*:HEINÄsirkkojen TIISTAI:*
Huomenta vaan kaikille!
Täällä nuokun kahvikupin ääressä taas heti aamusta. Minua aamu-unisempaa ihmistä on hankala löytää ja nyt minusta sitten tuli tällainen aamukukkuja :D Kerrankin kun saisin nukkua ainakin kahdeksaan saakka, kun ei ole töihin heräämistäkään enää.
Toissa iltana oli tosiaan melko napakoita supistuksia, joten kävin eilen äitipolilla tarkastuttamassa, että kaikki ok. Kanavaa oli jäljellä alle 2cm, mutta kohdunsuu suljettu ja kiinteä. Jotain ne supistukset siis olivat saaneet aikaiseksi alakerrassa. Sanoivat, että täytyy ottaa nyt ihan rauhallisesti vähän aikaa. Vauva oli pieni, mutta pirteä: painoarvio 1610g ja 25 prosentin käyrällä kasvaa pikkuruisena. Muuten neiti touhuili massussa entiseen malliin vilkkaana ja virkeänä. Kaikki mitat vastasivat rv 30 mittoja, joten la heittää hieman tai sitten pikkuruinen vain on pieni kuten äitinsäkin. :D
Sain myös estolääkityksen virtsatieinfektioihin, joita on ollut tällä kertaa riesana peräti kaksin kappalein, mutta jospa ne tästä nyt talttuisivat. Sain myös ajan heinäkuun alkuun synnytystapa-arvioon samalla kertaa, joka tehdään polilla kun edellinen synnytys oli sektio. Lääkäri katsoi lantiomittoja ja totesi parin mitan olevan ei täysin ahtaat, mutta ei ihan hyvätkään. Kuulemma sellaiset, että pieni vauva niistä mahtuu ja siksi on kuulemma tärkeää, että vauvan kokoa nyt seurataan. Jännittää vähän, että kuinka tässä oikein käy!
Tänään olen menossa käymään neuvolassa, jossa sitten katsotaankin muut jutut ja perjantaina menen uudestaan lääkäriin, kun se kokoarvio oli varattu jo aiemmin ja sovittu ennen eilistä päivystyskäyntiä.
Joku kirjoitteli taannoin, että mies ei ole yhtä innolla odotuksessa mukana. Minun mieheni oli kyllä edellisessä raskaudessa aivan ihana: hieroi kipeytyneitä jalkoja/hartioita, auttoi kotitöissä, itki ultran jälkeen ilosta jne... Tässä odotuksessa taas ei ole oikeastaan huomioinut vauvaa/ minua laisinkaan. Päinvastoin heti jos " itse joutuu" (huom. sanavalinta...) tekemään jotain ylimääräistä vähänkin sen vuoksi, että satun jonain päivänä olemaan väsyneempi, niin siitä seurauksena kauhea valitus. Varsinkin kun itse kuitenkin teen suurimman osan kotitöistä, ei pitäisi kauheasti olla narisemista, jos joku päivä joutuukin esim. täyttämään astianpesukoneen jonkun kerran tai pesemään pyykkiä ja ulkoilemaan lapsen kanssa. Varsinkin nyt, kun itsekin on kesälomalla...
Joku (anteeksi, etten muista nimimerkkiäsi) kirjoitti vastikään parisuhdeongelmistaan ja siitä, että mies oli pettänyt. Olen tosi pahoillasi puolestasi ja myös miehesi puolesta, kun raukka ei ymmärrä mitä voi menettää! Joillakin miehillä ei näköjään ole kykyä ottaa vastuuta tekemisistään ja menemisistään. Tsemppiä sinulle!
Hyvää vointia ja mukavaa päivää kaikille muillekin!
t. Saraida + pikkuruinen neiti rv 31+5
Kommentit (13)
eiliset:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7418793&p=&mpage=1&tmode=…
Just kaivoin esille vanhat äitiyskortit ja rupesin noita painoja, siis omia, vertailemaan... Samoissa mennään kun esikoisestakin, joten urakka on iso loppukesästä... No iteppä valitsin etten nyt välitä painonnoususta, kun sokerit sun muut on kohdillaan.
