Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, että miksi Olli ei yritä saada Katjaa ihastumaan itseensä. Eli kehuisi Katjaa, yrittäisi ottaa kosketuskontaktia, juttelisi mukavia kevyitä asioita (politiikka, elokuvat Ym.) Olisi mukava ja vanhanaikaisesti sanottuna ”kosiskelisi” Katjaa. Yrittäisi saada Katjan rentoutumaan.

Ei välittäisi yhtään Katjan kommenteista.

Nyt näyttää tavallaan, että Olli vain haluaa, että Katja haukkuisi häntä ja kertoisi, mihin Katja on pettynyt. Olli haluaa olla marttyyri.

Nyt hän kiukuttelee, että Katja ei tykkää hänestä tarpeeksi. Ja analysoi ja arvostelee Katjan luonnetta.

No mulle ainakin on tullut Ollista sellainen olo, että hän ikäänkuin ajattelisi, että tässä kun heidät on laitettu naimisiin, niin molempien vastuulla on ihastuttaa itsensä siihen toiseen. Eli Ollin tehtävä on itse ihastua Katjaan ja Katjan tehtävä (kun kerran Katja tällaiseen sokkoliittoon halusi) on ihastuttaa itse itsensä Olliin. Eikä niin kuin perinteisessä deittailussa, että molemmat yrittää saada toisen ihastumaan. Ihan kuin Olli ajattelisi, että tällaisessa formaatissa ei TARVITSE KOSISKELLA kun kerran ollaan jo naimisissa ja puoliso kerran halusi tuntemattoman kanssa naimisiin. Ehkäpä Olli ei edes osaa kosiskella? Kaikki ei osaa. Ja Katja taas odottaa mieheltä, että mies kosiskelisi (kuten kaikki naiset odottaa, jos haluaa suhteen syntyvän).

Komppaan, ihan samoin olen tulkinnut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, että miksi Olli ei yritä saada Katjaa ihastumaan itseensä. Eli kehuisi Katjaa, yrittäisi ottaa kosketuskontaktia, juttelisi mukavia kevyitä asioita (politiikka, elokuvat Ym.) Olisi mukava ja vanhanaikaisesti sanottuna ”kosiskelisi” Katjaa. Yrittäisi saada Katjan rentoutumaan.

Ei välittäisi yhtään Katjan kommenteista.

Nyt näyttää tavallaan, että Olli vain haluaa, että Katja haukkuisi häntä ja kertoisi, mihin Katja on pettynyt. Olli haluaa olla marttyyri.

Nyt hän kiukuttelee, että Katja ei tykkää hänestä tarpeeksi. Ja analysoi ja arvostelee Katjan luonnetta.

No mulle ainakin on tullut Ollista sellainen olo, että hän ikäänkuin ajattelisi, että tässä kun heidät on laitettu naimisiin, niin molempien vastuulla on ihastuttaa itsensä siihen toiseen. Eli Ollin tehtävä on itse ihastua Katjaan ja Katjan tehtävä (kun kerran Katja tällaiseen sokkoliittoon halusi) on ihastuttaa itse itsensä Olliin. Eikä niin kuin perinteisessä deittailussa, että molemmat yrittää saada toisen ihastumaan. Ihan kuin Olli ajattelisi, että tällaisessa formaatissa ei TARVITSE KOSISKELLA kun kerran ollaan jo naimisissa ja puoliso kerran halusi tuntemattoman kanssa naimisiin. Ehkäpä Olli ei edes osaa kosiskella? Kaikki ei osaa. Ja Katja taas odottaa mieheltä, että mies kosiskelisi (kuten kaikki naiset odottaa, jos haluaa suhteen syntyvän).

Ja sitten Olli valittaa ja ihmettelee ja pettyy, kun Katja ei aktiivisesti yritä ihastuttaa itseään Olliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisten pitäisi halailla jatkuvasti? Nuo on olleet naimisissa vasta pari kolme päivää. He ovat toisilleen tuntemattomia. Mitä seuraavaksi? Paritteluako? Ollin nuttura ei ainakaan itseäni kiihota joten en antaisi Ollille ainakaan ensimmäiseen kuukauteen ja silloinhan ohjelma on jo ohi.

