Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Siinä Mariannan luona ollessaan Katja kertoi, että eniten hän on pitänyt siitä, kun he ovat keskustelleet ihan yleisistä asioista, esim. politiikasta ja tv-ohjelmista. Eikö ihmiset nyt normaalistikin tutustu juuri näin, että ensin puhutaan yleisistä asioista ja vasta pikkuhiljaa siirrytään ruotimaan toisen luonteenominaisuuksia.

Tämä on se syy, miksi itse pidän tätä EA-formaattia luonnonvastaisena. Jo häissä sulhanen piti morsiamelle puheen, jossa mainitsi useita ominaisuuksia vaikka ei vielä edes tunne koko ihmistä. Mennään niin sanotusti peppu edellä puuhun.

Katjan ja Ollin pitäisi viettää aikaa myös ystäviensä seurassa. Nythän taitaa olla niin, että Katja menee yöksi kotiinsa. Olli on ponneton ja liian herkkänahkainen. Mielenkintoista olisi saada tietää mihin hänen eka liittonsa kosahti. On kuitenkin aika nuorena jo toisella kierroksella. Katja on töyssy, eikä tilannetta paranna se, että Olli on aikamoinen tosikko.

Tulee mieleen hyväsyntää kerjäävä koiranpentu.

en usko siihen, että vaikka Olli olisi millainen vaan, niin Katjalle se ei riitä. ( eli vaikka yrittäisi lähestyä ja halailla tai olla jämerä)

Olisi Olli millainen vain, niin Katja vaan ärsyyntyisi ja "ahdistuisi" enemmän joka tapauksessa.

Joten Olli tekee tosi viisaasti, että on juuri tuollainen sovitteleva tällä hetkellä, koska ainakin hän itse voi sitten päättää tämän ihmissuhteen levollisesti eikä repien molempia kappaleiksi.

Heistä ei tule paria se on varmaa!

ja se ei ole kenenkään syy, se on vain tosiasia

Ollille varmaan löytyy joku sopiva kumppani.

Katjasta en ole niinkään varma....parempi olla sinkkuna luulisin

Vierailija kirjoitti:

Katja ei ole Ollista yhtään kiinnostunu ja se tulee esiin koko ajan eleinä ja sanoina ja kommentteina.

Sen kyllä hyvin ymmärtää, että ei tunne mitään vetoa toiseen; kaikki eivät vaan sovi yhteen eikä tarvitsekkaan.

Mutta se mitä ihmettelen on se, että Katja koko ajan osoittaa Ollille, että olet ala arvoinen ja huonompi ja "minun on nyt vaan pakko olla tässä tilanteessa", vaikka olet vastenmielinen.

Alku haastatteluissa varmaan kysytiin sitä, että miten joustava on ja miten pystyy sovittelemaan ja tekemään kompromisseja ja keskustelemaan. Niitä taitoja nyt tarvittaisiin, mutta Katjalla näitä taitoja ei vaan ole.  Tosiaasia on se, että Katja on mennyt tuohon tilanteeseen omasta tahdostaan, joten oman pettymyksen osoittaminen Ollille on käsittämätöntä!

Siksi tuo naiivi käyttäytyminen kuten "sormusleikki" , sormus "unohtui" kotiin ym.ym. kovuus ovat kypsymättömän ja kylmän ihmisen merkki.

Jos et välitä toisesta, niin miksi et ottaisi asiaa ihan suoraan puheeksi, kuitenkin niin että et laita asiaa toisen "syyksi".  Tosiasia vain on se, että kaikki eivät sovi toisilleen. Olli käyttäytyy hyvin tässä tilanteessa, tuskin hänkään haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa avioliitossa sehän olisi kärsimystä molemmille!

Tätä olen koko ajan ihmetellyt ja suorastaan ällistellyt. Mitä ihmettä?! Kohdistaa nyt sitä pettymystään siihen toiseen. Minkä se toinen sille mahtaa, että tuli valituksi siihen pariksi? Eikö aikuinen ihminen tätä ymmärrä ja osaa silti käyttäytyä, hillitä itsensä, olla ystävällinen ja kiva, vaikka joutuukin toteamaan, ettei meistä tule mitään pariskuntana. Tätä en käsitä, en sitten millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.

Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua. 

Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni. 

Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.

No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne. 