Mua mietityttää kun meikäläisen kohdalla on viimeksi tehty sisätutkimus rv 28, ei siitä nyt itseasiassa kauheesti aikaa ole, mutta sillon jo oli kaula lyhentynyt 3cm->2,5cm ja nyt on niitä supistuksia ollut joka päivä enemmän tai vähemmän. Olis kiva tietää onko homma etenemään päin, tuntuu nyt vessassa istuessa että muksu olis laskeutunut viikossa aikas alas.. seuraavan kerran mulla on lääkäri " arvauskeskuksessa" 9.6. ( En kovasti välitä meidän tk:en lääkäristä, tuntuu välillä et se todellakin arvailee.. ) Mulla nuo supistukset eivät selkeesti ole yhteydessä siihen että olisin kovasti rehkinyt, vaan niitä tulee ihan millon vaan. Ei kovia mutta tuntuvia.
Kaivoin esille mun imetysliivit ja puin yhdet päälle.. Ne tuntuu nyt jo pieniltä.. Otan nää mukanani sairaalaan ja sit kun kotiutuu saa käydä hankkimassa jotkut mega-jumbo tissiliivit ;)
Taidan minkäkin ruveta pakkailemaan sitä synnärilaukkua, kun sitten möksältäkin voi tulla äkkilähtö.. Mies tois mulle varmaan minihameen ja stringit sairaalaan, jos sen pitäs haalia kamat ;)
Vauvalle ajattelin pitkähihasen kietaisubodyn, ihana vaaleansini-valkoraidallinen, puolipotkarit, ja pipon laittaa mukaan. Sitten otan tarpeen mukaan fleecepuvun mukaan (toivottavasti ei tod. tarvii), mut puuvillaisen neulotun vauvapeiton otan joka tapauksessa.
Ittelle olen hankkinut muutamat isommat kesähousut, tummat, joita voi käyttää synnytyksen jälkeen ja pari imetyspaitaa pitäis hankkia.. Onko kellään kokemusta H&M:n imetyspaidoista? Eivät ainakaan maksa maltaita...
Kauheesti olisin jo lähdössä laitokselle.. ;) Huomaatteko...? hih..
Aurinko täällä paistaa, taidamme lähteä kohtapuolin pihalle!!
Hauskaa päivää mahakkaat!!
maryanne + poika 34+1
Ihana auriringonpaiste ja minä yritän epätoivoisesti raivata ja siivota kaappeja. Tyttö on vielä tän viikon tarhassa ja sen jälkeen ei varmaankaan ehdi tehdä mitään.
Vointi ihan hyvä, vauva erittäin aktiivinen edelleen. Vähän alkaa tää olo olla jo tukala, kun kävely, sängyssä kääntyminen yms. alkaa olla yhtä tuskaa. Mutta eikähön sen vajaa pari kuukautta vielä kestä.
Pinnasänky on jo kasattu ja reunapehmusteet pitäis pestä. Melkein kaikki vauvanvaatteet pesy ja silitetty. Äippäpakkauksen avasin eilen ja ihan ookoo mun mielestä. Bodyt ja potkarit paljon kivempia ku v.2003.
Ensi viikolla olis kahdet ritikkäiset peräkkäisinä päivinä ja kauhee pulma mitä laittais päälle. Ei viitsis mitään kauheen kallista ostaa..H&M:llä kokeilin yhtä mekkoa ja näky oli järkky..tissit pursui ulos kaula-aukosta ja ala-osa näytti teltalta, ei kiitos.
Mutta nyt on lähdettävä kummilahjaa hankkimaan ja ehkä ostaa samalla reissulla rintapumppu.
Aurinkoista viikonjatkoa!