Kiitos päivän nauruista! Ollin nuttura ei kiihota, voin myös allekirjoittaa tuon.

Miesnuttura nyt on vaan kuin kouvolatukka tai siili naisella. Se on turn off isolle osalle vastakkaista sukupuolta. Toki jokaisella on oikeus haluamaansa tyyliin, mutta sillä on vaikutuksensa. 

Minulle nutturat miehillä ovat täysin ok, mutta Ollin tyylistä kokonaisuudessaan en tykkää. Hänen olemuksestaan tulee jollakin lailla Lenin mieleen (varmaan nuo viikset+parta vaikuttaa asiaan), ja se herätti minulle välittömästi vaikutelman sellaisesta äärivasemmistolaisesta asenteesta, josta en pidä ihmisissä. Eli siitä että muut ihmiset ja maailma ovat minulle velkaa, eikä itselläni ole vastuuta siitä miten pärjään elämässäni (ja vaikka sitten parisuhteessani). HUOM, en tiedä Ollin poliittisesta suuntautumisesta mitään, eikä se ole olennaistakaan. Tarkoitan, että hänen tyylinsä ja olemuksensa herättävät minussa tällaisia mielleyhtymiä.

Kun Olli vaikuttaa vielä aika ripustautuvalta ja marttyyrihenkiseltä ihmisenä, niin nämä mielikuvat saavat vahvistusta ja kokonaisvaikutelmasta muodostuu sellainen, että en voisi ajatella yrittäväni parisuhdetta.

Tämä on siis vain minun mielipiteeni. Tajuan että osalle ihmisistä ripustautuminen jne. ei ole välttämättä kovin kielteinen asia.

Selvästikin joillekin normaali tunne-elämä ja esim tähän ohjelmaan kuuluva rakkauden moodilla eläminen on "ripustautumista". Ehkä toisille sitten kylmyys, etäisyyden pitäminen ja kyvyttömyys näyttää muita kuin toista väheksyviä tunteita, on "normaalimpaa".

Onko se Katja itse linjoilla joka on nyt kirjoittanut useamman tällaisen pitkän tarinan? Kaikissa juoni, että "kiusatussa"/ kaltoin kohdellussa on vika, koska hän on "heikko".

En ole Katja ja sinä ymmärrät juttuni kyllä aika pahasti pieleen. Tuo lihavoitu on omaa tulkintaasi eikä sillä ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa, mitä lainaamassasi tekstissä sanoin. Ihan kuin ajattelisit, että on vain kaksi vaihtoehtoista toimintatapaa: tylyttäminen ja uhriutuminen. Ja jos minä kritisoin jälkimmäistä, sen täytyy tarkoittaa että kannatan ensin mainittua.

Heikkoutta on meissä kaikissa, ja sen näyttäminen on hyvä juttu (en haluaisi miestä joka ei pysty näyttämään heikkouttaan), mutta ripustautuminen on sitten jo eri asia.

Höpöhöpö, mitä sä nyt oikeasti tiedät kenenkään ripustautumisesta, marttyyriudesta tai uhriutumisesta yhtään mitään.

Minusta tuossa Olli käyttäytyy ihan normaalisti ottaen huomioon, että toinen on dissannut ja haukkunut häntä. Kyllä ikävästä kohtelusta tulee ikävä mieli. Sinä tulkitset mielen harmituksen "ripustautumiseksi", "marttyyriudeksi" tai "uhriutumiseksi". Kertoo enemmän sinusta kuin kenestäkään muusta. Paljon pinnallista vahvuuspuhetta.

Tietenkin kaikki mitä tällä palstalla Ollista (tai Katjasta) sanotaan, on sanojan omaa tulkintaa. Sinä itse kuitenkin teet tulkintoja vielä paljon hatarammilla pohjatiedoilla määritellessäsi minut tietynlaiseksi ihmistyypiksi ihan vain muutaman tekstirivin perusteella, näkemättä minuuttiakaan videomateriaalia siitä millainen olen parisuhteessa.

