Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit Alttarilla Official 2019
Kommentit (7445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä rehellisesti mielipiteen kertojat eivät sitten kuitenkaan pidä itse siitä, kun heille kerrotaan heistä mielipide rehellisesti.
Minä pidän. Ainakin jos kysyn mielipidettä, haluan kuulla mielipiteen, en mitään huomaavaisia kehuja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä Ollin olisi pitänyt tehdä, kun Katja tulee hänen kotiinsa? Katja ei älyä sanoa mitään kivaa. Olli joutuu kerjäämään Katjalta reaktiota.
Miksi Katjan olisi pitänyt älytä sanoa jotain kivaa? Olli on laittanut kotinsa oman makunsa mukaan, eikö se riitä?
Itse olisin Ollina varmaan sanonut, että "Tällaista täällä nyt on. Jos on jotain mikä häiritsee sinua tai en ole huomannut ajatella tai haluat nyt olevan toisin, niin sano ihmeessä niin katsotaan mitä voin tehdä." Eli: Pääpaino olisi toisessa ja hänen mukavuudessaan, jonka haluan mahdollistaa olemalla joustava. Ei siinä että kerjään itselleni kehuja tai itsetunnon vahvistusta.
Sisustusmakuja on monenlaisia eikä kaikkien tarvitse pitää siitä millaista minulla on. Jos jollakin on erilainen maku niin ei se tarkoita että minun makuni on automaattisesti huono. Miksi siis pyytäisin arvosanaa?
Miksi toisen luo mennään kylään? Miksi ihmisille viedään tuliaisia? Miksi herkut laitetaan pöytään kun vieraat saapuvat? Miksi ruuasta kiitetään ruokailun jälkeen? Miksi kysytään ”maistuiko”? Miksi ihmiset siivoavat kotinsa ennen vieraita? Miksi aamulla kysytään nukuitko hyvin? entä viihdyitkö? Miksi kiitetään käynnistä ja saapumisesta?
Nämä on tällaista vierailukoodisanastoa, jotka siis monella sosiaalisesti taitamattomalta tai aspergeriltä jää tekemättä tai sanomatta.
Jos haluat vain rehellisen arvosanan, laitat kuvan tänne aaveelle ja pyydät arvostelun ja voit olla varma, että se haukutaan rehellisesti.
Pääpaino on molempien viihtyvyydessä. Kutsujen ja vierailijan. Mitä vieraammat ihmiset toisilleen sitä enemmän kannattaa pysyä näissä sosiaalisissa normeissa, eikä töksäytellä omia ja varsinkin ulkomailla ollessa ja vieraassa kulttuurissa. Hyvä käytös on hyvää käytöstä, eikä valehtelemista, vaikkei sitä suoraa ja rehellistä vastausta antaisikaan, jos joku tekee virheen ja kysyy jotain ei niin sopivaa.Kuuluuko vierailukoodistoon myös kysyä vierailta mielipidettä omasta asunnosta?
Noissa on kyllä paljon sellaista, mitä kieltämättä en ymmärrä. Tuliaiset varsinkin. Eikö melkein jokaisella ole jo liikaa tavaraa? En tosiaan kaipaa mitään tuliaisia. Viihtyvyyttäni parantaa, jos niitä ei tuoda.
Maistuiko-kysymys on vähän samaa sarjaa, kiusallinen, sillä ei kai siihen sovi oikein muuta vastata kuin että joo kiitos oli oikein hyvää. (Usein kyllä onkin, mutta entä jos ei olekaan?)
Mukavinta minusta on kyläillä kavereilla, joiden kanssa ollaan niin rennoissa väleissä, että minua varten ei tarvitse siivota tai erityisherkkuja.
Mutta kertoisitko esimerkin, miten voi valehtelematta antaa vastauksen, joka ei ole niin suora ja rehellinen? (Tämä on sitten oikeasti kysymys; tarkoitukseni ei ole väittää ettei onnistu, vaan haluan tietää, mitä oikein tarkoitat.)
Puhumme siis käytössäännöistä, etiketistä ja ystävällisyydestä. Tarkoitus on, että kaikilla on mukavaa. Siihen perustuu esimerkiksi small talk. Puhumme kevyitä kivoja asioita, jotta KAIKILLA olisi miellyttävää. Mikä tahansa vastaus joka ei pilaa tätä asiaa on silloin oikea. Tarkoitus ei ole, että sinä valehtelet ja silloin sinusta tuntuu pahalta, muttei sinunkaan vastauksesi kuulu olla, että toisesta taas tuntuu pahalta.
Lahjojen tarkoitus on ilahduttaa. Kysymysten tarkoitus on löytää yhteistä puhuttavaa.
Ehkä Olli kysyi asunnosta, koska halusi puhua siitä. Mutta Katja lopetti keskustelun tylysti. Jos Katja olisi halunnut miellyttää Ollia, hän olisi keksinyt jotain kivaa ja puhunut asunnosta. Vuorostaan Katja olisi ottanut mieleisensä aiheen esille ja siitä olisi puhuttu miellyttävään sävyyn. Joka ei siis tarkoita kuitenkaan valehtelemista.
Sinusta on mukavaa istua kaverisi muruisella sohvalla, mutta ehkä kaverisi ajattelee, että sinusta olisi mukavampaa puhtaalla sohvalla. Koska monet tykkäävät ja siivoaa sinua varten.