-Tiziana 32+6
Pikaisesti kuulumisia ennen neuvolaan menoa.
En ole tainnut Armasta onnitella pikkuisen johdosta, joten onnittelut lienevät paikallaan. Paljon onnea nyytin lunastamisesta <3
Täällä on käyty keskustelua miesten osallisuudesta odotukseen. Niin kuin jonkun vanhan odotus-lehden etusivulla oli otsikko " isyys syntyy yhdessä vauvan kanssa" . Olen tuon kanssa samaa mieltä, me äidit ehkä tunnemme asiat erilailla koska kannamme näitä tulevia pienokaisia. Meillä mies ei todellakaan ole mikään suurten tunteiden tulkki vaan enemmin suomalainen jössikkä. Ei kauheasti taputellut masua yms. kun esikoista odotettiin mutta arvatkaa kun tyttö annettiin salissa ekan kerran miehen syliin ja katseet kohtasivat, kyynelehti tämä mun jössikkä :)
Samalla tavalla on reagoinut tämän odotuksen ajan, ei kauheasti silittele, hellii kun pyydän yms. Okei, tekee tällä hetkellä 10-12 tuntisia työpäiviä niin ei ehkä jaksakaan enkä sitä vaadi. Silti kun silloin rv 14 aloin vuotamaan runsaasti verta ja istuimme siellä päivystyksessä sen kuuluisat 2,5 tuntia niin mies pelkäsi samanlailla menettävänsä lapsen kuin minäkin. Ja onneksi häneltä löytyi kykyä pysyä rauhallisena kuin viilipytty tuolloin, muuten olisin ollut ihan hysteerinen.
Tulihan romaani tuostakin aiheesta. Sain viime yönä kokea miltä tuntui hirveä närästys ja supistukset yht' aikaa. Luulin tekeväni kuolemaa. Nyt jo hieman hymyilyttää mutta ei kyllä yöllä paljoa naurattanut. Olo oli kyllä tosi tuskanen. En edes syönyt illalla mitään sellaista mikä olisi tuon närästyksen periaattessa voinut aiheuttaa mutta mutta... Inha tunne kumminkin.
Oho, onpas kello paljon. Jospa sitä rupeisi siirtymään päivävaatteisiin ja nokka kohti neuvolaa. Onneksi matkaa ei ole kuin 50 metriä (sijaitsee naapuritalossa). Palailen sitten myöhemmin neuvolakuulumisten kanssa.
Neppe rv 33+0 (OHO) ja Nea 01/05
Olipa yö taas... alan olla ihan mielettömän väsynyt, kun en saa nukutuksi öisin. Jalkoja särkee, närästää, ei ole yhtään hyvää asentoa ja nyt on selkäkin tullut kipeäksi. Lisäksi kuopus kipittää joka yö viereen nukkumaan ja vie kamalasti tilaa ja esikoinen sairastui vatsatautiin... ja päivällä ei voi nukkua, kun kuopus ei millään nuku, eikä anna äidinkään nukkua vaan pulputtaa koko ajan...
Tulipas valitusta! Mutta nyt vaan alkoi hirvittää että jaksanko. Ja toivottavasti vatsatauti ei tartu, yhden oksennustaudin tässä raskausaikana jo sairastin ja se oli kurjaa.
Mies on mukana raskaudessa lähinnä siten, että tekee hulluna töitä, eli on jatkuvasti poissa. Olisi kiva, jos jotenkin huomioisi, mutta niin on ollut aikaisemminkin, että ei jotenkin osaa olla raskaudessa mukana, mutta on kuitenkin aika ihana isänä lapsille.
Viime yönä olin taas varma, että vauva syntyy etuajassa kun selkää niin jomotti (kaikki aikaisemmat ovat kyllä menneet vähän yli lasketun ajan, eli luultavasti tämäkin). Päätin tänään katsoa jotain varusteita valmiiksi sairaalaa varten. Mitähän sitä osaisi vauvalle laittaa...