Aina kun ärsyynnyt jostakin asiasta niin paljon, että tekee mieli hyökätä henkilöä vastaan, kannattaa miettiä löytyisikö se ärsyttävä piirre itsestäsi.

Suomessa on valtavasti miehiä, joilla ei ole aavistustakaan mitä edes tarkoittaa käsite "hurmata nainen". Saati että he osaisivat millään tavalla hurmata naisen. Vaikka nämä nyt ovatkin jo naimisissa, niin kyllä miehen pitää jollain tavalla sitä uutta vaimoaan yrittää hurmata, jotta se vaimo ihastuisi ja haluaisi jatkaa sitä liittoa. Ikävä kyllä tässä pätee vielä perinteiset (biologiset?) asetelmat, eli naisen ei niinkään tarvitse yrittää hurmata miestä samalla tavalla kuin miehen täytyy hurmata nainen. Oskari yrittää ja Ville yrittää, tuntuu että Olli ei millään tavalla yritä hurmata Katjaa vaan vatvoo ja analysoi ja odottaa vain. Ihan kuin hän ei osaisi ollenkaan tehdä mitään mikä tuohon hurmaamiseen voisi edes liittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeesti, kuka teistä Villen hohotusta puolustelevista kestäisi häntä puolisona, kaverina tai työkaverina?

Miltei joka asiasta hillitön ja joskus tuntuu, että loputon naurukohtaus. Ja vaimonsa myötäilee, uskon, että lisää omaa nauramistaan Villen myötä. Tuskin työpaikallaan asiakkaiden kanssa toimii noin. iloinen luonne on hyvä, mutta rajansa kaikella.

Esimerkiksi kun Ville sanoi mahdollisesta muutostaan Loimaalle "keskelle ei mitään", pyhkikuluneesta fraasista kauhea naurukohtaus.

Tai maissinsyönnistä, ei mitään sinällään yltiöhumoristista, mutta riemua riitti pitkään siitäkin.

Kiusaantuisin seurassa, jos mieheni koko ajan nauraisi kaksinkerroin ihan tavalliselle keskustelulle. Ja varmaan kiusaantuisivat ja tuskastuisivat myös muut seurueessa.

Kuten joku sanoi, pakonomaisen tyhjännauramisen ja myönteisen, luontevan huumorin välillä on eroa.

Ja olen itsekin puhelias ja kova nauramaan, mutta silti.

Tietääkseni Ville on paritettu Anniinalle, joten vain hänen mielipiteellä on merkitystä. Kenenkään muun meistä ei tarvitse miettiä Villen naurua.

Niin no turhahan meidän kenenkään on tätä keskusteluketjua jatkaa, ne parithan on valittu toisilleen eikä meille, kenenkään meistä ei tarvitse miettiä heidän olemisiaan......

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on valtavasti miehiä, joilla ei ole aavistustakaan mitä edes tarkoittaa käsite "hurmata nainen". Saati että he osaisivat millään tavalla hurmata naisen. Vaikka nämä nyt ovatkin jo naimisissa, niin kyllä miehen pitää jollain tavalla sitä uutta vaimoaan yrittää hurmata, jotta se vaimo ihastuisi ja haluaisi jatkaa sitä liittoa. Ikävä kyllä tässä pätee vielä perinteiset (biologiset?) asetelmat, eli naisen ei niinkään tarvitse yrittää hurmata miestä samalla tavalla kuin miehen täytyy hurmata nainen. Oskari yrittää ja Ville yrittää, tuntuu että Olli ei millään tavalla yritä hurmata Katjaa vaan vatvoo ja analysoi ja odottaa vain. Ihan kuin hän ei osaisi ollenkaan tehdä mitään mikä tuohon hurmaamiseen voisi edes liittyä.