Mitä ruokaan tulee, niin voit aina kehua, jos et muuta keksi, että sinua varten on nähty vaivaa. Kiittää sitä et sitä valmistettiin myös sinulle tai tarjottiin tai, että ylipäätään kattoivat sinulle. Jos se on ihan kauheaa, niin kyllä emäntä tai isäntä tiedostaa sen eikä edes kysy. Jos muut syö hyvällä halulla kyse on vain sinun makuaistista ja silloin voit kehua ruokaa, vaikkei se ehkä sinun suussa ihmeellisestä maistunut. Kehut muiden puolesta. Eli maistuuko? "kaikille maistui selkeästi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heidi saa oman tosiTV-ohjelman tämän jälkeen. Siinä laukataan festareilla, sisustetaan kämppiä pinkillä, hörhöpitseillä ja kitch-esineillä.
Vierailija kirjoitti:
Pohdituttaa todella tuo kissan tiputtaminen lattialle. Jos ajattelee, ettei sellainen kestä päivänvaloa, niin tuskin sitä kameroiden edessä tekisi. Toki kissa putoaa jaloilleen, mutta silti merkillistä toimintaa...
Näen kaksi vaihtoehtoa: 1. henkilö ei käsitä millaisen kuvan siinä tulee antaneeksi katsojille 2. käsittää mutta ei välitä.
Kolmas vaihtoehto: Henkilö ei ole tottunut kissoihin, ei tiedä miten niiden kanssa ollaan.
Itse olen kissaihminen henkeen ja vereen, ja Katjasta kyllä paistaa se, ettei hänellä ole kissoista kokemusta. On voinut muissa yhteyksissä omaksua itsestäänselvyytenä, etteivät lemmikit saa oleskella tasoilla joilla käsitellään ihmisten ruokia, ja toimi sen mukaisesti. Eli ei ole tullut mieleenkään, että kissan pudottaminen keittiön työtasolta olisi jotain sellaista mikä ei kestä päivänvaloa. Poistetaan eläin sieltä minne se ei kuulu, that's it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi puolustavat ihmiset. Kertokaa nyt, että miksi teidän mielestä siitä että ei kertonut napiksesta, niin sai saada niin kovat kilarit! Joo se ehkä loukkasi tunteita, mutta kertokaa että miksi siitä oli teidän mielestä hyväksyttävää suuttua noin suunnattomasti.
Kun luin tuon Napakymppijutun niin jostain syystä minäkin ajattelin heti, että eiiiiii ja hyiiii, mutta nyt kun olen lukenut näitä tekstejä, niin ehkä johonkin ohjelmaan osallistuminen ei pitäisi olla niin kauheaa. Ei edes Napakymppiin.
Sitten kun luin miten tilanne oli edennyt, tilanne muuttui ällöksi. En haluaisi kuulla tai netistä lukea jälkikäteen oman mieheni jotain seikkailuja, muiden kommentointia ja naureskelua juhlissa ja lehtien palstoilla. Koska varmasti siinä vaiheessa, kun hänelle kerrottiin, hän googlasi ja otti selvää kaiken mitä Napakympistä ja Oskarista kerrottiin.En tiedä miksi itselleni mieheni maine on jotenkin niin tärkeä asia ja mielestäni Oskari minusta tahrasi omaansa tuolla napakymppiseikkailulla. Mutta tiedän, että tästä moni on varmasti eri mieltä ja moni taas samaa kanssasi. Vai mitä mieltä nämä asiantuntijatehtävissä olevat ovat ? Muuttaisiko se mitään heidän urallaan, kun googlaamalla löytyisi vastaavat jutut kuin Oskarista löytyy?
Pyrin myös pitämään huolta omastani ja ehkä ne arvot ovat taas perua kotoa. Minun maailmassani häntäheikit ynnä muut eivät vaan nauti suurta arvostusta, vaikka niissä omissa piireissään, he voivatkin olla kukkulan kuninkaita.
Reagoiko Heidi liian vahvasti? En tiedä. En ole nähnyt kuin klipin ja siinä ei edes huudettu. Kunhan pyydettiin avainta, mikä nyt on minusta aika pientä. Se on vaan merkki, että pidetään kunnon hajurakoa ja tästä lähtien kaikkeen mikä liittyy reviireihin ja ollaan palattu pisteeseen, jossa on taas joka kerta ja erikseen pyydettävä lupaa sen sisäpuolelle tulemiseen.
Minusta päinvastoin monet reagoivat täällä, Heidin reagointiin liian voimakkaasti. Draama on minusta vähän enemmän kuin mitä Heidin käytös on ollut. Mitään ei ole heitelty, ketään ei ole nimitelty, eikä edes ääntä korotettu, joten kovin suurta draamaa ja kilareita en oikein osaa nähdä.Avaimen ottaminen toiselta pois ei ole millään tavalla pientä. Vaikka sen tekisi kuinka ääntä korottamatta ja tavaroita heittelemättä (miten sinulle tulee edes mieleen mainita nämä jotenkin myönteisinä asioina, nehän ovat itsestäänselvyyksiä!). Mieti nyt vähän, mitä puhut.