No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.

Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.

Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.

Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa. 

Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katja ei ole Ollista yhtään kiinnostunu ja se tulee esiin koko ajan eleinä ja sanoina ja kommentteina.

Sen kyllä hyvin ymmärtää, että ei tunne mitään vetoa toiseen; kaikki eivät vaan sovi yhteen eikä tarvitsekkaan.

Mutta se mitä ihmettelen on se, että Katja koko ajan osoittaa Ollille, että olet ala arvoinen ja huonompi ja "minun on nyt vaan pakko olla tässä tilanteessa", vaikka olet vastenmielinen.

Alku haastatteluissa varmaan kysytiin sitä, että miten joustava on ja miten pystyy sovittelemaan ja tekemään kompromisseja ja keskustelemaan. Niitä taitoja nyt tarvittaisiin, mutta Katjalla näitä taitoja ei vaan ole.  Tosiaasia on se, että Katja on mennyt tuohon tilanteeseen omasta tahdostaan, joten oman pettymyksen osoittaminen Ollille on käsittämätöntä!

Siksi tuo naiivi käyttäytyminen kuten "sormusleikki" , sormus "unohtui" kotiin ym.ym. kovuus ovat kypsymättömän ja kylmän ihmisen merkki.

Jos et välitä toisesta, niin miksi et ottaisi asiaa ihan suoraan puheeksi, kuitenkin niin että et laita asiaa toisen "syyksi".  Tosiasia vain on se, että kaikki eivät sovi toisilleen. Olli käyttäytyy hyvin tässä tilanteessa, tuskin hänkään haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa avioliitossa sehän olisi kärsimystä molemmille!

Tätä olen koko ajan ihmetellyt ja suorastaan ällistellyt. Mitä ihmettä?! Kohdistaa nyt sitä pettymystään siihen toiseen. Minkä se toinen sille mahtaa, että tuli valituksi siihen pariksi? Eikö aikuinen ihminen tätä ymmärrä ja osaa silti käyttäytyä, hillitä itsensä, olla ystävällinen ja kiva, vaikka joutuukin toteamaan, ettei meistä tule mitään pariskuntana. Tätä en käsitä, en sitten millään.

Voisiko olla että Katja uskoo vahvasti sitoutumisen voimaan, eikä ole vielä ns. heittänyt pyyhettä kehään? Jos hän elättelee toiveita siitä, että tästä voisi kuitenkin tulla hyvä liitto (onhan Ollissa paljon hänen toiveidensa mukaisia piirteitä ja ulkonäköäkin hän kehui), reagointi noissa epämiellyttäviksi koetuissa tilanteissa voi paradoksaalisesti olla tylympää kuin se olisi silloin, jos ajatuksena olisi vain selviytyä hommasta jotenkin läpi ja jatkaa sitten elämää erillään.

Itse luulen, että Katja aidosti haluaa yrittää saada hommaa toimimaan, vaikka se ei katsojille asti oikein välitykään, ja tämä yrittäminen ja ajatus siitä että pitäisi laittaa itsensä likoon (= yritys laskea omia suojamuureja tilanteen hankaluudesta huolimatta), johtaa tuohon tökeröön käytökseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.

Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua. 

Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni. 

Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.

No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne. 

No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.

Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.

Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.

Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa. 

Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.

Minusta Olli on tehnyt juuri noin monessakin tilanteessa. No ei nyt kirjaimellisesti tuossa kauppakassitilanteessa, mutta monessa muussa asiassa on minun nähdäkseni tullut aika paljon Katjaa vastaan. Ja hän ei ole muistaakseni kertaakaan kritisoinut Katjan kauppakasseista, vaatteista, asunnosta, pituudesta jne. Ainoastaan tuosta sulkeutuneesta ja tylystä käytöksestä. Tottakai kun tällaisia kuitteja tulee ihan koko ajan ihan naurettavista asioista, siinä miettii, mitä hittoa pitää tehdä, että tuolle ihmiselle kelpaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Itse luulen, että Katja aidosti haluaa yrittää saada hommaa toimimaan

Tosissasiko kirjoitat, vai pilailetko? :D

Miten Katjan käytöksestä mielestäsi käy ilmi, että hän yrittää saada hommaa toimimaan? Se yritys siis? :D

