Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa Katjalla ja Ollilla oli mahdollisuus parisuhteeseen. Heillä tuntui synkkaavan häissä, eikä mitään ilmeistä inhoa ollut ilmassa. Ollin mielestä Katja oli hurmaava morsian. Katja oli ilahtunut, että Olli oli fiksu ja koulutettu.

Et voi olla tosissasi, jos ajattelet että nämä mainitsemasi asiat ratkaisevat.

Itse olen ollut parisuhteessa jossa kumpikin oli todella ihastunut toiseen ja molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen. Meillä oli paljon, paljon paremmat lähtökohdat kuin Katjalla ja Ollilla, ts. näimme toisissamme paljon enemmän myönteistä. Terapiassakin käytiin jne.

Silti meillä paljastui olevan siinä määrin isoja fundamentaalisia eroavaisuuksia, että jouduimme toteamaan ettei suhde vain toimi. Noiden asioiden muuttaminen - tai sitten se että toinen olisi opetellut hyväksymään ne toisessa aidosti - olisi vaatinut vuosien tai ehkä jopa kymmenen vuoden terapeuttista työskentelyä. Kyllä siinä tilanteessa on fiksumpaa vain todeta, että on parempi etsiä sellainen kumppani jonka kanssa yhteen hioutuminen onnistuu hieman nopeammin. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä.

Koska toista aivan samanlaista ihmistä ei ole olemassa, tämän tyyppisillä ihmisillä tulee aina olemaan vaikeuksia parisuhteessa tai omien lasten kanssa tai työkavereiden. Se ettei kyetä ihan aidosti hyväksymään muita, kun niitä omia tapoja vie lopulta aina riitoihin tai eroon. Siksi toistet eivät vaan koskaan tule saamaan onnellista parisuhdetta tai ihmissuhteita loppuelämäkseen.

Ei hyväksytä kauppakassia, ei pitsatäytettä, ei iltavirkkuutta tai vaikka toisen höpöttämistä. Meillä on tosiaan vain yksi elämä ja monella se tulee kulutettua sinkkuna, koska vain oma tapa kelpaa ja joko toinen tekee samalla tavalla tai tekee jossain muualla jonkun toisen kanssa sillä toisella tapaa.

Meillä ei ollut kysymys kauppakasseista vaan persoonallisuuden piirteistä, joiden muuttaminen on hidasta tai mahdotonta, samoin myös niiden hyväksyminen toisessa. Väitätkö tosissasi, ettei tällaisia piirteitä voi olla? Silloin tulet samalla väittäneeksi, että ketkä tahansa kaksi mieleltään tervettä ihmistä sopivat keskenään parisuhteeseen, kunhan vain opettelevat hyväksymään toistensa tavat.

Syy, miksi Katjalle ja Ollille tulee kinaa pikkuasioista, voi johtua (ja todennäköisesti johtuu) siitä, että taustalla on paljon isompia asioita jotka koetaan vaikeiksi.

Mieti jos se häiritsevä piirre olisikin löytynyt lapsestasi. Juuri se sama, jota et miehessäsi oppinut koskaan hyväksymään.

Joko opit hyväksymään ja rakastamaan lastasi tai tosiaan elät 18 vuotta helvetissä odottaen, että pääset hänestä eroon.

En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään. Tekojen kohdalla on varmasti paljonkin sellaisia, joiden kohdalla kannattaa ihan itse juosta karkuun. Tietenkään aggressiivisen tai tuohoavan ihmisen seuraa ei kuulu oppia sietämään, mutta miksi sellaisen kanssa edes alkujaan on alkanut olemaan yhdessä?

Suhde lapseen on aivan eri asia kuin suhde elämänkumppaniin. Osa niistä häiritsevistä piirteistä (joita siis oli useita) liittyi juuri siihen, että mies tarvitsi kumppaniltaan vanhemmuutta, siis tietynlaista äitinä olemista. Minä taas haluan tasavertaista parisuhdetta. En opettele sietämään tällaista piirrettä kumppanissani, vaan ennemmin etsin sellaisen kumppanin, joka on samoilla linjoilla kanssani, ja päästän miehenkin etsimään itselleen varaäidin niistä lukuisista naisista, jotka siihen rooliin sopivat ja jopa suorastaan haluavat. Sellaisia naisiahan on olemassa, ja varmasti tämä mies sopii erinomaisesti kumppaniksi sellaiselle, koska hänessä on paljon ihania ja miellyttäviä piirteitä, hän on viehättävä persoona, ja hänellä on hyvä sydän. 

Nämä piirteet alkoivat tulla ilmi vasta, kun olimme seurustelleet puolisen vuotta. Siihen asti mies piti niitä piilossa. Samoihin aikoihin mies lisäksi kertoi olevansa sittenkin eri mieltä tietyistä tärkeistä, tulevaisuutta koskevista kysymyksistä, joista olimme puhuneet heti suhteen alussa (kuvitteellinen esimerkki: halutaanko lapsia vai ei). Silloin viimeistään päätin, että vaikka kuinka rakastamme toisiamme ja yritämme sietää ja ymmärtää, meitä ei vain ollut tarkoitettu yhteen. 

Etkö ole ollut tietoinen, että tällaistakin voi tapahtua?

Ensin puhut kuinka molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen ja sitten alat kuitenkin puhumaan halusta. Et halunnut sitä, eikä toinen halunnut tätä. Yksikään halu ei ole kiveen kirjoitettu. Se on asia jonka päätät. Tänään haluat toimia äitinä ja huomenna et. Voit halutessasi päättää niin ja myös keitä nämä halusi koskevat.

Parisuhde on ihmissuhde ja säännöt toimivat kuten kaikissa ihmisuhteissa. Ei rakkaus omaan lapseen nyt niin suuresti eroa, kun pitkässä parisuhteessa puolisoa kohtaan tuntema rakkaus. Toisessa on mukana seksuaalinen puoli, mutta ei kukaan nyt 20 vuotta jotain himokkaita tunteita puolisoaan 24/7 kohtaan tunne, vaan pikemmin ihan arkirakkautta, joka on aika samanlaista kun se omia lapsia kohtaan tunnettu rakkaus.

Selkeästi sinulla on defenssit päällä. Selittelyjä miksei homma toiminut, vaikka kuitenkin kokoajaan kirjoitat ettet halunnut, koska ei ollut mieleistäsi ja mitä se mahtaa olla kuin sitä, että hommat kuuluisi tehdä niinkuin sinä haluat tai muuten annat asian olla?