Kyllä, ja esimerkiksi tämä, että Katja on hänelle velkaa jotain... no, ei nyt varsinaisesti muuta kuin aidon mahdollisuuden yrittää (ja toki toisinkinpäin). Sain aikanaan mummoltani neuvon parisuhteen, kilpailkaa toistenne kunnioituksesta ja rakkaudesta, ja se on kantanut ja kantaa joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Niin samaa mieltä. Ja minusta se on seksuaalisenkin viehätyksen ydin, että se toinen tuntuu jännittävältä, eikä niin että puhutaan ja puhutaan ja puhutaan ja oksennetaan kaikki traumat jne. Kun tuntee toisen liian hyvin, menettää jotain siitä erityisesti alun viehätyksestä.

Alussa kuuluu jutella kevyemmin, vähän jopa ihailla sitä toisen tyyliä, ja ajan myötä se syvenee jos on syventyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kohtaus psykologin kohdalla oli kuin psykologian oppikirjasta parien kehonkielestä. Olli ja Katja istuivat kaukana toisistaa jäykkinä eikä katsekontaktia, puhumattakaan koskettamisesta ollut ollut paljoakaan. Oskari ja Heidi olivat lähempänä toisiaan ja katsoivat toisiaan paljon mutta kosketusta ei ollut niin paljon. Ville ja Anniina sen sijaan röhnöttivät osan ajasta luontevasti toistensa kainalossa, ja muutenkin oltiin paljon käsi kädessä.

Ei tarvitse kummoista koulutusta tajuta miten tämä korreloi parien liittojen tilan kanssa.

Muuten hyvä, mutta Marianna ei ole psykologi eikä ole missään vaiheessa esiintynyt psykologina. Kukaan noista asiantuntijoista ei ole psykologi. Marianna on parisuhdekouluttaja, ilmeisesti koulutukseltaan FM historian ja naistutkimuksen puolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Se on monen tekijän summa eikä kyse ole pelkästä feminiinisyydestä, vaan myös maskuliinisen olemuksen puutteesta.

Jos mies on pienikokoinen ja hintelä, se hiukan jo vaikeuttaa maskuliinisen vaikutelman luomista, mutta kyllä pienikokoinenkin mies voi olla maskuliininen, jos vain olemuksessa on jonkinlaista itsevarmuutta, vahvuutta ja päättäväisyyttä. Ollissa ei näy mitään edellämainituista. Siihen kun vielä lisätään vähän heikko, nariseva ääni, hermostunut omista peloistaan höpöttäminen, nuttura ja pelokas, pälyilevä katse… ei tuosta löydä maskuliinisuuden hitustakaan. 

Tuo sivistyneisyys tai älykkyys ei Ollista kai ole tullut millään muulla tavalla esille muuten kuin hänen itse kertomanaan. Vaikka näkisikin pyöreät silmälasit ja epävarman olemuksen jonkinlaisena cannonball-tyypin vastakohtana, ne eivät kuitenkaan tarkoita samaa kuin älykkyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Se on monen tekijän summa eikä kyse ole pelkästä feminiinisyydestä, vaan myös maskuliinisen olemuksen puutteesta.

Jos mies on pienikokoinen ja hintelä, se hiukan jo vaikeuttaa maskuliinisen vaikutelman luomista, mutta kyllä pienikokoinenkin mies voi olla maskuliininen, jos vain olemuksessa on jonkinlaista itsevarmuutta, vahvuutta ja päättäväisyyttä. Ollissa ei näy mitään edellämainituista. Siihen kun vielä lisätään vähän heikko, nariseva ääni, hermostunut omista peloistaan höpöttäminen, nuttura ja pelokas, pälyilevä katse… ei tuosta löydä maskuliinisuuden hitustakaan. 

Tuo sivistyneisyys tai älykkyys ei Ollista kai ole tullut millään muulla tavalla esille muuten kuin hänen itse kertomanaan. Vaikka näkisikin pyöreät silmälasit ja epävarman olemuksen jonkinlaisena cannonball-tyypin vastakohtana, ne eivät kuitenkaan tarkoita samaa kuin älykkyys. 