Minusta se on suht pientä. Se on helposti peruttavissa oleva asia, Se ei ole henkilöön millään tavalla menevää. Oskarilta otettiin vain määrätty etu pois. Tällaista tapahtuu perheissä joka päivä. Lapselta otetaan kännykkä pois. Teiniltä viedään viikkoraha. Vaimoa ei viedä riidan jälkeen autolla jumppaan tai miehen paitoja ei silitetä ryyppyputken jälkeen. Kaikenlaista etua, joka on annettu ja sitten huonon käytöksen jälkeen otetaan pois. Koska sitähän avain Heidin kotiin oli. Pieni etu, ettei Oskarin tarvinnut soittaa ovikelloa ja odottaa, että Heidi tulee avaamaan.
Asunto nyt kuitenkin on Heidin, ei heidän yhteinen ja hänellä on oikeus päättää ketä siitä saa hyötyä.Mieheni veisi minut tarvittaessa vaikka kesken riidan jumppaan ja minä puolestani silitän mieheni paidat, vaikka olisin miten vihainen. Koska me olemme aikuisia ihmisiä, tasavertaisia eikä meillä ole oikeutta jaella rangaistuksia toisillemme tai pyrkiä muuttamaan toisen käytöstä. Meillä toiseen vaikutetaan puhumisen kautta, kertomalla miltä itsestä tuntuu. Ainoastaan lapsille tulee seuraamuksia, jos rikkovat toistuvasti perheemme sääntöjä. Tämä siksi, että vanhempina meillä on jonkinlaista auktoriteettiä ja valtaa, jolloin etujen poisottaminen on luonnollisempaa.
Se on tietenkin kivaa teille, mutta kaikki me tiedämme, että monessa parisuhteessa Heidin käyttämä "edut pois" on erittäin käytetty keino. Se ei ole mitenkään harvinaista ja vain Heidin tekemää. Se on määrätynlaista valtapeliä ja siksi sitä käytetään, koska se toisinaan myös toimii. Jossain tapauksessa se saattaa mennä henkisen väkivallan puolelle, mutta sellaista se ei kyllä Heidin ja Oskarin kohdalla vielä ollut. Heidillä oli oikeus muuttaa mielensä kenellä hänen kotinsa avain on ja kenellä ei. Yhteisen kodin kohdalla taas ei. Enkä käsitä kuinka voitte puolustaa tämän oikeuden poisviemistä Heidiltä.
Tietenkin ihmisellä on oikeus ottaa oman kotinsa avain muilta ihmisiltä jotka ei siellä oikeasti asu. Mutta parisuhteessa se tarkoittaa eroa. Jos sillä on tarkoitus kouluttaa tai osoittaa mieltä eikä erota niin se on henkistä väkivaltaa kuten mykkäkoulukin.
Emme me tiedä mitä se tarkoitti Heidille. Oliko se ero vain aikalisä vai valtataistelu ja alistaminen? Eri parisuhteissa eri asiat saavat erilaisia merkityksiä. Ei ole mitään yhtä ja ainoaa parisuhde dynamiikkaa. Avaimia voidaan ottaa pois mistä syystä tahansa, etkä sinä ulkopuolisena tiedä todellista syytä.
Muutama havainto:
1) Ihmiset luulevat tietävänsä miten tilanne on edennyt Heidin ja Oskarin välillä, vaikka tietävät, että meille on näytetty asioista ehkä 2 %.
2) Heidin kertomasta pystyi päätellä, että edes Napakymppi-salailu ei sattunut niin paljon kuin se, että Oskari ei halunnut pahoitella salailua sen paljastuttua Heidille, vaan kaikesta päätellen vähätteli asian merkitystä ja Heidin pettymystä.
3) Palstalaisista suurempi osa ymmärtää Oskarin paremmin passiivis-agressiivisuutta kuin Heidin avointa aggressiivisuutta.
4) Sen sijaan että keskitytään ihmettelemään miten joku voi suuttua Napakymppiin osallistumisesta, pitäisi fokus olla jälkitilanteen hoitamisessa, ja Oskarin (ja myös hänen puolustelijoiden) täytyisi pystyä myöntämään, että keskustelutaidot eivät näytä olevan miehen vahvuusaluetta.
5) Selkeän kokonaiskuvan hahmottaminen on hankalaa kun olemme Heidin ja Oskarin monologien varassa. Emme ole juuri nähneet riidan laukaisseita tapahtumia tai itse riitoja, vain jälkitilanteita, kun Heidi on jo menettänyt toivonsa sen suhteen että Oskari ymmärtäisi mikä on jutun ydin.
6) Asiat ja ihmiset eivät ole mustavalkoisia. Asetelmassa ei ole hyvää ja pahaa, on vain kaksi ihmistä, joilla on puutteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollia kohtaan on väärin, että hänelle yritetään ujuttaa vastuuta Katjan ihmisenä kasvamisesta. Ei toiselle voi sanoa, että hänen pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, että puoliso oppisi jotakin. Ei varsinkaan tällaisessa ohjelmassa, jossa kaksi vierasta aikuista laitetaan yhteen ja joissa molempien pitäisi olla halukkaita tutustumaan toiseen ja kasvamaan itse ihmisenä. Minusta Olli pärjää oikein hienosti. Hän on ehkä kiltti ja kiltteys ei tietenkään aina ole hyväksi, mutta jokaisella meillä on huonot puolemme. Paremminkin sanoisin, että Katjan pitäisi pystyä ajattelemaan, miltä Ollista mahtaa tuntua, kun hän on tällainen jääprinsessa.