Ehkä rakastit oikeasti, mutta lopulta kyseessä oli ”my way tai high way”.

Meillä on vain erilaiset elämänarvot.

Tietenkin voisin päättää sitoutua loppuelämäkseni suhteeseen, jossa kumpikaan ei ole onnellinen. Mutta koska rakastin tätä miestä (ja rakastan edelleen), tahdon ensisijaisesti hänen olevan onnellinen. Suhteemme jatkuminen on siihen nähden toissijainen asia. Samaa toivon myös omalle lapselleni. Sydämeni särkyisi, jos hän kokisi velvollisuudekseen jäädä elämään onnettomaksi tekevää, liian rajoittavaa elämää parisuhteeseen, joka ei fundamentaalilla tavalla sovi hänelle, vain voidakseen todistaa muille (tai itselleen? jonkinlaiselle jumalolennolle? en oikein ymmärrä kenelle ja miksi) kykenevänsä sitoutumaan.

Kyseessä ei ole selittely tai defenssi, vaan sitouduin suhteeseen niin pitkäksi aikaa että saimme selville, mistä suhteessamme ihan oikeasti on kysymys, ja mitkä asiat tulisivat olemaan siinä muuttumattomia joko ikuisesti tai vähintäänkin hyvin kauan. Tältä pohjalta teimme yhdessä päätöksen erota.

Aivan, sinä et ollut onnellinen, koska toinen ei tehnyt ja ollut sellainen kuin sinä halusit. Eikä edes suostunut muuttumaan mieleiseksi ja sinun tyylillä toimivaksi Jos asiat olisi tehty sinun haluamallasi tavalla olisit ollut onnellinen. Se on juuri tästä mistä puhumme. Kun hyväksyy vain oman näkökulmansa ja tapansa suhde päättyy väistämättä eroon, koska joko itse tai toisesta tulee onneton.

Minä tai tämä mies kumpikaan emme ole ihmisiä, jotka hyväksyvät vain oman näkökulmansa. Siitä huolimatta emme olleet yhdessä onnellisia. On paljon asioita, jotka voin opetella hyväksymään kumppanissani, ja olen niin tehnytkin. Sitten on joitakin asioita, jotka vaikuttavat liikaa onnellisuuteeni, jos tekisin niiden kohdalla kompromisseja. 

Jos et ymmärrä näiden kahden asian eroa, en voi tämän enempää auttaa. 

Tätä kutsutaan selittelemiseksi. Ymmärrän vallan hyvin. Mitä vähemmän näitä juttuja on, mitä ei hyväksy, sitä pienemmäksi eron todennäköisyys muuttuu. Mitä tiukemmin pitää kiinni jopa ihan kaikista omista haluistaan, sen nopeammin ero tulee. Toiset oppivat hyväksymään kaiken, joskus jopa liikaa ja toiset eivät hyväksy lähes mitään. Sinä et oppinut kaikkea ja lopputulos oli mikä oli.

Jaa että jos eroaa, kun lapsitoiveet eivät kohtaa, niin "et oppinut kaikkea"? Aika syyllistävä ja tuomitseva tyyli sinulla.

Tulkitset sen sellaiseksi, vaikka kyseessä on vain tosiasioiden ääneen sanominen. Jollekin lapset ovat pikkujuttu. Tehdään jos vaimo haluaa, mutta tärkeintä etteivät häiritse vaikka miehen omaa uraa esim. Toisille se on elämää suurempi kysymys ja jos puoliso osoittautuu ettei hän voi saada lapsia, niin tämä lähtee vaihtoon heti, toiset oppivat elämään sen asian kanssa ettei sitä omaa lasta tule. Toiset ihmiset ovat nyt vaan sallivampaa ja hyväksyvämpiä. Heille ei lapset tai niiden puute muuta suhteessa mitään, toiset oppivat hyväksymään sen ja he, jotka eivät tulevat onnettomiksi ja eroavat. Tosiasioita.

Kuten ei nuttura, eikä bioroskis, eikä lapsellinen hiihittäminen, eikä edes se, että miestä joutuu passaamaan ja hoitamaan, kun sitä viidettä lasta kotona. Toiset vain ovat oppineet hyväksymään sen, että mies nyt on kuin se kolmas tai viides lapsi, eikä ota stressiä siitä, riitele tai vedä edes herneitä nenään siitä ja avioliitto jatkuu ja toiset taas eivät opi ja lopputuloksen tiedät.

Kyllä erilaiset lapsitoiveet on tutkitustikin sellainen asia, joka aiheuttaa niin paljon vaikeuksia parisuhteeseen, että tällaisille pareille suositellaan eroamista ihan perustellusti. Avioliitto ei ole jumalallinen itsetarkoitus, vaan väline jonka avulla puolisot saavuttavat suuremman onnellisuuden tason verrattuna yksin elämiseen. On viisasta ymmärtää, milloin avioliitosta - tai muusta sitoutuneesta suhteesta - on tullut vankila, joka estää ihmistä elämästä onnellisena ja toteuttamasta omaa tarkoitustaan maailmassa.

Mainitsit aiemmin, että on sinunkin mielestäsi mahdollista myös olla liian hyväksyvä. Tarkoititko, että ainoa asia jonka hyväksymättömyydestä ei sinulta saa pyyhkeitä, on puolison persoonallisuushäiriö tmv.? Kun kerran et lapsitoiveiden kohtaamattomuutta pidä minään.

Ai niin: tyylisi on tuomitseva ihan objektiivisesti arvioiden. Näet sen kun luet omia kommenttejasi ja mietit, miten neutraalisti viestivä keskustelija olisi sanonut samat asiat.

En minä sano mikä on oikein tai väärin. Kerron vain lopputuloksen ja sitä sinun on vain kovin vaikeaa hyväksyä. Jos on kaksi paria joilla on sama ongelma. Puolisoista toinen halua ja toinen ei lapsia ja toinen näistä pareista jatkaa ja toinen ei. Mistä se voisi johtua? Voisiko olla, että sen parina jatkavan henkilöt ovat oppineet elämään tämän tosiasian kanssa ja hyväksyneet asian osana elämäänsä ja että jommankumman maun mukaan mennään? Ja vastavuoroisesti nämä jotka eivät jatkaneet, eivät oppineet koskaan hyväksymään asiaa kohdallaan ja halusivat siksi erota?