Joitakin tarvikkeitakin pitää vielä hankkia, ainakin patja vauvansänkyyn ja turvakaukalo. Olisipa jo heinäkuu, että vauva olisi jo valmiimpi tähän maailmaan!
Parempia vointeja teille muille!
t. kertturuut
armakselle ja perheelle Paljon onnea!
Mulle tuli aika äitipolille koon arviointiin,masuasukki vaikuttaa suht isolta mittojen mukaan ja terkka arvioi jo melkein kaks viikkoa sitte että olis 2,7-2,8kg elikkä tuolloin oli 33+4 ja nyt mulla on sitte se aika perjantaina ja sillon on 35+5 joten saas nähä mitä tuleman pitää.Mulla ei oo ollenkaan ahdistanu tonne kylkiluihin niinkuin muiden raskauksien aikana,joten ei tunnu mitenkään se puuolesta et ois iso mutta tuskin kovin pieni kuitenkaan kun mahan kohdassa mulla ei oo ylimääräistä ja sf mitta oli 35 tollon 33+4.
Mä meinaan ottaa sairaalaan omat vaatteet mukaan,mulla esikoisen aikana oli sairaala vaatteet ja jotenki tuntuu et kun kahdessa jälkimmäisessä synnytyksessä on ollut omat kuteet sitte mukana niin on paljon pirteempi synnytyksen jälkeen. Jotenki masentavaa laahustaa niissä sairaala sukissa ,lökö housut jalassa ja verkko housut painaen jälkiä ihoon.Mutta tämä taas mun mielipiteeni...
Kuinkas te muut?
Mä oon ihan puhki...istuin koneella puol yhteen yöllä ja aamulla seiskalta ylös kun kaverin lapset tuli hoitoon...mä talamuan täälä viiden alle kouluikäisen kanssa ainakin viälä tän ja huomisen,sitte saa nähdä kuin jatkuu niiden vakio hoitajan sairasloma...
Kaiken lisäksi vedin ihan liian tuhdin aamupalan,sokerit on varmaan korkeella...sokerin rasituksen arvot oli ihan ok...mutta molemmilta puolin sukua on diabetesta niin tiän jo ihan silläki et sokereista on kyse.
Viikolla jaksan iltaisin valvoa hyvin,ei tuota tuskaa mutta odottakaas kun perjantai ilta koittaa ja lapset on saatu nukkumaan avaan karkkipussini ja nukahdan noin tunnin sisään... sanoinki kaverille että mitähän mun mies aattelee kun viikolla valvon mutta sitte kun pe voitas yhdes valvoa niin nukahdan aina melkein samantien ku lapset on saatu sänkyyn,se siittä yhteisestä laatuajasta!!!!
kylläpä tuli taas naputeltua...
jos nyt menis laittaan ton ruuan tarjoilu kuntoon et ehtis laittaa lapset syömään ennenkö pitää yhtä lähteä viemään retki linja-autolle ja sitte päikkäreille pienten kans...ihanaa...
pipsaliinu 35+2
Oli tänään taas nla ja kaikki oli ok!
Vauva on niin alhaalla jo kuin vain suinkin pystyy olemaan. Nlan täti meinasi, että mun pitäis ottaa hieman rauhallisemmin, kun vihlontaa tuntuu tuolla alapäässä harva se päivä ja useasti päivässä.
Tuosta miehen osallistumisesta raskauteen niin mun mieskään ei ole nyt ole ollut niin aktiivinen kuin esim. tytön raskaudessa.
Esikoista odotellessa oli ihan yhtö ihmeissään, kuin minä ja auttoi koti töissä paljon. Tyttöä kun ootettiin niin oli oikeastaan aika raivostuttavan paljon kiinni mahassa ja kyllä hyppäsi kun jotain vaan keksin pyytää.
nyt sitten on taputellut massua, mutta ei niin innokkaasti, kuin edellisessä raskaudessa. Ihan hyvä näin, koska välillä oma olo on niin tukala, että jos siinä ukko vielä hääräisi niin hermot menisi.