Katja taitaa olla malliesimerkki sellaisesta "itsenäisestä ja vahvasta" naisesta, joka kuvittelee olevansa parempaa kuin on. Siinä unohtuu muut, kun keskittyy olemaan itsenäinen ja vahva. Itse näen, että Olli on itsenäinen ja vahva, sillä hän tulee toimeen omillaan, ymmärtää millainen tyyppi oikein on, mutta samalla oman vastuunsa toisista ihmisistä. Herkkyys on vahvuutta, älykkyyttä ja kykyä ymmärtää, mitä ympärillä oikein tapahtuu.
Omien tunteiden ilmaisu avoimesti ja omista rajoista kiinni pitäminen on vastuullista ja aikuismaista käytöstä - ei suinkaan vastuun ujuttamista toiselle. Se, jos tuota ei tee vaan odottaa toisen automaattisesti kohtelevan itseä oikein, on vastuun sälyttämistä sen toisen harteille. Ihmisiä on erilaisia ja toiveemme ja tapamme vaihtelevat. Keneltäkään ei voi edellyttää sen ymmärtämistä automaattisesti, miten joku toinen ihminen haluaa itseään kohdeltavan, vaan erityisesti tutustumisvaiheessa (mutta muulloinkin) vastuu sen kertomisesta toiselle on jokaisella ihmisellä itsellään.
Tämä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin, myös niihin joissa kumpikaan ei ole sosiaalisesti kömpelö. Se, että ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta omasta onnellisuudestaan parisuhteessa, on yksi tavallisimpia syitä parisuhteiden ongelmiin.
Jos tutustut ihmiseen joka alusta alkaen töksäyttää sinulle ilkeästi ja kun olet tilanteessa, missä sinun olisi erittäin tärkeää tutustua tuohon ihmiseen hyvin, kuinka reagoit? Olli taisi saada näpeilleen Katjalta heti alusta alkaen. On todennäköisesti hillitympi tylytyksessään silloin kun kamerat käy, mutta Ollin myöhemmistä kommenteista saa kuvan, että tylytetty on. Miten Olli olisi voinut toimia tuossa vaiheessa? Luovuttaa heti, sanoa ettei jaksa kuunnella tuollaista paskaa? Mitä siitä olisi seurannut, orastava parisuhde? Vai yrittääkö antaa toiselle aikaa tottua tilanteeseen pitämällä ne omat tunteet hieman piilossa? Oskarilla sama ongelma tuon Heidin kanssa, tuossa nainen dominoi tunnemyrskyllään kun Katja dominoi tylytyksellään. Lopputulos molemmissa sama, parisuhteelle ei anneta edes mahdollisuutta. Katjakin keskittyy omiin ahdistuksiinsa, Ollin tehtäväksi jää kuunnella ja tukea. Oikeassa elämässä tuollaisissa tilanteissa niin Oskari kuin Olli olisivat kohteliaasti hyvästelleen naiset ensimmäisten treffien jälkeen.
Kysyt, kuinka reagoin. Reagoin sanomalla heti ensimmäiseen tylytykseen jotain tällaista: "Oho, tulitpa sanoneeksi tiukasti! Joku herkempi voisi tuollaisesta vaikka loukkaantua. Onko tämä sinulta ihan tietoisesti valittu tyyli vai miten?" Kysyisin tämän myönteiseen sävyyn, niin että toisen olisi mahdollisimman helppo kertoa, mitä oman reaktion taustalla mahdollisesti on.
Jos tylytystä tulee lisää, ja olen jo saanut vähän kiinni siitä mistä se johtuu, saatan alkaa keskustella tilanteista siitä näkökulmasta. Katjalta voisin esimerkiksi kysyä, onko hänellä kovin vaikea olla ja haluaako hän jutella asiasta (samalla koskettaisin kevyesti, ja katsoisin silmiin lämpimästi). Siis alkaisin puhua asiasta tylytyksen takana, enkä siitä aiheesta, mitä tylytys kulloinkin sattuu koskemaan, koska se ei ole olennaista.
No voi nyt helvetti. Kuka jaksaa elää tuollaisen oman elämänsä psykoterapeutin kanssa? Kommunikointi, käytöstavat ja ystävällisyys on hyviä juttuja, mutta sä kyllä vedät täysin överiksi.
Itse tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta jos mun mahdollinen uusi kumppanini alkaisi lässyttämään tuohon tyyliin, niin sais kyllä lähteä samantien sinne mistä on tullutkin.
No käyttäydytkö sitten itse Katjan tyylisesti? Jos et, tällaista tilannetta ei välttämättä koskaan tulisi sinun kanssasi. Tässä kysyttiin miten tuohon tylytykseen voi reagoida muuten kuin jäämällä tossun alle tai raivostumalla.
En ole tuo jolta kysyt, mutta jos nyt vaikka tuota kauppakassicasea ajatellaan, niin välitön reaktioni olisi ollut kysyä, haittaako se jotenkin jos on paljon kasseja mukana, kun jaksan kyllä kantaa ne. Ja näin koska minulla oli tuossa kohtauksessa päällä ihmetys. En varmaan olisi edes ajatellut että toinen tylyttää kun olin niin hämmästynyt.
Käyttäjä28623 kirjoitti:
Olli vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä ja osaa hyvin analysoida Katjan oikuttelua..