Hyvä analyysi! Kyse ei tosiaan ole siitä, että hän olisi varsinaisesti todella feminiininen vaan että häneltä (ainakin tv:ssä näytetyn mukaan, kukapa tietää sitten ihan todellisuuden hänestä) näyttää puuttuvan maskuliinisuus. Hänestä tulee vaikutelma, että hän olisi tosi kiva kaveri, mutta jää aina kaverisektorille, koska hänestä puuttuu se maskuliinisuus, joka herättäisi naisessa kipinän. Eikä sen tarvitse olla mitään lihaksia tai pituutta vaan sellaista maskuliinisuutta luonteessa enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on valtavasti miehiä, joilla ei ole aavistustakaan mitä edes tarkoittaa käsite "hurmata nainen". Saati että he osaisivat millään tavalla hurmata naisen. Vaikka nämä nyt ovatkin jo naimisissa, niin kyllä miehen pitää jollain tavalla sitä uutta vaimoaan yrittää hurmata, jotta se vaimo ihastuisi ja haluaisi jatkaa sitä liittoa. Ikävä kyllä tässä pätee vielä perinteiset (biologiset?) asetelmat, eli naisen ei niinkään tarvitse yrittää hurmata miestä samalla tavalla kuin miehen täytyy hurmata nainen. Oskari yrittää ja Ville yrittää, tuntuu että Olli ei millään tavalla yritä hurmata Katjaa vaan vatvoo ja analysoi ja odottaa vain. Ihan kuin hän ei osaisi ollenkaan tehdä mitään mikä tuohon hurmaamiseen voisi edes liittyä.

No jos nyt johonkin tuollaiseen perusteoriaan on uskominen niin naisen tehtävä miehen hurmaamisessa on nauraa miehen jutuille ja olla keveää ja mieltäylentävää seuraa. Mies sitten tuo sitä turvaa ja jämäkkyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on valtavasti miehiä, joilla ei ole aavistustakaan mitä edes tarkoittaa käsite "hurmata nainen". Saati että he osaisivat millään tavalla hurmata naisen. Vaikka nämä nyt ovatkin jo naimisissa, niin kyllä miehen pitää jollain tavalla sitä uutta vaimoaan yrittää hurmata, jotta se vaimo ihastuisi ja haluaisi jatkaa sitä liittoa. Ikävä kyllä tässä pätee vielä perinteiset (biologiset?) asetelmat, eli naisen ei niinkään tarvitse yrittää hurmata miestä samalla tavalla kuin miehen täytyy hurmata nainen. Oskari yrittää ja Ville yrittää, tuntuu että Olli ei millään tavalla yritä hurmata Katjaa vaan vatvoo ja analysoi ja odottaa vain. Ihan kuin hän ei osaisi ollenkaan tehdä mitään mikä tuohon hurmaamiseen voisi edes liittyä.

No jos nyt johonkin tuollaiseen perusteoriaan on uskominen niin naisen tehtävä miehen hurmaamisessa on nauraa miehen jutuille ja olla keveää ja mieltäylentävää seuraa. Mies sitten tuo sitä turvaa ja jämäkkyyttä. 

Niin. Kuten esim. Anniina vastaa juuri noin Villen hurmaamistekoihin. Ja he ihastuvat toisiinsa ja suhde syvenee.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin se nyt näkee, että loppujen lopuksi sukupuoliroolien avaamisen estävät naiset eivätkä miehet. Tässäkin keskustelussa jatkuvasti kerrotaan, millainen miehen tulee olla.

Roolien ”avaaminen” on eri asia kuin roolien purkamien. Täällä on koko ketjun verran availtu rooleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

En itsekään ole sitä mieltä, että Olli on erityisen feminiininen. Hän on vain pohdiskelevaa miestyyppiä. Naiset toki keskimäärin analysoivat enemmän ihmissuhdeasioita, mutta mielestäni tällainen analysointi on miehessä vain positiivinen piirre. Tätähän naiset aina peräänkuuluttavat, että asioista puhuttaisiin. Nyt kun on mies, joka sitten oikeasti keskustelee asioista niiden oikeilla nimillä, niin täällä kritisoidaan??? ""Liian tunteellinen"....hohhoijaa. Oma mieheni on erittäin keskustelutaitoinen ja tunteellinen kuten Ollikin. Hänen ei todellakaan tarvitse todistella miehisyyttään millään äijäilymeiningeillä.  Miehisyyttä kun löytyy muutenkin ihan tarpeeksi. 