Viikon poissa ja ketju on näköjään mennyt täysin pilalle. Täällä jauhetaan kymmeniä viestejä Ollista, eikä kukaan ole enää kiinnostunut Oskarista ja Oskarin liian pienistä vaatteista, eikä Oskarin hampaista:( Jätän ketjun nyt ja mikäli Oskarin puolustajat ja vastustajat aktivoituvat, niin minäkin palaan lukemaan. Hyvästi jää

Kyse ei ole kauppakasseista tai kenellä on millainen asunto.... eikä mistään muustakaan vastaavasta ulkonaisesta asiasta.

eikä tilanne muuttuisi yhtään vaikka Katjan kanssa "lähtisi ostamaan Katjalle mieluisia kasseja, jotta saisi yhteistä tekemistä" niinkuin joku täällä kirjoitti. :D

Olli on suhtautunut hyvin asioihin, eikä ole todellakaan tehnyt näistä asioista ongelmaa itselleen.

Olli käyttäytyy juuri oikein nyt, sillä hänen luonaan asustaa hetken aikaa suoraan sanottuna hankalan tuntuinen nainen, joka ei osaa ilmaista asioita suoraan (vaikka sanoo olevansa suora) eikä ainakaan rakentavasti eikä empaattisesti.

He ovat "pakko tilanteessa" olla yhdessä ohjelman vuoksi.

Jos mun luonani olisi vastaavanlainen nainen, niin sanoisin kyllä että meillä ei synkkaa ja että on parempi että molemmat jatkavat omaa tietään. Mutta sitä ei tuossa ohjelmassa ehkä voi tehdä?

Tai miksi ei Katja sitten lähde lätkimään tuosta pois, kun kuitenkin haluaa sen tehdä. Sen sijaan roikkuu siellä naama kurtussa päiväst' toiseen.

Suoraan sanottuna, laittaisin tuommoisen naisen heti kävelemään ja auttaisin nopeasti pakkamaan sen kassinsa....

:D

Tämäei kyllä ole mikään hyvänmielen ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.

Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua. 

Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni. 

Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.

No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne. 

No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.

Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.

Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.

Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa. 

Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.

Tuolla asenteella olisit vähitellen kynnysmatto ja tossu. Ensin vaihtuisi kauppakassisi väri ja sitten eteismattosi ja sitten ehkä verhosi, sitten kenkäsi ja vähitellen jopa sinussa ne asiat, jotka eivät ole sinulle tärkeitä ja kohta jopa ne jotka ovat jopa vähän tärkeitä. Ja kohta alkaisitkin olemaan ”Katja”.

Koska niin tahtoo käymään, kun toiset eivät hyväksy edes toisen noin mitättömiä asioita, kuten kauppakassin väriä ja heitä aletaan ohjaamaan ”oikeaan” suuntaan. Saisivatko mahdollisesti omat lapset edes valita itselleen mieleistä kestokassia vai valikoisiko äiti sen heille? Kuten nainen miehelleen?

Meillä on yli kymmenen kauppakassia. Kaikki eri kauppojen tai firmojen kestokauppakasseja ja värejä on sen mukaan. En ole edes ajatellut niiden värejä tai ovatko ne jotenkin oikean värisiä tai oikeasta materiaalista. On puuvillaa, polyesteriä, kestomuovia jne. Pientä, suurta, pieneen tilaan menevää jne. Perheessä otetaan se, joka sopii käyttötarkoitukseen. Eikä tulisi mieleen kommentoida niiden käyttöä miehelle tai omille lapsille.

Se on totta ettei kassi ole kynnyskysymys, mutta kerrohan se joistamattomuudesta, jos siitäkin pitää tehdä suuri numero.

Katsoin jakson, jossa oltiin Mariannaa tapaamassa.

Ilmeisesti Olli ja Katja elävät aivan erillään ja tapaavat joskus. Nyt Katja tuli ilmeisesti töistä (valkoinen paitapusero yllään) tekemään kipeälle Ollille linssikeittoa. Olli kertoi, että hänellä oli ollut naispuoliset kaverit kylässä. Samat jotka olivat häissäkin. Lisäksi Ollin puheista ilmeni, että sama naisporukka oli hänelle järjestänyt hänen luonaan polttaritkin.

