Olisitteko halunneet olla mukana porvoolaisten pakoautossa? Onko elämänne tylsää?
Kyllä jännitys kiehtoo, vaikka siinä oikeassa tilanteessa arvostaisi kotisohvaa. Mksi katsomme rikossarjoja ja luemme Jarkko Sipilän dekkareita?
On mies, kaksi lasta ja se kliseinen kultainennoutajakin. Kummatkin käymme melko hyväpalkkaisessa työssä. Lapset ovat kivoja ja pärjäävät koulussa mainiosti.
Olemme kaikki terveitä. On harrastuksia ja olemme kaikki "mukavia" eli mitään konflikteja ei ole työssä, koulussa, harrastuspiireissä, naapurustossa jne.
Eli niin hyvin kuin vain voi olla.
Silti turhaudun ja välillä ajattelen, että tässäkö se sitten on... Joku haaveilee tästä ja ajattelee, että olen kiittämätön paskiainen. Ajattelen näin itsekin.
Kommentit (2)
Täällä kans samanlaisia mietteitä.
Samalla myös kalvaa ajatus että elämä "rankaisee" minua kohta jotenkin, kun en osaa olla tarpeeksi kiitollinen ja tyytyväinen hyvään elämään ja mitä minulla on.
Samat mietteet välillä.
Ihan tasainen arki, missä ei ole sinänsä mitään vikaa. Ei kyllä mitään hohtoakaan.