Tutkitusti on vaikka kuinka paljon asioita, jotka aiheuttavat ongelmia suhteissa. Yksi suurimmista on raha ja siltikin toiset oppivat elämään pihin tai tuhlaajan kanssa ja hyväksymään tämän toisen erityyppisen rahankäytön. Kannattaako se? Monesti ei, mutta niin se vain on. Maailmassa on liikaa niitäkin jotka ovat oppineet hyväksymään, jopa puolisonsa väkivaltaisen käyttäytymisen. Valitettavasti. Heidän avioliittonsa jatkuu, koska he ovat oppineet hyväksymään asioita, joita heidän ei kuuluisi oppia hyväksymään. En rajoita liiemmin mitä tarkoitan mikä on liiankin hyväksyvää. Se on tapauskohtausta. Joten älä laita ”sanoja suuhuni”, mitä pidän minänäkin, kun et kerran tiedä.

Ei kaikki oppiminen ole postiivista tai edes tavoiteltavaa, vaikka selkeästi jostain syystä tulkitset sen niin, mutta elämässä ihminen oppii itselleen tapoja ja toimintamuotoja, jotka ovat toisinaan jopa haitallisia hänelle itselleen.

Onko avioliiton jatkuminen hyvä tai huono asia, on ehkä makuasia lopulta. Mutta jos se loppuu siksi, koska et oppinut hyväksymään jotain, pientä tai suurta, niin se loppuu, eikä siinä ole mukana syyllistämistä paitsi sinun tulkinnassasi, vaan tosiasioiden toteamista.

Esimerkissäsi, jossa lapsitoiveet eivät kohtaa mutta pari on silti yhdessä, on toinenkin vaihtoehto, jonka jätät mainitsematta: osapuolet eivät aidosti ole oppineet hyväksymään tilannetta, mutta jatkavat suhdetta silti, onnettomina. Miksi jätät sen mainitsematta, jos et aja minkäänlaista agendaa sen puolesta, että erota tulisi ainoastaan väkivaltaisesta tai muuten selkeän epänormaalista suhteesta? Miksi kritisoit lapsitoiveiden vuoksi eronnutta ihmistä palstalla, jos sinulla ei tällaista agendaa ole?  

Sen toteaminen, että jos pari päättää erota niin heille tulee ero, on tosiasian toteamista. Sinä et ainoastaan totea noin (onhan se itsestäänselvä asia toteamattakin), vaan lisäksi kutsut eroamaan päätynyttä henkilöä selittelijäksi, ja mm. sanot: "En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään", mistä tulee vahvasti se kuva että mielestäsi pitäisi oppia.  

Et ehkä tarkoita puhua tuomitsevasti, mutta juttusi silti on kaukana neutraalista sävystä.

Tiedän parin, jossa miehen elämän tärkein haave oli saada lapsia, ja hänen kumppaninsa todettiin hedelmättömäksi. Suhde oli toimiva, lämmin ja rakkaudentäyteinen. He erosivat ja miehellä on nykyään lapsi uuden kumppanin kanssa. Kun puhun tästä suhteesta muille, sanon yleensä: "Suhde ei toiminut, koska pari ei saanut lapsia ja se oli miehen suuri unelma". En sano: "Mies ei oppinut hyväksymään lapsettomuutta ja erotessaan defensiivisesti selitteli, ettei suhde toiminut". Tuo on tuomitsevaa, alentuvaa ja arvolatautunutta ilmaisua. Itse pyrin välttämään sellaista kun on kysymys toisten ihmisten elämän suurista päätöksistä.

Voithan sinä jauhaa poliittisesti korrektia tekstiä niin paljon kuin haluat, mutta lopputulos on pohjimmiltaan tuo. Tietenkin se on positiivista, että mukautat puheitasi vastaanottajan tason mukaan ja moderoit ne hänelle sopiviksi. Selkeästi olet myös itse herkkä asialle, eikä raaka ja kylmä totuus sovellu persoonallesi.

Ihmiset oppivat elämänsä aikana paljon asioita. Elämään asioiden kanssa, jotka tekevät heistä ehkä onnellisia, ehkä onnettomia, mutta oppivat tai sitten eivät.

Mutta tarviiko minun nyt sinulle oikeasti kirjoittaa tämä kaikki auki?

Nyt emme puhu siitä mikä on oikea tapa lähestyä puheilla ihmisiä, jotka haluavat eri asioita kuin itse tai joku toinen. Ehkä hiljaisuus on paras tapa?

Inhottavat asiat eivät koskaan tunnu kaikista neutraaleilta. Osa ihmisistä on heikkolahjaisia. Se tuntuu pahalta kuulla, mutta niin se vain on. Voit selitellä kaikkea testien epätarkkuudesta ja ihmisten viisaudesta, mutta niin se vain silti on, kun rehellisesti katsomme asiaa ja voimme ehkä silloin auttaa heitä edes jotenkin.

Minun tarkoitus ei ole olla edes kovin neutraali, vaan rehellinen tosiasioille, jolloin sillä ei ole minulle mitään merkitystä, miten sinä lähestyy jonkun tuttavasi lapsettomuusongelmaa puheillasi.

Rehellisyys ja tosiasioiden tunnustaminen ei edellytä alentumista, asioiden kärjistämistä ja keskustelukumppanin näpäyttelyä. Päin vastoin.

Sinulla oli keskusteluun lähtiessäsi selkeä agenda: eroon päätyvien ihmisten esittäminen yksiselitteisen huonossa valossa. Sinulla voi olla siihen erilaisia syitä, mutta totuuden tavoittelu tuskin on yksi niistä, jos olet itsellesi rehellinen.

Ehkä olet itse onneton valittuasi sitoutua huonoon parisuhteeseen, ja pyrit todistelemaan itsellesi tehneesi kuitenkin moraalisesti oikein, jotta voisit jollakin tavalla silti kokea onnistuneesi. Jotta tämä valintasi näyttäytyisi moraalisesti oikeana, sinun on esitettävä sille vastakohdaksi toisenlaisen ratkaisun tehneet huonoina, väärän valinnan tehneinä.

Ehkä tarpeesi ei liity omaan suhteeseesi, vaan halusit yleisemmällä tasolla päästä panettelemaan ja painamaan alas muita ihmisiä, koska jostain syystä et muuten koe itseäsi riittävän arvokkaaksi tai kyvykkääksi. Tätä ajatusta tukee taipumuksesi nähdä keskustelukumppanisi heikkona (mm. "Selkeästi olet myös itse herkkä asialle, eikä raaka ja kylmä totuus sovellu persoonallesi").