Joo, mutta Ollin kohdalla menee jo hieman yli. En mä ainakaan jaksais kuunnella ja analysoida jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

En itsekään ole sitä mieltä, että Olli on erityisen feminiininen. Hän on vain pohdiskelevaa miestyyppiä. Naiset toki keskimäärin analysoivat enemmän ihmissuhdeasioita, mutta mielestäni tällainen analysointi on miehessä vain positiivinen piirre. Tätähän naiset aina peräänkuuluttavat, että asioista puhuttaisiin. Nyt kun on mies, joka sitten oikeasti keskustelee asioista niiden oikeilla nimillä, niin täällä kritisoidaan??? ""Liian tunteellinen"....hohhoijaa. Oma mieheni on erittäin keskustelutaitoinen ja tunteellinen kuten Ollikin. Hänen ei todellakaan tarvitse todistella miehisyyttään millään äijäilymeiningeillä.  Miehisyyttä kun löytyy muutenkin ihan tarpeeksi. 

Joo, mutta Ollin kohdalla menee jo hieman yli. En mä ainakaan jaksais kuunnella ja analysoida jatkuvasti.

Joillakin äärimmäisessä stressissä menee aivot hälytystilaan eikä silloin pysty keskittymään yhtään mihinkään muuhun kuin ongelman käsittelyyn ja ratkaisuun. 

Jos joku tietää keinon laukaista tilanne, kertokoon sen tähän, koska se olisi hyödyllinen oppi myös monelle ketjun lukijalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on valtavasti miehiä, joilla ei ole aavistustakaan mitä edes tarkoittaa käsite "hurmata nainen". Saati että he osaisivat millään tavalla hurmata naisen. Vaikka nämä nyt ovatkin jo naimisissa, niin kyllä miehen pitää jollain tavalla sitä uutta vaimoaan yrittää hurmata, jotta se vaimo ihastuisi ja haluaisi jatkaa sitä liittoa. Ikävä kyllä tässä pätee vielä perinteiset (biologiset?) asetelmat, eli naisen ei niinkään tarvitse yrittää hurmata miestä samalla tavalla kuin miehen täytyy hurmata nainen. Oskari yrittää ja Ville yrittää, tuntuu että Olli ei millään tavalla yritä hurmata Katjaa vaan vatvoo ja analysoi ja odottaa vain. Ihan kuin hän ei osaisi ollenkaan tehdä mitään mikä tuohon hurmaamiseen voisi edes liittyä.

No jos nyt johonkin tuollaiseen perusteoriaan on uskominen niin naisen tehtävä miehen hurmaamisessa on nauraa miehen jutuille ja olla keveää ja mieltäylentävää seuraa. Mies sitten tuo sitä turvaa ja jämäkkyyttä. 

Aika vanhakantaisia käsityksiä nuorilla naisilla. Kun itse katselen ikäisteni ja vanhempien ONNELLISTEN parien dynamiikkaa ei ihan noin mene. Enemmän niin, että molemmat kantavat toistensa kuormia vuorotellen ja ovat niitä keventäjiä myös vuoron perään. Ja niin, että parisuhde perustuu syvään ystävyyteen, ei mihinkään hurmaa minut - peliin.  Niinkuin Marianna sanoi, ensin syvä ystävyys, siitä helposti syntyy se parisuhteen kipinä. Jotenkin menee prinsessasadut ja oikea elämä sekaisin. 