Sairaalakassiin pakkasin eilen vauvan tavarat vaippoja lukuun ottamatta, omat vaatteet on vielä laittamatta, kun en oikein tiiä mihin mahun kun lähtö tulee.
Mietin, että otanko vauvalle peittoa mukaan?? Jotain minkä kääriä tarvittaessa vauvan ympäri jos on tuulinen ja sateinen päivä...vai riittääköhän tuo fleece asu?? Miten sitä onkin näin pöllönä kun kesävauva syntyy??!!
Joku kirjoitteli, että on miehen kanssa eroamassa...tuntuu pahalta ja jaksamista sinne teille paljon!!
Onneksi voit/voimme täällä purkaa huolia ja muuta jos alkaa ahistamaan.
Taisi tuo meidän esikoisen kastelukin selvitä...poika nimittäin juo ihan tajuttoman paljon ja juuri illasta. Eihän se pienen rakko kestä koko yötä sellaista määrää juomista. (aamusta tuli aina vahinko)
Pitää vissiin alkaa katsomaan ja rajoittamaan tuota juomista.
Nyt pitää heittäytyä itsekkin nlan suosituksien mukaan pitkälleen, kun tyttökin on päikkäreillä.
mutsi & 34+2...kait
Meillä on mukavasti pinot pidentyneet viime aikoina. :) Mukavaa lukea.
Mulla alkoikin sitten äitiysloma. :) Oon kyllä ollu jo kuukauden kotona kesälomalla, mutta silti tuntuu, että kai se lapsi kohtapuoliin tulee, kun tuo äitiyslomakin alkoi. Ei tosin vielä ole mitään kiirettä.
Jotenkin on tullut se käsitys, että sokerit heittelee ylipainoisilla äideillä... Itellä raskauden alussa painoindeksi 20 ja nytkin, kun painoa on tullut se 10 kiloa, se on 23.7, joten ei vieläkään kamala. Silti tuo aamusokeri pysyy nykyisin siinä just alle seittemän, vain jos syön sitä guaranaa. Niin, en omasta mielestä syö paljon sokeria yms. Hyvän mielen takia pitää saada pulla päiväkahvilla ja siitä en halua luopua. :) ja onneksi ei ainakaan vielä tarvii mennä niin tiukalle.
Sitten pitää syödä rautaa 2 kertaa päivässä, joka laittaa mahan kovaksi ja se pahentaa peräpukamia, jostka on taas ilmestyny... Huoh. Onneksi nuo on sellasia pikkuvaivoja ja tätä oottamista ei oo enää kovin pitkään jäljellä.
Heinämammalle voimia hankalaan tilanteeseen.
Kaikille uusille tervetuloa mukaan. :) Aina mahtuu lisää.
Ite meinasin pakata vauvalle pitkähihasen kietasubodyn, potkuhousut, sukat, lapaset, lakin ja kevyttoppapuvun. Kietasubody on helppo pukea, potkuhousut, ettei paina napaa ja tuo kevyttoppapuku varalta, jos on kylmää tai kovin tuulista. Ajattelin kyllä, että vois ottaa jonkun puseron sinne väliin vielä... Onpahan tarpeeksi sitten, saa kattoa, mitä laittaa päälle. Ja autolla oon lähössä sairaalasta pois. :)
En siis ole pakannu vielä mitään sairaalakassiin, vähitellen olen alkanu hankkia tavaroita siihen, esim. liivinsuojia ostin. Onhan tässä vielä aikaa... Toivottavasti ainakin.