Tällainen käytös on tavallista, mutta mainitsemaasi tavoitteeseen (tosiasioiden tunnustaminen) et sen avulla pääse. Tosiasioiden tunnustaminen alkaa siitä, että ymmärtää oman motivaatiorakenteensa ja miten se vääristää omaa näkökulmaa, ja pidättäytyy esittämästä subjektiivisia näkemyksiään faktoina.

Itse aiheesta sanoisin, että mielestäni suurimmat virheet ja vahingot parisuhteissa tapahtuvat silloin, kun osapuolet eivät osaa tai uskalla kuunnella sisäistä ääntään ja luottaa siihen (en tarkoita tässä impulsiivista tempilua hetken mielijohteiden perässä, vaan sitä syvällä olevaa, vakaata sisäistä ääntä). Kaikenlainen tuomitseva puhe suuntaan tai toiseen on omiaan heikentämään ihmisten itseluottamusta ja itsearvostusta, jotka ovat olennaisia tekijöitä itsensä kuuntelemisen taidossa. Siksi toivoisin näkeväni tälläkin palstalla enemmän kannustamista ja rohkaisua kuin sanelemista ja arvostelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo Heidi jotenkin syvästi uskovainen vai pahasti mustasukkainen persoona vai miksi sille on ongelma, että Oskarilla on ennen heidän tapaamista ollut naisseikkailuja? Tavallista aikuista naista ei haittaa, että miehellä on ennen heitä ollut muita naisia vaan tavallinen aikuinen nainen pitää sitä täysin normaalina, neutraalina asiana. 

Ei kai siitä ole kysymys, eikä Napakymppiin osallistumisesta, vaan ettei Oskari kertonut asiasta. Minusta ainakin tuntuu, että neljän viikon aikana on puhuttu niin paljon että asian olisi voinut ottaa puheeksi. Mulle olisi ihan dealbreaker tuollainen mies joka ei pysty puhumaan avoimesti. Ja Heidissä varmasti on omat vikansa, mutta joku raja Heidin syyllistämisellekin. 

Oletko tosissasi? Nuo on tunteneet tuossa kohdin 4 viikkoa ja molemmilla on 40 vuotta elettyä elämää ja elämänkokemuksia takana. Luuletko oikeasti, että muutamassa viikossa ehtii kertoa aivan kaiken itsestään toiselle? Ei missään ihmissuhteessa ehdi. Kun siinä muutamassa viikossa kuitenkin pitää myös olla kepeää yhdessäoloa, hiljaisuuden hetkiä yhdessä ja olemista vain. Itse olen ollut avoliitossa jo viisi vuotta, mutta avomieheni ei vieläkään tiedä minusta aivan kaikkea (olen 40). En ole salannut mitään, mutta aivan kaikki ei ole vielä tullut puheeksi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa listaamaan hänelle jokaista yksityiskohtaa menneestä elämästäni, jos minun mielestä niillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ja ne asiat, jotka jollain tavalla liittyy edellisiin parisuhteisiini tai villiin sinkkuelämääni (kuten mahdollinen napakymppi) on sellaisia, että niistä puhun vasta jos ne tulee puheeksi ja toinen haluaa kuulla, en ala niistä spontaanisti kertoa, koska mielestäni se ei olisi kohteliasta eikä asiallista alkaa jauhamaan menneistä seikkailuista. 

Varmasti ovat ehtinyt tosiaan jopa unohtamaan asioita, jotka tapahtuivat 30 vuotta sitten, mutta Oskarin napakymppikokemus ei ole kuin muutama vuosi sitten tapahtunut asia, jonka luulisi tulleen esille jopa ihan vertailuna ensitreffien toteuttamisen kanssa. Hän oli matkalla ohjelman johdosta. Ei tullut mieleen Pariisissa edelliset ulkomaanmatkat? Ei kokemus miltä itsensä näkeminen telkussa tuntuu? Ei julkisuuden reaktiot? Lehtijutut? Janne Katajasta? Neljään viikkoon ei muistanut mitään kertomisen arvoista napakympistä? Asiasta, joka tapahtui itselle vuonna 2017.

Ehkä Heidi ei olisi ajatellut mitään, jos siitä olisi tosiaan puhuttu rehellisesti, mutta nyt se vaan tosiaan näyttää pelimiehen tavoitteesta piilotella entisiä hoitojaan.

Noissa klipeissä mitä pariskunnasta on näytetty plus heidän asiantuntijoiden kanssa käydyistä keskusteluista on saanut kuvan, että Heidi heilahteli tunne-elämältään jo huomattavan paljon ennen tätä napakymppipaljastusta. Sai kohtauksia hyvin pienistä, Oskarin rooliksi jäi olla turvallinen, rauhallinen seinä jota vasten Heidi kimpoili. Ja Oskari sanoi ettei tiennyt kuinka päin olla että tilanne pysyisi rauhallisena. miten tuollaisessa tilanteessa alkaa kertomaan mitään, erityisesti jos sen voi pelätä aiheuttavan uuden kohtauksen? Ehkä Oskarin tapa selviytyä tilanteessa oli pysyttäytyä arjessa, jättää liika puhuminen pois - ja oliko hänellä edes siihen mahdollisuutta, Heidi tuntuu hoitavan suurimman osan tunteista, puhumisesta ja vauhdista suhteessa... Mietin itse keski-ikäisenä naisena kuinka osaisin olla jos lähipiirissä olisi Heidin kaltainen ihminen. Luultavasti ottaisin ystävällisesti taka-askelia, varoisin ärsyttämättä mutta sulkeutuisin ja antaisin mahdollisimman vähän syötteitä joista toinen voisi hermostua. Ja kääntäisin kantapäät toiseen suuntaan, en jaksaisi kuunnella tuollaista draamaa, olla mukana tuollaisessa tohotuksessa. Ymmärrän siksi tuon Oskarin reaktion (tai reagoimattomuuden) tilanteissa, niinkuin Marianna heille sanoi, kun toinen epävarmuuttaan vaatii puhumaan toinen ei voi voittaa, kaikki mitä hän sanoo aiheuttaa vain lisää epävarmuutta - samoin kun tuo hiljaisuuskin. Ei tuossa tilanteessa voi voittaa ennen kuin tuo neuroottinen oppii rauhoittumaan ja pohtimaan omia tunteitaa, panikoituuko nykyisestä suhteesta vai historiansa vuoksi...