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Kiinnostaisi miten Olli on kuvannut hakuvaiheessa että millaisen naisen hän haluaa ja tarvitsee. Siis muuta kuin vain älykkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on valtavasti miehiä, joilla ei ole aavistustakaan mitä edes tarkoittaa käsite "hurmata nainen". Saati että he osaisivat millään tavalla hurmata naisen. Vaikka nämä nyt ovatkin jo naimisissa, niin kyllä miehen pitää jollain tavalla sitä uutta vaimoaan yrittää hurmata, jotta se vaimo ihastuisi ja haluaisi jatkaa sitä liittoa. Ikävä kyllä tässä pätee vielä perinteiset (biologiset?) asetelmat, eli naisen ei niinkään tarvitse yrittää hurmata miestä samalla tavalla kuin miehen täytyy hurmata nainen. Oskari yrittää ja Ville yrittää, tuntuu että Olli ei millään tavalla yritä hurmata Katjaa vaan vatvoo ja analysoi ja odottaa vain. Ihan kuin hän ei osaisi ollenkaan tehdä mitään mikä tuohon hurmaamiseen voisi edes liittyä.

No jos nyt johonkin tuollaiseen perusteoriaan on uskominen niin naisen tehtävä miehen hurmaamisessa on nauraa miehen jutuille ja olla keveää ja mieltäylentävää seuraa. Mies sitten tuo sitä turvaa ja jämäkkyyttä. 

Aika vanhakantaisia käsityksiä nuorilla naisilla. Kun itse katselen ikäisteni ja vanhempien ONNELLISTEN parien dynamiikkaa ei ihan noin mene. Enemmän niin, että molemmat kantavat toistensa kuormia vuorotellen ja ovat niitä keventäjiä myös vuoron perään. Ja niin, että parisuhde perustuu syvään ystävyyteen, ei mihinkään hurmaa minut - peliin.  Niinkuin Marianna sanoi, ensin syvä ystävyys, siitä helposti syntyy se parisuhteen kipinä. Jotenkin menee prinsessasadut ja oikea elämä sekaisin. 

Tuo hurmaamisjuttu liittyikin vain tapaamisen ensi päiviin. Suhteen dynamiikka on eri asia kuin se miten ihan tapaamisen alussa mies hurmaa naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on valtavasti miehiä, joilla ei ole aavistustakaan mitä edes tarkoittaa käsite "hurmata nainen". Saati että he osaisivat millään tavalla hurmata naisen. Vaikka nämä nyt ovatkin jo naimisissa, niin kyllä miehen pitää jollain tavalla sitä uutta vaimoaan yrittää hurmata, jotta se vaimo ihastuisi ja haluaisi jatkaa sitä liittoa. Ikävä kyllä tässä pätee vielä perinteiset (biologiset?) asetelmat, eli naisen ei niinkään tarvitse yrittää hurmata miestä samalla tavalla kuin miehen täytyy hurmata nainen. Oskari yrittää ja Ville yrittää, tuntuu että Olli ei millään tavalla yritä hurmata Katjaa vaan vatvoo ja analysoi ja odottaa vain. Ihan kuin hän ei osaisi ollenkaan tehdä mitään mikä tuohon hurmaamiseen voisi edes liittyä.

No jos nyt johonkin tuollaiseen perusteoriaan on uskominen niin naisen tehtävä miehen hurmaamisessa on nauraa miehen jutuille ja olla keveää ja mieltäylentävää seuraa. Mies sitten tuo sitä turvaa ja jämäkkyyttä. 

Aika vanhakantaisia käsityksiä nuorilla naisilla. Kun itse katselen ikäisteni ja vanhempien ONNELLISTEN parien dynamiikkaa ei ihan noin mene. Enemmän niin, että molemmat kantavat toistensa kuormia vuorotellen ja ovat niitä keventäjiä myös vuoron perään. Ja niin, että parisuhde perustuu syvään ystävyyteen, ei mihinkään hurmaa minut - peliin.  Niinkuin Marianna sanoi, ensin syvä ystävyys, siitä helposti syntyy se parisuhteen kipinä. Jotenkin menee prinsessasadut ja oikea elämä sekaisin. 

Kyllä siihen ystävyyteenkin pitää hurmata olemalla kohtelias, ystävällinen, kehua toista jne.