Ja tässä se analyysi: "Se, miksi mä kiukuttelen tai miksi mä näen Katjan kommentit negatiivisina, johtuu mun omista pettymyksistä."
Olli on vielä fiksumpi kuin luulit: Ei analysoikaan Katjan oikuttelua, vaan omaansa.
Ja on sillä toinenkin analyysi, eli haluaakin ehkä enemmän parisuhdetta kuin Katjaa sinänsä. Tainnut Katjakin arvella jotain sen suuntaista?
Ks. https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/ensitreffit-altt…
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa sen kummemmin Oskarin ja Heidin käyttäytymiseen tai suhteeseen, mutta minua hämmentää nämä monien kirjoittajien kommentit Oskarista ja Napakympistä. Siis nämä, joissa sanotaan, että ihan yhdentekevä asia tai ei varmaan tullut edes mieleen tai jotain vastaavaa.
Onko teistä oikeasti tv- ohjelmaan osallistuminen aivan arkipäiväinen asia? Vaikka tosi-tv:n aikaa eletäänkin, niin edelleenkään valtaosa ihmisistä ei mene tv-ohjelmiin, eikä Oskarikaan käsittääkseni ole mikään vakituinen esiintyjä telkussa.
Jos olisin itse ollut mukana ohjelmassa A ja olisin nyt tekemässä ohjelmaa B, niin en usko, että olisi mitenkään mahdollista, että ohjelma A ei tulisi missään vaiheessa mieleeni tehdessäni ohjelmaa B, ihan vaikka jo tv-kameroidenkin takia
Ja varmasti on tullut Oskarillekin. Eri asia tietysti haluaako siitä puhua Heidille vai ei. Pointtini siis on, että Oskari teki ihan tietoisen valinnan olla kertomatta (ainakaan siis toistaiseksi). Tämä tietysti sinänsä ok. Mutta kun näistä kommenteista saa sellaisen käsityksen, että telkussa käyminen olisi melkein sama kuin kaupassa käynti. Eihän niitä nyt erikseen muista enää parin vuoden päästä. :D:D Ihanko varmasti näin?
Minä olen ollut pari kertaa tv:ssä. Mm. kerran minusta tehtiin noin tunnin mittainen haastattelu. En usko että tulisin maininneeksi asiasta kumppanilleni jos osallistuisin tähän ohjelmaan. Se ei näyttele elämässäni mitään erityisempää roolia, vaan on ihan yksi vähäpätöinen asia muiden joukossa, vaikka ei täysin kaupassa käyntiä vastaakaan.
Minulla on myös Mensa-tason ÄO, mutta siitäkään en erikseen mainitsisi kumppanilleni, samasta syystä. En vain pidä sitä niin tärkeänä tai muutenkaan olennaisena asiana, että tulisi mieleen ottaa se puheeksi.
Sen sijaan äidilleni nuo molemmat mainitut asiat ovat niin tärkeitä ja painavia, että hän todennäköisesti mainitsisi niistä uudelle kumppanilleen ensi tilassa, vaikka ne eivät edes koske häntä itseään, vaan hänen tytärtään! :D Eri ihmiset pitävät erilaisia asioita eri tavalla tärkeinä.
Eikö muuten Heidi kutsunut ohjelman alussa Oskaria "herra A:ksi"? Entä jos Oskari päätteli tästä, että Heidille on jo etukäteen kerrottu tuosta Napakymppijutusta? Kun Heidi ei sitten ottanut asiaa sen enempää puheeksi, Oskari on voinut ajatella että se on Heidille yhtä vähäpätöinen asia kuin hänelle itselleenkin.
Minusta taas olisi aivan käsittämätöntä ettei puolisoni mainitsisi sellaista asia, että häntä tullaan haastattelemaan tunnin ohjelmaa varten tai että hän oli pari vuotta aiemmin käynyt matkalla voitettuaan jossain telkkuohjelmassa. Ehkä elämäni on vaan niin tylsää ja tasaista, ettei muutamassa vuodessa nyt niin ihmeellisyyksiä tapahdu, että tuollaiset jutut unohtuisi tai muuttuisi ihan pikkujutuiksi, eikä tulisi vertailtuna sitä uutta ja vanhaa kokemusta keskenään ja kerrottua sitä puolisolle varsinkin kun yhdessä tekisimme jotain vastaavaa., kuten telkkuohjelmaa.
En puhuisi varmasti tuotannon asioista telkkukameroille, mutta varmast kun eivät olisi paikalla juttelisin aiheesta puolison kanssa.Ihmisillä erilaiset arvostukset asioille, ja osaan ammateista kuuluu julkisuus. Olen itsekin ollut sekä asiantuntijana TVssä, että pitkässä henkilöhaastattelussa asiantuntijuuteen ja persoonaan liittyen. Meni pari vuotta seurustelun alusta ennen kun nuo tulivat puheeksi nykyisen mieheni kanssa. Mutta juuri kuin tuo jolle viestisi osoitat, minunkin vanhempani muistavat nuo paremmin kuin minä. Ja kuten joku jo arveli, Heidin epävarmuus saattaa hyvinkin laittaa miettimään mitä uskaltaa kertoa ettei lisää hankaluuksia.
Me emme puhu jostain Brad Pittistä, Vappu Pimiästä tai televisiojuontajista, joille haastattelut ja julkisuus on arkea, vaan ihan vaan Oskarista. Ihmisestä, joka on suht tavis, eikä mikään asiantuntija, joka paistattelee julkisuudessa ja julkisissa tilaisuuksissa vähän väliä.