Puhuimme siitä kuinka ihminen muka ei ”ehdi” tai muista 4 viikossa mainita sellaista asiaa, että muutama vuosi sitten osallistui televisio-ohjelman tekoon. Luuletko, että jos hän olisi osallistunut ”kuka haluaa miljönääriksi” ja voittanut rahaa, hän ei olisi muistanut asiaa tai kertonut siitä kokemuksesta? Nyt hän voitti matkan, eikä muistunut mieleen? Huonosti on asiat, jos puolisoa pelkää niin paljon, ettei uskalla tämän tyyppisiä asioita kertoa. Väkisin tulee mieleen, että jotain tosiaankin halutaan piilotella.

Lähes neljäkymppisenä isona miehenä pelkää jotain reaktiota ja leikkii ettei koskaan ole missään ollut, koska joku voisi alkaa itkemään? Ihan oikeasti?

Minäkin tällaisena keski-ikäisenä en voi ymmärtää, kuinka ihan selvää salailua voi tulkita jotenkin unohduksena tai tarpeettomuutena kertoa asioita. Koska sitä se oli. Tietoista salailua, jota moni tekee, ihan aiheesta ja kannattavuudesta.

Se miten ihmiset reagoivat salailuun vaihtelee. Monet laskevat se lähes valehteluksi. Heidin reaktio oli tuo, eikä se ole edes kovin harvinainen, ihan taviksillakin.

Selvää salailua :D:D:D Haloo, nyt on kyse niinkin haudan vakavasta asiaata kuin osallistumisesta Napakymppiin. Siis ymmärtäisin salailuksi tai valehteluksi kutsumisen, jos "unohtaisi" kerroa vaikka lapsistaan edellisestä suhteesta tms. oikeaati vakavasta ja parisuhteeseen oikeasti vaikuttavasta asiasta. Mutta miten ihmeessä joku vuosien takainen osallistuminen humoristiseen ohjelmaan vaikuttaa mitään? Onhan Ensitreffit alttarillakin (johon myös Heidi itsekin osallistui) parinhakuohjelma.

Jos itse olisin tuossa ohjelmassa ja olisin ollut myös Napakympissä, niin olisin ilman muuta kertonut asiasta juuri siksi, että molemmissa on kyse tv-ohjelmasta, matkalle lähdöstä jne.

Mutta ehkä tässä on sitten se ero, että avoin ihminen haluaa kertoa kokemuksestaan, sulkeutunnempi ihminen ei. Ja ehkö tuo sitten oli se viimeinen niitti, kun Heidi ei ole muutenkaan saanut Oskarista juuri mitään irti. Onhan tuo reaktio turhan dramaattinen kyllä, mutta minä en jaksaisi kauan Oskarin kaltaista vaikenijaa. Se olisi liian raskasta.

"Minusta Heidi on pirskahteleva ja vilpittömän innoissaan ja siksi hermostuttaa

Oskaria joka kokee sen ailahteluksi. Heidiä taas hermostuttaa Oskarin vaitonaisuus ja hitaampi rytmi."

Näin minäkin sen näen. Heidissä on paljon herkkää luonnonlasta, toki myös epävarmuutta. Oskari on Heidille ehkä liian jähmeä. Sopiva kumppani voisi itse asiassa löytyä todennäköisemmin Suomen ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

"Minusta Heidi on pirskahteleva ja vilpittömän innoissaan ja siksi hermostuttaa

Oskaria joka kokee sen ailahteluksi. Heidiä taas hermostuttaa Oskarin vaitonaisuus ja hitaampi rytmi."

Näin minäkin sen näen. Heidissä on paljon herkkää luonnonlasta, toki myös epävarmuutta. Oskari on Heidille ehkä liian jähmeä. Sopiva kumppani voisi itse asiassa löytyä todennäköisemmin Suomen ulkopuolelta.

Herkkä luonnonLAPSI ja neitokainen, kuten Heidi itseään nimittää voisi olla alle parikymppisenä, mutta kun etsii neljäkymppisenä kumpppania ja käyttäytyy teinin tavoin taitaa sen kumppanin löytyminen olla aika epätodennäköistä.

Minusta ohjelmaan pitäisi ottaa vain tietyn ikäisiä, eli sellaisia joilla on mahdollisuus vielä saada lapsi tai lapsia.

Eli Heidi on kiikun kaakun iältään, sillä liki 40v ei niin vain lapsia saada kuin nuorempana. Siinä mielessä tuli vikavalinta. Tietty ikä voisi innoittaa kumppanin hakemusta oikeasti. Tai sitten jos on ilmoittanut, ettei aio ikinä saada lapsia ja sama molemmilla sukupuolilla niin sellaiset voi yhdistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä näitä enempää analysoimaan, kun ongelmat ovat niin päivänselviä:

- Heidi on liian kaunis Oskarille

- Olli on liian tyttömäinen Katjalle

Siinäpä ne.

Tai Katja liian miesmäinen Ollille.

Onkohan Katja bi ? En ihmettelisi, kun on niin maskuliininen. Jos hän ei ole itsekään selvittänyt sitä puolta.

Mä en oikein ymmärrä tuota, että Katjaa pidetään niin hirveän maskuliinisena. Hänellähän on pitkät hiukset, ei ole mitenkään erityisen roteva, keskiverto puheääni, käyttäytyy hillitysti, ei kiroile...No joo, kävelytyyli ehkä ja se "insinöörimäisyys", mutta ei muuta. Aika tavallinen suomalainen nainen, sanoisin.

Heidiä pidetään täällä hössönä, neuroottisena ja epävakaana ehkä juuri siksi, että hän on äärimmäisen naisellinen. Niin naisellinen, että suomalaisten on vaikea käsitää, koska se on itselle niin vierasta.

Kyllä me maailmassa ehkä yksi Heidi tarvitaan vaikka välillä mopo lähtee keulimaan tai inkkari putoaa kanootista tai muuten ollaan ihan pimpelipom.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä näitä enempää analysoimaan, kun ongelmat ovat niin päivänselviä:

- Heidi on liian kaunis Oskarille

- Olli on liian tyttömäinen Katjalle

Siinäpä ne.

Tai Katja liian miesmäinen Ollille.

Onkohan Katja bi ? En ihmettelisi, kun on niin maskuliininen. Jos hän ei ole itsekään selvittänyt sitä puolta.