 

Muistelin, onko nähty Ollilla miespuolisia kavereita. On, se jonka seurassa Olli luki Katjan kirjeen ja joka oli Suomenlinnassa tsemppaamassa Ollia ennen vihkimistä.

*

Onko Villellä ADHD? Siksi puhuu koko ajan ja omien sanojensa mukaan häseltää? Tai onko hän hyvin epävarma suhteessa ja saa siksi hallitsemattomia naurukohtauksia, kun esille tulee jokin hänen mielestään kiusallinen asia hänestä kuten vaikka hänen (oikeasti ihan normaali) tapansa syödä maissia? Naurukohtausten aikana Ville analysoi itseään negatiivisesti, toki huumorin varjolla, eikä naurusta tule loppua. Kohtaukset pitkittyvät kiusallisiksi, ja Anniinan nauru loppuu aikaisemmin. Ville, relax. Olet Anniinankin mielestä huipputyyppi.

Katjan kommentti kauppakassien väristä ei ole neutraali toteamus mieltymyseroista. Kulttuurissamme hillittyjä värejä pidetään legitiimin keskiluokkaisen maun mukaisina. Kirjavat ja räikeät yhdistetään huonoon makuun. Kommentillaan Katja toi ilmi, että pitää Ollin makua huonompana kuin omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Katjan kommentti kauppakassien väristä ei ole neutraali toteamus mieltymyseroista. Kulttuurissamme hillittyjä värejä pidetään legitiimin keskiluokkaisen maun mukaisina. Kirjavat ja räikeät yhdistetään huonoon makuun. Kommentillaan Katja toi ilmi, että pitää Ollin makua huonompana kuin omaansa.

Beige kestokassi ”Legitiimi keskiluokkainen maku”. Heh heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olli puhui kameralle loukkaantuneeseen sävyyn, ettei siedä sitä tunnetta, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään. Hyvä, ainakin hän tunnistaa, mikä on pielessä. Seuraavaksi voisi yrittää ilmaista näitä tunteita Katjalle.

Olli paradoksi taitaa olla se, että Katja on tylyttänyt häntä niin kovin, että hän ei uskalla ilmaista loukkaantumista siitä että ei riitä. Koska pelkää että pikkuasioistakin niin kovin tylyttävä Katja sellaisesta puheeksiotosta ja pettymyksen tunteen ilmaisusta häipyisi heti. Ymmärrettävä pelko sinänsä. Mutta paradoksaalista kyllä se saattaisi herättää Katjan kiinnostuksen ja ihastuksen. Kun Olli laittaisi rajat katjan "paskanjauhannalle" ja osoittaisi Katjalle, että EDELLYTTÄÄ hyvää kohtelua. 

Mutta eikö kaikilla aiemmilla EA kausilla ole painotettu sitä, että parisuhteessa pitäisi tehdä kompromisseja, huomata, että se oma tapa olla ja tehdä ei välttämättä ole ainoa oikea, pitäisi olla valmis ottamaan huomioon puolison tavat olla ja tehdä. Että yhdessä voidaan kasvaa ja muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Anteeksi mutta en nyt ihan ymmärtänyt että miten sinänsä hyvä kommenttisi liittyi tuohon paradoksiin, josta kirjoitin. Avaisitko vähän ajatuksenkulkuasi, niin saisin siitä varmaan kiinni. 

Vastaus taisi liittyä enemmän siihen, että Olli on loukkaantunut, kun häntä ei hyväksytä omana itsenään. Tietenkin jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään, mutta ainahan voi ottaa opikseen ja muuttua paremmaksi ihmiseksi.

No joo-o. Mutta näkemäni perusteella Ollin on aika vaikea muuttua siksi paremmaksi ihmiseksi, jota Katja hänestä haluaisi. Hän ei voi muuttua pidemmäksi. Hän ei osaa arvata ennalta minkä värisiä kauppakasseja parempi ihminen käyttäisi. Hän ei osaa parantaa asuntoaan, koska Katja sanoo, että Katja ei tiedä miten asuntoa voisi ja pitäisi petrata. Hän ei voi poistaa edellistä avioliittoaan olemasta. Jne. 

No bioroskiksen hän voi hankkia, mutta kelpaisikohan silti Katjalle.

Ollin ongelma ei ole näissä ulkoisissa asioissa, vaan siinä että hän luulee niiden olevan syy siihen, miksi hän ei kelpaa.