Meni varmasti pari vuotta ennen kuin tuli puheeksi, koska mitään samaan asiaa liittyvää ei esille tullut, mutta jos miehesi olisi kaksi viikkoa tapaamisesi jälkeen tai vaikkka ihan kolme päivää sinuun tutustumisesi jälkeen mennyt telkkuun johonkin ohjelmaan, niin sinulle ei olisi tullut mieleenkään jakaa omia aiempia kokemuksiasi asiasta? Olisit leikkinyt tai unohtanut ja ollut, kuin kyseessä olisi ihan uusi ja tuntematon asia sinulle, nämä teeveetuotannot ja kaikki siihen liittyvät asiat?
Outoa, että nytkin edes muistit koko jutun. Kuka nyt tuollaista muistaa enää parin vuoden jälkeen? Niin vai?Oskari on ihminen, "joka on suht tavis, eikä mikään asiantuntija, joka paistattele julkisuudessa ja julkisissa tilaisuuksissa vähän väliä."
Jep, oskari näkyi kymmenen minuuttia telkkarissa kaksi vuotta sitten, ja heti perään vuonna 2019.
On ylipäätään ihme, että hän saa kadulla kulkea rauhassa ilman, että on sata fania ympärillä pyytämässä nimmaria.
Ja selvennykseksi: tämä oli sitten sarkasmia. Kaikki kun ei sitäkään tunnu ymmärtävän.😃
Juuri näin. Ja ensi treffeihin osallistujat nyt suhtautuvat mediaan keskimääräistä positiivisemmin kun ovat valmiita TVssä naimisiin menemään. Useat pitävät julkista blogia/instaa, ovat toimineet tvssä (esim. Mia chatjuontajana) jne. Ei joku tv esiintyminen nyt ole mikään tajunnan räjäyttävä kokemus, ei vaikka olisi ollut siellä asiantuntijana eikä erityisesti jos on mukana hupimielisessä kilpailussa kuten napakymppi, onnen pyörä...
Ja nämä ovat juuri ne samat, jotka listaisvat nämä asiat CV:hen ja selittelisivät baarijonossa, ”etkö tiedä kuka olen?”
Millainen ihminen hakeutuu tietoisesti julkisuuteen ja sitten muka ”unohtaa” sen ja alkaa leikkiä ihan kotihiirtä?
Asiantuntijat haetaan kotoa, mutta näihin hupiohjelmiin osallistujat haluavat myös sen julkisuuden osana sitä kokemusta, koska muutenhan he menisivät johonkin yksityiseen, seuranhakutoimistoon tai johonkin selektoivaan nettiiappiin, ei televisioon. Eikä ainakaan muutamaan otteeseen.Vaikka Oskar on tavis, hänen televisiokokemuksensa ei ole sama kuin Veeti 7v., jota haastatellaan ylen uutisiin, miltä ensimmäinen koulupäivä tuntuu. Veeti ei ymmärrettävästi ehkä muista koko juttua edes puolen vuoden päästä.
Oskar taas on ollut fyysisesti paikalla ja jopa voittanut kyseisen ohjelman ja lähtenyt sen ansioista matkalle. Hänestä on kirjoitettu jopa lehteen asiasta. Mutta hups, unohtanut koko asian ihan kokonaan vaikka televisiokamerat ympärillä ovat muistuttamassa häntä kuvaamisesta lähes joka päivä.
Kyseessä ei ole muistavatko muut Oskarin vaan miksei Oskari muista asiaa tai miksei se ole hänestä tarpeeksi kiinnostavaa kerrottavaksi, mutta oli sitä kuitenkin osallistuttavaksi ja kerro siitä Heidille, kun vastaava tilanne on taas päällä?
Napakymppi ei ole mikään Tempparit. Napakympissä istutaan vaatteet päällä studiossa ja jos käy säkä, käväistään matkalla. Useimmiten lienee matka ja hauska kokemus telkussa olosta se varsinainen syy. Muuten oltais tosiaan siellä treffipalstalla piilossa ja ehkä samaan aikaan ollaankin.
Jos heti kertoo, että olenpa muuten ollut telkkarissa ennenkin, se voidaan tulkita makeiluksi ja haluksi puhua itsestä sen sijaan, että olisi kiinnostunut siitä toisesta. Varsinkin kun kyseessä oli vain pieni piipahdus ties kuinka monen osallistujan joukossa. Julkisuudessa käytetään etuliitteitä tif-joku ja bb-joku, mutta napakympissä ollaan liian vähän aikaa, jotta se tekisi ihmisestä puolijulkun.
Heidistä toivoisin uutta unelmien poikamiesnaista. On sen verran dramaattinen henkilö, ettei ainakaan olisi tylsä ohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä28623 kirjoitti:
Olli vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä ja osaa hyvin analysoida Katjan oikuttelua..
Ja tässä se analyysi: "Se, miksi mä kiukuttelen tai miksi mä näen Katjan kommentit negatiivisina, johtuu mun omista pettymyksistä."
Olli on vielä fiksumpi kuin luulit: Ei analysoikaan Katjan oikuttelua, vaan omaansa.