Mä en oikein ymmärrä tuota, että Katjaa pidetään niin hirveän maskuliinisena. Hänellähän on pitkät hiukset, ei ole mitenkään erityisen roteva, keskiverto puheääni, käyttäytyy hillitysti, ei kiroile...No joo, kävelytyyli ehkä ja se "insinöörimäisyys", mutta ei muuta. Aika tavallinen suomalainen nainen, sanoisin.

Heidiä pidetään täällä hössönä, neuroottisena ja epävakaana ehkä juuri siksi, että hän on äärimmäisen naisellinen. Niin naisellinen, että suomalaisten on vaikea käsitää, koska se on itselle niin vierasta.

Katjan kasvot ovat kauniit, mutta vartalo ehkä hieman miesmäinen. Itselle kyllä kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä olisi pitänyt tuoda julki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja nyt Heidi ja Oskari osallistuvat Ensitreffit Alttarilla ohjelmaan, jossa mennään NAIMISIIN TUNTEMATTOMAN kanssa?!? Ja häntä häiritsee jokin vitsi-napakymppi...

Ei ole mikään vitsi kylläkään mikään napakymppi ja siitä lehtiin joutuminen!

En kehtaisi näyttää naamaani tuon valehtelvan säkin kanssa missään!

ja tässä yksi linkki, kun Oskari sitä kohta täällä taas tivaa.

Oksettaa ja tässä napakymppi episodissakin vielä nuori viaton tyttö lankesi tämän setämiehen syliin, YÖK YÖK YÖK!

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/201711162200537839

Luin tuon linkin. Mitä HELVETIN pahaa tuossa nyt on. Kertokaa nyt ihmeessä.

Heidi ja koko Heidin taustakuoro.

Oletteko kiihkouskovaisia? Vanhoillislestadiolaisia vai MITÄNtämä nyt oikein on. Ei voi kuin IHMETELLÄ!!!

Paljastakaa nyt joku sisäpiiristä, kuka siellä Heidin läheisistä on flipannut?? Tarvitsemme jonkun selityksen tälle meitä kuukausitolkulla piinanneelle hulluudelle.

Onko sua ihan piinannut tämä asia ja ihan kuukausitolkulla, kun ohelma alkoi viime kuussa :D Taidat itsekin tarvita vähän lepiä!

No siis tämä erikoinen keskusteluhan on alkanut jo elokuussa. Kyllä sen verran raskasta on ollut, että lepoa ja breikin tarvitsisi koko palstasta!

Ois kyllä kiva ymmärtää syvemmin tää napakymppigate. Moni täälläkin on sitä mieltä että asia on iso ja olisi pitänyt kertoa. Kuitenkin kyseessä 40v mies ja napakymppi vienyt elämästä alle viikon. Mitä kaikkea onkaan noiden muiden viikkojen aikana tapahtunut, ehkä jotain OIKEASTI merkittävää,

jonka on muistanut kertoa. Ehkä Oskari ei tuossa härdellissä ole koko asiaa muistellut tai toisaalta ajatellut että AIVAN SAMA, kun se on niin pieni merkityksetön pieru elämästä.

Kyllä tosiaan selvisi miksi Heidi on sinkku. Harmi hänelle.

Ja ihan oikeesti tosiaan miksi mies on paska jos on rohkeasti etsinyt näistä pilke silmäkulmassa jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessa ei voi kuin hämmästellä, miten paljon täällä on peräkamarin poikia ja tyttöjä kommentoimassa, ymmärtämättä aikuisista ihmissuhteista yhtään mitään.

Suurin osa jankkaa, että "kyllähän nelikymppisellä miehellä on suhdehistoriaa takana, se ei voi olla ongelma Heidille.."

Ei se olekkaan. Ongelma on, että mistään ei voida puhua. Tämä napakymppigate oli vaan viimeinen niitti puhumattomuuden arkkuun. Kaikki vähänkin syvemmät, vaikeemmat, henkilökihtaisimmat asiat jää kesken, koska" tästä ei tarvi puhua sen enempää"wtf oikeesti?

Aikuinen mies ja pelkää puhumista. Aikuinen mies ja pelkää mielialoja. Aikuinen mies joka pelkää naista. Voi voi, siitä ei paljoa miestä sitten enää jääkään jäljelle.

Olkoonkin Heidi epävakaa ja pirskahteleva, sitä voi kuitenkin työstää ja ohjata. Passiivisagressiivista sulkeutuneisuutta ei pysty kukaan muu korjaamaan kuin passiivisagressiivinen itse, ja siihenhän ei tällä Oskarilla ole mitään mielenkiintoa, hän kun ei omasta mielestään mitenkään väärin käyttäydy. En katselis sekuntiakaan sellasta munatonta vässykkä, kun tää O on. Hyi.

Onko Heidi siis ilmoittanut aikeistaan työstää kilahtelevuuttaan pikkuasioista? Minä ymmärrän hyvin, että puhumaton mies on raivostuttava. Ymmärrän myöskin, että tietynlainen asenne saa miehet yhä enemmän lukkoon. Mistä tiedät siis, että tämä oli viimeinen niitti puhumattomuuden arkkuun, eikä vain Heidin peruskilahtelua? Itse en ainakaan näkemäni perusteella pysty vetämään sellaista johtopäätöstä, että O ei puhuisi mistään. Erilaisen kumppanin kanssa kommunikaatiokin olisi varmaan luontevampaa.

Niin siis tää napakymppipuhunattomuus oli selvästi viimenen niitti Heidin arkkuun, hänhän kertoi moneen kertaan että mitää asioita ei saada selväks, ja tämähän on näkyny huutomerkkinä koko kauden.

Mitä tulee epävakauteen tai kilahteluun, se tulee hioutumaan juuri prisuhteessa. Silloin tähän ongelmaan saadaan materiaalia, mitä työstää. Jos toinen lähtee aina puhumattoman paikalta, työstöä ei voi tapahtua. Aika yksinkertaisia asioita parisuhdedynamiikassa.

Kyllä tuo epävakaus on sitä tasoa, että parempi hoitaa ihan yksin kuntoon terapeuttien ja psykiatrien kanssa, ja vasta sen jälkeen yrittää parisuhdetta. Tuollaisen ihmisen kanssa ei sille pariskunnan toiselle osapuolelle jää kuin tukijan ja terapeutin rooli, tasapuolinen suhde ei ole mahdollinen ennen kuin jonkinlainen tasapaino löytyy tältä epävakaalta itseltään.

OSKARI LOPETA SE HEIDIN HAUKKUMINEN, NYT!