Minulla on asunto jonka olen itse remontoinut itselleni sopivaksi. Jos sitä joku kritisoi, tämä ei horjuta itsearvostustani, koska en ole asuntoa tälle kritisoijalle suunnitellut vaan itselleni, ja pidän kaikista tekemistäni ratkaisuista ja olen niistä ylpeä. Kritiikin antajan kanssa keskustelisin hyvässä hengessä siitä, miksi mikäkin asia on minun kannaltani niin toimiva. Se tarjoaisi hänelle tilaisuuden kommentoida, miksi hän on eri linjoilla, siinäkin tapauksessa että hän aluksi ei osaa sanoa mitään syitä: usein kun itse alkaa keskustella erittelevämmin, toinenkin saa kiinni omista ajatuksistaan paremmin. Kumpikin oppisimme toisistamme keskustelun myötä. En siis näkisi mitään syytä pahastua siitä jos toisen mielestäni asuntoni on vain 7,5.

Jos toinen tosissaan kritisoisi kauppakassini väriä (ottamatta nyt kantaa siihen sanoiko Katja tuon tosissaan - en itse ainakaan päässyt selville siitä), minulla ei olisi kerrassaan mitään ongelmaa. Kauppakassin väri kun ei ole itselleni ollenkaan tärkeä asia. Jos se sitä toiselle olisi, ehdottaisin että käydään yhdessä hankkimassa juuri hänen makunsa mukaisia kauppakasseja vaikka heti samana päivänä. Saisimme mukavaa yhteistä tekemistä ja toinen tuntisi tulleensa kuulluksi. Koska asialla ei ole minulle väliä, olisi todella helppoa antaa toisen päättää siitä juuri niin kuin haluaa. 

Olli tuntuu ottavan jokaisen kommentin itseensä, ja tulkitsevan että nämä kaikki asiat hänessä pitäisi muuttua, jotta hän "kelpaisi" Katjalle. Tosiasiassa ainoastaan tuon asenteen pitäisi muuttua. Nämä kauppakassinvärit ja muut asiat sinänsä tuskin ovat kynnyskysymyksiä silloin, kun henkilö on persoonallisuudeltaan lämmin, lähestyttävä ja itsevarma, eli viehättävä ja elämänkumppaniksi sopiva.

Sinulla taitaa unohtua nyt se, että tv-ohjelmaan on leikattu ja kuvattukin vain pieni osa parin yhteiseloa. Me emme näe, miten Katja käyttäytyy kuvausten ulkopuolella, emmekä kuule kaikkia hänen kommenttejaan. Todennäköisesti niitä negatiivisia kommentteja lentelee paljon (ja ehkä ilkeämmin, mitä ohjelmassa näytetään), koska Olli kommentoi jo häämatkalla hotellissa kuvatussa haastattelussa, kuinka pahalta toisen jatkuva nokittelu tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Katjan kommentti kauppakassien väristä ei ole neutraali toteamus mieltymyseroista. Kulttuurissamme hillittyjä värejä pidetään legitiimin keskiluokkaisen maun mukaisina. Kirjavat ja räikeät yhdistetään huonoon makuun. Kommentillaan Katja toi ilmi, että pitää Ollin makua huonompana kuin omaansa.

Jatkan: Samasta syystä taisi antaa Ollin asunnolle vain tyydyttävän arvosanan. Katjan oma koti on pelkistetty ja sisustettu mustalla ja valkoisella. Luulen, että Ollin sisustusratkaisut osoittavat Katjan mielestä huonoa makua. Ainakin huonompaa makua kuin hänen oma makunsa.

Mariannan luokse mennessä lähes kaikilla, jopa Katjalla ja Heidillä: leveä hymy, iloinen tervehdys, halaus.

Vähän erilaiset ilmeet näillä, kun tapaavat puolisoaan.

 

Katjalla on tosiaan hyvin pelkistetty tyyli: paljon mustaa ja valkoista ja ripaus punaista. En muista nähneeni ensimmäistäkään kuviollista vaatetta hänen päällään. Se lippiskin siellä reissussa oli musta (todellinen kesäväri 😀).

Heidillä taas on aivan päinvastainen tyyli pukeutua. Hyvin naisellista ja rimpsuista. Tykkäsin kovasti siitä kukallisesta mekosta, joka hänellä oli kun menivät Moulin Rougeen.