Ja on sillä toinenkin analyysi, eli haluaakin ehkä enemmän parisuhdetta kuin Katjaa sinänsä. Tainnut Katjakin arvella jotain sen suuntaista?
Ks. https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/ensitreffit-altt…
.
Voi kun heidilläkin olisi samanlainen kyky itsereflektioon kuin ollilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdituttaa todella tuo kissan tiputtaminen lattialle. Jos ajattelee, ettei sellainen kestä päivänvaloa, niin tuskin sitä kameroiden edessä tekisi. Toki kissa putoaa jaloilleen, mutta silti merkillistä toimintaa...
Näen kaksi vaihtoehtoa: 1. henkilö ei käsitä millaisen kuvan siinä tulee antaneeksi katsojille 2. käsittää mutta ei välitä.
Kolmas vaihtoehto: Henkilö ei ole tottunut kissoihin, ei tiedä miten niiden kanssa ollaan.
Itse olen kissaihminen henkeen ja vereen, ja Katjasta kyllä paistaa se, ettei hänellä ole kissoista kokemusta. On voinut muissa yhteyksissä omaksua itsestäänselvyytenä, etteivät lemmikit saa oleskella tasoilla joilla käsitellään ihmisten ruokia, ja toimi sen mukaisesti. Eli ei ole tullut mieleenkään, että kissan pudottaminen keittiön työtasolta olisi jotain sellaista mikä ei kestä päivänvaloa. Poistetaan eläin sieltä minne se ei kuulu, that's it.
Miten ihmeessä kissan häätäminen tiskipöydältä voisi olla asia, joka "ei kestä päivänvaloa"? On päivänselvää, ettei kissalla käy kuinkaan ja suuremmalla todennäköisyydellä ei käy ihmisillekään, kun kissa sieltä häädetään.
Itse pidän Katjaa ilmeettömänä ja tylsänä töksäyttelijänä enkä inhoa kissoja, mutta kissan karvoja ruuassa ja ruoka-astiossa kyllä.
Anniina on ihana ja Villekin silloin kun ei röhönauruhihittele. Oon kuitenkin miettinyt Villen aitoutta. Tuo nauru tuntuisi roolilta ja ammatti taisi olla businessenkeli. Kertoo firman olevan vielä suht alkuvaiheessa ja siksikin olevan välillä stressaavaa ja pitää tehdä paljon töitä. Mikä hän oikein on miehiään ja miltä alalta. Toivon tosi kovasti, että on aito ja rehellinen, eikä niin sopiva Anniinalle vain siksi, että pystyy miellyttämään ja mukautumaan aikansa saadakseen mitä haluaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut uskomaan siihen, että ohjelmaan valitaan yksi ns ’huono’ matc, yksi ’riski’ ja yksi hyvä matc. Jos miettii jokaista kautta, näin on ollut! Sarja olisi muuten tylsä! Siksi yksi pari jatkunut joka kaudelta, se ’riski’ joskus yrittänyt seuraavan vuoden .... ja se yksi nuollut haavoja.
Höpö höpö. Noilla asiantuntijoilla on nimittäin pakko olla niin korkea työmoraali, että eivät tee tuolla tavoin.
Sarjan avioitujat ovat kuitenkin oikeita eläviä ihmisiä, joita he koettavat auttaa parisuhdeasioissa, aivan kuten normaalistikin työssään tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Heidin esittelytekstiä maikkarin sivuilta alkusyksystä:
"Puolisona Heidi toivoo olevansa kuunteleva ja tukeva. Hän mainitsee kuitenkin, että vaikka hän tykkää keskustella, hänen on usein vaikea ottaa ikäviä asioita puheeksi. Hän toivoo, että puoliso voi hänen seurassaan kokea tulevansa hyväksytyksi ja pidetyksi juuri sellaisena kuin on. Suhteelta hän toivoo rentoa yhdessä oloa, matkustelua ja musiikkitapahtumissa käymistä yhdessä."
Rento yhdessäolo, matkustelu ja musiikkitapahtumat... minä olisin luullut, että käydään Milanon La Scalassa tai edes Savonlinnan oopperajuhlilla. En kyllä olisi osannut tulkita "rentoa yhdessäoloa" mojito-ämpäreiden kittaamiseksi 60000 festarivieraan kanssa jossain keskellä Etelä-Pohjalaista peltoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä28623 kirjoitti:
Olli vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä ja osaa hyvin analysoida Katjan oikuttelua..
Ja tässä se analyysi: "Se, miksi mä kiukuttelen tai miksi mä näen Katjan kommentit negatiivisina, johtuu mun omista pettymyksistä."
Olli on vielä fiksumpi kuin luulit: Ei analysoikaan Katjan oikuttelua, vaan omaansa.
Ja on sillä toinenkin analyysi, eli haluaakin ehkä enemmän parisuhdetta kuin Katjaa sinänsä. Tainnut Katjakin arvella jotain sen suuntaista?
Ks. https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/ensitreffit-altt…
.
Minusta tuon Ollin sanomisen parisuhteesta voi myös tarkoittaa niin, että hyvän parisuhteen voi muodostaa tahdolla, sitähän alttarilla kysytään, että tahdotko.
Tsekkilistan mukainen unelmapuoliso ei takaa mitään, koska parisuhde on kommunikaatiota ja yhteistyötä. Se paras puoliso voikin löytyä siitä henkilöstä, joka ei ole se haavekuvaihminen.