älkää oikeasti hukkuko näihin Heidiä ja Heidin mielenterveyttä koskeviin kommentteihin. Heidi on ihan täyspainoinen ja mukava. Jos olisi yhtään tuulella käyvä, niin kuin joku täällä kirjoittaa, ei hän voisi tehdä tärkeää työtänsä erityislasten kanssa. Kohdistakaa vihanne mielummin tähän ovelta ovelle kauppuriin!

Tekee työtään erityislasten kanssa. No sopii kyllä ympäristöön sitten hyvin. Erityislapset eivät varmaan tajua Heidin neuroottisuutta.

Minua on aina ärsyttänyt sana " erityislapsi" mielestäni jokainen lapsi on erityinen.

Miksi ei voida puhua asioista oikeilla nimillä.

Vammaisten lasten kanssa.

No jopa riittäisi vammaisia suomen maassa, jos kaikki tarkkaavuuden häiriöstä kärsivätkin luokitellaan vammaisiksi. 

Tsaukkitaukki kirjoitti:

Ois kyllä kiva ymmärtää syvemmin tää napakymppigate. Moni täälläkin on sitä mieltä että asia on iso ja olisi pitänyt kertoa. Kuitenkin kyseessä 40v mies ja napakymppi vienyt elämästä alle viikon. Mitä kaikkea onkaan noiden muiden viikkojen aikana tapahtunut, ehkä jotain OIKEASTI merkittävää,

jonka on muistanut kertoa. Ehkä Oskari ei tuossa härdellissä ole koko asiaa muistellut tai toisaalta ajatellut että AIVAN SAMA, kun se on niin pieni merkityksetön pieru elämästä.

Kyllä tosiaan selvisi miksi Heidi on sinkku. Harmi hänelle.

Ja ihan oikeesti tosiaan miksi mies on paska jos on rohkeasti etsinyt näistä pilke silmäkulmassa jo aiemmin.

Itse asiassa moni täällä ei ole pitänyt asiaa vakavana, noin yksi mutta sitäkin äänekkäämpi yksilö piti tätä ylettömän suurena rikkeenä.

Miksei täällä voi keskustella normaalisti? Kaks tyyppiä ilmeisesti vääntää täällä samoista asioista.

Ville ja se sen vaimo pääsee aika vähällä, kun kaksi muuta paria vievät kaiken huomion.

Oskari on ihan tomppeli parisuhdeasioissa. Ei Mersu, lahjat tai mikään muukaan ulkoinen avu auta, kun naiset kaipaa aitoa yhteyttä. Ja sen saa vain puhumalla ja kuuntelemalla. Siihen ei Oskari näytä kykenevän. Sitten on ihan kummissaan, että mistä tuulee. Tuollaisista panttaajista on kokemusta itselläkin. Ei vaan toimi. Puhumisen panttaamisen lisäksi panttaavat myös muuta hellyyttä ja läheisyyttä seksiä lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi, itsellä eilisen jakson jälkeen meni viimeisetkin fiilikset Ollista, kun hän jutteli Katjalle toivovansa niin kovasti parisuhdetta, että jopa Katja voisi kelvata (tms). Epätoivoinen tapaus, joka ryhtyy suhteeseen kenen tahansa kanssa, sytyttää tai ei.

Itsellä tuli siitä auringossa matkailusta ihan sama fiilis. Olli haluaa parisuhdetta kenen tahansa kanssa ja ihmettelee, kun ei kumppani ihan lämpene tuolle ajatukselle. Kyllä se pitää haluta juuri sitä ihmistä, ei ajatusta parisuhteesta.

Luulisi, että kaikki tähän kyseiseen ohjelmaan lähteneet tosin haluaisivat nimenomaan parisuhdetta ja joustaisivat siinä, millaisia vaatimuksia yleensä asettavat kumppaneille. Koska siis tässähän mennään naimisiin tuntemattoman kanssa, niin olisi outoa, jos parisuhde ei ole se, mitä tavoitellaan.

Mitenkään nyt siis ottamatta kantaa juuri Olliin ja hänen toiveisiinsa vaan siis yleisesti.

Niin, tottakai nuo haluavat parisuhdetta. En minä sitä tarkoittanut. Vaan että jos ei kumppani sitten ole sellainen, että haluaa tutustua juuri häneen ja yrittää juuri hänen kanssaan, ei minusta sitä parisuhdetta vain parisuhteen vuoksi väkisin pidä puskea. Eikä tämä tarkoita mitään vaatimuslistoja ja joustamattomuutta, mutta kyllä hyvän parisuhteen idea on minusta silti, että siinä ollaan sen toisen ihmisen vuoksi, ei siksi että olisi parisuhde. Se on kovin loukkaavaa myös sitä kumppania kohtaan, jos nyt ollaan hänen kanssaan vain jotta olisi parisuhde.

Näköjään oikeaan osuneen ennustajan viestit saivat lähteä:D Ottaa se totuus näköjään koville

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi, itsellä eilisen jakson jälkeen meni viimeisetkin fiilikset Ollista, kun hän jutteli Katjalle toivovansa niin kovasti parisuhdetta, että jopa Katja voisi kelvata (tms). Epätoivoinen tapaus, joka ryhtyy suhteeseen kenen tahansa kanssa, sytyttää tai ei.

Itsellä tuli siitä auringossa matkailusta ihan sama fiilis. Olli haluaa parisuhdetta kenen tahansa kanssa ja ihmettelee, kun ei kumppani ihan lämpene tuolle ajatukselle. Kyllä se pitää haluta juuri sitä ihmistä, ei ajatusta parisuhteesta.

Luulisi, että kaikki tähän kyseiseen ohjelmaan lähteneet tosin haluaisivat nimenomaan parisuhdetta ja joustaisivat siinä, millaisia vaatimuksia yleensä asettavat kumppaneille. Koska siis tässähän mennään naimisiin tuntemattoman kanssa, niin olisi outoa, jos parisuhde ei ole se, mitä tavoitellaan.

Mitenkään nyt siis ottamatta kantaa juuri Olliin ja hänen toiveisiinsa vaan siis yleisesti.

