaksosta ilmi. Mieluummin minä sellaista katsoisin kuin Ollin analyyseja, joiden aikana Katja näyttää kiusaantuneelta.

(Ollista toiseen, muistaako kukaan, missä se ykköskauden Olli (Miian mies) asui? Joku sisämaakaupunki se oli.)

Monesti on niin, että ihminen olettaa toisesta (kumppanistaan siis) samaa kuin mitä ihminen itse kokee olevansa. Eli esim. voimakas aiheeton mustasukkaisuus monesti johtuu siitä, että se mustasukkainen itse katselee "aidan toiselle puolelle" ja on taipuvainen käyttäytymismalleihin, jotka johtaa pettämiseen. Ja siltä pohjalta olettaa, että toinenkin on samanlainen kuin itse on ja tuntee mustasukkaisuutta. Tai ihminen, joka kokee voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa, on monesti ihminen, joka on itse taipuvainen hylkäämään ihan pienistä asioista. Ja olettaa, että toinenkin on taipuvainen sitten hylkäämään ihan pikkuasioiden vuoksi ja alkaa pelätä että se toinen sitten hylkää. 

Toki aina näin ei ole, mutta monesti on. Ja tämä kuvio selittää sen, että miksi joku reagoi niin vahvasti asiaan, joka muiden silmissä näyttää täysin mitättömältä asialta tai asialta, jota ei edes ole siinä kohdin olemassa. 

Ihminen, jolla on ns. tunnetaitoja ja itsereflektiokykyä osaa tunnistaa tämän itsestään ja pystyy kehittämään itseään ja voi poistaa ongelman. Reflektiokyvytön ja tunnetaidoton taas on sokea itselleen ja reagoi vain vahvasti tunteen vallassa, ja kumppani joutuu siinä vieressä olemaan ihan hölmistynyt, että mistä prkeleestä nyt taas tuulee, eikä ongelma ratkea.  

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lukeekohan Heidi Vauva-palstaa?

Ei. Tämä on liian syvällinen palsta hälle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Se vaan ei toimi, jos ei tue toista ja Oskari pahentaa Heidin heikkouksia sen sijaan että osaisi tukea niissä. Samoin Heidin reagointi pistää Oskarin entistä pahemmin lukkoon ja kierre on valmis.