Tuolla joku ehdotti vitsinä, että Heidi olisi seuraava unelmien poikamiestyttö( mikä sanahirviö) vanhapiika siis.
Ainoa ongelma olisi se, että yhtäkään miestä ei ilmoittautuisi mukaan.
Jos taas on niin, että etukäteen ei tiedä kuka on " poikamiestyttö" niin asian valjettua lähtisivät miesehdokkaat nopeasti pakoon.
Sinkkumies 38
Vierailija kirjoitti:
Muutama havainto:
1) Ihmiset luulevat tietävänsä miten tilanne on edennyt Heidin ja Oskarin välillä, vaikka tietävät, että meille on näytetty asioista ehkä 2 %.
2) Heidin kertomasta pystyi päätellä, että edes Napakymppi-salailu ei sattunut niin paljon kuin se, että Oskari ei halunnut pahoitella salailua sen paljastuttua Heidille, vaan kaikesta päätellen vähätteli asian merkitystä ja Heidin pettymystä.
3) Palstalaisista suurempi osa ymmärtää Oskarin paremmin passiivis-agressiivisuutta kuin Heidin avointa aggressiivisuutta.
4) Sen sijaan että keskitytään ihmettelemään miten joku voi suuttua Napakymppiin osallistumisesta, pitäisi fokus olla jälkitilanteen hoitamisessa, ja Oskarin (ja myös hänen puolustelijoiden) täytyisi pystyä myöntämään, että keskustelutaidot eivät näytä olevan miehen vahvuusaluetta.5) Selkeän kokonaiskuvan hahmottaminen on hankalaa kun olemme Heidin ja Oskarin monologien varassa. Emme ole juuri nähneet riidan laukaisseita tapahtumia tai itse riitoja, vain jälkitilanteita, kun Heidi on jo menettänyt toivonsa sen suhteen että Oskari ymmärtäisi mikä on jutun ydin.
6) Asiat ja ihmiset eivät ole mustavalkoisia. Asetelmassa ei ole hyvää ja pahaa, on vain kaksi ihmistä, joilla on puutteensa.
Miksi sinä jankkaat asiaa? Olet selkeästi eri linjoilla suurimman osan kanssa, eikä siinä mitään. Anna myös meidän pitää mielipiteemme. Se, mitä itse nyt tähän napakymppi-asiaan enää jaksan kommentoida, on se, että en minäkään välttämättä kovin mielelläni "pahoittelisi salailua", jos sille itse asiallekin olisi naureskeltu tai raivostuttu siideripäissään muiden ihmisten läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Voi kauhistus. Järkytyin ihan tosissaan tästä Heidin ja Oskarin kahvituokiosta, jossa Heidi esittelee Provinssikuvia ja tarinoita kuin joku teini konsanaan. En ymmärrä miten vaikea Heidin on hahmottaa MIKSI Oskari ei jaksa innostua näistä hänen hehkutuksistaan. Provinssi oli kuitenkin Oskarin mukaan "ainoa festari jossa hän suostuu käymään" (näin mainitsi jossain ensimmäisissä jaksoissa) ja Oskarilla jäi Provinssi väliin tämän riidan vuoksi. Oli ihan uskomattoman vaikea katsoa miten pahalta Oskarista tuntui sekä terapiatapaamisessa että tässä Provinssihehkutuksessa.
Siis mitä kuvia näytti? Koska? Eivätkö noi kaksi eronneetkaan sen napakymppikeissin jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Toi Heidi on joskus ollu mun kans samassa duunissa. Hirvee ihminen. Lellitty ja huonokäytöksinen. Varmaan ainoo lapsi.
Jostakin kumman syystä uskon sinua täysin👍
Vierailija kirjoitti:
Se mikä taas monessa näissä Ea-ohjelmissa yllättää kuinka vaikeaa monelle naiselle on, että heitä kohdellaan hyvin. Ja mitä hienommin kohdellaan, sen kauheammalta se heistä vaikuttaa tuntuvan. Se tulee myös esille joistain tämän ketjun kirjoittajien kommenteista.
Kuinka kukat, rakkaudentunnustukset, huomionosoitukset, kehut ja lahjat tuntuvat lähes pahalta vastaanottaa. Johtuuko se jostain harmaahiirisyndroomasta, ettei kestetä edes sen oman puolison keskikohteena olemista?
Heh, tuon mukaan olisin ihan ea-vaimomatskua :D. En nimittäin piittaa tuollaisista huomionosoituksista pätkän vertaa.
Haluan kyllä olla puolison huomion keskipisteenä, mutta sillä lailla, että hän kuuntelee mitä minulla on sanottavaa. Että voidaan jutella yhdessä asioista, jotka kiinnostavat, ja että toista kiinnostavat ajatukseni. Se olisi sitä hyvinkohtelua minulle.
Miksi juuri naisen kuuluisi haluta saada niitä kukkia? Milloin viimeksi annoit kukkia miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Katjakin lopulta. Jonkun espoolaisen rivi-insinöörin. Häät maistraatissa ruokatauolla ja häämatka Torontoon tai ehkä junalla Pietariin.
Ja joo, itsekin kyllä mieluummin menisin maistraatissa naimisiin kuin kaavamaisin ea-häämenoin.
Ei voi olla totta... Onko tämä uusimmassa jaksossa, siinä joka tuli viime yönä cmoreen?