Niin, tottakai nuo haluavat parisuhdetta. En minä sitä tarkoittanut. Vaan että jos ei kumppani sitten ole sellainen, että haluaa tutustua juuri häneen ja yrittää juuri hänen kanssaan, ei minusta sitä parisuhdetta vain parisuhteen vuoksi väkisin pidä puskea. Eikä tämä tarkoita mitään vaatimuslistoja ja joustamattomuutta, mutta kyllä hyvän parisuhteen idea on minusta silti, että siinä ollaan sen toisen ihmisen vuoksi, ei siksi että olisi parisuhde. Se on kovin loukkaavaa myös sitä kumppania kohtaan, jos nyt ollaan hänen kanssaan vain jotta olisi parisuhde.

Joo mutta tässä tv-formaatissa on kyse järjestetystä avioliitosta. Se on ihan eri asia kuin se mitä ihmiset yleensä tekevät eli tapaavat jonkun, tutustuvat, ihastuvat ja sitten menevät naimisiin, jos toinen tuntuu "siltä oikealta". Järjestetyn avioliiton idea on ihan toinen. Siinä nimenomaan ihminen haluaa ensisijaisesti parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi, itsellä eilisen jakson jälkeen meni viimeisetkin fiilikset Ollista, kun hän jutteli Katjalle toivovansa niin kovasti parisuhdetta, että jopa Katja voisi kelvata (tms). Epätoivoinen tapaus, joka ryhtyy suhteeseen kenen tahansa kanssa, sytyttää tai ei.

Itsellä tuli siitä auringossa matkailusta ihan sama fiilis. Olli haluaa parisuhdetta kenen tahansa kanssa ja ihmettelee, kun ei kumppani ihan lämpene tuolle ajatukselle. Kyllä se pitää haluta juuri sitä ihmistä, ei ajatusta parisuhteesta.

Luulisi, että kaikki tähän kyseiseen ohjelmaan lähteneet tosin haluaisivat nimenomaan parisuhdetta ja joustaisivat siinä, millaisia vaatimuksia yleensä asettavat kumppaneille. Koska siis tässähän mennään naimisiin tuntemattoman kanssa, niin olisi outoa, jos parisuhde ei ole se, mitä tavoitellaan.

Mitenkään nyt siis ottamatta kantaa juuri Olliin ja hänen toiveisiinsa vaan siis yleisesti.

Niin, tottakai nuo haluavat parisuhdetta. En minä sitä tarkoittanut. Vaan että jos ei kumppani sitten ole sellainen, että haluaa tutustua juuri häneen ja yrittää juuri hänen kanssaan, ei minusta sitä parisuhdetta vain parisuhteen vuoksi väkisin pidä puskea. Eikä tämä tarkoita mitään vaatimuslistoja ja joustamattomuutta, mutta kyllä hyvän parisuhteen idea on minusta silti, että siinä ollaan sen toisen ihmisen vuoksi, ei siksi että olisi parisuhde. Se on kovin loukkaavaa myös sitä kumppania kohtaan, jos nyt ollaan hänen kanssaan vain jotta olisi parisuhde.

Joo mutta tässä tv-formaatissa on kyse järjestetystä avioliitosta. Se on ihan eri asia kuin se mitä ihmiset yleensä tekevät eli tapaavat jonkun, tutustuvat, ihastuvat ja sitten menevät naimisiin, jos toinen tuntuu "siltä oikealta". Järjestetyn avioliiton idea on ihan toinen. Siinä nimenomaan ihminen haluaa ensisijaisesti parisuhteen.

Miksi heiltä kysytään ja selvitetään, millaista kumppania toivovat, jos ideana on vain hyväksyä ihan mikä tahansa tyyppi, joka omaksi pariksi sattuu tulemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi, itsellä eilisen jakson jälkeen meni viimeisetkin fiilikset Ollista, kun hän jutteli Katjalle toivovansa niin kovasti parisuhdetta, että jopa Katja voisi kelvata (tms). Epätoivoinen tapaus, joka ryhtyy suhteeseen kenen tahansa kanssa, sytyttää tai ei.

Itsellä tuli siitä auringossa matkailusta ihan sama fiilis. Olli haluaa parisuhdetta kenen tahansa kanssa ja ihmettelee, kun ei kumppani ihan lämpene tuolle ajatukselle. Kyllä se pitää haluta juuri sitä ihmistä, ei ajatusta parisuhteesta.

Luulisi, että kaikki tähän kyseiseen ohjelmaan lähteneet tosin haluaisivat nimenomaan parisuhdetta ja joustaisivat siinä, millaisia vaatimuksia yleensä asettavat kumppaneille. Koska siis tässähän mennään naimisiin tuntemattoman kanssa, niin olisi outoa, jos parisuhde ei ole se, mitä tavoitellaan.

Mitenkään nyt siis ottamatta kantaa juuri Olliin ja hänen toiveisiinsa vaan siis yleisesti.

Niin, tottakai nuo haluavat parisuhdetta. En minä sitä tarkoittanut. Vaan että jos ei kumppani sitten ole sellainen, että haluaa tutustua juuri häneen ja yrittää juuri hänen kanssaan, ei minusta sitä parisuhdetta vain parisuhteen vuoksi väkisin pidä puskea. Eikä tämä tarkoita mitään vaatimuslistoja ja joustamattomuutta, mutta kyllä hyvän parisuhteen idea on minusta silti, että siinä ollaan sen toisen ihmisen vuoksi, ei siksi että olisi parisuhde. Se on kovin loukkaavaa myös sitä kumppania kohtaan, jos nyt ollaan hänen kanssaan vain jotta olisi parisuhde.

Joo mutta tässä tv-formaatissa on kyse järjestetystä avioliitosta. Se on ihan eri asia kuin se mitä ihmiset yleensä tekevät eli tapaavat jonkun, tutustuvat, ihastuvat ja sitten menevät naimisiin, jos toinen tuntuu "siltä oikealta". Järjestetyn avioliiton idea on ihan toinen. Siinä nimenomaan ihminen haluaa ensisijaisesti parisuhteen.

Miksi heiltä kysytään ja selvitetään, millaista kumppania toivovat, jos ideana on vain hyväksyä ihan mikä tahansa tyyppi, joka omaksi pariksi sattuu tulemaan?

Enhän minä niin sentään väittänyt. Eikä järjestetty avioliitto ole mikään sellainen, että arvotaan kumppani. Vaan kyllä siinä yritetään hakea sopivaa.

Olli voisi käydä vähän pätkäisemässä sitä epämääräistä liuhulettiään. Hänelle voisi sopia bbkevinin malli 😂 Miehekkäämmät silmälasit olisivat kans asiaa. Toi hiirimäinen olemus ei varmasti sytytä Katjaa, joka työskentelee miesten maailmassa.