Ollaan menossa juhannusta viettämään muutaman sadan kilometrin päähän, jos vain suinkin jaksan siinä vaiheessa vielä (siis silloin jo 38+2 aattona) ja toivon, ettei vauva sitä ennen synny, sen jälkeen oikeastaan vois tullakin jo milloin vain. :)
Tiitti rv 34+6
Eli kipeenä ollaan taas! Tää on kyllä ihan oravan pyörä, kun joku sairastuu, niin sit kaadutaan petiin kukin vuorollaan..
Tilasin netistä imetysliivit, kun en löytänyt kaupasta oikeaa kokoa:/ Nyt on sit vauvan tarvikkeet valmiiksi hommattu, paitsi turvaistuin.. Ostettiin käytetyt Gessleinit, että on sit vaunut parvekkeelle ja jos tulee lähdettyä vauvan kaa itsekeen vaunuttelemaan ilman esikoista. Ois aika raskasta vedellä sisarusrattailla vauvan kaa.
tossa kyseltiin, että otataanko omat vaatteet sairaalaan. No minä otan kun täällä pitää ottaa ihan KAIKKI omat taravat pyyhkeistä mukaan lukien, paitsi vauva nyt saa kaiken tarvitsemansa sairaalasta. Synnytän siis nalle puh-paitiksessa=)
Mahtaakohan pää olla nyt sitten kiinnittynyt, kun niillä kohdin tuntuu painetta ja on semmonen tukalan oloinen ja vihloo?? ja pissillä saa ravata koko ajan!
Mua harmittaa, kun en pääse pikkuveljien ylioppilasjuhliin. Täältä vaan on niin kamalan kallis lähteä Suomeen matkustamaan ja kun oli nyt tää veritulppakin jalassa, niin pakko jättää väliin.. Noista sokereista vielä.. Täällä ei olla tehty mitään sokerirasitus testejä, kun taas Suomessa ois jo painoindeksin puolesta tehty.. No ei ollut esikoisella sokeriarvoissa mitään häikkää, joten toiv. ei ole tässäkään raskaudessa.. Nyt alko kolottaa kahvihammasta, kun telkasta tuli kahvimainos!
wekku
Nyt alkaakin olemaan tuo alkuperäinen nimitys meille heinämammoille ajankohtainen, kun tuntuu, että vauvelikin `sirittelee`tuolla vatsassa tämän tästä:)
Nuo parisuhdeasiat ovat aina jotenkin niin surullisia, että harmittaa kyllä kaikkien teidän puolesta, joille se osuu juuri tähän ajankohtaan. Yrittäkää saada voimia ystäviltä ja muilta läheisiltä ja uskaltakaa puhua asiasta ja pyytää tarvittaessa apua. Tuo avun pyytäminen on usein vaikeaa, mutta rohkeasti vaan, ei tuollaisia murheita tarvitse kenenkään yksin jaksaa.
Pitäisi itse muistaa olla kiitollinen, kun asiat ovat hyvin ja nauttia jokaisesta päivästä. Se kun on helpommin sanottu kuin tehty. Tuollaisten pettämisjuttujen rinnalla omat murheet tuntuvat todella pieniltä. Meillä kun se ongelma on tällä hetkellä yhteisen ajan puute tuon raksahomman vuoksi. Mutta, en valita, ihana saada lisää tilaa:)
Carelia ja Tiitiäinen
Tervetuloa uudet heinäkuulaiset :) Kiva saada uutta porukkaa vielä tässäkin vaiheessa mukaan!
Minä jouduin viime yönä laskemaan jo masun tapahtumia. Kaipa ne kouraisut ovat oikeasti niitä supistuksia. Niitä tuli viime yönä muutama kivulias aika tasaiseen tahtiin ja olivat pitkäkestoisia..Oi voi, toivottavasti pääsen sinne ensi viikkoon, ei olisi enää pitkä aika..Tänäänkin on tullut muutama..Mitähän siellä mahtaa tapahtua. Vauvakin pyöri samalla kuin väkkärä mahassa ja tuntui laskeutuvan kovin alas aina välillä.. :/
Sairaalakassiin laitoin vauvalle pitkähihaisen bodyn, potkuhousut, toiset housut ja pitkähihaisen paidan sekä myssyn. Sitten laitoin kevyen peiton ja äippäpakkauksen kevytpuvun..Onko se se fleecepuku..Kun ei tiedä milloin tulee lähtö ja millainen sää on..Ompahan vara valita. Vaipan otan sairaalasta kotimatkalle. Tutinkin pesen sitten lähempänä mukaan tai sitten ukko tuo sen perästä. Meillä kyllä saa sairaalastakin tutin, mutta mä en tykkää niiden mallista..