Väreinä pinkkiä ja muita heleitä värejä.

Anniinan tyyli on kaikkein tavanomaisin. Voisin itse käyttää samantyylisiä asuja. Anniina vaikuttaa hyvin tasapainoiselta naiselta.

Kyllä täytyy sanoa, että katsottuani Katjan ja Ollin jäykistelyä, on suorastaan sydäntä lämmittävää kun nauravaiset Anniina ja Ville tulevat ruutuun. Tässä nähdään toimimattoman ja toimivan suhteen ero. Se on ILO.

Vierailija kirjoitti:

Siinä Mariannan luona ollessaan Katja kertoi, että eniten hän on pitänyt siitä, kun he ovat keskustelleet ihan yleisistä asioista, esim. politiikasta ja tv-ohjelmista. Eikö ihmiset nyt normaalistikin tutustu juuri näin, että ensin puhutaan yleisistä asioista ja vasta pikkuhiljaa siirrytään ruotimaan toisen luonteenominaisuuksia.

Tämä on se syy, miksi itse pidän tätä EA-formaattia luonnonvastaisena. Jo häissä sulhanen piti morsiamelle puheen, jossa mainitsi useita ominaisuuksia vaikka ei vielä edes tunne koko ihmistä. Mennään niin sanotusti peppu edellä puuhun.

Katjan ja Ollin pitäisi viettää aikaa myös ystäviensä seurassa. Nythän taitaa olla niin, että Katja menee yöksi kotiinsa. Olli on ponneton ja liian herkkänahkainen. Mielenkintoista olisi saada tietää mihin hänen eka liittonsa kosahti. On kuitenkin aika nuorena jo toisella kierroksella. Katja on töyssy, eikä tilannetta paranna se, että Olli on aikamoinen tosikko.

Tulee mieleen hyväsyntää kerjäävä koiranpentu.

Toisaalta, jos ihastuu toisen ulkoiseen olemukseen  ja sen jälkeen keskustelu on sujuvaa ja samanhenkistä, ei  kokonaiseen ihmiseen ihastumista tarvitse viikkokausia odotella, vaan tutustuminen voi jatkua omalla painollaan hyvistä lähtökohdista. Onhan tästäkin EA:ssa muutamia esimerkkejä. Suhteen alussa voi jopa vähän jo riidelläkin, koska molemmat uskovat, että "kaiken se kestää".

Ollilla on paha olla, mutta hän ihan perustellusti pelkää sanoa mitään suoraan. Eihän toiselle voi olla vihainen siitä, ettei hän pidä tyypistä romanttisessa mielessä. Käytöstavoista noin yleensä sen sijaan voisi hyvinkin sanoa, vaikka ymmärrän, ettei siihen huvita lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä Mariannan luona ollessaan Katja kertoi, että eniten hän on pitänyt siitä, kun he ovat keskustelleet ihan yleisistä asioista, esim. politiikasta ja tv-ohjelmista. Eikö ihmiset nyt normaalistikin tutustu juuri näin, että ensin puhutaan yleisistä asioista ja vasta pikkuhiljaa siirrytään ruotimaan toisen luonteenominaisuuksia.

Tämä on se syy, miksi itse pidän tätä EA-formaattia luonnonvastaisena. Jo häissä sulhanen piti morsiamelle puheen, jossa mainitsi useita ominaisuuksia vaikka ei vielä edes tunne koko ihmistä. Mennään niin sanotusti peppu edellä puuhun.

Katjan ja Ollin pitäisi viettää aikaa myös ystäviensä seurassa. Nythän taitaa olla niin, että Katja menee yöksi kotiinsa. Olli on ponneton ja liian herkkänahkainen. Mielenkintoista olisi saada tietää mihin hänen eka liittonsa kosahti. On kuitenkin aika nuorena jo toisella kierroksella. Katja on töyssy, eikä tilannetta paranna se, että Olli on aikamoinen tosikko.

Tulee mieleen hyväsyntää kerjäävä koiranpentu.

Eihän ole formaatin vika, jos pariskunta ei ymmärrä rauhassa tutustua toisiinsa. Onnesta huokailu ja suutelusessiot voisi jättää myöhemmäksi, ettei käy niin kuin vaikkapa Rosalle.