Nyt taidan lähteä syömään ja katsomaan televisiota..Tämä istuminen tällä tuolilla ei tunnu kovin mukavalta..painaa alas :(
Näkyy olevan ukkostutkan mukaan ukkostakin pian linjoilla, joten sammuttelen koko koneen :)
~suviande ja öttiäinen 35+4~
Oli kiva kun kertoilitte siitä mitenkä teidän miehet maha-asukkiin suhtautuu. Ehkä se on vaan niin että miehet on vaan miehiä, eikä ne piittaa niin turhia hössöttää ja hempeillä;)
Me oltiin eilen illalla agilityharjoituksissa. Mies aloitti siellä tossa keväällä treenaamaan meidän karvakasan kanssa. Minä olisin halunnut kovasti olla mukana touhuilemassa, mut aattelin et on varmasti parempi katella vaan sivusta, kun ei tuo juokseminen ja konttaaminen tuolla kentällä varmaan aina niin hääviseltä tunnu... Mies kun oli vielä innokas kokeilemaan, et miten se koiran kanssa pärjää, niin aattelin että voinhan minä vaikka jatkaa jollakin myöhemmällä kurssilla sitten, kun vauva on jo vähän isompi. Jos mun annetaan enää koiraan sattua. Eihän sitä tiedä et jos vaikka tuo homma alkaa sujumaan oikeen mallikkaasti mieheltä ja koiralta, niin ne ei piittaakkaan enää päästää mua sekaamaan. Saan sitten olla vaan huoltojoukoissa:(
Olen nyt sitten käynyt aina välillä kentän laidassa kattelemassa mitä ne touhuilee ja millä komennolla koira mitäkin tekee. Nyt vaan eilen tuumattiin et on varmaan jatkossa parempi ainakin hetkellisesti et en menkkään kattomaan, kun koiran pitää joka välissä vähän käydä mua kattomassa ja kehuja kerjäämässä. Mieheltä menee ihan hermot kun se suihahtaa joka esteen jälkeen mun luo. Niillä kun on kokoajan pitempiä ratojakin... Harmittaa vaan kun mulla on niin vähän tässä mitään ohjelmaa päivisin (aikaa olisi), niin noista maanantai illoistakin pitää nyt sitten luopua. On ollu niin kiva käydä kattelemassa koiria ja onhan siinä samalla saanu aina jotain jutellakkin muiden kanssa.
No täytyy koittaa keksiä jotain muuta kivaa.
Heinämammalle voimia jaksaa eteenpäin!!!
Netta rv 32+6
Ja terveiset sairaalasta. Oli jotenkin ihana nähdä äitejä käynnistyksessä osastolla (kipeitä supistuksia, mutta jotenkin niin jännittävän hektistä). Olin siis sokerikäyrässä ja arvot olivat ok:) Ihanaa... Siis paastosokeri oli hieman koholla, mutta arvot vielä rajoissa eli ei tarvitse aloittaa insuliinia. Vauva sai " ison" painoarvion eli 3150g. Lääkäri sanoi mittaavansa reilulla kädellä. Eli jos syntyisi laskettuna-aikana ja kasvaisi vielä 200g/vko, niin syntymäpaino olisi 4150g. Iso poikahan tuo olisi, mutta pelkäsin, että vieläkin isompi... Esikoinen oli syntyessään 4200g. Sain uuden ultra-ajan kahden viikon päähän.
Parasta, että alakerrassa oli vihdoin tapahtunut jotain:) Eli ulkosuu sormelle auki, pehmeä, kanava jäljellä. Koko ajan k-s on ollut kiinteä ja pelkäsin, että saan aloittaa synnyttämisen samasta kuin esikoisen kanssa. Kaipa ne reissun aikaiset supparit ovat saaneet sen aikaiseksi. Sisätutkimuksessa on se ärsyttävä puoli, että nyt on eilisen ja tän päivän supistellut. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että mehän voidaan kohta olla tositoimissa... Pitääpi vielä malttaa mielensä, jotta ei sitten 41 viikolla tuskastu.
Parisuhdeongelmat raskausaikana on aika inhottavia. Varsinkin pettämiset ja erot. Jotenkin niin väärin odottavaa äitiä kohtaan pettää " heikolla" hetkellä. Se kertoo vain puolison kypsymättömyydestä! Harmi, että sellainen on nykyjään valitettavan yleistä. Jaksuja ja voimahalit sellaista kokeneille!
Pitääpi lähteä nukkumaan. Toivotaan aurinkoisia päiviä!
t.mm & pikkunen 35+2
Joku kyseli ovatko toisen lapsen odottajat osallistuneet valmennuksiin ym. Itse siis odotan pitkän tauon jälkeen kolmatta ja siis ensimmäistä yhteistä uusperheeseen. Kävimme sekä perhevalmennuksessa että synnytysosaston tutustumiskäynnillä. Siellä jälkimmäisessä oli muitakin uudelleensynnyttäjiä, jotka - samoin kuin itse - olivat aiemmat lapset saaneet toisella paikkakunnalla. Aika moni juttu on vähän eri tavalla kuin silloin aiemmin, joten kiva on kuulla, mitä nyt suositellaan. Samalla muistui vanhat mieleen. Ja lisäksi tuntui ihan hienolta istua nyt yhdessä perhevalmennuksessa ja aloittaa ikäänkuin alusta.
Täällä kaikki pitäisi olla vauvan suhteen kohtuullisen hyvin. Itsellä riskitekijöitä on paljon, mutta siihen nähden omakin vointi yllättävän hyvä. Vauva on jo laskeutunut eli ei enää närästä. Jalat särkevät - magnesiumista ja villasukista huolimatta - melkoisesti. Rautalääkkeet eivät ole sopineet (viittä olen kokeillut), joten Hb on matala ja väsyttää. Ja silti em. huolimatta tietäen, että tämä on väliaikaista, sen jaksaa. (Kauheasti empatiaa niille, joiden elämäntilanteessa juuri tässä vaiheessa on tullut vaikeita asioita! Jaksamista kovasti!).
Olen aikeissa lähipäivinä vielä reissailla Suomessa aika paljon yo-juhlien ym. merkeissä. Toivottavasti matkat sujuvat hyvin eikä tule yllätyksiä. Käyn sitä ennen vielä äitiyspoliklinikalla, missä kyselen kohdunsuun tilanteen ym. luvat reissaamiseen. Olenkin muuten käynyt niin paljon ylimääräisissä tutkimuksissa, etten edes enää tiedä montako ultraäänitutkimusta on jo tehty näillä viikoilla.. Johtuu verenpainetaudista, raskausajan diabeteksesta ym. Ruokavaliot on siis hallussa ;) eikä painoa ole tullut alkuraskauden normaalipainon jälkeenkään kuin n. 6 kiloa. Vauva on kasvanut keskikäyrillä.
Synnytys jännittää aika paljon, koska lantio on pieni. Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse, toinen sektiolla (oli n. 4kiloinen ja lantioni pienehkö) ja nyt lääkäri ehdottaa alatiesynnytystä. Kivahan se niin olisikin, jos vain painoarvio pitää paikkaansa ja kaikki sujuu suht normaalisti.
Vointeja kaikille!